Viihde
Upeat veistokset: 10 sykähdyttävää taideteosta ja patsasta
Patsaat ja veistokset jäävät usein katukuvassa sivuosaan, ellei kyseessä ole jokin maailmankuulu nähtävyys. Tämän listan taideteokset eivät ehkä ole niitä tunnetuimpia, mutta sitäkin upeampia!
Monestikaan veistokset, patsaat ja monumentit eivät ole kaupunkilomilla, kotimaassa tai ulkomailla, niitä ykköskohteita, paitsi jos kyseinen teos on esimerkiksi Vapaudenpatsas New Yorkissa tai Pieni merenneito Kööpenhaminassa. Tai vaikkapa Helsingissä sijaitseva, Eila Hiltusen käsialaa oleva Sibelius-monumentti, jota tullaan ulkomailta asti varta vasten ihastelemaan.
Listafriikki esittelee nyt satojen ja tuhansien upeiden taideteosten joukosta kymmenen veistosta, jotka tavalla tai toisella sykähdyttävät. Ja nyt siis ei marssita sisään gallerioihin vaan listalla on ainoastaan julkisia teoksia, joita kuka tahansa pääsee katsomaan ilman maksuja tai jonottamista. Jokaisessa listan kohdassa on myös linkkejä, joista voi käydä katsomassa lisää kuvia näistä mahtavista veistoksista.
Diminish and ascend
Kuva: Goran Has | CC BY 2.0 | Kuvaa rajattu
Uusiseelantilainen taiteilija David McCracken loi Diminish and ascend -teoksensa alunperin Sydneyn kuuluisalla Bondi Beachilla vuonna 2013 järjestettyyn ulkoilmanäyttelyyn. Australiasta veistos siirtyi näytteille Uuteen-Seelantiin: ensin Waiheke-saarelle, josta se tuotiin vuonna 2016 pysyvälle paikalle pieneen lampeen keskellä Christchurchin kasvitieteellistä puutarhaa.
Veistoksen nimi voisi suomeksi kääntyä muotoon ”pienene ja kohoa”, vaikka taideteosten kääntäminen alkuperäiseltä kieleltä toiselle onkin hieman ongelmallista. Se leikittelee mahtavalla tavalla perspektiivillä luoden optisen illuusion loppumattomista rappusista: alumiinista valmistettu veistos näyttää tietyistä kuvakulmista siltä, kuin portaat jatkuisivat päättymättä taivaaseen. Todellisuudessa teos on 9,5 metriä pitkä ja viisi metriä korkea, joten jos rappusia lähtisi kiipeämään, tulisi viimeinen, muutaman sentin levyinen porras pian vastaan. Taiteilijan omalla sivustolla voit katsoa lisää kuvia.
Veistos on Uudessa-Seelannissa aiheuttanut myös hieman närää, sillä sen terävään kärkeen on puutarhassa lentänyt useampi lokki kohtalokkain seurauksin.
Horizons
Kuva: Nita | CC BY-SA 2.0 | Kuvaa rajattu
Pysytellään Uudessa-Seelannissa vielä toisen kohdan verran. Kuvanveistäjä Neil Dawsonin Horizons kohoaa korkeuksiin lähellä Aucklandia sijaitsevassa Gibbs Farm -taidepuistossa. Eri taiteilijoiden upeat veistokset täplittävät idyllistä maalaismaisemaa, mutta Dawsonin vuonna 1994 valmistunut Horizons lienee niistä hätkähdyttävin.
Se näyttää kauempaa hämmästyttävästi kuin suoraan sarjakuvalehden sivuilta repäistyltä, piirretyltä kuvalta, mutta on valmistettu teräksestä. Taideteos vaikuttaa lennähtäneen paikalleen jostain kauempaa ja on kuin se vain odottaisi seuraavaa tuulenpuuskaa jatkaakseen matkaa. Todellisuudessa tämä 15 metriä korkea ja 36 metriä pitkä veistos on tukevasti kiinni kukkulassa, mutta luo kyllä käsittämättömän todelliselta tuntuvan illuusion piirroksesta.
Dancing with Dandelions
Dancing with Dandelions on sarja englantilaisen taiteilijan Robin Wrightin teoksia. Keijuja kuvaavat veistokset näyttävät höyhenenkevyiltä, mutta ne on tehty kokonaan rautalangasta. Wright valmistaa teoksia tilauksesta myös yksityishenkilöille, mutta iso osa hänen voikukkien kanssa tanssivista keijuistaan on Trenthamin puutarhassa, Staffordshiren kreivikunnassa Keski-Englannissa.
Keijut vaikuttavat olevan voikukkiensa kanssa tuulen vietävinä, niin uskomattomalla, jopa maagisella tavalla Wright on rautalankaa muovaillut. Jokaisen valmistamansa keijun sisään Wright kätkee kivisen ”sydämen” ja joihinkin niistä hän on kaivertanut salaisen viestin.
Tarina keijuveistosten takana sisältää myös hippusen taikaa, sillä jouluna 2009 Wright oli kotinsa lähellä olevassa metsässä kuvaamassa sammaleen peittämiä kiviä, joihin auringonvalo siivilöityi puiden oksien läpi. Myöhemmin käydessään kuviaan läpi hän huomasi yhdessä otoksessa jotain perin eriskummallista. Lähelle zoomattuna näytti siltä, kuin puussa olisi ollut keiju. ”Se oli varmasti pelkkä illuusio, samalla tavalla kuin pilvissä kuvittelee näkevänsä jäniksen hahmon, mutta se näytti kovasti keijulta. Asun paikassa, jossa keijuja tarinoiden mukaan on olemassa, joten kuka tietää…”, kertoo Wright kotisivuillaan. Katso tästä kuva keijusta, tai illuusiosta.
Siitä lähti idea keijujen piirtämiseen, sillä mies oli jo nuoresta pitäen ollut taitava kynän kanssa. Muutama kuukausi myöhemmin hän oli siivoamassa pihamaataan ja väänteli käsissään jätteeksi menevää rautalankaa, jolloin syntyi ajatus: tästähän voisi valmistaa vaikka niitä keijuja!
Monet Wrightin veistokset ovat patsaiden maailmassa verrattain pieniä, mutta yllä olevan kuvan Wishes -teos, jonka taiteilija valmisti Trenthamin puutarhan 10-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2014, on ihmisenkokoinen. Wishes on Wrightin kuuluisin ja kuvatuin veistos.
Colosso dell’Appennino
Colosso dell’Appennino eli Apenniinien kolossi on puoliksi ihmispatsas, puoliksi vuori. Kymmenmetrinen veistos sijaitsee lähellä Firenzeä ja sen taiteili kuuluisa italialainen kuvanveistäjä Giambologna vuonna 1579 tarkoituksenaan kuvata Apenniinien vuoristoa.
Patsas sijaitsee sittemmin tuhoutuneen Villa di Pratolinon mailla, ja kartano itsessään oli Toscanan suurherttuan Francesco de’ Medicin rakennuttama. Vuonna 1569 hän pystytti upean paratiisin puutarhoineen miellyttääkseen pitkäaikaista rakastajatartaan ja myöhemmin vaimoaan Bianca Cappelloa. Suurin osa kartanosta ja sen rakennuksista tuhottiin 1800-luvun alussa, mutta onneksi yksi maailman upeimmista veistoksista säilyi koskemattomana.
Lammen rannalla istuva jättiläinen pitää vasenta kättään jonkunlaisen pedon pään päällä ja tuon hirvityksen suusta suihkuaa maanalaisesta lähteestä peräisin olevaa vettä. Kivestä ja tiilistä tehdyn veistoksen rinnalla on aikoinaan seissyt koko joukko pienempiä pronssisia patsaita, mutta niistä jokainen on vuosisatojen kuluessa varastettu.
Vaikka Apenniinien kolossi on huimaava näky ihan sellaisenaankin, kätkeytyy sen sisään jotain vielä ihmeellisempää, nimittäin luolia ja varsinaisia huoneita. Huoneiden seinät oli joskus päällystetty simpukankuorin ja koristeltu näyttävin freskoin. Kaikkein mielenkiintoisin yksityiskohta on kuitenkin patsaan päässä sijaitseva tulisija, joka loimutessaan puski savua kolossin kivisistä sieraimista.
The Force of Nature
Italialaisen kuvanveistäjän Lorenzo Quinnin The Force of Nature -veistoksiin voi törmätä ympäri maailman. Niitä on hieman toisistaan poikkeavina versioina ja eri kokoisina muun muassa Qatarissa, New Yorkissa, Singaporessa ja Englannissa. Veistokset on kuitenkin tehty samalla idealla: nainen, joka oletettavasti on luontoäiti, pyörittää maapalloa kangaspalan avulla.
Quinn sai alunperin idean patsaisiin maailmalla sattuneista katastrofeista ja siitä, kuinka ihmisillä on ”perusteeton turvallisuudentunne” luonnonvoimia kohtaan. Alumiinista, pronssista ja teräksestä valmistettujen patsaiden on tarkoitus muistuttaa luonnon valtavasta tuhovoimasta sekä herätellä ihmiset siihen ajatukseen, että loppuviimeksi olemme vain luonnon heittopusseja.
Kaikesta edellä mainitusta huolimatta taiteilija ei kuitenkaan ole halunnut painovoimaa uhmaavien teostensa herättävän negatiivisia mielikuvia, vaan veistokset ovat ennen kaikkea kunnianosoitus luontoäidille.
Juodasis Vaiduoklis
Klaipedan rannikkokaupungissa, Liettuassa, on melko erikoinen veistos. Se on nimeltään Juodasis Vaiduoklis, mikä ehkä harvalle suomalaiselle sanoo mitään, mutta nimi on osuva, sille se tarkoittaa mustaa kummitusta.
Pronssista valmistettu 2,4 metrin kokoinen veistos on monella tavalla aavemainen: kaapuun pukeutunut hahmo pitää toisessa kädessään lyhtyä ja tarrautuu toisella kiinni laituriin. Veistos ei ole vanha, sillä se on ovat taiteilleet paikalleen, Klaipedan linnan edustalle, kuvanveistäjät Svajunas Jurkus ja Sergejus Plotnikovas vuonna 2010.
Tarina patsaan taustalla sen sijaan juontaa juurensa vuoteen 1595, jolloin salaperäinen henkiolento pelasti Klaipedan asukkaat tuhoisalta nälänhädältä. Kertomuksen mukaan linnan vartija kohtasi satamalaiturilla aavemaisen, hupulliseen kaapuun pukeutuneen hahmon, joka kyseli kaupungin vilja- ja puuvarastojen tilasta. Vartija ilmoitti tilanteen olevan hyvä, mutta kummitus antoi varoituksen: ne eivät tulisi riittämään. Sitten se katosi pimeyteen.
Koska taikausko oli tuohon aikaan voimissaan aloitettiin kaupungissa varautuminen huonompiin aikoihin, ja kun seuraavat vuodet olivatkin maassa nälän ja puutteen vuoksi mahdottoman kurjia, selvisi Klaipedan väki ystävällisen henkiolennon ansiosta hengissä.
Sinänsä laiturin reunaa pitkin valuva patsas on erikoinen kunnianosoitus kaupungin pelastaneelle mustalle kummitukselle.
The Mustangs of Las Colinas
Nairobissa, Keniassa, syntynyt ja kasvanut Robert Glen työskenteli teini-ikäisenä eläintentäyttäjän oppipoikana. Siitä alunperin kumpusi innostus kuvanveistoon ja Glenin pitkän taiteilijanuran monet veistokset kuvaavatkin eläimiä.
Hänen tunnetuin teoksensa on Irvingin kaupungissa, Yhdysvaltojen Teksasissa, sijaitseva The Mustangs of Las Colinas. Tuossa pronssista tehdyssä veistoksessa yhdeksän mustangia (katso tästä lisää kuvia) eli villihevosta laukkaa suihkulähteen läpi. Vuonna 1984 valmistuneen teoksen on tarkoitus kuvata Pohjois-Amerikan alati kehittyvää ja muuttuvaa kulttuuria, ja samalla toimia muistutuksena siitä, että Teksas ei ole vain maantieteellinen alue, vaan teksasilaisuus on täysin ainutlaatuinen elämäntapa.
Tämä taideteos jättää monella tavalla sanattomaksi. Glen havainnoi mustangeja ja suunnitteli, hioi ja rakensi muotteja kahdeksan vuoden ajan, koska hän halusi vangita eläinten villin luonteen ja niiden liikkeen paikallaan oleviin patsaisiin. Siinä hän kyllä onnistui käsittämättömän hyvin. Ehkä kaikkein silmiinpistävin yksityiskohta ovat pärskeet hevospatsaiden kavioiden alla – ne on tietenkin tehty tarkasti sijoitetuilla suihkuilla.
The Mustangs of Las Colinas valittiin vuonna 2012 maailman parhaaksi julkiseksi veistokseksi.
Les Voyageurs
Sisilialaiseen perheeseen Marokossa vuonna 1960 syntynyt kuvanveistäjä Bruno Catalano on aina nähnyt itsensä tietyllä tavalla juurettomana. Perhe muutti Marseilleen, Ranskaan, hänen ollessaan 12-vuotias ja vain parikymppisenä Catalano työskenteli merimiehenä seilaten vuosien ajan ympäri maailmaa satamasta toiseen.
Muutto vieraaseen maahan ja aika merillä toimivat Catalanon inspiraationa, kun hän loi Marseillen satamaan kymmenen ajatuksia herättävää teosta. Veistokset kulkevat yhteisnimellä Les Voyageurs eli matkustajat. Näin Catalano on kertonut ajatuksesta patsaiden taustalla: ”Joka kerta, kun lähdin jostain paikasta, minusta tuntui kuin jälkeeni olisi jäänyt palanen sisintäni, jota en koskaan saisi takaisin. Kaikki ihmiset menettävät elämänsä aikana paloja itsestään, ja se voi olla jokaisella jotain erilaista – minulle veistokset kuvaavat maailmankansalaista.”
Patsaat ovat kaikki keskenään hieman erilaisia, mutta jokaisella on matkalaukku kädessään ja kehosta puuttuu osia. Vaikka vuonna 2013 valmistuneet patsaat ovat taiteilijan pohdintaa kodista, juurista, matkustamisesta ja muutosta, voivat ne katsojalle kuvata toisenlaisia menetyksiä, kuten kuolemaa tai muita elämän kriisitilanteita. Veistokset ovat olleet esillä myös Venetsiassa vuonna 2019.
Nelson Mandela
Etelä-Afrikkalaisen taiteilijan Marco Cianfanellin tunnetuin työ liittyy hänen maanmieheensä, ja nimenomaan historian kuuluisimpaan sellaiseen, Nelson Mandelaan.
Cianfanellin tekemä monumentti sijaitsee Howickin kaupungin liepeillä; juuri siinä paikassa, jossa poliisit nappasivat autonkuljettajaksi naamioituneen Mandelan elokuussa 1962. Pidätystä seuranneiden oikeudenkäyntien ja tuomioiden seurauksena Mandela vietti seuraavat 27 vuotta vankeudessa. Myöhemmin hän nousi maansa ensimmäiseksi tummaihoiseksi presidentiksi ja hänestä tuli apartheidista vapautumisen symboli sekä kahtiajakautuneen kansakunnan yhdistäjä.
Muistomerkin paljasti yleisölle Etelä-Afrikan silloinen presidentti Jacob Zuma elokuun 4. päivänä vuonna 2012, jolloin Mandelan pidätyksestä oli kulunut 50 vuotta. Joistain kulmista katsottuna veistos näyttää olevan vain joukko teräksisiä pylväitä, mutta oikeasta suunnasta nähtynä teoksesta paljastuu pää – Mandelan pää. Teräspilareita on 50, jotka kuvaavat kiinniotosta kuluneita vuosia. Toisaalta 9-metrisistä pylväistä muodostuu kuin vankilan kalterit, sekin tietenkin tarkoituksenmukaista.
LOVE
Julkaissut Alec Kondush Torstaina 10. syyskuuta 2015
LOVE on ukrainalaisen Alexander Milovin 17,5 metriä pitkä ja 7,5 metriä korkea taideteos, joka esiteltiin ensimmäisen kerran yleisölle Burning Man -festivaalin yhteydessä vuonna 2015. Burning Man on Nevadan aavikolla, Yhdysvalloissa, järjestettävä legendaarinen ja usein kohahduttava festivaali, jossa on vuosittain näytteillä suuria taideinstallaatioita.
Kuvat LOVE:sta lähtivät hyvin nopeasti leviämään festivaalikävijöiden somekanavien kautta ja ympäri maailman ihmiset ihastuivat ja liikuttuivat Milovin teoksen sanomasta.
Veistoksessa on selät toisiaan vasten istuvat mies ja nainen, joiden ääriviivat on rakennettu teräksestä. Kummankin hahmon sisällä olevat lapset ovat kasvokkain ja kurottavat toistensa käsiin. Auringon laskiessa teos saa vielä uuden ulottuvuuden, kun karun rautakehikon sisällä olevat pienet hahmot alkavat hohtaa valoa.
Taidetta saa ja kuuluukin tulkita kukin omalla tavallaan, mutta Milov itse näkee teoksensa näin: ”Se kuvaa miehen ja naisen välistä ristiriitaa sekä ihmisluonnon sisäistä ja ulkoista ilmaisua. Pimeässä hohtavat lapset symboloivat sitä vilpittömyyttä, joka yhdistää ihmiset ja antaa mahdollisuuden sovintoon synkimpinäkin hetkinä”. Näin maallikolle Milovin koskettava työ tuo mieleen meissä kaikissa olevat sisäiset lapset, jotka ehkä joillakin ovat hautautuneet liian syvälle.
Vuodesta 2018 saakka tätä 4000 kilon painoista veistosta on voinut käydä ihailemassa Odessan kaupungissa, Ukrainassa.
Lue myös, mitä kirjoitimme tasan vuosi sitten:
10 teoriaa, miksi Suomen nimi on Suomi ja toisaalta taas Finland
🤷♀️ Mikä näistä veistoksista oli sinun suosikkisi? Kerro kommenttikentässä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme, jos mieleesi tulee jokin patsas, joka olisi ehdottomasti kuulunut tälle listalle.