Yhteiskunta
Naistenpäivän kunniaksi: 10 mullistavaa naisten keksintöä
Tänään maaliskuun 8. päivänä vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Naisia kannattaa tällaisena päivänä helliä aamupalalla sänkyyn ja ostaa vaikka kaunis kukkakimppu.
Mutta naistenpäivä ei ole pelkästään tai todellakaan vain sitä. Tänään, niinkuin tietysti joka ikinen päivä, on tärkeää ajaa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Voit korostaa naisten oikeuksia, taistella eriarvoisuutta vastaan ja ottaa osaa keskusteluihin.
Kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1911 ja maailma on onneksi huomattavasti hyväksyvämpi ja tasa-arvoisempi kuin tuolloin. Vielä on kuitenkin matkaa kirittävänä, ja maaliskuun 8. päivänä on hyvä aika juhlia sekä tuoda näkyvyyttä naisten saavutuksille.
Listafriikki osallistuu naistenpäivän sanoman levittämiseen listan muodossa ja esittelee 10 upeaa keksintöä, joiden ei heti uskoisi olevan naisten aikaansaannoksia.
Miksikö ei uskoisi? No siksi, että monet keksinnöistä ovat ajoilta, jolloin naiset olivat selvästi huonommassa asemassa kuin miehet, ja eri sukupuolilla oli omat, hyvin perinteiset roolinsa ja työnsä. Listan naiset ovat aikanaan olleet melkoisia lasikattojen rikkojia.
Tuulilasinpyyhkijät
Tarinan mukaan Mary Anderson pani newyorkilaisessa raitiovaunussa merkille, että kuljettaja ei karmeassa räntäsateessa nähnyt tuulilasin läpi juuri mitään. Lasi oli suunniteltu niin, että sen sai avattua osissa ja lumen pyyhittyä manuaalisesti pois, mutta systeemi ei ollut alkuunkaan käytännöllinen. Mieti itse avaavasi kovassa lumituiskussa auton tuulilasi.
Anderson alkoi siltä istumalta suunnitella ja piirtää parempaa ratkaisua. Hän päätyi yrityksen ja erehdyksen kautta puusta ja kumista tehtyihin pyyhkijöihin, jotka oli kiinnitetty vivulla lähelle rattia. Andersonin tuulilasinpyyhkimille myönnettiin Yhdysvalloissa patentti marraskuun 10. päivänä vuonna 1903 (numero 743801), mutta ihmiset nauroivat keksinnölle sanoen sen häiritsevän kuskia ja aiheuttavan onnettomuuksia. Mitähän nuo olisivat ajatelleet autolla ajaessa tekstaamisesta?
1900-luvun alussa autot olivat vielä harvinaisia, mutta pilkkaajien hymyt hyytyivät nopeasti, kun seuraavien vuosikymmenien aikana moottoriajoneuvojen käyttö lisääntyi räjähdysmäisesti ja tuulilasinpyyhkijöistä tuli kiinteä osa autoja.
Pelastuslautta
Ompelijan töitä päivätyönään tehnyt Maria Beasley oli tuottelias keksijä. Hänen luomuksiinsa kuului muun muassa turvavälineitä rautateille, jalkojen lämmittimet ja paistinpannuja.
Omaisuutensa hän teki suunnittelemalla mekanismin, jolla pystyi valmistamaan 1500 tynnyriä päivässä: öljyn ja sokerin tuottajat maksoivat suuria summia saadakseen käyttää Beasleylle patentoitua konetta.
Tienesteistä huolimatta Beasleyn tunnetuin keksintö on turvakaiteilla varustettu pelastuslautta. Se patentoitiin toukokuun 16. päivänä vuonna 1882.
Toisin kuin siihen astiset puusta tehdyt pelastusveneet, oli Beasleyn suunnittelema pelastuslautta kevyt, tulenkestävä, helppo laskea vesille ja se mahtui pieneen tilaan. Beasleyn suunnittelemaan malliin pohjautuvat nykyäänkin käytettävät nopeasti käyttövalmiit pelastuslautat.
Hengenpelastaja Kevlar
Stephanie Kwolek oli nuorena tyttönä kiinnostunut sekä tieteestä ja luonnosta että käsitöistä, ja unelmoi urasta muotisuunnittelijana. Äitinsä kannustamana hän kuitenkin opiskeli yliopistossa kemiaa, ja valmistuttuaan vuonna 1946 sai hän työpaikan kemianteollisuuden yritys DuPontista. Paikka oli avoin, koska iso osa miestyöntekijöistä oli tuolloin armeijan palveluksessa.
Vuonna 1965 hänen ryhmänsä yritti kehittää uusia synteettisiä materiaaleja äärimmäisiin olosuhteisiin. Tutkijat kohtasivat monia epäonnistumisia, mutta Kwolek päätti antaa yhdelle liuokselle vielä mahdollisuuden. Omaksi ja muiden yllätykseksi hän sai siitä aikaan kuituja, jotka olivat vahvempia kuin mikään ennemmin laboratoriossa valmistettu aine.
Materiaalia alettiin kutsua Kevlariksi. Se on erittäin kevyttä ja kestävää, viisi kertaa terästä vahvempaa, mutta silti helposti muokattavaa. Sitä käytetään autonrenkaissa, kypärissä, kajakeissa, kaapeleissa… lista kattaa yli 200 sovelluskohdetta. Äärimmäisiä lämpötiloja kestävää Kevlaria käytetään myös avaruusaluksissa.
Materiaalin ehkä merkittävin yksittäinen käyttökohde on luotiliivit, jotka ovat pelastaneet tuhansia ihmishenkiä 1970-luvulta saakka.
Stephanie Kwolek jatkoi johtavana polymeerien tutkijana samassa työpaikassa eläkkeelle jäämiseensä saakka vuonna 1986. Kwolekille on myönnetty lukuisia arvostettuja palkintoja ja vuonna 1994 hänet lisättiin Yhdysvaltojen keksijöiden kunniagalleriaan (National Inventors Hall of Fame).
Sirkkeli
Tabitha Babbitt kuului kveekareista eronneeseen shaker-lahkoon. Ryhmä uskoi Kristuksen toiseen tulemiseen, sukupuolten tasa-arvoon ja tiukkaan selibaattiin (yhteisöön adoptoitiin lapsia).
Vaikka naiset ja miehet olivat samanarvoisia Jumalan silmissä, oli työt jaoteltu sukupuolen mukaan. Babbitt toimi kutojana (naiselle sopivassa ammatissa), mutta hänellä oli idea, joka helpotti ja nopeutti miesten työtä huomattavasti.
Hän ehdotti, että tavallisen, edestakaisin vedettävän sahan sijaan, olisi syytä käyttää pyöreää terää. Hän valmisti ensimmäisen, veden voimalla pyörineen sahan vuonna 1813, mutta uskontonsa vuoksi ei patentoinut keksintöään, jotta se olisi kaikkien käytössä.
Shaker-uskonlahkoon kuuluvat ihmiset olivat tunnettuja keksinnöistään ja yksistään Babbitt on ollut sirkkelin keksimisen lisäksi mukana kehittämässä muun muassa tekohampaita ja vanhanaikaisia leikattuja nauloja.
Vedenalainen teleskooppi
Yhdysvalloissa patenttinumero 3995 on ”vedenalainen teleskooppi”. Sen patentoi New Yorkin Brooklynissa asunut Sarah P. Mather huhtikuun 16. päivänä 1845. Matherin elämästä ei juurikaan tiedetä, mutta ainakin hän työskenteli pitkään teleskooppinsa parissa, sillä vuonna 1864 hän sai parannetulle versiolle patentin numero 43465.
Teleskoopissa oli lisäosilla säädettävä varsi, joka voitiin muokata sopivan mittaiseksi veden syvyydestä riippuen. Siihen oli liitettynä toinen, niin ikään säädettävä, putki, jonka päässä olevassa lampussa oli hyvin kirkkaalla liekillä palavaa öljyä.
Yhdysvaltojen laivastossa innostuttiin täysin uudenlaisesta ja kullanarvoiseksi nimitetystä teleskoopista välittömästi. Laivaston testeissä selvisi, että jopa sameassa Mississippi-joessa sillä voitiin nähdä lähes sadan metrin päähän ja kirkkaassa vedessä tietysti vielä laajemmalle.
Teleskoopilla voitiin laivan kannelta käsin tarkistaa aluksen runko, millä oli valtava merkitys, koska siten pystyttiin vaivattomasti huomioimaan ja korjaamaan vedenalaisia vaurioita. Teleskoopilla voitiin myös maan sisällisodan aikaan tarkkailla vihollisen vedenalaisia toimia, havaita torpedoja ja tutkia vesistöjen pohjassa olevia hylkyjä. Hyvä näkyvyys auttoi myös löytämään hukkuneita.
Karttapallo
Ellen Fitz oli yhdysvaltalainen kotiopettaja, joka työskenteli itäisessä Kanadassa, New Brunswickin provinssissa. Hän kehitti 1870-luvun alussa karttapallon, jonka rautainen jalusta osoitti palloa pyöritettäessä auringon sijainnin. Sen lisäksi siitä voitiin nähdä sekä päivän, yön että ilta- ja aamuhämärän kestot eri puolilla maapalloa, eri vuodenaikoihin.
Vuonna 1875 Fitz sai keksinnölleen patentin (numero 158581), julkaisi sitä seuraavana vuonna erikokoisille karttapalloilleen käyttöohjeet käsikirjan muodossa sekä esitteli keksintöään Philadelphian maailmannäyttelyssä.
Fitz ei kuitenkaan jättänyt työtään siihen, vaan vei maantiedon ja astronomian yhdistämisen karttapallossa vieläkin pidemmälle. Vuoden 1882 mallissa (patenttinumero 263886) voitiin kaiken jo edellä mainitun lisäksi tarkastella horisontin yläpuolella näkyvien tähtien asentoa ympäri vuoden.
Avaruusaseman patterit
Puerto Ricossa syntynyt Olga Gonzales-Sanabria työskenteli vuoden 2011 eläkkeelle jäämiseensä saakka NASA:n Ohiossa sijaitsevan tutkimuslaitoksen teknillisenä johtajana. Uraa Yhdysvaltojen avaruushallinnossa oli takana vuodesta 1979, ja hän olikin uransa päättyessä pitkäaikaisin ja virka-asemaltaan korkea-arvoisin latinalaisamerikkalainen NASA:n palveluksessa.
Ennen korkeaa virkaansa hän tutki ja kehitti erilaisia sähköntuottomenetelmiä kansainväliselle avaruusasemalle, ISS:lle. Asema toimii suurimman osan ajasta aurinkovoimalla, mutta luonnollisesti jossain vaiheessa maapallo estää auringonsäteiden kulkeutumisen vastaanottaviin paneeleihin. Kolmasosan 90 minuutin kiertoajastaan ISS tarvitsee jonkun vaihtoehtoisen voimantuottajan.
Gonzales-Sanabrian kehittämät pitkäikäiset nikkeli-vetyakut pitävät avaruusaseman ja sen muutaman kuukauden välein vaihtuvan miehistön toimintakykyisenä. Siitäkin huolimatta, että pimeys laskeutuu aina tunnin välein 30 minuutiksi.
”Näkymätön” lasi
Katharine Blodgett syntyi vuonna 1898 ja oli 27-vuotiaana ensimmäinen nainen, joka väitteli arvostetussa Cambridgen yliopistossa fysiikan tohtoriksi. Hän työskenteli isänsä jalanjäljissä General Electric -yhtiön tutkimuslaboratoriossa ja oli sielläkin ensimmäinen naispuolinen tutkija. Ansioitunut tieteentekijä näytteli vapaa-ajallaan harrastelijateatterissa, kirjoitti humoristisia runoja ja osallistui useamman hyväntekeväisyysjärjestön toimintaan.
Laboratoriossa hän työskenteli hyvin ohuiden kalvojen parissa. (Puhutaan sentin miljoonasosien paksuudesta.) Vuonna 1935 hän onnistui luomaan yksimolekyylisen pinnoiteen ja havaitsi, että sitä kasaamalla, esimerkiksi lasin päälle, saatiin kirkkaasta materiaalista lähes täysin valoa läpäisevää eli heijastamatonta.
Ennen Blodgettin kehittämää kalvoa lasi ei ollut ollenkaan niin käyttökelpoista tavaraa, mutta hänen keksintönsä mullisti muun muassa kameroiden linssien, mikroskooppien ja silmälasien valmistuksen. Pinnoitteen avulla päästiin eroon lasin häiritsevistä ominaisuuksista: heijastumista ja vääristymistä.
Blodgettin kehittämiä, läpinäkyvien kappaleiden mittausmetodeja käytetään edelleen. Jos käytät laseja, niin heitä nopea kiitos Blodgettille kun naistenpäivän aamuna luet sanomalehteä.
Tietokone ja ohjelmointi
Grace Hopper oli vuonna 1906 syntynyt matemaatikko ja Yhdysvaltojen laivaston kontra-amiraali. Hän työskenteli Harvardin yliopiston ja laivaston yhteisprojektissa, jonka tarkoituksena oli kehittää tehokas, automaattinen laskin; modernin tietokoneen esiaste. Hopper suunnitteli yhdessä Howard Aikenin kanssa viisi tonnia painaneen ja yhden huoneen täyttäneen Mark I -tietokoneen.
Hän oli muuten ensimmäinen, joka käytti sanaa bug (suomeksi ötökkä tai bugi), jolla tässä kohtaa viitataan ohjelmointivirheeseen. Hopper kuitenkin tarkoitti sillä kirjaimellisesti koiperhosta, jotka Mark I:een tunkeuduttuaan aiheuttivat siinä oikosulkuja.
Vuonna 1949 Hopper kehitti kääntäjän, COBOL-nimisen laitteen, joka pystyi muuttamaan kirjoitetut ohjeet tietokonekielelle. Hopper oli siis maailman ensimmäisiä koodareita!
Hopper jäi eläkkeelle vuonna 1966, mutta seuraavana vuonna hänet kutsuttiin takaisin palvelukseen, koska jonkun asiansa osaavan oli yhtenäistettävä laivaston järjestelmät ja luotava standardit koodikielelle. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin hän jäi lopullisesti eläkkeelle 79-vuotiaana.
Valokuvien muokkaus
Vuonna 1939 syntynyt Barbara Askins, tennesseeläinen opettaja ja perheenäiti, odotti lastensa aloittavan koulutien ja palasi sen jälkeen itse takaisin opiskelemaan. Valmistuttuaan kemistiksi vuonna 1975 pääsi hän välittömästi töihin NASA:n avaruuslentokeskukseen Alabamaan.
Marshall-nimisessä tutkimuslaitoksessa Askinsille annettin tehtäväksi kehittää keinoja, miten parantaa tutkijoiden ottamia kuvia maasta ja avaruudesta. Korkealta maanpinnan yläpuolelta otetut kuvat olivat hyvin epäselviä, mutta niiden antama tieto oli avaruushallinnolle korvaamatonta.
Vuonna 1978 Askins keksi käyttää radioaktiivisia materiaaleja kohentaakseen alivalottuneita tai muuten käyttökelvottomia negatiiveja. Hän sai keksinnölleen patentin (4101780) ja pian metodi oli laajasti NASA:n eri tutkimuslaitosten käytössä. Tekniikalla voitiin saada myös röntgenkuvia tarkemmiksi, mikä tarkoitti sitä, että potilasta ei hyvän kuvan saamiseksi tarvinnut enää altistaa vaaralliselle säteilylle yhtä kauan kuin ennen.
Askins on historian ensimmäinen nainen, joka valittiin Vuoden keksijäksi. Siinä, jos missä on syytä naistenpäivän juhlintaan!