Tiede
Goseckin kehä: Faktoja maailman vanhimmasta aurinko-observatoriosta
Tällä listalla tutustumme maailman vanhimpaan aurinko-observatorioon, joka sijaitsee saksalaisessa Goseckin kylässä. Se rakennettiin noin 4900 vuotta ennen ajanlaskun alkua.
Goseck on itäisessä Saksassa sijaitseva reilun tuhannen asukkaan kunta, joka aiemmin tunnettiin lähinnä vanhasta linnastaan. Linnoja Saksassa toki on lähes joka kylässä, joten Goseckissa ei ollut mitään järin erikoista.
Nykyään asia on hieman toisin, sillä Goseckin viljapeltojen keskellä on maailman vanhin aurinko-observatorio. Se ei ole lainkaan yhtä näyttävä kuin esimerkiksi valtavista kivipaaseista rakennettu Stonehenge Englannissa tai Amerikan korkeakulttuurien aurinkokalenterit ja -kellot, mutta se on vanhin – tähän mennessä löydetyistä.
Tiedämme, että monet amerikkalaiset korkeakulttuurit ovat tehneet tähtitieteellistä tutkimusta: esimerkiksi mayat aloittivat noin 3000 vuotta sitten ja inkat hieman myöhemmin. Eurooppalaisen tähtitieteen katsotaan alkaneen Babyloniasta jopa 2000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.
Ihminen on kuitenkin tuijotellut taivaalle ja seurannut kappaleiden liikkeitä paljon kauemmin. Goseckin puinen aurinko-observatorio todistaa sen.
Listan teossa käytetyt lähteet on tavalliseen tapaan upotettu tekstiin, mutta erikseen haluan mainita arkeoastronomi, FT Marianna Ridderstadin upean, suomenkielisen artikkelin Tähdet ja avaruus -lehdessä.
Miten maailman muinaisin aurinko-observatorio löytyi?
Goseckin maakehä olisi todennäköisesti löytynyt jo paljon ennemmin, mutta se sijaitsee entisen Saksan demokraattisen tasavallan eli tutummin Itä-Saksan puolella.
Vasta muurin murtumisen jälkeen viljapeltojen päällä tehtiin vuonna 1991 ilmakuvauksia, joissa erottui erikoinen kehä. Maanpinnalla tuo kehä ei ollut havaittavissa, mutta yläpuolelta otetuissa kuvissa erottui valtava ympyrän muotoinen kaivanto.
Kaivaukset Goseckissa päästiin aloittamaan vasta vuonna 2002, mutta odotus palkittiin, kun maaperästä löytyi maailman toistaiseksi vanhimman tunnetun observatorion rauniot. Goseckin aurinko-observatorio rakennettiin lähes 7000 vuotta sitten.
Kuka kehän rakensi?
Goseckin aurinko-observatorion rakentajista ei tiedetä kovinkaan paljoa.
Maanviljelys oli levinnyt Lähi-idästä Euroopan kaakkoisiin osiin vuoteen 7000 eaa. mennessä ja edetessään mantereen läpi se muutti ihmisten elämää monella tavalla. Vuoden 5600 eaa. tienoilla Tonavan varrella kehittyi nauhakeraaminen kulttuuri, jonka nimi viittaa ihmisten tapaan koristella keramiikkaansa. Nauhakeraamiset kansat olivat viljelijöitä ja karjankasvattajia, jotka asuivat kulttuurille tyypillisesti monen perhekunnan pitkätaloissa. Kulttuuri levisi muutamassa sadassa vuodessa Euroopan länsirannikolle.
Saksan Harz-vuoriston kupeessa kehittyi noin 4900 eaa. nauhakeraamisen kulttuurin alalaji viivaornamenttikeramiikka. Tämän kulttuurin edustajat rakensivat talonsa ja koristelivat keramiikkansa hieman eri tavalla. Ja juuri he ovat niitä, jotka rakensivat Goseckiin maailman tunnetuista aurinko-observatorioista ensimmäisen.
Auringon ja tähtien havainnointi maakehästä käsin edellytti avaraa maisemaa, joten todennäköisesti observatorion ympärillä on ollut alavia viljapeltoja – aivan kuin tänäkin päivänä. Alueella tehdyt arkeologiset kaivaukset ovat paljastaneet, että ihmiset asuivat samalla alueella, jossa nyt seisoo pieni Goseckin kylä.
Mitä Goseckista löytyi?
Goseckin arkeologisten kaivausten tulokset julkistettiin vuonna 2003. Tutkijat olivat saaneet selville kaivantojen tarkan rakenteen ja sen, että paikassa oli ollut myös kaksi sisäkkäistä, parimetrisistä puunrungoista rakennettua kehää.
Marianna Ridderstad kirjoittaa artikkelissaan hauskasti, että kuten arkeologeilla on tapana sanoa, ”mikään ei ole niin pysyvää kuin reikä maassa”. Läpimitaltaan 71-metrisen kaivannon ja puupaalujen jättämien kuoppien pohjalle oli vuosituhansien saatossa kertynyt ja kerrostunut maa-ainesta, ja nämä sedimentit erottuivat ympäröivästä maaperästä huomattavasti tummempina. Sen vuoksi rakenne oli mahdollista selvittää.
Kaivauksissa löytyi astioiden palasia sekä merkkejä rituaalinomaisista tulista. Lisäksi maasta kaivettiin esiin luita – niin eläinten kuin ihmistenkin luita. Härkien pääkalloista oli nähtävissä, että niitä oli pidetty seipäiden päissä. Osa ihmisten luista viittasi siihen, että paikalla oli harjoitettu myös ihmisuhrausta. Tästä päätellen kehä oli siis merkittävä seremoniallinen keskus.
Goseck pisti tähtieteen historian uusiksi
Goseckin maakehä voi asiaan vihkiytymättömälle kuulostaa mitättömältä löydökseltä, mutta aurinko-observatorio mullisti täysin sen kuvan, mikä meillä ennestään oli tähtitieteen historiasta.
Rakennelma paljastaa, että Euroopan ensimmäiset maata viljelleet ihmiset havainnoivat taivaankappaleiden liikkeitä: Goseckin kehää oli käytetty talvipäivänseisauksen eli vuoden lyhimmän päivän havaitsemiseen.
Maanviljelystä edeltäneissä metsästyskulttuureissakin Auringon aseman ja tähtikuvioiden asennon seuraaminen oli tärkeää, sillä eläimet siirtyivät sääolojen mukaan, joten vuodenkierrosta oli hyvä pysyä kärryillä. Samaan aikaan seurattiin Kuun vaiheita, mikä antoi tähtitaivasta ja Aurinkoa tarkemman ja lyhytjaksoisemman kalenterin, mutta ei käynyt ihan yksiin aurinkokalenterin kanssa. Aurinkovuoden laskeminen Kuun vaiheiden avulla ei onnistunut, sillä kuukalenterin 12 kuukautta jäivät 11 päivää lyhyemmäksi kuin aurinkovuosi. Metsästäjille tällä heitolla ei kuitenkaan ollut merkitystä.
Maanviljelijöille tilanne oli toinen: vilja oli sadon onnistumisen varmistamiseksi syytä kylvää vuosittain tismalleen samaan aikaan. Koska kuukalenteri ei ollut Auringon liikkeiden kanssa täysin synkassa, oli maanviljelijöiden keksittävä jotain uutta.
Esivanhempamme tiesivät Auringon noudattavan tiettyjä säännönmukaisuuksia:
Talvipäivänseisauksen aikaan Aurinko nousee ja laskee eteläisimmässä pisteessään, ja kesäpäivänseisauksessa Aurinko nousee ja laskee horisontista pohjoisimpana verrattuna muihin ajankohtiin. Syys- ja kevätpäiväntasauksien aikana Aurinko nousee suoraan idästä ja laskee länteen.
Kun Auringon nousu- ja laskupaikat merkittiin muistiin, voitiin rakentaa kalenteri, jonka avulla oli mahdollista laskea ja ennustaa tarkasti keskikesän ja -talven hetket.
Puupaaluaitojen portit
Ympyrä oli luonnollinen kuvio, joka syntyi, kun Auringon liikettä havainnoitiin. Oli tärkeää, että liikkeet merkittiin aina samasta kohdasta, joten pystytetyt puupaalut muodostivat automaattisesti kehän havainnoijan ympärille.
Jo ilmakuvat paljastivat ja arkeologiset kaivaukset vahvistivat, että Goseckin kehässä oli ollut kolme sisäänkäyntiä. Kaakkois- ja lounaisporttien sijainti merkkasi hämmästyttävän tarkasti talvipäivänseisauksen ajankohtaa.
Kehän keskellä seistessään voi kaakkoon suuntaavasta portista nähdä auringon nousevan. Vastaavasti illalla auringon painumista horisontin taakse voi seurata lounaisportin kautta. Näin käy ainoastaan talvipäivänseisauksen aikaan eli vuodesta riippuen joulukuun 21. tai 22. päivänä.
Kolmannelle, lähes suoraan pohjoiseen suunnatulle portille tutkijat eivät ole löytäneet selitystä. Se saattoi olla vain sisäänkäynti pyhään kehään, sillä astronomisesti se ei avaudu merkittävään suuntaan – ainakaan niin, että sitä nykypäivänä ymmärrettäisiin.
Alkuperäisten tutkimustulosten julkaisun jälkeen Goseckissa toki jatkettiin kaivauksia. Vuonna 2004 puupaaluaidan jättämät merkit paljastivat, että kehässä oli havainnoitu myös kesäpäivänseisausta. GPS-mittaus vahvisti arkeologien epäilyn. Kesäpäivänseisaus ei kuitenkaan ollut niin merkittävä hetki vuodenkierrossa, että sen vuoksi olisi kaivettu aukko myös maavalliin.
Pyhä kehä
Goseckin aurinko-observatorio rakentuu siis kahdesta puupaalukehästä, joiden läpimitat ovat 56 ja 49 metriä. Niitä ympäröi ulkopuolelta syvä kaivanto sekä maavalli, mikä viittaa vahvasti hengellisyyteen ja paikan rooliin seremoniallisena keskuksena.
Kehän keskellä yhteisön hengellinen johtaja havainnoi keskitalven hetkeä, mikä tuntuu hieman nurinkuriselta, sillä eikö kevät ja kesä olisi maanviljelijöille merkittävämpiä hetkiä. Mutta mietitäänpä Euroopan keskitalvea: se on pimeä ja kylmä.
Tiedetään, että eteläamerikkalaisten korkeakulttuurien ensimmäiset viljelijät harjoittivat ihmisuhria, jottei Aurinko lakkaisi nousemasta. Goseckista löytyneet merkit ihmisten uhraamisesta viittaavat siihen, että Euroopassa ajateltiin samalla tavalla: Auringolle on uhrattava ihmisverta, että se taas nousisi korkeammalle tuoden mukanaan kesän ja onnistuneen sadon.
Myös suomalaisessa kansanuskossa Aurinkoa oli syytä lepytellä vuoden pimeimpänä päivänä. Auringon pesäpäivinä tunnettuna ajankohtana Aurinko meni ”pesäänsä” ja ilmestyi sieltä taas lupauksena uudesta keväästä. Keskitalven suuri juhla oli pyhitetty Auringolle ja talvipäivänseisauksen aikoihin juhlittiin valoisan ajan alkamista. Suomessa Aurinkoa pyrittiin vahvistamaan uhraamalla sille muun muassa puuroa ja kakkua. Ikiaikainen talven pääjuhla oli pyhitetty Auringolle, mutta myöhemmin ajankohta omittiin kätevästi kristinuskon jouluksi.
Kaikesta päätellen Goseckin kehä oli siis sekä aurinko-observatorio, että Auringon palvontaan pyhitetty temppeli. Aurinkokalenterin ja talvipäivänseisauksen merkitsemisen avulla saatiin ajoitettua kevään kylvöt ja samaisena havainnointipäivänä kehässä suoritettiin tärkeitä rituaaleja.
Ei ainoa laatuaan
Goseckin maakehä ei ole ainoa laatuaan, sillä samantyyppisiä kaivantoja on Itä-Euroopasta löytynyt muutamia satoja, joista valitettavasti vasta murto-osa on tutkittu.
Nämä puisilla paaluilla ympyröidyt maakehät olivat ensimmäinen askel kohti myöhempiä massiivisia kivirakennelmia, mutta käyttötarkoitus on sama.
Tunnetuin megaliittikulttuurista säilynyt monumentti on varmasti Englannin Stonehenge, jonka arvellaan Goseckin kehän tapaan toimineen aurinkokalenterina. Ainakin Stonehenge on rakennettu niin, että koillisen puoleinen sisäänkäynti on suunnattu kohti kesäpäivänseisauksen auringonnousua. Talvipäivänseisauksen aikaan aurinko laskee porttia muistuttavan triliitin välistä.
Stonehenge on paljon Goseckia tunnetumpi, mutta sen rakentaminen aloitettiin lähes 1500 vuotta myöhemmin kuin Saksan ja muiden Keski-Euroopan ympyräkaivantojen.
Goseckin kehä ei sittenkään liittynyt tähtitieteeseen?
Joidenkin asiantuntijoiden mielestä Goseckin kehä oli tärkeä hengellinen keskus, mutta ei liittynyt millään tavalla tähtitieteeseen.
Porttien sijainti ei kuitenkaan epäilijöidenkään mukaan ole sattumanvaraista, mutta heidän mielestään talvipäivänseisauksella oli ainoastaan seremoniallinen merkitys. He eivät usko, että kehä toimi aurikokalenterina tai että sitä käytettiin keskikesän ajankohdan laskemisessa.
Ehkä joillekin arkeologeille on ollut liian kova pala, että ensimmäiset eurooppalaiset maanviljelijät olivatkin tieteelliseltä ajattelultaan edistyneitä. Goseckin kehä ja muut Keski-Euroopan aurinkokalenterit pistivät historiankirjat tältä osin uusiksi.
Tähtitiedettä on Euroopassa harjoitettu paljon aiemmin kuin Mesopotamian Sumerissa ja Babyloniassa, Indusjoen varrella, faaraoiden Egyptissä tai Perussa ja Mesoamerikassa.
Äärimmäisen mielenkiintoinen ja tarkkaan valittu sijainti
Jos Goseckin maakehällä ei muka olisi mitään tekemistä tähtitieteen kanssa, niin melko sopivaan paikkaan se on rakennettu.
Verrataanpa vaikka siihen kuuluisaan Englannin Stonehengeen. Goseckin observatorio (51° 11′ 54″ N, 11° 51′ 53″ E) on nimittäin tismalleen samalla leveyspiirille kuin reippaat tuhat vuotta myöhemmin rakennettu Stonehenge (51°10′44″N,1°49′34″W).
Eroa on vain hieman reilu yksi kulmaminuutti, joka maastossa vastaa alle kahta kilometriä.
Lisäksi molemmat aurinkokalenterit sijaitsevat juuri sillä leveyspiirillä, jossa keskikesän auringonnousu ja lasku ovat 90 asteen kulmassa Kuun pohjoissuuntaiseen laskuun ja eteläiseen nousuun. Tämä ilmiö on mahdollinen yhdellä ainoalla, alle yhden asteen levyisellä kaistaleella, joka kiertää maapallon ympäri. Sekä Goseck että Stonehenge sijaitsevat tuon kapean kaistaleen keskimmäisellä kolmanneksella.
Ja vielä: Maapallolla on vain kaksi leveyspiiriä, joilla voi todistaa täysikuuta kulkemassa suoraan yläpuolella zeniitissä. Zeniitti on taivaan lakipiste eli taivaan ylin kohta, joka on suoraan katsojan pää yläpuolella. Arvasit oikein: Goseckissa ja Stonehengessä tämä onnistuu.
Nebran kiekko
Kuva: Frank Vincentz | CC BY-SA 4.0 (kuvaa muokattu)
Kukaan ei tiedä, miksi Goseckin kehä oli käytössä vain 200 vuoden ajan ja miksi pyhä paikka jätettiin lahoamaan oman onnensa nojaan. Epäselvää on myös se, mihin observatorion rakentaneet ihmiset siirtyivät ja mitä heidän keräämälleen tiedolle tapahtui. Hävisikö tarkka tähtitieteellinen tieto vai jäikö se jollain tavalla elämään?
Ennen kuin kaivaukset Goseckissa oli ehditty edes aloittaa, löytyi vain 25 kilometrin päästä pronssikautinen esine, joka nimettiin löytöpaikkansa Nebran mukaisesti Nebran kiekoksi. Se on vanhin tunnettu esitys kosmoksesta. Noin 1800 eaa. valmistunut kiekko painaa reilut 2 kiloa ja on halkaisijaltaan 30 cm.
Vaikka löytöpaikka on lähellä Goseckia, on Nebran kiekko noin 3000 vuotta nuorempi kuin vanha aurinko-observatorio.
Löytöpaikan lisäksi observatoriota ja kiekkoa yhdistää mieletön ja hämmästyttävä yksityiskohta. Nebran kiekkoon taiteiltujen kultaisten kaarten välinen kulma on tismalleen sama kuin Goseckin observatorion kaakkois- ja lounaisportin välinen kulma. Kulma on merkitty yllä olevaan kuvaan punaisella kaarinuolella.
Nebran kiekko toistaa Goseckin puukehän astronomisia ominaisuuksia, joten tähtitieteellinen tieto ei siis mitä ilmeisimmin hävinnyt tuhkana tuuleen, vaan säilyi alueen kalentereissa ja perimätiedossa vuosituhansien ajan.
Aurinko-observatorion uudelleenrakennus
Kun kaivaukset Goseckin aurinko-observatoriolla oli saatu päätökseen ja tutkimustulokset julkaistua, päätettiin kehä palauttaa alkuperäiseen loistoonsa.
Vuonna 2005 Goseckin kaupunki otti vastuulleen observatorion rekonstruktion. Maavalli, lähes kahden metrin syvyinen kaivanto ja molemmat paaluaidat rakennettiin samalla tavalla, kuin ne olivat aikanaan seisseet.
Vielä samana vuonna, joulukuun 21. päivänä, ilotulitteet valaisivat tienoon avajaisten kunniaksi, mutta merkittävimmät hetket koettiin aamulla ja illalla: Talvipäivänseisauksen auringonnousua ja -laskua oli jälleen mahdollista ihailla Goseckin kehän porteista – juuri niinkuin tuhansia vuosia sitten.
Eikä juhlinta jäänyt vain avajaisiltaan, vaan jokaisena talvipäivänseisauksena Goseckin aurinko-observatorioon kokoontuu ihmisiä seuraamaan erityislaatuisia valoilmiöitä. Enää kehässä ei kuitenkaan uhrata ketään.
Ja miksi näin intohimoinen suhtautuminen Goseckin kehään?
Listafriikin toimitus asustaa noin 10 kilometrin päässä Goseckin aurinko-observatoriosta. Alla on kuva edelliseltä (ties monenneltako) visiitiltä. Talvipäivänseisauksen auringonnousua tai -laskua emme ole vielä todistaneet, mutta ehkä tänä vuonna. Ja lupaan tulla oppaaksi, jos Goseckissa päin pyörit!
Kuva: Marko Ollonqvist
Lue myös: