#vainsuomijutut
Top 10 hulluimmat lajit, joiden mestaruuksista Suomessa on kamppailtu
Suomi on erikoisten (urheilu)lajien luvattu maa, ja näin itsenäisyyspäivän alla on hyvä ottaa katsaus omituisimpiin lajeihin, joiden mestaruuksista Suomessa on mitelty.
Eukonkanto, saunominen ja suofutis ovat maailmanmestaruuskilpailuina varmasti kaikille tuttuja, mutta Listafriikki sukeltaa nyt hieman tuntemattomampien kisailujen pariin.
Suurin osa listan mittelöistä on kulkenut MM-statuksella, mutta mukaan mahtuu myös yksi SM-kilpailu – jota ei tokikaan yleisökadon vuoksi enää järjestetä. Sama pätee muutamaan muuhunkin kisaan, mutta nämä lajit kuuluvat outoudessaan ja koomisuudessaan tietenkin listalle ja ovat historiaa – ainakin hullujen suomalaisten kesälajien osalta!
Sääskentapon MM-kisat
Sääskentapon maailmanmestaruudesta miteltiin viimeisen kerran vuonna 1999, jonka jälkeen ne jouduttiin lopettamaan eettisistä syistä. Suurta yleisöä hyttysten listiminen ei kiinnostanut eikä kisalle ollut helppo saada sponsoreita. Luonnonsuojelijatkaan eivät olleet innoissaan.
Mutta läpi 1990-luvun Pelkosennimen Pyhätunturilla järjestettiin sääskentapon MM-kilpailut. Maailmanmestaruuden kolmesti voittanut Henri Pellonpää kertoi Ilta-Sanomien haastattelussa vuonna 2015, että hyvältä sääskihenkilöltä vaaditaan kahta ominaisuutta: tarkkaa silmää ja hyvää hajuaistia. ”Hajuaisti auttaa siinä, että bongaa missä sääskiparvi kulloinkin liikkuu”, muistelee Pellonpää lämmöllä kisavuosia.
Sääskentapon maailmanennätyskin on edelleen Pellonpään nimissä: 25 hyttystä viidessä minuutissa. Näin talvipakkasilla hyttysen ininää voi vain kuvitella mielessään, mutta samalla voi ruveta valmistautumaan ensi kesään ja koittaa pistää epävirallisesti paremmaksi. Ihan missä tahansa päin Suomea tuollaisiin määriin ei pääse – onneksi.
Kesäpilkin MM-kisat
Vuodesta 2004 lähtien Pudasjärvessä, Pudasjärven kaupungissa, on järjestetty kesäpilkin maailmanmestaruuskilpailut. Koska miksipäs ei? Vaikka pilkkiminen mielletään talvilajiksi, onnistuu se siis kesälläkin!
Kesäpilkin maailmanmestaruuskilpailut ovat monipäiväinen tapahtuma, jossa osallistujia karsitaan hiljalleen pois ennen suurta finaalia.
Ja miten se pilkkiminen sitten onnistuu kesällä, kun jäätä ei tietenkään ole? No, pilkkijät ovat styroxista ja puusta valmistettujen lauttojen päällä. Lautat on ankkuroitu paikalleen ja jokaisessa lautassa on keskellä reikä. Pilkkiminen suoritetaan siis juuri samalla tavalla kuin talvisinkin, mutta aivan yhtä lämpimästi ei tarvitse pukeutua. Vaikka Suomen kesä toki onkin varsin arvaamaton.
Vessapaperin heiton SM-kisat
Tässä listan kohdassa mennään SM-kilpailuun, joka ei koskaan ehtinyt kehittyä mittelöksi maailmanmestaruudesta. Miksiköhän ei? Siis kysyn tosissaan, koska kaikesta mahdollisesta kisaillaan.
WC-rullan heittämisen suomenmestaruudesta kilpailtiin Kokemäellä vuosina 2007 ja 2008, mutta tapahtuma ei kerännyt tarpeeksi kiinnostusta tai yleisöä, joten kisat lopetettiin.
Vessapaperirullan heittämiselle ei oltu määritetty mitään tiettyä tyyliä, joten osallistujilla oli täysin vapaat kädet. Sotkua kisan jäljiltä ei tullut, sillä jokaisen heitettävän rullan ympärille pistettiin maalarinteippiä, jotta paperi ei päässyt leviämään pitkin yleisurheilukenttää.
Idea koko kisaan oli tullut keskustapuolueen silloiselta eduskuntaryhmän puheenjohtajalta Timo Kallilta. Kalli oli keksinyt uuden kesälajin sen jälkeen, kun julkisuuteen tihkui tietoa silloisen pääministerin Matti Vanhasen ja kansanedustaja Merikukka Forsiuksen sekoilusta Forssan terveyskeskuksessa. Keväällä 2007 tapahtuneessa, vessapaperijupakaksi nimitetyssä, välikohtauksessa Forsius oli heittänyt WC-rullalla häntä ja Vanhasta häirinnyttä kansalaista.
Ehkä WC-rullan heiton SM-kisat olivat oman aikansa tuote ja toimivat ajankohtaisuutensa vuoksi vain tuolloin.
Rautakankikävely MM-kisat
Rautakankikävelyn MM-kilpailujen motto voisi hyvinkin olla: Kun sauvakävely ei riitä. Kepeiden sauvojen tilalla käytetään nimittäin 6,5 kilon painoisia rautakankia sekä omien ja kilpakumppaneiden varpaiden säästämiseksi 1,5 kilon turvasaappaita.
Mustialassa vuosituhannen alusta lähtien järjestettyjen rautakankikävelyn MM-kisojen säännöt ovat tarkoin määritetyt. Niin sanottu hiipiminen on kiellettyä eli polven on kävellessä ojennuttava ja toisen jalan pitää olla aina maassa. Kankia ei saa raahata eikä loikkimistaktiikka ole sallittu. Vastakkainen jalka ja käsi on oltava yhtäaikaa edessä tai takana, joten osallistujilta vaaditaan voiman ja hyvän kunnon lisäksi loistavaa rytmitajua. Jos kankia heiluttelee miten sattuu, on joukkueelle tiedossa niin sanottu stop and go -rangaistus.
Rautakankikävelyn MM-kilpailu käydään viestikisana 3 tai 4-henkisin joukkuein. Käveltävä matka on 125 metriä, mikä voi kuulostaa lyhyeltä, mutta ei ole helppo nakki painavien rautakankien ja raskaiden saappaiden kanssa.
Järvisählyn MM-kisat
Kuka tahansa rantavedessä kävellyt tietää, että se on raskasta puuhaa. Mutta entä jos siinä pitää juosta tai pelata? Ehkä juuri rankkuuden vuoksi järvisählyottelun kesto on vain kaksi viiden minuutin erää.
Viimeksi järvisählyn MM-kisoja pelattiin vuonna 2018 Porin Yyterissä, joten puitteet olivat ainakin kunnossa. Nimeä ei kuitenkaan vaihdettu merisählyksi, sillä Tammelan Pyhäjärveltä alkunsa vuonna 2011 saaneissa mittelöissä haluttiin pitää kiinni perinteestä. Sittemmin – tai toistaiseksi – kisat ovat kuivuneet kokoon, sillä kiinnostus on ollut vähäistä kunnollisen tapahtuman järjestämiseksi. Ehkäpä jälleen ensi kesänä?
Liian tosissaan järvisählyn pelaamiseen ei kannata suhtautua, sillä pallon kuljettaminen veden pinnalla ei onnistu aivan samalla tavalla kuin lattialla. Säännöt mukailevat salibandya ja peleissä käytetään tavallista salibandypalloa. Sillä erolla, että reikäisen pallon sisälle pannaan ilmapallo, jotta se kelluu. Myös mailat ovat olleet tuunattuja ja järvisählyssä toimiikin paremmin hieman lyhyempi peliväline. Kuljettaminen on kuitenkin lähes mahdotonta ja laukominen toivotonta, joten järvisählyssä pärjää paremminkin tuurilla kuin taidolla.
Vaikka kiinnostusta kisoja kohtaan on tullut myös ulkomailta, ei kansainvälisiä joukkueita järvisählyareenoilla ole nähty, joten lajin maailmanmestarit ovat olleet järjestään suomalaisia. Sehän ei kuitenkaan vie mitään mestareilta pois: Maailman paras on maailman paras!
Ilmakitaransoiton MM-kisat
Make air, not war! Näin kuuluu Oulussa vuodesta 1996 järjestettyjen ilmakitaransoiton MM-kisojen iskulause. Kansainvälisesti kyseinen kilpailu on yksi parhaiten tunnetuista suomalaisista kesäkisoista. Ilmakitaransoiton MM-kisojen tarkoituksena on edistää maailmanrauhaa, sillä ilmakitaraa soittaessa ei voi pidellä asetta; logiikka on pettämätön. Kisäjärjestäjien mukaan kaikki maailman pahuudet katoaisivat, jos jokainen soittaisi ilmakitaraa.
Osallistujia saapuu vuosittain ympäri maailman ja kisa on noussut niin suosituksi, että monissa maissa järjestetään karsinnat siitä, kuka pääsee Oulun finaaliin.
Kesällä 2021 voiton nappasi yhdysvaltalainen Justin ”Nordic Thunder” Howard.
Kehonrummutuksen MM-kisat
Jos ilmakitaran soittaminen on MM-laji, niin miksei myös kehonrummutus!? Maailman ensimmäiset kehonrummutuksen MM-kisat järjestettiin Turussa Tuomiokirkkotorilla aivan Aurajoen kupeessa vuonna 2015. Kilpailusta tuli pysyvä osa Turku Acoustic -tapahtumaa.
Kisaan on mahdollista osallistua yksin tai joukkueena, ja tyyli oli vapaa. Kisasuorituksen voi toteuttaa rummuttamalla omaa tai kaverin kehoa ja arvioinnissa kiinnitetään huomiota sekä erilaisiin ääniin että näyttävään lavashow’hun.
Puunhalauksen MM-kisat
Puiden halailu virkistää mieltä ja kehoa! Miksi siitä ei siis kisattaisi MM-näyttämöillä. Puunhalauksen MM-kilpailut järjestettiin ensimmäisen kerran Levillä elokuussa 2020 ja suuren suosion ansiosta uudelleen tänä kesänä. Kisat järjestävän HaliPuu-yrityksen Riitta Raekallio-Wunderinkin mukaan tavoitteena on tuoda iloa ja hauskuutta ihmisten elämään.
Kisaan on voinut vallitsevasta maailmantilanteesta johtuen osallistua paikan päällä tai vaihtoehtoisesti etänä videoyhteyden tai valokuvan välityksellä, sillä myös kansainvälistä kiinnostusta on ollut paljon.
Kilpailussa kamppaillaan kolmessa eri osiossa. Ensimmäinen laji vaatii nopeutta: Kuka halaa minuutissa eniten puita. Toisessa lajissa keskitytään tunteeseen ja tuomarit arvioivat sitä, kuinka antaumuksella puuta halataan. Viimeinen laji on freestyle, jossa tyyli on nimensä mukaisesti vapaa. Parhaat pisteet ropisevat kaikkein luovimmasta tavasta halata puuta.
Pierun MM-kisat
Utajärvellä vuonna 2013 järjestetyt pieremisen MM-kilpailut olivat lajissaan kaikkien aikojen ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut. Ja tietenkin tapahtuma järjestettiin Suomessa!
Tapahtuman järjestäjä Seppo Kinnunen kertoi tuolloin YleX:n haastattelussa, että pierukieli on kansainvälinen kieli, jota ymmärtävät kaikki. Toki hän myönsi, että jokaiseen pieruhuumori ei iske. Toivottavasti tällaiset henkilöt ovat tajunneet pysyä pois kisapaikalta!
Säännöt olivat yksinkertaiset: Kisaajalla oli suoritukseen aikaa puoli minuuttia ja hänen tuli turauttaa pierunsa mikrofonilla ja desibelimittarilla varustettuun putkeen. Kilpailuasu oli vapaa, mutta pakollinen. Vähintään yhdet housut oli oltava päällä, sillä järjestäjätaho epäili, että joillakin peräpäästä voi tulla muutakin kuin ääntä. Turvallisuus ja hygienia edellä mentiin!
Seuraavan, ja toistaiseksi viimeisen, kerran pieremisen maailmanmestaruudesta miteltiin vuonna 2018. Tuolloin voittajaksi nousi venäläinen Vladislav Kraynov, 78,2 desibelin pierullaan.
Hankikusemisen MM-kisat
Jos joku tietää, onko hankikusemisen maailmanmestaruuskilpailuja koskaan saatu järjestettyä, niin kertokoot asiasta kommenttikentässä. Suunnitelmat olivat ainakin kovat talvella 2018–2019 ja tammikuulle suunniteltu tapahtuma sai kansainvälistäkin huomiota. Ja miksei olisi saanut. Ei aivan jokaisessa maailman kolkassa pääsee piirtämään pissaamalla kuvioita hankeen.
Seuran muutama vuosi sitten haastattelema kaarinalainen Teuvo Tuovinen kertoi idean lähteneen vitsistä, mutta yhtäkkiä Facebookin tapatumasivulla oli lähes 17 000 kiinnostunutta. ”Pakko pikkuhiljaa ryhtyä kikkailemaan niitä, kun osallistujia olisi sen verran paljon”, kertoo Tuovinen lokakuussa 2018 tehdyssä haastattelussa ja myöntää, ettei ollut vielä aloittanut mitään järjestelyjä.
Tuoviselle hankikusemisen MM-kilpailut toivat vain ajatuksen tasollakin mieleen lämpimiä muistoja: ”Pikkukersana tuli itsekin kustua hankeen kaikkia kivoja kuvia.”.
Mutta kuten sanottua, näiden MM-kisojen toteutumisesta meillä ei ole tietoa. Ja jos mittelö järjestettiin, niin oliko kisailijoille tarpeeksi luonnollista hankea vai jouduttiinko turvautumaan tykkilumeen.
Lue myös: