Tiede
5 eläinfaktaa, joita et välttämättä olisi halunnut tietää
Useimmiten eläimet valloittavat ja ihastuttavat, mutta tällä kertaa on vuorossa viisi eläinfaktaa, jotka voivat saada aikaan täysin päinvastaisen reaktion.
Nämä tietoiskut ovat kaikki eri tavalla kummallisia: osa puistattaa eläinten vuoksi ja osa siksi, mitä nämä kaverit puuhaavat. Joku fakta voi toisaalta omituisuudessaan saada myös hymyilemään – tällä viittaan listan viimeiseen kohtaan ja orgasmin feikkaaviin lohikaloihin.
Koirilla on hyvä syy rakastaa vinkuvia leluja
Kuten kuvassa esiintyvä vaarallinen peto, ovat kaikki koirat perimältään metsästäviä tappajia.
Joillekin koirille vinkuva lelu voi kuulostaa emoaan kutsuvalta pennulta, jolloin varsinkin naaraskoirissa herää hoivavietti. Mutta tuota suloista syytä useammin kyse on koirien sisäisestä metsästysvietistä.
Vinkuva esine kuulostaa pieneltä eläimeltä tai linnulta, joka kelpaisi mainiosti saaliiksi. Toisaalta se voi olla jo kiinni otettu lounas, jota koira puolustaa ruokavarkailta. Vaikka koirat eivät ole vuosituhansiin metsästäneet ravintoaan luonnossa, herättää vikisevä kumiankka niiden sisäsyntyisen saalistajan vaiston, ja piilevä susi nostaa päätään.
Rottakuningas
Rottakuningas ei ole mikään rottavaltakunnan hallitsija, vaan vanha keskieurooppalainen nimitys joukolle nuoria rottia, jotka ovat takertuneet toisiinsa hännistään pääsemättä irti.
Rottakuningas on tunnettu erityisesti saksalaisessa kansanperinteessä, jossa siihen liitettiin monenlaisia taikauskoja. Jos rottakuninkaan kohtasi, tiesi se huonoa onnea – monesti se oli enne rutosta tai jostain muusta tappavasta kulkutaudista. Rottakuninkaita on esillä monissa museoissa, mutta asiantuntijoiden mukaan useimmat niistä ovat keinotekoisia eli joku on kerännyt kuolleita rottia ja liittänyt niiden hännät jostain käsittämättömästä syystä yhteen. Varmaan aiheuttaakseen pelkoa ja painajaisia jollekin vihamiehelleen.
Jotta tässä tietoiskussa oli järkeä, niin rottakuningas ei todellakaan ole pelkkä myytti. Ilmiö on hyvin harvinainen, mutta ei keksitty. Myös oravan poikasilla on tavattu samaa ilmiötä. Oravien kohdalla kaikilla tulisi varmaan ensimmäisenä mieleen, että miten auttaa pieniä raukkoja, mutta kimppu rottia juoksentelemassa ympäriinsä saa useimmilla aikaan hieman erilaisen reaktion.
Hännät, ja joskus myös takajalat, liimautuvat toisiinsa etenkin talvella, kun kehon eritteet -–veri, uloste, tali – jäätyvät kiinnittäen eläimet yhteen. Liimautuneet takapäät aiheuttavat rotissa paniikkia ja ne kiskovat itseään pois yhtenäisestä klimpistä aiheuttaen häntien solmiutumisen vielä tiukemmalla.
Rottakuningas ei ole pitkäikäinen kammotus, sillä eläimet eivät selviä porukassa kovinkaan kauaa. Suurin löydetty rottarykelmä on sisältänyt 32 yksilöä.
Eläimiä on tuomittu kuolemaan
Englantilais-yhdysvaltalainen kielitieteiden professori Edward Payson Evans kirjoitti vuonna 1906 fiktiolta kuulostavan kirjan ”The Criminal Prosecution and Capital Punishment of Animals” (suom. Eläinten rikossyytökset ja kuolemantuomiot).
Kirjassa kerrotaan juuri siitä, mitä sen nimestä voi päätellä. Tässä eräs käsittämätön esimerkki 1400-luvun Ranskasta.
Perheen kotieläimenä pidetty sika oli hyökännyt kehdossa nukkuvan vauvan kimppuun, kuristanut tämän ja lopuksi vielä syönyt lapsen kasvot. Sika oli välittömästi hirmutyönsä jälkeen pidätetty ja sen kohtalosta päätettiin oikeudessa.
Todistajanlausuntojen perusteella tuomari totesi sian syylliseksi, raskauttavana asianhaarana pidettiin myös surman tapahtumista pääsiäisenä, koska sika ei ollut osoittanut minkäänlaista kunnioitusta juhlapyhää kohtaan. Tuomari määräsi sian hirtettäväksi, jotta se toimisi esimerkkinä siitä, mihin julma teko voi johtaa.
Kaksi kysymystä: Esimerkkinä muille sioille vai? Mitä sanottavaa puolustuksella oli?
Siira syö kalan kielen ja toimii itse kielenä
Siirojen lahkoon kuuluva Cymothoa exigua on pahimman luokan loinen. Tämä muutaman sentin mittainen äyriäinen on kuitenkin siinä mielessä kohtelias parasiitti, että se korjaa isännälleen aiheuttamansa vahingon. Sen ällöttävyydestä voitaneen kuitenkin olla yhtä mieltä.
C. exigua nimittäin tunkeutuu isäntäkalan sisään kidusten kautta, asettuu sen suuhun ja syö sen kielen. Sitten loinen kiinnittyy kielentyngän lihaksiin ja alkaa muina siiroina toimia isäntänsä kielenä.
Kalalle ei, käsittämätöntä kyllä, ole eriskummallisesta elinsiirrosta mitään haittaa, sillä C. exigua on kiinnittymisen jälkeen täysin toiminnallinen kieli.
Äyriäinen loisii muun muassa napsijoissa, jotka ovat suosittuja ruokakaloja, mutta siitä ei ihmisellekään ole mitään haittaa; muuta kuin jos elävän kielen yrittää irrottaa kalan suusta, saattaa siira repiä pelihousunsa ja purra ahdistelijaa. Siinä vaiheessa kannattaa pitää huulet tiukasti supussa!
Naarastaimen teeskentelee orgasmin
Oletko ikinä teeskennellyt orgasmin? Jos vastaus on kyllä, et ole eläinkunnassa yksin. Naarastaimen feikkaa joka toisella kutukerralla.
Kun naaras on valmis kutuhommiin, kaivaa se hiekkaan kuopan, avaa suunsa ja alkaa väristä voimakkaasti. Koiras ui viereen ja alkaa myös väristä suu auki. Parin sekunnin päästä naaras vapauttaa mätimunat, jotka koiraan maiti sitten hedelmöittää.
Mutta jos koiras tai sen ajoitus ja sijoittuminen eivät miellytä naarasta, jättää se homman kesken eikä vapauta sukusolujaan. Koiras on kuitenkin monesti niin innoissaan ja kutuhuumassa, ettei se huomaa muutosta naaraan käytöksessä ja laukoo niin sanotusti reisille.
Aktin jälkeen koiras voi olla hämmentynyt, kun naaras ei peitä kuoppaa, jossa munien pitäisi olla. Lisähämmennystä aiheuttaa myös se, että naaras rupeaa pian kaivamaan seuraavaa kuoppaa ja valmistautuu uuteen kutuun paremman kumppanin ja suorituksen toivossa. Myös muilla lohikaloilla, kuten kuvassa näkyvällä kuningaslohella, on havaittu samanlaista huijaamista.