Yhteiskunta
Paavin nimeä huhuillaan 3 kertaa: Nämä asiat tapahtuvat, kun paavi kuolee
Vatikaani on tulvillaan ikivanhoja perinteitä, myyttejä ja salaisuuksia; eikä itse paavinistuin ole poikkeus. Kun paavi kuolee, toistuvat pyhät rituaalit, jotka ovat vuosisatojen aikana ja satojen paavien menehdyttyä hienosäädetty tarkaksi koreografiaksi.
Paavi Fraciscus on viime aikoina kärsinyt vakavista terveyshuolista ja kuluvan viikonlopun aikana Vatikaani on tiedottanut, että sairaalahoidossa olevan 88-vuotiaan paavin tila on ollut kriittinen. Katolisen kirkon johtaja on kärsinyt pitkään hengitysvaikeuksista, ja viime viikolla paavilla kerrottiin olevan keuhkokuume molemmissa keuhkoissa. Tänä viikonloppuna paavin tila heikkeni dramaattisesti ja hänelle jouduttiin tehdä verensiirtoja, koska verihiutaleiden määrä veressä oli normaalia alhaisempi.
Vaikka tässä ei tietenkään olla lyömässä naulaa paavi Franciscuksen arkkuun ja kaikki toivovat hänelle tervehtymistä sekä parempaa vointia, on Vatikaanissa varmasti varauduttu myös toisenlaiseen lopputulemaan. Toki käsikirjoitus on aina valmiina, sillä onhan kyseessä satoja vuosia vanha perinne. Ja paavi on usein varsin iäkäs.
Viimeksi paavin vaihtuminen tapahtui vuonna 2013 – hyvin harvinaisella tavalla: paavi Benedictus erosi virastaan terveyssyihin vedoten, vaikka virka on elinikäinen. Edellisen kerran paavi oli eronnut vuonna 1409 ja silloinkin paavi Gregorius XII luopui paaviudesta vastahakoisesti ja kirkolliskokouksen painostamana.
Tällä listalla paneudutaan siihen, että mitä tapahtuu, kun paavi kuolee. Mitkä ovat aivan ensimmäiset askeleet ja kuinka seuraaja valitaan?
Kuolema vahvistetaan kutsumalla paavia kolme kertaa ristimänimellä
Kuva: Annett Klingner | Pixabay
Kun paavi on vetänyt viimeisen henkäyksensä, on camerlengon aika ryhtyä töihin. Camerlengo on kardinaali, katolisen kirkon korkea virkamies, jonka paavi nimittää kamariherrakseen. Vaikka camerlengolla on historian saatossa ollut monia tehtäviä, on virassa nykypäivänä vain yksi velvollisuus ja vastuutehtävä. Tuntematon ja ”näkymätön” kamariherra nousee parrasvaloihin paavin kuoltua.
Tällä hetkellä camerlengo on irlantilainen Kevin Farrell, jonka Franciscus nimitti virkaan helmikuun 14. päivänä vuonna 2019.
Camerlengon ensimmäinen tehtävä on vahvistaa paavin kuolema. Se tapahtuu kutsumalla tätä kolme kertaa maallisella nimellä. Argentiinalaissyntyinen paavi Franciscus on ristimänimeltään Jorge Mario Bergoglio, joten camerlengo tulee huhuilemaan tälle kolme kertaa ”Jorge”. Jos ja kun vastausta ei kuulu, julistaa camerlengo paavin kuolleeksi.
Kun paavi Johannes Paavali II kuoli vuonna 2005, kutsui silloinen camerlengo kolmesti ”Karol”, mutta kuolema toki vahvistettiin lääketieteellisesti. Paavin kutsuminen nimeltä on jäänne muinaisilta ajoilta, mutta se on edelleen tärkeä symbolinen rituaali.
Eräs tiukassa pysyvä urbaanilegenda on se, että camerlengo koputtaisi menehtynyttä paavia otsaan hopeisella vasaralla – varmistuksena, ettei tämä vain ole syvässä unessa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa; ainakin Vatikaani on jyrkästi kieltänyt kyseisen perinteen olemassaolon.
Kalastajansormuksen tuhoaminen
Kun paavi on tieteellisesti ja symbolisesti vahvistettu kuolleeksi, ottaa camerlengo paavin kultaisen kalastajansormuksen ja murskaa sen seremoniallisella tavalla. Sinettisormus tuhotaan siksi, ettei paavin sinetillä vahvistettuja asiakirjoja pystyttäisi väärentämään.
Camerlengo ei kuitenkaan käy nuijimaan sormusta omin päin, vaan tapahtuma vaatii todistajia; kyseessä on merkittävä seremonia, sillä sormuksen murskaaminen päättää symbolisesti paavin vallan. Siitä hetkestä lähtien paavillisten velvollisuuksien hoito on muodollisesti camerlengon harteilla, kunnes uusi paavi valitaan.
Kardinaalit tarkastavat sormuksen aitouden ja paikalla tapahtumaa valvomassa on sveitsiläiskaartin komentaja; usein toimitusta on seuraamassa myös paavin henkilökuntaa. Sitten camerlengo tekee hopeaveitsellä sormuksen pintaan ristinmerkin, joka tuhoaa sinetin.
Naarmutettu sormus lyödään vasaralla murskaksi ja palaset suljetaan samettipussiin, joka aikanaan haudataan paavin kanssa. Kun sormus on tuhottu, paavin henkilökohtainen asunto tyhjennetään ja suljetaan. Sinetöidyistä ovista ei ole sisälle asiaa kenelläkään ennen kuin uusi paavi on valittu.
Valta siirtyy kardinaaleille
Kun paavi kuolee, siirtyy katolinen kirkko sedisvakanssiin (lat. sede vacante) eli ”tyhjän paavinistuimen” aikaan. Camerlengoa lukuunottamatta kaikki Vatikaanin korkea-arvoiset virkamiehet menettävät automaattisesti virkansa ja valta siirtyy kardinaalikollegiolle.
Sedisvakanssin aikana tehtävät ovat lähinnä juoksevien asioiden hoitoa ja konklaavin järjestelyä yhdessä camerlengon kanssa.
Katolisen kirkon kanoninen laki myös kieltää kardinaalikollegiolta vain paaville varatut virkatoimet sekä esimerkiksi kirkkolain, paavin oikeuksien tai Pyhän istuimen hallinnon muuttamisen. Vallanpito on siis lähinnä ylläpitoa seuraavaa päämiestä varten.
Paavi Franciscus haluaa erilaiset hautajaiset
Jo antiikin Roomassa paavin kuolema aloitti yhdeksän päivän suruajan ja tämä perinne on olemassa edelleen. Paavin ruumis on ensin julkisesti esillä Pietarinkirkossa, joka on Vatikaanivaltion pääkirkko, ja hautajaiset järjestetään 4-6 päivän päästä.
Perinteisesti paavit on palsamoitu, mutta normaalista palsamoinnista poiketen heidän sisäelimensä on poistettu ennen prosessia. Rooman kuuluisan Fontana di Trevi -suihkulähteen vieressä sijaitsevassa kirkossa säilytetään pyhäinjäännöksinä yli 20 entisen paavin sydäntä.
Siitä lähtien, kun paavi Franciscus valittiin virkaansa, on hän käyttäytynyt edeltäjiään vaatimattomammin. Virkaanastujaisissaankin hän valitsi yksinkertaisen valkoisen kaavun edeltäjiensä ylellisestä tyylistä poiketen. Hän on myös paaviutensa ajan asunut vaatimattomassa asunnossa.
Ei siis ole ihme, että Franciscus on yksinkertaistanut myös hautajaiskäytäntöjä – hautajaiset tulevat olemaan niin yksinkertaiset, kuin paavilla vain voi olla.
Aiemmin paavit on haudattu kolmessa sisäkkäisessä arkussa, jotka on valmistettu sypressistä, lyijystä ja jalavasta, mutta Franciscus on valinnut itselleen yksinkertaisen, sinkillä vuoratun, puisen arkun. Paavin ruumis tulee edelleen olemaan esillä mutta Franciscus ei halua, että häntä kohotetaan mahtipontiselle korokkeelle. Hän toivoo maallisen ruumiinsa olevan esillä avoinna olevassa arkussa. Sadat tuhannet ihmiset ympäri maailman saapuvat kunnioittamaan edesmennyttä paavia; mukana on usein myös valtionpäämiehiä. Todennäköisesti arkkuun laitetaan myös noin 1000-sivuinen dokumentti – rogito –, joka kertoo paavin elämästä.
Paavi Franciscus on toivonut tulevansa haudatuksi roomalaiseen Santa Maria Maggioren basilikaan, koska siellä on hänen ehdoton suosikki-ikoninsa – Neitsyt Mariaa kuvaava maalaus. Hautapaikka eroaa edeltäjistä: kaikki paavit 1900-luvun alusta saakka on haudattu Vatikaanin Pietarinkirkkoon.
Konklaavi valitsee uuden paavin
Muutama viikko paavin hautajaisten jälkeen alkaa konklaavi eli kardinaalien kokous, jossa valitaan katolisen kirkon uusi päämies.
Kardinaalit kokoontuvat Vatikaanin palatsin Sikstuksen kappeliin osallistuakseen salaiseen prosessiin, joka on ollut lähes muuttumaton 700 vuoden ajan. Vaikka äänestys tapahtuu salassa suljettujen ovien takana, tiedetään konklaavista toki yleisiä asioita.
Kardinaaleja on tällä hetkellä 252, joista alle 80-vuotiaita on 138. Vain nämä 138 ”nuorta” kardinaalia saavat osallistua äänestykseen, jossa kaikki vannovat pitävänsä ehdokkaansa salassa. Kampanjointi on periaatteessa kielletty, mutta paavin valinta on silti poliittinen tapahtuma, joten kyllä kardinaaleja ohjaavat valinnassa muutkin asiat kuin Pyhä Henki.
Teoriassa paaviksi voitaisiin valita kuka tahansa kastettu katolinen mies, mutta lähes poikkeuksetta paavi valitaan konklaavissa läsnäolijoiden joukosta. Viimeksi paavi valittiin kardinaalikollegion ulkopuolelta vuonna 1378.
Kun valintaprosessi alkaa, sinetöidään Sikstuksen kappelin ovet kirjaimellisesti kiinni, ja kardinaalit aloittavat äänestyksen Michelangelon upeiden kattomaalausten alla.
Kardinaalit äänestävät niin monta kertaa, että yksi ehdokas saa tarvittavan enemmistön eli kaksi kolmasosaa äänistä. Äänestyskierroksia voi olla enintään neljä päivässä ja esimerkiksi edellisessä konklaavissa vuonna 2013 paavi Franciscus valittiin viidennellä kierroksella. Konklaavi kesti tuolloin noin 24 tuntia.
Mutta prosessi voi olla paljon pidempi: historiassa on nähty useita kuukausia kestäneitä konklaaveja. Erään kerran 1200-luvulla kardinaalikollegio ei millään meinannut päästä yhteisymmärrykseen uudesta paavista ja konklaavi kesti noin kolme vuotta.
Savuna ilmaan
Kardinaalit kirjoittavat ehdokkaan nimen paperilapulle ja laittavat lapun alttarilla olevaan uurnaan. Aina äänestyskierroksen jälkeen äänestyslipukkeet lasketaan ja luetaan ääneen konklaaville.
Sitten lipukkeet poltetaan ja siitä nousevan savun väri kertoo tuloksen: musta savu merkitsee sitä, että enemmistöä ei ole saavutettu ja paavi on edelleen valitsematta. Valkoinen savu kertoo siitä, että uusi paavi on valittu. Kymmenet tuhannet ihmiset jännittävät paavin valintaa Pietarinaukiolla ja miljoonat seuraavat savupiippua televisiokuvan välityksellä.
Aiemmin savun väri saatiin aikaan lisäämällä lipukkeiden joukkoon märkää tai kuivaa heinää, mutta tämä on toisinaan aiheuttanut hämmennystä. Nykyään lipukkeet poltetaan Vatikaanin palokunnan asettamassa uunissa, ja mukaan lisätään kemikaaleja, jotka saavat aikaan oikean värisen savun, joka sitten nousee kappelin piipusta.
Paavin valinnasta on vuodesta 2005 saakka kerrottu myös Rooman kirkkojen kelloja soittamalla, sillä useammin kuin kerran jotain on mennyt kemikaalien lisäämisessä pieleen ja piipusta noussut savu on ollut epämääräisen harmaata.
Habemus papam
Kun paavi on valittu, on aika päättää nimi. Uusi paavi valitsee nimen, joka yleensä kunnioittaa entisiä paaveja tai jotain katolisen kirkon pyhimystä. Periaatteessa nimi voi olla myös latinankielinen versio omasta ristimänimestä.
Pian päätöksen jälkeen kardinaalikollegion edustaja marssii Pietarinkirkon parvekkeelle ja julistaa latinaksi Habemus papam, ”Meillä on paavi”.
Sitten vastavalittu paavi saapuu ensimmäistä kertaa parvekkeelle uutena katolisen kirkon johtajana ja siunaa aukiolla odottavan yleisön ja koko maailman.
Lue myös: