Yhteiskunta
10 lyhyttä hallitsijakautta: Parinkymmenen minuutin kuninkaista kolmen vartin presidenttiin
Toiset ovat vallassa vuosikymmeniä, mutta joillakin valtionpäämiehillä hallitsijakausi jää varsin lyhyeksi. Tällä listalla käydään läpi näitä silmänräpäyksen vallankahvassa kiinni olleita.
Britannian pääministeri Liz Truss ilmoitti lokakuun 20. päivänä eroavansa virastaan vain 45 päivän jälkeen. Rishi Sunak on jo valittu seuraajaksi, minkä myötä Trussin virkakaudesta tuli maan historian lyhin – vain 50 päivää.
Aiemmin Yhdistyneen kuningaskunnan kyseenalaista piikkipaikkaa piti hallussaan George Canning, jonka pääministeriys päättyi kuolemaan elokuun 8. päivänä vuonna 1827. Tuberkuloosiin menehtynyt Canning ehti olla pääministerinä 119 päivää. Truss siis päihittää hänet kirkkaasti.
Mutta maailmalla on ollut paljon Trussin virkakautta lyhempiä hallitsijakausia. Kun puhutaan muutamasta päivästä, tunneista tai jopa vain minuuteista, niin kovin paljon ei ehdi saada valtionpäämiehenä aikaan. Listafriikki otti tälle listalle mukaan monenlaista johtajaa: monarkkeja, presidenttejä ja pääministereitä.
Joseph Goebbels nousi vastentahtoisesti valtakunnankansleriksi
Joseph Goebbels oli yksi kansallissosialistisen Saksan vaikutusvaltaisimmista henkilöistä ja hänet muistetaan parhaiten Adolf Hitlerin hallituksen propagandaministerinä. Mutta monikaan ei ehkä tiedä, että hän toimi hetken Saksan valtakunnankanslerina. Tuo hetki kesti vain päivän verran, mutta tuon päivän ajan Goebbels oli maansa johtaja.
Kun Hitler oli päättänyt tehdä itsemurhan, nimitti hän vastentahtoisen Goebbelsin seuraajakseen. Goebbels vastusteli sen vuoksi, että hänen suunnitelmansa olivat samat kuin Führerillä. Hitler kuitenkin vaati Goebbelsiä unohtamaan itsenä, ja uhraamaan elämänsä Saksan kansan palvelemiseen.
Berliinin puolustus oli luhistumassa ja Goebbels perheineen oli jo aiemmin muuttanut valtakunnankanslian alle rakennettuun bunkkeriin – Führerbunkeriin. Kun Hitler huhtikuun 30. päivänä vuonna 1945 teki bunkkerissa itsemurhan, saneli Goebbels tämän testamenttiin lisäyksen. Hän kertoi olevansa ensimmäisen ja ainoan pakotettu kieltäytymään Führerin käskyn tottelemisesta ja vakuutti oman ja perheensä elämän päättyvän niin ikään bunkkerissa.
Mitään erityisen mainittavaa Goebbels ei valtakunnankanslerina saanut aikaan, vaikka hän yrittikin neuvotella Neuvostoliiton kanssa aselepoa. Neuvostoliitto vaati kuitenkin ehdotonta antautumista, johon Goebbels ei suostunut. Natsi-Saksa oli kaatumassa.
Niinpä toukokuun 1. päivänä Goebbels ja hänen vaimonsa surmasivat ensin kuusi lastaan ja sen jälkeen itsensä SS-miesten avustuksella.
William Henry Harrison: Yhdysvaltain lyhytaikaisin presidentti
Yhdysvaltojen 9. presidentti oli William Henry Harrison. Harrisonin presidenttiys kesti kuitenkin vain 32 päivää. Hän on yksi Yhdysvaltain vanhimmista virkaan astuneista henkilöistä – 68-vuotiaana valan vannonutta Harrisonia vanhempia ovat olleet ainoastaan Ronald Reagan, Donald Trump ja Joe Biden.
Lyhimmän virkakauden lisäksi Harrisonin nimissä on toinenkin ”saavutus”, sillä hän oli ensimmäinen virassa kuollut presidentti. Maaliskuun 4. päivänä vuonna 1841 virkavalansa vannonut Harrison kärsi kuukauden kestäneen presidenttiytensä aikana monenlaisista terveyshuolista ja menehtyi huhtikuun 4.päivänä lopulta keuhkokuumeeseen.
Siaka Stevens oli lyhyt- ja pitkäaikaisin hallitsija
Jos ei ensimmäisellä kerralla kestä, niin yritetään paremmalla onnella uudelleen. Näin varmaan ajatteli Sierra Leonen Siaka Stevens, joka on maansa historian lyhyt- ja pitkäaikaisin johtaja.
Vuonna 1967 Stevens voitti vaalit niukasti syrjäyttäen istuvan pääministerin. Vaalien lopputulos ei kuitenkaan miellyttänyt muuta valtiojohtoa, joten armeija määrättiin pidättämään Stevens ennen kuin tämä ehtisi vannoa virkavalan.
Juoniminen ja pidätyksen toimeenpano kestivät kuitenkin sen verran kauan, että Stevens ehti astua pääministerin saappaisiin. Armeija ei myöhästynyt paljon, sillä Stevens oli ehtinyt olla pääministeri vain muutamia tunteja; joidenkin lähteiden mukaan pari minuuttia. Käsky on kuitenkin käsky, joten sotilaat pidättivät Stevensin suistaen hänet vallasta.
Vain kaksi päivää myöhemmin tehtiin vastavallankaappaus ja joidenkin kuukausien päästä Guineaan maanpakoon lähtenyt Stevens palasi Sierra Leonen johtoon. Itsenäisen maan nimellinen valtionpäämies oli kuitenkin Sierra Leonen kuningatar: Elisabet II. Vuonna 1971 Stevens teki maasta tasavallan ja hänestä tuli Sierra Leonen ensimmäinen presidentti. Presidenttinä hän toimi aina vuoteen 1985 saakka, jolloin jäi eläkkeelle.
Ludvig XIX – Guinnessin maailmanennätyksen arvoinen monarkki
Maailman lyhimmän aikaa hallinnut monarkki on saanut paikan myös Guinness World Records -ennätyskirjassa. Ranskan kuningas Ludvig XIX hallitsi vain 20 minuutin ajan.
Louis Antoine de Bourbon, Angoulêmen herttua, oli asunut suuren vallankumouksen jälkeen vuosikausia maanpaossa, sillä Ranskassa toimi ensimmäinen tasavalta. Vuonna 1814 Ranskassa alkoi restauraatio eli vallankumouksessa syrjäytetty Bourbon-suku palautettiin valtaan. Louis Antoinen isästä tuli vuonna 1824 kuningas Kaarle X, jolloin pojasta tuli Ranskan viimeinen dauphin eli kruununprinssi.
Kaarle X:n aika monarkkina tuli päätökseen heinäkuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1830. Hän luopui kruunustaan ja teknisesti kuninkaaksi nousi poika Louis Antoine, joka ei hallitsijana kuitenkaan ehtinyt suuriin urotekoihin. Ludvig XIX luopui sovinnolla kruunusta vain 20 minuuttia myöhemmin ja lähti loppuiäkseen maanpakoon.
Ludvig Filip oli isänsä seuraaja – myös kohtalokkaasti
Äskeisessä kohdassa mainittu Ranskan Ludvig XIX jakaa lyhytaikaisimman monarkin ennätyksen portugalilaisen kaimansa Ludvig Filipin kanssa.
Monarkian suosio oli Portugalissa hurjassa laskussa 1800-luvun lopulla ja ilmapiiri oli muutenkin kehno; ainakin hallitsijan näkökulmasta. Aikakautta värittivät taloudelliset ongelmat ja poliittinen levottomuus – tasavaltamieliset rupesivat kapinoimaan yhä enenevissä määrin vuosisadanvaihteen jälkeen.
Vallassa ollut kuningas Kaarle I oli jo antanut käytännön vallan pääministerille, mutta se ei vastustajille riittänyt. Helmikuun 1. päivänä vuonna 1908 kuningas joutui salamurhan uhriksi matkatessaan hevosvaunuilla Lissabonin Praça do Comércio -aukiolla. Kruununperijä, 20-vuotias prinssi Luís Filipe oli matkassa mukana ja loukkaantui iskussa niin ikään kuolettavasti.
Prinssi ei kuitenkaan isänsä tapaan menehtynyt välittömästi, vaan kuoli 20 minuuttia myöhemmin. Nuo 20 minuuttia hän oli Portugalin kuningas.
Myös Kaarlen toiseksi vanhin poika prinssi Manuel loukkaantui hyökkäyksessä, mutta ei kohtalokkaasti. Isän ja veljen kuoltua hänestä tuli kuningas Emanuel II, mutta Portugalin monarkia oli jo joutsenlaulunsa laulanut. Lokakuussa 1910 Portugalissa tehtiin sotilaallinen vallankaappaus ja maasta tuli tasavalta.
Pedro Lascurain oli kolmen vartin presidentti
Maailman historian lyhin presidenttiys löytyy Meksikosta. Pedro Lascurain toimi Meksikon presidenttinä alle tunnin helmikuun 19. päivänä vuonna 1913.
Vuonna 1911 Francisco Madero oli voittanut presindentinvaalit käsittämättömällä 90 prosentin äänisaaliilla. Vaikka luvut viittasivat valtaisaan kansansuosioon, kohtasi Madero laajaa vastustusta oppositiosta.
Ei ollut siis kumma, että hän oli pakotettu jättämään virkansa. Ja ”pakotettu” tarkoittaa tässä kohtaa sitä, että Meksikossa tehtiin verinen vallankaappaus, jonka päätteeksi kenraali Victoriano Huertan johtamat armeijan joukot vangitsivat presidentin. Maderon ulkoministeri Pedro Lascurain aneli presidenttiä luopumaan virastaan, jotta tätä ei tapettaisi, ja lopulta Madero astuikin syrjään.
Maderon lisäksi myös varapresidentti oli vangittuna ja seuraavaksi korkeimmassa virassa oli Lascurain. Huerta ei voinut murhauttaa myös Lascurainia, sillä maan johto oli valittu laillisilla vaaleilla. Lascurain nousi siis presidentiksi, mutta vain noin 45 minuutin ajaksi. Virassaan hän ehti tehdä vain yhden ainoan asian: nimittää itselleen sisäministerin – Huertan.
Tämän jälkeen Lascurain jätti virkansa ja presidentiksi nousi seuraavaksi korkeimmassa virassa ollut henkilö.
Arvaatkin varmasti, että kyseessä oli juuri sisäministeriksi nimitetty Huerta. Miehillä oli ollut sopimus: Lascurain oli luvannut astua vastustelematta syrjään, jotta vangittuna pidettyä entistä presidenttiä ei murhattaisi.
Huerta tarjosi Lascurainille paikkaa hallituksessaan, mutta mies kieltäytyi ja jätti politiikan. Hän sai kyllä yllättäen pitää henkensä. Aiempi presidentti ja varapresidentti sen sijaan teloitettiin muutamaa päivää myöhemmin – sopimuksesta huolimatta.
Lady Jane Grey: Yhdeksän päivän kuningatar
Viisitoistavuotias lady Jane Grey ei kuunaan kuvitellutkaan nousevansa Englannin ja Irlannin kuningattareksi, sillä hän oli kuningas Edvard VI:n serkku ja kuninkaalla oli kaksi siskopuolta Mary ja Elizabeth. Mutta niin vain 10. heinäkuuta 1553 – neljä päivää kuninkaan kuoleman jälkeen – Janesta tuli maansa hallitsija.
Koska koko pienen ikänsä sairastellut kuningas Edvard menehtyi vain viisitoistavuotiaana, oli hän monarkkina toimiessaan ollut lähipiirin johdateltavissa. Painostettu kuningas kirjoitti kuolinvuoteellaan testamentin, jossa hän ohitti sisarensa ja nimitti seuraajakseen kaukaisemman sukulaisensa Jane Greyn.
Mary nousi kuitenkin välittömästi kapinaan ja keräsi taakseen valtavasti tukijoukkoja. Kuningashuoneen lähipiirissä Mary ei kuitenkaan ollut toivottu tapaus, sillä hän oli vannoutunut katolinen ja piti protestantteja vääräuskoisina.
Tukijoita oli kuitenkin tarpeeksi ja vain yhdeksän päivää kruunajaistensa jälkeen Jane Grey oli teljetty Lontoon Towerin vankityrmään tuomittuna maanpetoksesta. Rangaistukseksi oli määrätty ”roviolla polttaminen tai mestaus – mikä ikinä kuningatarta miellyttäisi”.
Uusi monarkki, kuningatar Maria I, kuitenkin viivytteli ratkaisunsa kanssa vuoden verran, mutta päätyi lopulta yksityiseen mestaukseen. Janelle annettiin vielä mahdollisuus pysyä hengissä, sillä Maria tarjosi armahdusta, jos hän kääntyisi katoliseen uskoon. Jane ei läheistensä pyynnöistä huolimatta suostunut, joten hänen tiensä kävi kohti mestauslavaa. Niin kuin kävi monen muunkin ”vääräuskoisen”, kun Bloody-Maryna tunnettu kuningatar Maria oli vallassa.
Mestauslavalla teloittaja anoi kuusitoistavuotiaalta Janelta anteeksiantoa, mutta tyttö pyysi miestä vain hoitamaan hommansa pikaisesti. Jane oli päättänyt kuolla arvokkaasti ja urheasti, mutta silmät sidottuina hän ei löytänyt mestauspölkkyä, jolle pyöveli oli häntä kehottanut painamaan päänsä.
”Mitä minun pitää tehdä? Missä se on?”, huusi Jane hädissään. Lopulta hänet talutettiin oikeaan paikkaan ja teloittaja teki, kuten yhdeksän päivän kuningatar oli hetkeä aiemmin pyytänyt.
Urbanus VII – pieni pätkä paavina
Historian lyhintä paaviutta etsittäessä joudutaan menemään vuoteen 1590. Italialainen pappi Giovanni Battista Castagna valittiin virkaansa syyskuun 15. päivänä, jolloin hänestä tuli paavi Urbanus VII. Urbanus ei kauaa ehtinyt katolisen kirkon ylimpänä hengellisenä johtajana toimimaan, sillä vain kaksi päivää valinnan jälkeen hän sairastui malariaan ja menehtyi tautiin 27. syyskuuta.
Vaikka Urbanuksen paavin ura ei kestänyt kahtakaan viikkoa, oli hän melkoinen voimahahmo, sillä hän määräsi maailman ensimmäisen tupakointikiellon. Paavi uhkasi erottaa kirkosta jokaisen, joka ”tuo tupakkaa kirkkoon sisään – oli se sitten purutupakkaa, piipulla poltettavaa tai jauhona nenään imettävää tupakkaa”.
Noina muutamina paaviuden päivinä hän ehti myös tehdä listan kaikista Rooman köyhistä, josko näitä voisi auttaa jotenkin, ja antoi vähävaraisille kardinaaleille lisää palkkaa. Lisäksi Urbanus määräsi Rooman leipomot leipomaan isompia leipiä ja myymään ne kansalle halvemmalla; tappiot hän lupasi maksaa omasta taskustaan.
Carlos Luz ja Brasilian vinhasti vaihtuva valta
Carlos Coimbra da Luz oli brasilialainen opettaja, lakimies ja toimittaja, mutta historian kirjoissa hänet muistetaan maansa presidenttinä – varsin lyhytaikaisena sellaisena. Luz nimittäin toimi virassa vaivaiset kolme päivää.
Ajat Brasilian valtionjohdossa olivat 1950-luvun puolivälissä niin myrkyisät ja sekavat, että presidentin vaihdoissa on hankala pysyä mukana, mutta yritetään.
Kahteen eri otteeseen ja yhteensä yli 18 vuotta presidenttinä toiminut Getulio Vargas teki elokuussa 1954 itsemurhan armeijan valmistautuessa vallankaappaukseen. Suurta kansansuosiota nauttineen Vargasin kuoleman jälkeen presidentiksi nousi varapresidenttinä toiminut João Filho.
Filho erosi tehtävästään marraskuussa 1955 vedoten sairastumiseen, minkä todenperäisyydestä oli epäilyjä.
Tämän jälkeen Brasilian edustajainhuoneen puhemies Luz pääsi kiinni ylimpään vallankahvaan marraskuun 8. päivänä, mutta jo 11. päivänä hänet korvattiin varapresidentti Nereu Ramosilla.
Tuoreen presidentin syrjäyttäminen oli puolustusministeri Henrique Teixeiran määräys, sillä Teixeira epäili Luzin yrittävän estää presidentiksi valittua Juscelino Kubitschekia nousemasta virkaan. Kubitschekista tuli presidentti tammikuussa 1956.
Eli vajaan kolmen kuukauden aikana Brasiliassa toimi neljä eri presidenttiä, joista Luz kaikkein lyhimmän aikaa.
Suomen lyhytaikaisimmat pääministeri ja presidentti
Päätetään lista kotimaisissa tunnelmissa, vaikka missään nimessä Suomen pääministerien tai presidenttien virkakaudet eivät maailmanlaajuisesti ole sieltä lyhimmästä päästä.
Suomen lyhytaikaisin pääministeri oli Antti Hackzell, jonka tehtäväksi annettiiin ei enempää eikä vähempää kuin Suomen irrottaminen sodasta. Hackzellin muodostama hallitus istui vuonna 1944 elokuun 8. päivästä syyskuun 21. päivään.
Hackzell onnistuikin avaamaan neuvotteluyhteyden Moskovaan, ja Neuvostoliiton ehtojen mukaisesti suhteet Saksaan katkaistiin välittömästi. Kun aselepo astui syyskuun alussa voimaan, matkusti Hackzell rauhanvaltuuskunnan kanssa Moskovaan ja neuvottelut pääsivät vihdoin alkamaan kuun puolivälissä. Kovassa paineessa ja rasituksessa ollut pääministeri Hackzell sai kuitenkin ennen erästä tapaamista vakavan sairaskohtauksen, eikä voinut viedä neuvotteluja loppuun.
Vaikka Hackzell ei kyennyt jatkamaan hallituksen johtajana, saavutettiin hänen lyhyellä pääministerikaudellaan se, mitä pitikin: Välirauhansopimus kirjoitettiin Moskovassa 19. syyskuuta 1944.
Suomen presidentit ovat yleensä toimineet virassaan useita vuosia, mutta kaikkein tuulisin ajanjakso osuu tässäkin kohtaa toisen maailmansodan aikaan. Maaliskuussa 1937 presidentiksi valittu Kyösti Kallio ilmoitti vajaan neljän vuoden jälkeen eroavansa virastaan terveyshuoliin vedoten, mutta ehti menehtyä 19. joulukuuta 1940 vielä virassa olleessaan.
Seuraava presidentti Risto Ryti erosi virastaan niin ikään vajaan neljän vuoden jälkeen. Hän toimi Suomen valtionpäämiehenä 19.12.1940–1.8.1944.
Suomen historian lyhytaikaisin presidentti oli Rytiä seurannut Carl Gustaf Emil Mannerheim, joka yhden vuoden ja 212 päivän (4.8.1944–4.3.1946) jälkeen erosi presidentin virasta jatkuvan sairastelun vuoksi.
Lue myös: