Tiede
Itämeren anomalia, kuoleman sormi ja sumutsunami – 10 hämmästyttävää ilmiötä maailman merissä
Maailman meristä on tutkittu vain muutama prosentti, vaikka ne kattavat lähes 70 prosenttia maapallon pinta-alasta. Merten salaisuudet ovat siis suurelta osin täysi arvoitus.
Avaruustutkimus juoksee pikavauhtia eteenpäin, mutta meidän omat meremme ovat tietyllä tavalla saavuttamattomissa. Se on melko kiehtova ajatus!
Listafriikki sukeltaa nyt syvyyksiin, hieman myös pintaa hipoen, ja katsastaa minkälaisia ihmeellisiä ilmiöitä merissä voikaan olla.
Vedenalaiset järvet ja joet
Et ehkä ole aiemmin tiennyt vedenalaisista järvistä ja joista, mutta ne eivät ole mitenkään harvinaisia maailman merissä. Konseptina ne kuulostavat melko utopistisilta: vettä vedessä!?
Nämä kummalliset vesialueet merten pohjissa muodostuvat, kun vettä tihkuu alhaalta päin läpi paksun suolakerroksen, joka lepää heti merenpohjan alapuolella. Läpitunkeva vesi liuottaa suolaa niin, että merenpohjaan muodostuu painaumia, joihin suolaisempi ja tiheämpi vesi sitten asettuu. Näin syntyvät vedenalaiset joet ja järvet.
Suolaisemmat vesialueet voivat olla muutaman metrin mittaisia tai useita kilometrejä pitkiä. Mustanmeren pohjassa on 60 kilometrin pituinen, 35 metrin syvyinen ja kilometrin levyinen joki, jossa virtaa noin 22 000 kuutiometriä vettä sekunnissa. Maanpinnalla ollessaan se olisi virtaamaltaan maailman kahdeksanneksi suurin joki.
Vedenalaiset järvet ja joet pitävät yllä omia ekosysteemejään: Niiden erikoisilla rannoilla elää runsaasti eläimiä, kuten simpukoita, jotka ovat riippuvaisia korkeasta suolapitoisuudesta ja sen tarjoamista ravinteista.
Joet ja järvet ”käyttäytyvät” aivan samoin kuin maallakin, sillä ne muodostavat joentörmiä, tulvatasankoja, koskia ja vesiputouksia. Ja kuten millä tahansa vesistöllä, myös vedenalaisilla sellaisilla on aaltoileva pinta.
Vuorovesiporras
Vuorovesiporras eli vuoksiaalto on hyvin yleinen ilmiö, jonka voi nähdä nousuveden aikaan. Se tapahtuu, kun nousuvesi puskee mereen laskevaa jokea vastaan. Vuorovesiportaita nähdään eniten sellaisissa paikoissa, joissa joki on suhteellisen matala ja sen laskukohta mereen on melko kapea.
Vuorovesiporras voi olla yksittäinen suuri aalto tai sitten sitä voi seurata jäljessä useampi pienempi laine. Vuoksiaallot voivat olla vaarallisia jokea seilaaville veneille, mutta toisaalta ne tarjoavat upean mahdollisuuden lainelautailijoille, jotka voivat surffata jokea pitkin sisämaahan jopa useiden kilometrien matkalta.
Amazonilla nähdään massiivisia vuoksiaaltoja, mutta maailman suurin vuorovesiporras muodostuu kuitenkin Qiantang-joella Kiinassa. Se voi olla jopa 9 metriä korkea ja liikkua 40 kilometrin tuntinopeudella.
Vesisäihky
Vesisäihky on bioluminesenssiä eli biologista valontuotantoa. Bioluminesenssi tarkoittaa eliöiden kykyä tuottaa valoa kemiallisessa reaktiossa, jossa lusiferaasi-entsyymi vaikuttaa hapen läsnä ollessa lusiferiini-nimiseen pigmenttiin.
Vesisäihkyn saavat usein aikaan Noctiluca -panssarilevät, jotka vapauttavat jopa 96 prosenttia reaktiossa syntyvästä energiasta valona, joten lämpöä ei juurikaan pääse muodostumaan. Siksi vesisäihky on useimmiten kylmän sinertävän sävyistä.
Jos olosuhteet ovat otolliset, voivat levät muodostaa lämpimissä merissä valtavan laajoja kasvustoja. Häirittyinä ne alkavat tuottamaan valoa, ja vaikka yksittäinen levä lähettää vain nopean valonpilkahduksen, saattaa tiheästä leväkasvustosta vapautua valoa niin paljon ja pitkään, että sen avulla voisi muuten pimeässä ympäristössä vaikka lukea.
Yksi laajimmista vesisäihkyistä on Intian valtameressä lähellä Afrikan rannikkoa. Se on kooltaan noin 15 000 neliökilometriä, suunnilleen puolet Belgian pinta-alasta. Siitä on ensimmäiset havainnot ja raportit jo 1700-luvulta, kun kirkas merestä hohtanut valo oli säikäyttänyt merellä seilanneeen laivan miehistön. Tästä massiivisesta vesisäihkystä ovat vastuussa Vibrio harveyi –bakteerit, jotka käsittämättömän suurena joukkona saavat aikaan pitkään kestävän hehkun, joka on koko komeudessaan saatu tallennettua avaruudesta käsin, satelliitin ottamalle kuvalle.
Itämeren anomalia
Vuonna 2011 omarahoitteinen, merten ihmeellisyyksiä tutkiva Ocean X -ryhmä löysi Itämeren pohjasta jotain perin merkillistä; kummallisen muotoisen kivisen rakennelman, joka ensisilmäyksellä näyttää aivan selvältä avaruusolentojen alukselta.
Teoriat erikoisesta muodostelmasta eivät jääneet siihen, vaan ilmoille on heitetty arveluja piilotetusta temppelistä, toisen maailmansodan aikaisesta sukellusveneestä ja jopa natsien merenalaisesta tukikohdasta.
Itämeren anomaliaksi kutsuttu ”rakennelma” on halkaisijaltaan 70 metriä ja sijaitsee salaisena pidetyssä paikassa (jossain Ahvenanmaan pohjoispuolella) noin 100 metrin syvyydessä. Sukellusryhmä törmäsi siihen, kun he olivat etsimässä laivojen hylkyjä.
Muutaman sadan metrin päässä löydöksestä kaikki ryhmän elektroniset laitteet menivät epäkuntoon eivätkä satelliittipuhelimet toimineet silloin, kun niitä yritettiin käyttää suoraan kohteen yläpuolella.
Löydöksen luo johtaa noin 200 metriä pitkä ura, joka tietysti sai salaliittoteoreetikot hullaantumaan: eihän kyseessä voi olla mikään muu, kuin pakkolaskun tehnyt UFO! Innostusta ei tippaakaan hillinnyt se, että hämärissä kuvissa ja sukeltajien piirroksissa näyttää siltä, kuin suureen rakennelmaan johtaisi portaikko.
Sukeltajat onnistuivat ottamaan löydöksestä näytteitä, jotka osoittautuivat eri kivilajeiksi (graniitiksi ja gneissiksi), joten ainakaan mistään metallista sitä ei ole tehty. Toisaalta mukana oli myös mustaa vulkaanista kiveä, joka on Itämeren alueella melko harvinaista. Tutkijoiden mukaan kyseessä on todennäköisesti jääkauden aikainen siirtolohkare tai parhaimmillaankin vain mereen syöksynyt meteori.
Ocean X -ryhmäläiset eivät ole samaa mieltä: sähkölaitteidensa häiriöiden vuoksi he ovat aivan varmoja, että kyseessä on jotain yliluonnollista.
Kuoleman sormi
Vedenalainen jääpuikko, toiselta nimeltään kuoleman sormi, syntyy, kun merijäästä sulaa erittäin suolapitoista vettä, jolla on tiheydestään johtuen ympäröivää vettä matalampi jäätymispiste.
Kun tuo painava ja kylmä vesi valuu kohti pohjaa, jäädyttää se ympärillään olevaa merivettä muodostaen laskeutuvan, vedenalaisen jääpuikon. Niitä tavataan luonnollisesti vain napoja ympäröivissä, hyytävissä merivesissä.
Pahaenteisen kuoleman sormi -nimensä vedenalaiset jääpuikot ovat saaneet siitä, mitä tapahtuu, kun ne saavuttavat pohjan. Ne jäädyttävät kaiken elollisen, mikä sattuu osumaan tielle.
Sumutsunami
Ei, maailmanloppu ei ole edelleenkään tulossa. Kyseessä on sumutsunami, joka on yksi luonnon parhaimmista piloista.
Joskus se näyttää vain uhkaavasti lähestyvältä pilveltä, mutta toisinaan sitä on vaikea erottaa vedestä, joten saattaa vaikuttaa kuin massiivinen tsunami olisi pyyhkiytymässä rantaan.
Sumutsunamin ainut vaara on vain huono näkyvyys, ja se syntyy, kun lämmin ilma tiivistyy kylmän meriveden päällä. Jos tuuli sattuu tulemaan sopivasti mereltä päin, voi sumutsunami matkata jonkin verran myös sisämaahan, peittäen kaiken pahaenteiseltä vaikuttavan usvan alle.
Jos siis monikymmenmetrinen sumuverho sattuu vyörymään päälle, niin ei kannata säikähtää.
Mustat savuttajat
Valtamerten pohjissa esiintyvät mustat savuttajat ovat savupiippua muistuttavia kuumia lähteitä, jotka syntyvät, kun ylikuumentunutta vettä pääsee pulppuamaan läpi maankuoren. Vesi saattaa olla lämpötilaltaan jopa 400 celsiusastetta, mutta koska savuttajat ovat useiden kilometrien syvyydessä, ei vesi kovan paineen ansiosta ala kiehumaan. Kuumuuden lisäksi vesi on hyvin hapanta, kuin etikkaa.
Mustat savuttajat syntyvät mannerlaattojen saumakohtiin, joissa magma ja vesi kohtaavat. Purkausaukkojen ympärille muodostuu piippumaisia, hyvin monimutkaisia ja satujen linnoilta näyttäviä rakenteita, koska maankuoresta tulikuumaan veteen liukenevat mineraalit, erityisesti sulfidit, kiteytyvät tullessaan kosketuksiin viileämmän meriveden kanssa. Suurimmat löydetyt savuttajat ovat yli 50 metrin korkuisia; siinä jää moni kerrostalokin kakkoseksi!
Mustien savuttajien ympärillä elää aivan omanlaisensa eliömaailma. Pimeä ja hapan ekosysteemi ei tarvitse energianlähteekseen auringonvaloa, vaan orgaanisia yhdisteitä tuotetaan hapettamalla rikkiä. Meille, turvallisesti maanpinnalla eläville, auringonvaloon perustuva fotosynteesi on kaiken elollisen lähtökohta, mutta syvänmeren mustat savuttajat ovat tarjonneet elämälle erilaisen mahdollisuuden.
Erään teorian mukaan maailman ensimmäiset solut olisivat syntyneet juuri näiden savuttajien läheisyydessä noin 4 miljardia vuotta sitten.
Raitaiset jäävuoret
Jäävuoret ovat makeaa jäätynyttä vettä, ja niitä ajelehtii niin Eteläisellä kuin Pohjoisella jäämerellä. Jäävuoret syntyvät poikimiseksi kutsutussa tapahtumassa, jossa jäätiköstä irtoaa eri kokoisia ja muotoisia lohkareita.
Jäävuoret on totuttu näkemään valkoisina tai sinertävän läpikuultavina, mutta silloin tällöin ne ovat monivärisillä raidoilla varustettuja. Raidat voivat olla ruskeita, mustia, keltaisia, vihreitä ja sinisiä, ja vaikka ne näyttävät maalatuilta, ovat ne muodostuneet täysin luonnollisesti. Jokainen väri syntyy kuitenkin eri tavalla.
Siniset raidat syntyvät, kun jää sulaa ja jäätyy niin nopeasti, että paineen vaikutuksesta ei pääse muodostumaan kuplia. Tiivis jää on kuin vesi, joka näyttää siniseltä: se imee kaikki muut valon aallonpituudet paitsi sinisen.
Vihreät raidat ovat levien aikaansaannoksia. Kun suolainen merivesi pääsee suuren jäälohkareen rakoihin ja halkeamiin, jäätyy se sinne planktoneineen päivineen.
Muut värit, kuten ruskea ja keltainen, ovat jäävuoren maaperästä mukaansa nappaamia sedimenttejä.
Ylösalaisin oleva järvi – meren pohjassa
Jos vedenalaiset järvet ja joet eivät vielä olleet tarpeeksi, niin meristä niitä voi löytää myös ylösalaisin.
Kalifornianlahdesta, Meksikon rannikolta, on löydetty suhteellisen hiljattain kummallinen järvi, jossa on kaiken lisäksi vesiputouksia. Se lepää lähellä merenpohjaa, väärin päin. Merialue on geologisesti epävakaa ja siellä on paljon aiemmassa kohdassa mainittuja mustia savuttajia.
Maankuoren halkeamista nouseva kuuma ja mineraaleista raskas vesi ei olekaan yhdessä kohtaa päässyt sekoittumaan muuhun meriveteen, vaan se on jäänyt jumiin mustan savuttajan aikaansaamaan mineraaliesiintymän alle.
Vesi liplattaa ja kimmeltää altaassaan kuin nestemäinen metalli, valuen vesiputouksen tavoin reunoilta ylöspäin.
Paikka, jossa kaksi merta kohtaavat
Tanskan pohjoisessa kärjessä on taajama nimeltään Skagen. Siellä on Grenen-niminen paikka, jossa kaksi merta kohtaavat, kirjaimellisesti. Idästä Greneniä huuhtoo Itämeri ja lännessä rantaan lyövät Pohjanmeren aallot.
Kun Grenenin kärkeen kävelee, voi laittaa jalkansa veteen ja olla maantieteellisesti hyvin erityisessä paikassa. Jos auringonvalo osuu sopivasti veteen, voi merissä huomata selkeän eron: vasemmalla on tumma Pohjanmeri ja oikealla vaaleansininen Itämeri.
Grenen muuttuu jatkuvasti, kun tyrskyt puskevat sille hiekkaa molemmista suunnista, joten joka päivä merien rajalla voi näyttää aivan erinäköiseltä. Alueella uiminen on ehdottomasti kiellettyä, sillä kahden meren lyödessä vastakkain syntyy odottamattomia ja voimakkaita virtauksia. Silti se on kokemisen arvoinen, sillä harvassa paikassa maailmassa voi todistaa, kun aallot lyövät kahdesta suunnasta yhtäaikaa.