Yhteiskunta
Top 10 kuumimmat keksinnöt ja löydökset 100 vuotta sitten – osa 2
Nyt eletään vuotta 2022, mutta me suuntaamme ajassa tasan 100 vuotta taaksepäin. Listafriikki tekee katsauksen siihen, mitkä olivat kuumimmat keksinnöt ja löydökset vuonna 1922.
Maailma on muuttunut rutkasti sadan vuoden takaisesta, mutta tämän listan keksinnöt ja löydökset ovat merkittäviä edelleen. Useimpia vuoden 1922 keksintöjä on toki kehitetty eteenpäin, joten aivan samanlaisina niitä ei nykyään käytetä.
Saimme viime viikolla positiivista palautetta kahteen osaan jaetusta listasta, joten lukijoiden toiveesta tulemme myös jatkossa silloin tällöin tekemään niin. Mitä mieltä sinä olet? Kerro kommenttikentissä, että lukisitko sinä joka kerta mieluummin koko listan kerralla vai onko kaksi lyhyempää ja siten kevyempää settiä parempi.
Tämä lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäisen osan voit lukea tästä: Top 10 kuumimmat keksinnöt ja löydökset sata vuotta sitten – osa 1
Tutankhamonin hauta
Egyptin Uuden valtakunnan ajan faaraoista varmasti tunnetuin on vain noin 19-vuotiaana menehtynyt Tutankhamon. Hänen hautaansa etsittiin aikalailla koko 1900-luvun alku, sillä vihjeitä holvin olemassaolosta oli löydetty muista Kuninkaiden laaksossa olevista haudoista.
Marraskuun 4. päivänä vuonna 1922 englantilainen arkeologi ja egyptologi Howard Carter otti Tutankhamonin hautaholvin etsimisen asiakseen ja vain kolme päivää myöhemmin sisäänkäynti oli paikallistettu. Carter oli juuri tehnyt yhden vuosisadan merkittävimmistä arkeologisista löydöksistä.
Tarinan mukaan pahamaineinen muumion kirous oli lankeava sairastumisen, kuoleman tai epäonnen muodossa kaikkien niiden päälle, jotka uskaltautuivat sisään hautaholviin. Vaikka kirouksiin ei uskoisi, niin myönnettävä on, että melkoinen epäonni kohtasi lähes jokaista Carterin ryhmässä mukana ollutta.
Rahoittajana toiminut lordi Carnarvon oli ensimmäisen kirouksen uhri, kun hän menehtyi hyttysenpistosta alkaneeseen pahaan tulehdukseen. Myöhemmin yksitoista muutakin löytöretkelle osallistunutta kuoli epänormaaleissa olosuhteissa; he päätyivät tekemään itsemurhia, tulivat ammutuiksi tai myrkytetyiksi vain kuukausia haudassa käymisen jälkeen.
D- ja E-vitamiini
Aiemmin oli jo löydetty A-, B- ja C-vitamiini, mutta vuonna 1922 jonon jatkoksi saatiin myös D- ja E-vitamiini. Tietenkin nämä ravinnossa luontaisesti esiintyvät yhdisteet olivat aina olleet olemassa, mutta niiden välttämättömyys elimistön toiminnalle on verrattain uutta tietoa. Vasta 1800-luvun lopulla alettiin epäilemään, että jonkin aineen puutos voi johtaa sairauksiin, joten tietenkin tätä ruvettiin urakalla tutkimaan.
Kun vuosisata vaihtui, oli esimerkiksi riisitaudin kohdalla jo selvää, että se johtui jonkin aineen puutoksesta. Brittiläinen biokemisti Edward Mellanby alkoi vuonna 1919 etsiä parannusta kotimaataan vaivanneeseen riisitautiin ja totesi kalanmaksaöljyn estävän taudin ilmenemistä. A-vitamiini, jota tiedettiin olevan kalanmaksaöljyssä, oli löydetty varsin hiljattain, joten Mellanby pohti voisiko kyseisen aineen puute olla syynä riisitautiin. Toisaalta hän ei myöskään sulkenut pois jotain toista, vielä tuntematonta vitamiinia.
Amerikkalainen biokemisti Elmer Verner McCollum jatkoi Mellanbyn työtä ja teki läpimurron vuonna 1922. Hän totesi rotilla tekemissään kokeissa, että jos kalanmaksaöljystä tuhotaan A-vitamiini, estää se silti riisitaudin. McCollum totesi kyseessä olevan jokin uusi vitamiini, joka sai myöhemmin etuliitteekseen D.
E-vitamiinin löysivät vuonna 1922 Kalifornian yliopiston tutkijat Herbert McLean Evans ja Katharine Scott Bishop, jotka selvittivät eri ruokien vaikutusta rottien lisääntymiskykyyn. He havaitsivat, että vihreissä lehtivihanneksissa oli tiettyä ravintoainetta, jonka puutos aiheutti lisääntymiskyvyttömyyttä. E-vitamiini sai nimensä pari vuotta myöhemmin; ”kekseliäästi” seuraavan vapaan aakkosen mukaan.
Matemaattinen sään ennustaminen
Kaikki valittavat säästä; oli sää mikä hyvänsä. Ja lähes yhtä paljon ihmiset tykkäävät valittaa siitä, että sääennustus ei pitänytkään paikkaansa. Mutta nykyään sentään on ennustuksia – usein pitkänkin ajan päähän. Tästä meidän käy kiittäminen brittiläistä fyysikkoa ja matemaatikkoa Lewis Fry Richardsonia.
Ennen Richardsonin vuonna 1922 julkaistua Weather Prediction by Numerical Process -kirjaa sääennustukset tehtiin pitkälti vanhoihin säätilastoihin perustuen, joten ne olivat enimmäkseen sivistyneitä arvauksia. Richardsonin numeeriseen mallintamiseen perustuvassa sään ennustamisessa yhdistellään dataa muun muassa ilmavirtauksista, kosteudesta ja paineesta.
Vaikka Richardson kehitti uuden menetelmän ja yritti havainnollistaa sen toimivuutta, ei ennustaminen koskaan onnistunut. Ennustukset olivat itse asiassa täysiä pannukakkuja, koska hän laski omia yhtälöitään käsin. Yhden päivän sään ennustamiseen vaadittiin kolmen kuukauden työ, joten käytännöllisyys oli touhusta kaukana.
Richardsonin suuri haave oli, että jonain päivänä olisi olemassa niin sanottuja ”ennustustehtaita”, joissa kymmenettuhannet matemaatikot pyörittäisivät lukuja herkeämättä pysyäkseen reaaliaikaisesti mukana sään muutoksissa. Idea oli aikamoista toiveajattelua ja käytännössä mahdoton.
Vasta toisen maailmansodan jälkeen numeerisia sääennustuksia saatiin tuotettua Richardsonin menetelmällä onnistuneesti, kun yhtälöiden ratkaisuun valjastettiin tietokoneet. Tavallaan Richardsonin ”ennustustehdas” siis toteutui.
Katkaisusaha
Monista puutöissä käytettävistä välineistä ei voida sanoa, milloin ne ovat syntyneet. Työkalut ovat kehittyneet ja muuntuneet vuosisatojen ja -tuhansien saatossa aina tarpeen mukaan. Mutta katkaisusahan tarina on toinen: sen keksi vuonna 1922 yhdysvaltalainen Raymond DeWalt.
Katkaisusaha teki puun leikkaamisesta tarkempaa verrattuna perinteiseen pöytäsahaan. Pöytäsahaa käytettäessä liikutetaan puuta, mutta katkaisusahassa terä painetaan haluttuun kohtaan ja sillä pystytään leikkaamaan lautaa myös juuri haluttuun kulmaan. Katkaisusaha on toiminut jo sadan vuoden ajan samalla periaatteella.
Pari vuotta katkaisusahan keksimisen jälkeen DeWalt perusti nimeään kantavan yrityksen. Aivan aluksi tuotannossa oli ainoastaan tuo perustajan keksimä saha, jota myytiin Wonker Wonker -tuotenimellä, mutta vuosien mittaan valikoima laajeni kattamaan erilaisia sähkö- ja käsityökaluja.
Ylöspäin avattava autotallin ovi
Kun autot alkoivat täyttää yhteiskuntaa, tarvittiin niille tietenkin kätevä säilytyspaikka: autotalli. Yhdysvaltojen Detroitissa, joka aikoinaan oli maan autoteollisuuden keskus, keksittiin sata vuotta sitten autotalleihin uudenlainen ovi, joka helpotti elämää.
Aiemmin autotalleissa oli sivusaranoilla varustetut, ulospäin aukeavat tuplaovet, jotka eivät olleet lainkaan käytännölliset. Saranat kuluivat ja pihassa, autotallin edessä piti olla tarpeeksi tilaa avautuville oville. Ovet menivät nopeasti huonoon kuntoon, kun niitä availtiin koko ajan ja talvisin aukaiseminen oli lähes mahdotonta – siitä yksinkertaisesta syystä, että oven edessä oli lunta.
Muuan C. G. Johnson keksi ongelmaan ratkaisun: Mitäpä, jos autotallin ovi ei aukeaisikaan ulospäin, vaan se nostettaisiin ylös? Aluksi Johnsonin perustama Overhead Door Corporation kykeni valmistamaan yhden oven päivässä, mutta kovan kysynnän vuoksi tuotantoa laajennettiin pikavauhtia. Johnson ei kuitenkaan jäänyt laakereilleen lepäämään, sillä vielä saman vuosikymmenen lopulla hän oli mukana kehittämässä historian ensimmäistä, sähkökäyttöistä autotallin ovea. Sekin tietenkin avautui ylöspäin.
Lue myös: