Tiede
10 ihmeellistä faktaa unista – nukkuminen ei ole enää koskaan entisellään
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miten ihmeellistä unien näkeminen on? Niinkin arkipäiväinen asia, kuin uni, todistaa kuinka uskomaton kapistus aivot ovat.
Me kaikki näemme unia. Ne ovat tarinoita ja kuvia, joita mielemme luo, kun nukumme. Välillä näemme unia tutuista asioista ja välillä ne ovat täysin utopistisia ja tajunnanräjäyttäviä.
Näemme unia, koska ne auttavat suojautumaan tulevaisuuden uhilta, niiden aikana prosessoidaan muistia ja ne toimivat henkilökohtaisina terapeutteina tunteiden käsittelyssä. Yöuni koostuu sykleistä, joissa toistuvat tietyt unen vaiheet. Suurin osa unista nähdään REM- eli vilkeunessa, vaikka sitä on vain noin 20 % unen kokonaisajasta.
Listafriikki.com halusi selvittää, mitä kaikkea mielessä voikaan tapahtua sillä aikaa kun nukumme. Tässä siis 10 faktaa unien ihmeellisestä maailmasta.
10. Suurin osa unista unohtuu
Monet ihmiset kertovat, etteivät näe ikinä unia; se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. He eivät vain muista niitä.
Vaikka unessa tapahtumat välillä tuntuvat kovin todellisilta, on niitä jälkeenpäin hankala muistaa. Jopa 95% unista unohtuu pian heräämisen jälkeen, mutta halutessaan niiden muistamista voi harjoitella. Ota yöpöydälle kynä ja paperia (tai realistisemmin kai: käytä puhelimen muistiota) ja aina herätessäsi, vaikka keskellä yötä, yritä pinnistellä jotain muistikuvia unesta mieleesi ja kirjoita ne ylös.
Aivot toki saattavat kamppailla muistamista vastaan. On ehdotettu, että aivot suojelisivat unien näkijää todellisuuden ja unien sekoittumiselta. Tästä syystä unien tapahtumista ei jää samanlaisia muistijälkiä kuin valveilla eletystä elämästä.
9. Sokeiden unet eroavat näkevien unista
Unillahan ei sinänsä ole mitään tekemistä silmillä näkemisen kanssa, joten tietenkin myös sokeat näkevät unia. Kaikkien unet pohjautuvat siihen, miten kukin maailman kokee ja aistii.
Kuvien näkeminen riippuu siitä, missä iässä henkilö on sokeutunut. Alle viisivuotiaina sokeutuneet näkevät harvoin unissaan kuvia. Mitä enemmän visuaalisia muistoja on kertynyt, sitä enemmän sokean unet vastaavat näkevien unia. Syntymästään asti sokeiden unet ovat yhtä todentuntuisia kuin näkevienkin; niissä ei vain ole samanlaisia kuvia.
Sokeilla unet ovat sekoitus hajuja, makuja, kosketuksia ja tunteita. Unitutkimuksissa sokeilla on näkeviä useammin todettu olevan aggressiivisia unia sekä painajaisia; erityisesti tämä oli havaittu niillä, jotka olivat olleet syntymästään asti sokeita. Tämän on ajateltu viittaavan siihen, että heillä on näkeviin tai myöhemmin sokeutuneisiin verrattuna enemmän vaarallisia kokemuksia jokapäiväisessä elämässä.
8. Miesten ja naisten unet ovat erilaisia
Tämä voi yllättää monet: miehet näkevät unia toisista miehistä; jopa 70% unien henkilöistä on miehiä. Naisten unissa sukupuolijakauma on aikalailla tasan.
Listafriikin toimituksessa biologi on sitä mieltä, että tuo on evoluution jäänne miesten tarpeesta mittailla vastustajaa ja valmistautua taisteluun. Urheilutoimittaja taas on sitä mieltä, että miehet katsovat niin paljon urheilua tv:stä, että kuvat tulevat väistämättä uniin. Kumpikin oli tyytyväinen toisen selitykseen.
Nyt seuraa tutkimuksissa havaittuja, mutta kovin yleistäviä, esimerkkejä miesten ja naisten unien eroista: Miehet näkevät unissaan enemmän fyysistä väkivaltaa, kun taas naisilla yleisempiä ovat sanalliset yhteenotot. Miehet näkevät vähemmän painajaisia. Naiset muistavat uniaan miehiä paremmin. (Sivuhuomio: Jos unien muistamista voi kerran treenata, niin tähän miehiä parempaan muistamiseen voi toki vaikuttaa naisten yleisempi tapa miettiä unien merkitystä ja yrittää tulkita niitä ystävien kanssa). Eroa on myös seksiunissa: naisilla unien kumppani on tuttu ja miehillä joku tuntematon.
7. Unissa voi nähdä vain tuttuja kasvoja
Vaikka aivot epäilemättä pystyvät luomaan mitä ihmeellisimpiä asioita ja kuvia, ne eivät luo öisiin tarinoihimme uusia kasvoja. Näemme siis unissamme pelkästään kasvoja, jotka ovat meille entuudestaan tuttuja. Nuo kasvot voivat olla ala-asteen luokkakaverin tai viikko sitten kaupan käytävällä sekunnissa ohitetun ventovieraan ihmisen. Näemme päivittäin satoja, ellei jopa tuhansia, kasvoja, joista useimmat eivät tietenkään rekisteröidy aktiivisesti mieleen.
Suurin osa unien materiaalista tulee päivittäisestä elämästä ja henkilökohtaisista kokemuksista. Vaikka emme tunnistaisi unemme henkilöä tai paikkaa, on alitajuntamme napannut informaation jostain aiemmin nähdystä.
6. Liitämme ulkoisia ärsykkeitä uniin
Vaikka syvästi nukkuvasta monesti sanotaan, että tämä on tiedottomassa tilassa, on se todellisuudessa hieman harhaanjohtava kuvaus. Aivomme, ja muu elimistö, vastaanottaa jatkuvasti ärsykkeitä, vaikka itse emme nukkuessa näitä huomaakaan. Ihmismieli voi liittää nämä kokemukset, esimerkiksi äänet, osaksi unta.
Olohuoneessa joku voi seurata NBA:n pudotuspelejä tv:stä, kun itse olet viereisessä huoneessa nukkumassa ja näet unta, jossa olet katsomassa koripallopeliä.
Uneen liitettävän ärsykkeen ei myöskään tarvi tulla kovin kaukaa. Onko kellään ollut unessa kova pissahätä, johon on herännyt vain todetakseen, että hätä on todellinen? 😅 Miten siinä sitten käy, jos unen aikana erehtyy menemään vessaan??
5. Unihalvaus
Onko sinulle käynyt ikinä seuraavasti? Heräät ja olet tietoinen ympäristöstäsi, mutta et pysty liikauttamaan sormeasikaan. Jokin painaa rintakehää ja on vaikea hengittää. Näet ehkä hallusinaatioita ja tuntuu kuin jokin paha olisi läsnä.
Kun ihminen näkee REM-unta, hänen silmänsä liikkuvat, mutta koko muu keho on kuin halvaantunut (jonka saa aikaan liikehermosolujen toiminnan estäminen). Tämä kamalalta kuulostava tila on tarpeellinen, koska muuten satuttaisimme itseämme (ja mahdollista vieruskaveria) uniin eläytyessämme. Ilmiö on siis täysin normaali ja tapahtuu meissä kaikissa joka yö.
Kinkkiseksi tilanne muuttuu, kun heräät kesken tuon unen vaiheen. Niin voi käydä, kun aivojen unta ja valvetilaa säätelevässä mekanismissa on tapahtunut häiriö. Silloin voit kokea alussa kuvaillun, muutaman minuutin kestävän, unihalvauksen. Tila ei ole vaarallinen, pelottava kylläkin, ja on itseasiassa melko yleinen; joka kymmenes ihminen kokee sen jossain vaiheessa elämäänsä.
Kautta aikojen unihalvaukselle on eri kulttuureissa ollut omanlaisiaan selityksiä: Euroopassa seksuaalisesti ahdistelevat demonit, Afrikassa zombit ja Japanissa pahat munkit (ne miehet, ei syötävät) muutaman mainitakseni. Myös ihmiset, jotka uskovat tulleensa avaruusolentojen sieppaamiksi, ovat kertoneet kokeneensa asioita, jotka olisivat melko helposti selitettävissä unihalvauksilla…
4. Unet ovat samankaltaisia ympäri maailmaa
Vaikka miesten ja naisten välillä unissa olisikin eroja, ovat ihmisten unien aiheet ja tuntemukset samankaltaisia ympäri maailmaa. Unissa koetaan monenlaisia tunteita, mutta kaikkialla maailmassa negatiiviset tunteet, ahdistus kärkipaikalla, ovat paljon yleisempiä kuin positiiviset.
Niin kuin jo aiemmin todettua, unet pohjautuvat henkilökohtaisiin kokemuksiin, joten tämä kaikki saattaa kuulostaa oudolta.
On kuitenkin olemassa kaikissa kulttuureissa esiintyviä, hyvin usein nähtyjä, unia: jahdatuksi tuleminen, hyökkäyksen kohteena oleminen ja putoaminen. Muita maailmanlaajuisesti paljon raportoituja unien aiheita ovat muun muassa eksyminen, luonnonkatastrofit ja lentäminen. Nämä kaikki ovat sellaisia asioita, joista jo varhaiset esi-isämme ovat nähneet unia, ja ne ovat mielemme sisäänrakennettu jäänne muinaisilta ajoilta.
3. Unet eivät ole aina värillisiä
Näetkö usein mustavalkoisia unia? Jos vastasit kyllä, olet todennäköisesti yli 60-vuotias.
1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla tehdyissä tutkimuksissa todettiin, että ihmiset näkevät pääasiassa mustavalkoisia unia. Nykypäivänä on toisin: unet ovat useimmiten värillisiä.
Muutos mustavalkoisten ja värillisten unien osuuksissa alkoi 1960-luvulla. Tutkimuksissa on havaittu, että nykyään alle 30-vuotiaista jopa 80% kertoo uniensa olevan värillisiä, mutta vain viidesosa yli 60-vuotiaista sanoo näkevänsä silloin tällöin värillisiä unia.
Mikä sitten on saanut aikaan muutoksen unien värityksessä?
Väritelevisio alkoi tehdä 1960-luvulla tuloaan. Niiden yleistymisen on päätelty johtaneen värillisten unien lisääntymiseen. Toisaalta, aivan erityisesti ne, jotka ovat alle 10-vuotiaina altistuneet mustavalkoiselle televisiolle, näkevät hyvin harvoin värillisiä unia. Lapsena, varsinkin ennen kymmenettä ikävuotta, koettujen asioiden on havaittu vaikuttavan uniin koko loppuelämän ajan. Ei siis ole kumma, että sekin, mitä ihmeellisiä ja jännittäviä tarinoita televisio (tai nykyään mikä tahansa väline) välittää, tulee vahvasti osaksi uniamme.
Tulevatkohan mustavalkoiset unet vain entisestään vähenemään, kun ihmisten ruutuaika ja erilaisten medioiden seuraaminen kasvaa?
2. Unia voi ohjailla
Uskomatonta, mutta totta! Loma paratiisissa, kyky lentää, eroon painajaisesta. Voit päättää, mitä unessasi tapahtuu! Onko mitään siistimpää? (On, mutta unien ohjailu on silti aika mieletöntä.) Jos et automaattisesti omaa tätä mahtavaa taitoa, voit yrittää opetella sen.
Olet varmaan joskus unessasi käsittänyt näkeväsi unta. Tätä kutsutaan selkouneksi, josta ihminen yleensä herää säpsähtäen. Unien ohjailemiseksi et saisi tuolloin herätä, vaan kun tiedostat olevasi unessa, yritä pysyä siellä. Harjoittelu kannattaa aloittaa unipäiväkirjan pitämisellä, jotta saa kartoitettua toistuvasti omissa unissa esiintyviä asioita, jotka voi selkounessa myöhemmin tunnistaa. Päätä myös nukkumaan mennessäsi, mistä haluat nähdä unta; keskity siihen täysin.
Voit myös päivän mittaan tasaisin väliajoin kysellä itseltäsi: ”Onko tämä unta?”. Jossain vaiheessa nukkuessasi voi tulla hetki, kun alitajunta tuo tämän usein toistetun kysymyksen uneesi. Vastaa silloin kyllä, ja ota tilanne haltuun. Unien hallinta ei tietenkään ole helppoa, mutta mahdollista se todellakin on.
Unissa ei ole rajoituksia: voit olla ja tehdä mitä vain. Jos onnistut, niin kokeile ehdottomasti lentämistä tai seinän läpi kävelemistä. Kauniita unia -toivotus saa aivan uuden merkityksen. Nyt vain treenaamaan ja toteuttamaan villeimmät haaveesi! Ainakin muutamaksi tunniksi…
1. Lähimuistinsa menettäneet näkevät itselleen käsittämättömiä unia
Lopetetaan tämä lista uskomattomalla esimerkillä siitä, mitä ihmisen pään sisällä tapahtuu. Vaikka aivoista tiedetään paljon, niin vielä enemmän on hämärän peitossa.
Ihmiset, jotka kärsivät lähimuistin menetyksestä, eivät muodosta uusia muistijälkiä. Tapahtumat saattavat pahimmillaan pysyä mielessä vain muutamia sekunteja. Tällaisessa tilanteessa aivojen ”muistikeskus”, hippokampus, on sairauden tai vamman takia vaurioitunut, eikä ihmisen pitkäaikaismuistiin enää tallennu uutta tietoa.
Jos unet ovat (yksinkertaistettuna) kertausta päivän tapahtumista, niin näkevätkö muistinsa menettäneet unia ollenkaan?
Tätä on tutkittu Tetris-pelin avulla. (Tiedäthän Tetriksen?) Muistinsa menettäneet ja verrokkiryhmän normaalimuistiset pelasivat peliä monta tuntia useana päivänä. Kun lähimuistinsa menettäneet pitivät lyhyitä taukoja, eivät he palattuaan muistaneet pelanneensa koko peliä, eivätkä tunnistaneet tutkijaa, joka oli vähän ennemmin heitä opastanut pelaamisessa.
Koehenkilöt herätettiin pelipäiviä seuranneina öinä useampaan otteeseen, aina kevyen unen vaiheessa, ja heiltä kysyttiin, mistä he näkivät unta. Normaalimuistiset raportoivat nähneensä Tetris-kappaleita putoamassa. Tämä oli odotettavissa, koska peli oli ollut niin iso osa heidän päiväänsä. Mutta se, mikä pudotti leuat maahan, oli vastaukset lähimuistinsa menettäneiltä.
He eivät nähneet unta Tetriksen pelaamisesta, koska eivät muistaneet koko peliä. He eivät ymmärtäneet, mistä kummallisessa unessa oli kyse.
He vain kertoivat nähneensä unessaan pyöriviä, tippuvia palikoita.
Lue myös: