Mike Tysonin tatuoinnista ravintola-annoksiin: 10 erikoista kiistaa tekijänoikeuksista

Tekijänoikeudet eivät ole mikään leikin asia, sillä niiden rikkomisesta voi olla tiedossa kova tai ainakin hintava tuomio. Listafriikki esittelee nyt erikoisimmat tekijänoikeuskiistat.

Immateriaalioikeudet ovat aineettomiin omistuksiin liittyvä oikeudenala, joka koostuu monista eri osa-alueista. Tällä listalla keskiössä ovat tekijänoikeudet, mutta mukaan mahtuu myös yksi tavaramerkkiin liittynyt kiista. Tekijänoikeudet suojaavat tekijän omistusoikeutta omaan kirjalliseen tai taiteelliseen tuotokseen, mutta raja on monesti häilyvä. Tullaan lopulta kysymykseen, että mitä oikeasti voi omistaa?

Tekijänoikeudet tunnetusti suojaavat elokuvia, sävellyksiä ja taidemaalauksia, mutta teos voi olla paljon muutakin. Tällä listalla selviää, että tekijänoikeudet voivat suojata esimerkiksi tatuointitaiteilijoita, kokkeja ja lakipykäliä!

Spotifyn soittolistat

Brittiläinen musiikkikustantamo Ministry of Sound haastoi vuonna 2013 musiikkipalvelu Spotifyn oikeuteen käyttäjien luomista soittolistoista. Siis niistä soittolistoista, joita kukin Spotify-tilin omaava voi tehdä omaan kirjastoonsa yhdistellen kappaleista erilaisia kokonaisuuksia mielensä mukaan.

Ministry of Sound ei omistanut tekijänoikeuksia sitä kismittäneiden listojen kappaleisiin eikä se edustanut kappaleiden tehneitä artisteja. Se ei myöskään voinut väittää Spotifyn suoratoistavan kappaleita laittomasti. Ministry of Sound ei vain pitänyt siitä, minkälaisia soittolistoja käyttäjät olivat luoneet.

Ongelma – musiikkikustantamon mielestä – oli se, että ihmiset olivat tehneet soittolistoja, joilla kappaleet olivat samassa järjestyksessä kuin Ministry of Soundin aikoinaan julkaisemalla CD-levyllä. Eli vaikka yhtiö ei omistanut kappaleita, näki se omistavansa tekijänoikeudet luotuaan tietyn järjestyksen kyseisten kappaleiden soittamiseen.

Oikeusjuttu sovittiin rahalla, mutta sopimuksen yksityiskohtia ei ole paljastettu julkisuuteen. Voidaan kuitenkin olettaa, että Ministry of Sound sai tahtonsa läpi ja tukun rahaa sen päälle, sillä kaikki käyttäjien luomat soittolistat, joiden kappaleiden järjestys muistutti edes etäisesti Ministry of Soundin julkaisemaa materiaalia, poistettiin Spotifyn palvelusta.

Ministry of Sound ei kuitenkaan jättänyt asiaa siihen, vaan se loi oman musiikkipalvelusovelluksensa, jonka tarkoitus oli varastaa markkina Spotifylta. No, se ei enää sitten onnistunutkaan.

Ravintola-annoksen kuva

Harva kykenee enää nykyään käymään ravintolassa ottamatta kuvia annoksista. Kuka myöntää syyllistyneensä tähän? Kuvien julkaiseminen sosiaalisessa mediassa saattaa kuitenkin käydä kalliiksi – riippuen ravintolan sijainnista. Saksassa nimittäin keittiömestarit ja kokit omistavat tekijänoikeudet valmistamiinsa annoksiin, ja jos oikeuksien haltija päättää haastaa kuvia luvattomasti julkaisseen oikeuteen, on tiedossa lähes varma voitto.

Vuodesta 2013 käytössä olleen lain mukaantarkasti aseteltu annos on sen valmistajan luomus ja hänen aineetonta omaisuuttaan”. Missä tahansa grillillä laki ei kuitenkaan päde, joten aamuöisestä döneristä julkaistusta kuvasta ei joudu vaikeuksiin, vaan annoksen esillepanoon on lain mukaan nähtävä vaivaa. Silloin ruoasta tulee tekijänoikeudella suojattua taidetta.

Yksikään keittiömestari ei vielä ole laittanut lakia tositoimiin – todennäköisesti siksi, että suhtautuminen olisi epäilemättä negatiivinen. Monessa ravintolassa kuvien ottaminen on kielletty kokonaan ja siitä on ilmoitettu kylteillä, mutta sehän ei tietenkään somen käyttäjiä estä. On mielenkiintoista nähdä, jos ja eittämättä kun jollakin keittiömestarilla vihdoin palaa pinna ja ensimmäinen tapaus viedään oikeuteen. Silloin harmittomalta tuntuvasta Instagram-kuvasta voi tulla kallis paukku, sillä laki on kiistämättä ravintolan puolella.

Georgian osavaltion laki

Tiesitkö, että voit lukea jokaikisen pykälän Suomen laista? Vaikka asiaa ei olisi sen enempää miettinyt, niin näinhän sen tietysti olettaa olevan. Kaikkialla maailmassa tilanne ei kuitenkaan ole näin, sillä esimerkiksi Yhdysvaltain Georgiassa kansalaisten tuli aiemmin ostaa osavaltion lait luettavaksi, sillä ne oli tekijänoikeudella suojattu. Sekä paperisesta että sähköisestä kopiosta piti maksaa reilut 1200 dollaria (hieman yli 1000 euroa).

Carl Malamud, kirjailija ja aktivisti, on perustanut public.resources.org -sivuston, jolla hän tarjoaa informaatiota ilmaiseksi. Malamudin mielestä kaikilla on oikeus päästä lukemaan oman osavaltionsa lakia ilman veloitusta, minkä siis kuvittelisi olevan itsestäänselvyys. Niinpä Malamud osti itselleen Georgian lakikirjan, skannasi jokaisen sivun ja pisti ne sivustolleen luettavaksi. Osavaltiohan ei siitä ilostunut vaan syytti Malamudia tekijänoikeusrikkomuksesta vuonna 2015.

Ongelma oli se, että yksityinen LexisNexis -yritys oli tehnyt lakikirjaan huomautuksia ja lisännyt pykäliin kommentteja ja selityksiä. Juuri nämä olivat niitä tekijänoikeudella suojattuja osioita, joita ei ilmaiseksi saanut kansalaisille näyttää. Georgia kyllä tarjosi nettisivuillaan ilmaiseksi epävirallisen version ilman lisäyksiä, mutta kuten Malamudkin asian perusteli: oikeudessa virallinen, maksullinen versio päihittäisi ilmaisversion, jos niissä olisi jotain eroja. Myös LexisNexis ja Georgian osavaltio olivat sitä mieltä, että lisäyksillä varustettu versio on välttämätön lain ymmärtämiseksi.

Oikeusjutun aikana Georgian osavaltion edustajat kutsuivat Malamudin toimintaa, eli lain saattamista kansalaisten luettavaksi, terrorismiksi. Ja lopulta osavaltio voitti. Päätöksessä mainittiin, että lisäyksillä varustetun lainsäädännön julkaiseminen oli ”vaikuttanut negatiivisesti LexisNexis -yrityksen mahdollisuuteen tienata rahaa”. Lisäksi osavaltio sai jokaisesta myynnistä osuuden.

Onneksi tämä vitsi ei päättynyt tähän, sillä armottomana oikeuden puolustajana Malamud valitti tuomiosta ja viimein oikeus voitti vuonna 2019. Valitustuomioistuin totesi, että lakia ei voi suojata tekijänoikeudella ja sen on oltava kaikkien vapaasti luettavissa.

Valokuvaajan oma valokuva

Vuonna 2015 ammattivalokuvaaja Carol Highsmith sai Getty Images -kuvapankilta kirjeen jossa häntä kehotettiin lopettamaan laiton toiminta. Kirjeessä uhattiin oikeustoimilla, ellei Highsmith poistaisi sivustollaan olevaa valokuvaa idaholaisesta maaseudusta (yllä oleva kuva). Getty vaati Highsmithin säätiöltä 120 dollaria (noin 100 euroa) sovitteluna kuvan luvattomasta käytöstä.

Tämä oli varsin erikoista, sillä Highsmith oli itse ottanut kyseisen kuvan ja lahjoittanut sen muutama vuosi aiemmin 99 999 muun valokuvan kanssa Yhdysvaltain kongressin kirjaston kokoelmiin. Samalla hän oli luopunut tekijänoikeuksistaan ja vapauttanut teoksensa kaikille vapaaseen käyttöön. Highsmithin lahjoitus oli maailmanlaajuisestikin historiallinen.

Getty Images sen sijaan näki asian toisin ja päätti ruveta rahastamaan Highsmithin anteliaisuudella. Maailman suurin kuvapalvelu oli päättänyt ottaa 18 755 Highsmithin yleiseen käyttöön luovuttamaa valokuvaa, lätkäissyt niihin tekijänoikeusmerkin ja ruvennut lähettelemään vaatimuskirjeitä kuvia käyttäneille tahoille – Highsmith mukaan lukien. Mediat ja yksityishenkilöt olivat siis käyttäneet maksullisia kuvia Gettyn palvelusta, vaikka ne olisivat olleet ilmaiseksi kaikkien saatavilla. Valokuvaaja tulistui – täysin syystä – ja vei Gettyn oikeuteen vaatien yhtiöltä miljardi dollaria.

Kaikkein uskomattomin käänne nähtiin, kun oikeus päätti jutun Gettyn hyväksi lausunnolla: ”On hyvin tavallista, että vapaassa käytössä olevia töitä kaupallistetaan, eikä alkuperäisellä tekijällä ole niihin enää oikeuksia.”. Sen verran Getty antoi periksi, että se myönsi Highsmithille lähetetyn kirjeen olleen virhe, mutta kaikki oli tehty lainmukaisesti.

Lain mukaan kuka tahansa voi toimia kuin Getty Images ja vaatia korvauksia tekijänoikeudettomista valokuvista tai esimerkiksi musiikista. Mutta saman lain mukaan niistä ei missään nimessä tarvitse maksaa.

Mike Tysonin tatuointi

Tatuointiartisti S. Victor Whitmill vei Warner Bros. tuotantoyhtiön oikeuteen syyttäen sitä tekijänoikeusrikkomuksesta vuoden 2011 Kauhea kankkunen 2 -elokuvassa.

Elokuvassa Ed Helmsin näyttelemälle Stulle taiteillaan Bangkokin huuruisessa yössä valtava tatuointi kasvoihin – samanlainen, joka nyrkkeilylegenda Mike Tysonilla on aivan oikeasti. Tyson teki elokuvasarjassa cameoroolin esiintyen omana itsenään.

Taiteilija Whitmill oli suunnitellut tatuoinnin nimenomaan Tysonille tämän toiveiden mukaisesti, joten Warner Brosilla ei hänen mukaansa ollut minkäänlaista oikeutta käyttää hänen työtään elokuvassa tai sen mainosmateriaaleissa. Syytös oli sen verran vakava, että koko elokuvan julkaisu oli vaarassa. Neuvotteluissa oltiin välillä todellisessa pattitilanteessa ja jossain vaiheessa vaikutti siltä, että tatuointi jouduttaisiin poistamaan jälkituotannossa digitaalisesti Helmsin kasvoilta.

Osapuolet pääsivät kuitenkin lopulta sopimukseen, kun Warner Bros. maksoi Whitmillille salassa pidetyn summan. Ottaen huomioon elokuvasarjan ensimmäisen osan menestyksen, puhutaan todennäköisesti vähintään kuusinumeroisesta summasta. Kauhea kankkunen 2 sai ensi-iltansa tatuointeineen kaikkineen ja tuotti maailmanlaajuisesti noin 587 miljoonaa dollaria eli lähes puoli miljardia euroa.

Valokuva toimintafiguurista aiheutti itkua ja hammasten kiristystä

Onneksi kuitenkin vain itkua ja hammasten kiristystä, sillä vaara joutua oikeustaisteluun suuryhtiön kanssa oli myös suuri! Vuonna 2015 Facebookissa toimineen Star Wars Action News -faniryhmän jäsen Justin Kozisek osti Walmart-tavaratalosta toimintafiguurin. Hän otti innoissaan kuvan Rey-figuurista ja jakoi sen Facebookissa muiden jäsenten nähtäväksi. Tähtien sota -toimintafiguurit valmistanut Disney ei kuitenkaan jakanut fanien innostusta.

Figuurin, jonka Kozisek osti, oli ollut tarkoitus tulla myyntiin vasta seuraavana päivänä eikä Disney halunnut kenenkään näkevän keräilyhittejä ennen niiden virallista lanseerausta. Niinpä yhtiö syytti koko Facebook-ryhmää julkistamattoman, alle 7 dollaria maksaneen tuotteen vuotamisesta sekä vaati kuvan poistamisesta ja varoitti kaikkia kuvan jakaneita tekijänoikeusrikkomuksesta, tai muuten…

Tähtien sota -fanit olivat tyrmistyneitä ja eräs jäsenistä kommentoikin tapausta osuvasti: ”Tuo hemmetin lelu ei ole julkistamaton, jos kuka vain voi marssia kauppaan ostamaan sen”. Tietoyhteiskunnan kansalaisoikeuksia puolustavan Electronic Frontier Foundationin asianajajat ottivat myös kantaa sanoen, että Disneyllä ei ollut laillista oikeutta vaatia kuvan poistamista Facebook-ryhmän sivulta.

Faniryhmän moderaattorit eivät kuitenkaan halunneet ottaa riskiä, joten he ottivat Disneyyn yhteyttä ja pyysivät lupaa palauttaa kuva sivuille. Ylireagoinut Disney antoi luvan ja ryhmän ylläpitäjät kertoivat jäsenille, miten ”oikein tekeminen kannattaa”.

Vain minuutteja myöhemmin Disney kuitenkin lähetti uuden uhkavaatimuksen ja varoituksen tekijänoikeuksien rikkomisesta, sai Facebookin poistamaan kuvan sisältäneen julkaisun ja antamaan julkaisukiellon Kozisekille. Nyt vain mietityttää, että mitä peruuttamatonta lelun kuvasta oli päässyt tapahtumaan, kun Disney noin kovin menetti malttinsa!?

John Fogerty vs John Fogerty

Kuva: SolarScott | CC BY 2.0 (kuvaa rajattu)

Musiikkialalla väännetään jatkuvasti tekijänoikeuksista. Plagiointikohuja – pieniä ja suuria – nousee esiin jatkuvasti. Yksi musiikin maailman kummallisimmista tekijänoikeusjutuista koski Creedence Clearwater Revivalin kitaristia ja laulajaa John Fogertyä.

Fogerty oli yksin vastannut yhtyeen musiikista, mutta levy-yhtiön kanssa tehdyn sinisilmäisen sopimuksen vuoksi hänellä ei ollut omistusoikeutta omiin kappaleisiinsa. Kaiken lisäksi sopimus velvoitti häntä tekemään levy-yhtiölle kymmenittäin kappaleita senkin jälkeen, kun yhtyettä ei enää ollut olemassakaan – CCR hajosi sisäisiin ristiriitoihin vuonna 1972.

Kun Fogerty 1980-luvulla teki paluun sooloartistina, vei koko CCR:n tuotannon omistava Fantasy Records -levy-yhtiön tuottaja Saul Zaentz hänet oikeuteen. Zaentz syytti Fogertyä tekijänoikeusrikkomuksesta – artistin The Old Man Down the Road -kappaleen kertosäe oli Zaentzin mielestä kopio CCR:n Run Through the Jungle -hitistä. Jonka siis Fogerty itse oli tehnyt.

Itsensä plagioinnista syytetty Fogerty voitti oikeusjutun; eikä vähiten sen ansiosta, että hän toi todistajanaitioon kitaransa. Hän soitti kiistanalaiset osiot kummastakin kappaleesta osoittaakseen, että musiikkityyli sai kaksi sävellystä kuulostamaan samalta, vaikka ne olivat itsenäiset ja erilaiset luomukset. Oikeustaistelu oli pitkä ja hintava, mutta Fogertyn mukaan kaiken tuskan arvoinen. Vuosia myöhemmin Fantasy Records määrättiin korvaamaan hänen 400 000 dollaria maksaneet oikeuskulunsa.

Fogerty on kertonut Rolling Stone -lehden haastattelussa, että oli päättänyt taistella levy-yhtiötä vastaan kynsin ja hampain, sillä Fantasya puoltanut päätös olisi ollut vaarallinen ennakkotapaus kaikille lauluntekijöille: ”Panoksena oli se, voiko henkilö pitää kiinni omasta tyylistään kasvaessaan artistina ja ihmisenä”. Fogerty kertoi tunteneensa todistajanaitiossa Lennonin, Dylanin ja Springsteenin seisomassa takanaan ja sanomassa ’Johnny, älä mokaa tätä’.

Tekijänoikeudet fiilikselle


Vuonna 2015 annettiin historiallinen päätös, jonka keskiössä olivat musiikin tekijänoikeudet, ja joka varmasti sai John Fogertyn pudistamaan päätään.

Vastakkain olivat kaksi omien julkaisuvuosiensa listaykköstä: Marvin Gayen Got to Give It Up vuodelta 1977 sekä vuoden 2013 suurin hitti, tuottaja Pharrell Williamsin ja laulaja Robin Thicken Blurred Lines.

Vuonna 1984 menehtyneen Gayen perilliset eivät väittäneet, että Thicke ja Williams olisivat suoraan kopioineet soul-klassikon sävellyksen, vaan heidän mielestään kappale matki sen musiikillista tyyliä ja tunnelmaa.

Koko musiikkimaailma odotti henkeään pidätellen oikeuden päätöstä, sillä läpi historian lauluntekijät ovat hakeneet inspiraatiota erilaisista musiikkityyleistä, ihailemiltaan artisteilta ja heidän kappaleistaan. Tapaus sai huomiota myös siksi, että Blurred Lines on yksi kaikkien aikojen myydyimmistä singleistä. Panokset siis olivat kovat ja niin oli myös tuomio: valamiehistö päätti yksimielisesti Williamsin ja Thicken syyllistyneen plagiointiin ja heidät määrättiin maksamaan Gayen perikunnalle korvauksia 5,3 miljoonaa dollaria. Myös puolet rojalteista eli tekijänpalkkioista määrättiin perikunnalle. Korvausten päälle Marvin Gaye lisättiin Blurred Lines -kappaleen tekijäksi.

Vuonna 2016 yli kaksisataa musiikkialan ammattilaista teki valitustuomioistuimelle vetoomuksen, jossa kollegoille osoitettiin tukea, ja ilmaistiin tyytymättömyys musiikkiteollisuuden vaarantaneeseen tuomioon. Vääntö on jatkunut erinäisin kiemuroin tähän vuoteen saakka ja musiikkiala on seissyt vankasti Williamsin ja Thicken takana. Siitä huolimatta heidät on valitusten jälkeen määrätty maksamaan Gayen perillisille alkuperäisen korvaussumman päälle muutamia miljoonia lisää.

Kiistanalainen päätös on aiheuttanut närää myös Yhdysvaltain oikeuslaitoksen sisällä, sillä muun muassa tuomari Jacqueline Nguyen on kritisoinut tuomiota kovin sanoin. Hänen mukaansa Gayen perikunta oli onnistunut siinä, mihin kukaan ei koskaan aiemmin ole pystynyt eli hankkimaan tekijänoikeudet musiikilliselle tyylille.

Dr. Dre vs Dr. Drai

Kuva: Jason Persse | CC BY-SA 2.0 (kuvaa rajattu)

Pysytään vielä yhden kohdan verran musiikkialalla, mutta lisätään siihen hieman gynekologiaa.

Vuonna 2015 Dr. Dre – rap-artisti, tuottaja ja levy-yhtiön johtaja – nosti kanteen gynekologi Draion M. Burchia vastaan, kun tämä oli rekisteröimässä tuotemerkkiä samankaltaiselle Dr. Drai -nimelle. Kuuluisiko tämä tapaus olla tekijänoikeudet -listalle – en tiedä itsekään, mutta se oli liian mehukas jätettäväksi pois. Ja liippaa tarpeeksi läheltä.

Dr. Dre, oikealta nimeltään Andre Young, väitti Burchin käyttämän lempinimen aiheuttavan kuluttajissa hämmennystä, sillä lääkäri aikoi myydä Dr. Drai -nimellä äänikirjoja ja webinaareja. Burchin validi vastaväite oli se, että ihmiset tuskin sekoittaisivat häntä ja musiikkimogulia, sillä ”Dr. Dre ei ole lääketieteen tohtori eikä siten pätevä tarjoamaan lääketieteellisiä neuvoja tai myymään terveysalan tuotteita”. Burch myös sanoi, että hänellä ei ole taka-ajatuksena ratsastaa Youngin nimellä, sillä hän ei halua tulla yhdistetyksi tämän ”misogynisiin ja homofobisiin rap-sanoituksiin”.

Young hävisi yli kaksi vuotta kestäneen tavaramerkkikiistan vuonna 2018, kun Yhdysvaltain patentti- ja rekisterihallitus päätti jutun Burchin hyväksi. Young ei ollut onnistunut patenttioikeudessa osoittamaan, että Burchin tarkoituksena olisi johtaa tavaramerkillään ihmisiä harhaan.

Kiista laittomasti napsaistusta valokuvasta

The College of Charleston -säätiö haastoi valokuvaaja Benjamin Hamin oikeuteen vuonna 2007 luvattomasta tunkeutumisesta säätiön omistamalle alueelle ja siellä otettujen valokuvien myymisestä.

Etelä-Carolinan osavaltiossa, Yhdysvalloissa, sijaitsevalla Dixien plantaasilla viljeltiin 1800-luvulla puuvillaa ja sen, kuten niin monen muunkin suurtilan, historiaa varjostaa orjuutus. Sen nimi on muutama vuosi vaihdettu Stono Preserveksi ja nykyään sen rakennuksissa järjestetään Charlestonin Collegen luentoja.

Säätiön mukaan Ham oli tunkeutunut plantaasin alueelle lukituista porteista ja useista kieltokylteistä huolimatta. Hän oli ottanut valokuvia ja myynyt niistä ainakin yhtä. On selvää, että Ham oli rikkonut lakia tunkeutumalla kiinteistön alueelle luvatta, mutta säätiön mielestä se ei ollut ainoa rikos. Syyte nostettiin myös tekijänoikeusrikkomuksesta, sillä säätiö väitti, että Hamin ottaman kuvan kaupallisen levityksen myötä se oli ”menettänyt yksinoikeuden ainutlaatuisen Dixien plantaasin esittelyyn ja kuvaukseen”.

Oikeudessa säätiö haki Hamille kieltoa valokuvan levittämiselle, mutta aivan ensimmäisessä käsittelyssä syyte hylättiin perusteettomana. Yksityisalueelle laittomasta tunkeutumisesta Ham sen sijaan tuomittiin. Valituksen jälkeen säätiö sai kuitenkin tahtonsa läpi ja osapuolet pääsivät lopulta sopimukseen, jonka mukaan Ham ei saisi enää myydä valokuvaa ja joutui maksamaan 30 000 dollaria korvauksia. Päätöksen myötä säätiö innostui ja alkoi lähettelemään ukaaseja useille valokuvaajille, jotka olivat taltioineet plantaasin historiallisia tiluksia ja vanhoja tammipuita. Kuvat kaikkosivat ammattilaisten portfolioista hyvin nopeasti ilman vastustusta.

Yhdysvaltain oikeusjärjestelmän kiemuroiden vuoksi Ham ja The College of Charleston -säätiö käyvät kuvasta kamppailua edelleen. Plantation Road -valokuva (joka ei muuten mitenkään ole liitettävissä juuri Dixien plantaasiin) on edelleen esillä Hamin nettisivuilla, mikä ei säätiölle tietenkään käy.

Lue myös:

Lisää kommentti