Yhteiskunta
Suklaa estää hampaiden reikiintymistä!? 10 suussasulavaa ja yllättävää faktaa suklaasta
Ah, suklaa! Heinäkuun 7. päivänä vietetään kansainvälistä suklaapäivää, jota voi juhlia vain kahdella tavalla: lukemalla faktoja suklaasta ja tietenkin suklaata syömällä.
Ei ehkä ole kovin yllättävää, että yhdelle maailman suosituimmista herkuista on monta kansallista ja kansainvälistä päivää, mutta heinäkuun 7. päivän puolesta puhuu melko merkittävä pointti. Tuona päivänä vuonna 1550 eräs espanjalainen tutkimusretkeilijä palasi Etelä-Amerikan reissulta kotiin ja toi mukanaan alkuperäiskansojen herkun. Sitä ennen kaakaopavut ja suklaa olivat Euroopassa täysin tuntemattomia. Tarkka päivämäärä on mitä todennäköisimmin keksittyä tarinaa, mutta sehän ei estä meitä viettämästä maailman suklaapäivää!
Tarinan mukaan kaakao ”keksittiin”, kun joku söi nuotion äärellä kaakaopuun hedelmän valkoista hedelmälihaa ja sylkäisi siemenet tuleen. Paahtuvien siementen täyteläinen tuoksu herätti ajatuksen siitä, että ehkä papuja voisi käyttää jotenkin. Aika pitkälle ollaan tultu noista ajoista!
Tässä siis yllättäviä faktoja suklaasta – suositellaan nautittavaksi lempisuklaan kera!
Puoleen kiloon suklaata tarvitaan yli 400 kaakaopapua
Suklaata saadaan Etelä-Amerikassa luonnonvaraisena kasvavasta kaakaopuusta (Theobroma cacao). Kaakaopuu on erikoinen siinä mielessä, että se voi elää jopa 200-vuotiaaksi, mutta tuottaa hedelmiä vain 25 vuoden ajan.
Matka suklaaksi on pitkä ja monivaiheinen, sillä hedelmiä ei vain kerätä puusta ja laiteta pataan kiehumaan. Halkaistuista kaakaopuun hedelmistä kerätään talteen pavut, jotka päiviä kestävän fermentoinnin jälkeen kuoritaan ja paahdetaan. Paahdon jälkeen kuumat pavut jauhetaan tahnaksi eli kaakaomassaksi. Mutta vieläkään sitä ei voida laittaa Snickers-muottiin, vaan massasta puristetaan pois suurin osa rasvasta, jota kutsutaan kaakaovoiksi. Jäljelle jäänyt kova kiekko jauhetaan, pussitetaan ja lähetetään suklaavalmistajille. Ja tämä hyvin yksinkertaistettuna – yksityiskohtaisempi kuvaus monivaiheisesta prosessista löytyy Suomen suklaayhdistyksen sivustolta.
Suklaata tarvitaan todella paljon siihen patukkaan, jonka kaupan kassalla karkkihammasta kolottaessa heräteostoksena nappaa. Yhteen paunaan eli noin 450 grammaan suklaata tarvitaan 400 kaakaopapua. Kaakaopuu tuottaa 20–30 hedelmää vuosittain ja yhden hedelmän sisällä on 20–40 siementä eli kaakaopapua. Eli enimmilläänkin kaakaopapuja saadaan yhdestä puusta vain muutama tuhat. Kaakaopuut ovat myös hyvin herkkiä ja vaativat juuri oikeanlaisen kosteuden ja kuumuuden, joten siksi viljelijät menettävät vuosittaisesta sadostaan keskimäärin 30 prosenttia.
Kun kaakaota tuotetaan vuosittain hieman vajaa 5 miljoonaa tonnia, voi kaikista näistä edellä mainituista luvuista muodostaa häkellyttävän kuvan siitä, miten käsittämättömän suuria maa-aloja kaakaon viljelyyn tarvitaan.
Suurin osa kaakaosta tulee nykyisin läntisestä Afrikasta: Norsunluurannikko on suurin yksittäinen tuottajamaa ja jopa 40 prosenttia maailman kaikesta kaakaosta tulee sieltä.
Kaakaota on käytetty valuuttana ja sitä on jopa väärennetty
Meksikonlahden rannalla eläneet olmeekit olivat todennäköisesti ensimmäisiä, jotka valmistivat kaakaopavuista juomaa ja velliä. Kirjallista todistusaineistoa kaakaojuomasta ei ole, mutta olmeekkien yli 3500 vuotta sitten käyttämistä astioista on löytynyt jäämiä teobromiinista, joka on kaakaon siemenissä esiintyvä, piristävä kemikaali.
Kaakao oli merkittävässä asemassa monessa eri kulttuurissa. Muun muassa Oaxacan laaksossa eläneet misteekit antoivat kaakaota jopa avioliiton myötäjäisinä. Sen lisäksi, että kaakaolla oli tärkeä uskonnollinen rooli, oli sillä myös maallista arvoa: kaakaopapuja käytettiin valuuttana. Kun eurooppalaiset saapuivat seudulle ensimmäisen kerran 1500-luvulla, sai Meksikon alueella ostettua kalkkunan 100 kaakaopavulla.
Kaakaopavut olivat ilmeisesti niin arvokkaita, että niitä kannatti väärentää. Ainakin Meksikon ja Guatemalan alueella on arkeologisissa kaivauksissa löytynyt monessa eri paikassa hämmästyttävän hyvin säilyneitä kaakaopapuja. Tarkempi tutkimus on kuitenkin osoittanut ”papujen” olleen savea. Arkeologit arvelevat, että savesta valmistettuja, taidokkaita väärennöksiä on käytetty kaupankäynnissä.
Suklaa on alunperin nautittu pelkkänä nesteenä
Asteekit, mayat ja muut etelä- ja väliamerikkalaiset kansat käyttivät kaakaota erilaisissa seremonioissaan sekä muissa merkittävissä tilaisuuksissa, ja se oli hyvin erilaista tavaraa kuin vaikkapa pehmeän makea Fazerin sininen. Amerikan mantereella kitkerä, kaakaopavuista tehty suklaa nautittiin nestemäisenä. Siitä kertoo asteekkivaltakunnan nahuatlin kielestä lainattu xocolatl-nimikin: alkuosa tarkoittaa kaakaopapua ja a-tl tarkoittaa kirjaimellisesti ”veden kanssa”.
Espanjasta kaakao levisi 1500-luvulla luostareiden välityksellä nopeasti ympäri Eurooppaa ja sitä sekoitettiin erilaisten aineiden, kuten hunajan, yrttien ja viinin kanssa. Meni kuitenkin pitkään ennen kuin joku lorautti kaakaonesteen sekaan maitoa.
Irlantilainen lääkäri ja luonnontieteiliijä Hans Sloane asui 1600-luvun lopulla Jamaikalla, jossa paikalliset tarjosivat hänelle suosikkijuomaansa, mutta kaakao oli Sloanen mielestä kuvottavaa. Loraus maitoa ja hyppysellinen sokeria teki kaakaosta kuitenkin hyvänmakuista ja palatessaan Englantiin Sloane toi mukanaan ”reseptin”, jonka perusteella valmistettu kaakaomaitoa myytiin apteekeissa lääkkeenä.
Suklaasta tuli kiinteää vasta Euroopassa
Kuten jo äskeisessä kohdassa kerrottiin, on kaakaota nautittu ainoastaan nestemäisenä suurimman osan aikaa sen historiasta. Hollantilainen suklaatehtailija Casparus van Houten patentoi vuonna 1828 prässin, jolla kaakaomassasta saatiin erotettua sen luonnolliset rasvat eli kaakaovoi. Näin syntyi myös laadukasta kaakaojauhetta, sillä aiemmin juomissa ja leivonnaisissa käytetty kaakao oli tahmaista massaa.
”Syötävää suklaata” valmisti ensimmäisenä englantilainen kondiittori Joseph Fry. Vuonna 1847 hän yhdisteli kaakaojauhetta, vettä ja sokeria sekä lisäsi joukkoon van Houtenin menetelmällä erotettua kaakaovoita, jotta suklaasta tuli muovailtavaa. Suutuntuma ei ehkä ollut miellyttävä, mutta Fry & Sons -konditorian rakeinen tuote oli ensimmäinen kiinteä suklaapatukka.
Sveitsissä suklaan tuotanto otti kuitenkin suurimmat kehitysaskeleensa kohti nykypäivän herkkua. Daniel Peter yhdisti 1870-luvulla kiinteään suklaaseen tuttavansa Henri Nestléen kehittämää maitojauhetta ja teki ensimmäisen maitosuklaapatukan. Hieman myöhemmin miehet yhdistivät voimansa ja omat yrityksensä, jolloin syntyi ”pikkuinen” yhtiö nimeltään Nestlé Company.
Vuonna 1879, edelleen Sveitsissä, suklaamestari Rodolphe Lindt keksi laitteen, jolla suklaata sekoitettiin ja ilmattiin samettisen rakenteen ja poikkeuksellisen maun aikaansaamiseksi. Lindt aloitti ensimmäisenä kermaisen sileän maitosuklaan massatuotannon.
Suklaa tekee hyvää
Tumman suklaa terveysvaikutuksista on tehty lukematon määrä tutkimuksia ja hyödyt ovat kiistattomat. Suklaassa on myös tärkeitä kivennäisaineita, kuten magnesiumia, kaliumia, rautaa, sinkkiä ja kromia.
Tummassa suklaassa tiedetään olevan flavonoideja, jotka toimivat tehokkaina antioksidantteja ja saattavat ehkäistä sydän- ja verisuonitauteja. Kilokaupalla ei tummaakaan suklaata kannata syödä, sillä tuossa kaloripommissa on paljon tyydyttyneitä rasvoja. Pari palaa päivässä voi kuitenkin laajentaa verisuonia ja laskea verenpainetta, vähentää sydän- ja aivoinfarktin vaaraa ja alentaa veren kolesterolia. Tumma suklaa vähentää riskiä sairastua kakkostyypin diabetekseen ja saattaa ehkäistä ihon palamista auringossa – älä kuitenkaan missään nimessä korvaa aurinkovoidetta suklaapatukalla.
Joidenkin tutkimusten mukaan kaakao voi myös ehkäistä ripulia, joten jos vatsa tuntuu olevan sekaisin, niin muutama pala tummaa suklaata saattaa tehdä ihmeitä.
Suklaa rauhoittaa, saa paremmalle mielelle ja edistää oppimista
Suklaa stimuloi aivoja ja saa ne vapauttamaan endorfiineja ja serotoniinia jopa enemmän kuin suuteleminen. Nämä hormonit saavat aikaan hyvänolontunteen.
Siitäkin huolimatta, että suklaassa on piristäviä aineita, on sillä todettu olevan rauhoittavia ominaisuuksia. Vain pelkkä tuoksu saa ihmiset rauhoittumaan, keskittymään ja omaksumaan paremmin vastaanottamaansa informaatiota.
On tehty esimerkiksi hyvin yksinkertainen tutkimus, jossa koehenkilöiden piti opetella ja muistaa listallinen sanoja. Suklaan tuoksussa sanat painuivat ja muistuivat mieleen paremmin. Myös maalausten on todettu saaneen paremmat arvostelut, kun ilmassa on leijunut hentoinen suklaan aromi.
Suklaa vaikuttaa myös mielialaan. ja sen on todettu laskevan stressitasoja. Tutkimusten mukaan surullisen elokuvan aikana syöty suklaa vähentää negatiivisia tunteita ja muutama pala suklaata lievittää ärtymystä ja huonotuulisuutta. Vaikutus on kuitenkin hyvin lyhytaikainen, mikä osaltaan varmasti saa ihmiset jäämään suklaakoukkuun.
Lue myös: Suukottelu kannattaa – 10 ihanaa, ällöttävää ja mielenkiintoista faktaa suutelusta
Suklaisia postimerkkejä
Vuonna 2013 Belgiassa valmistettiin puolen miljoonan kappaleen erä erikoispostimerkkejä, joiden paperi oli kyllästetty suklaan aromeilla.
Tuo ei ollut ensimmäinen kerta, kun Belgiassa laskettiin myyntiin suklaalle tuoksuvia postimerkkejä, mutta aiemmin ne eivät maistuneet suklaalta. Uusimmassa painoksessa kääntöpuolen liimapintaa nuolaisemalla jäi todellakin hyvä maku suuhun.
Sarjaan kuului viisi erilaista postimerkkiä, joissa oli kuvattuna erilaisia suklaita. Niillä haluttiin juhlistaa Belgian kuuluisia suklaamestareita ja suklaan valmistuksen pitkää historiaa.
Merkit haluttiin tehdä huolella, joten kehitysvaiheessa mukana oli suklaa-asiantuntijoita Saksasta, Alankomaista, Sveitsistä ja tietenkin Belgiasta. Heidän avullaan postimerkkeihin saatiin autenttinen tumman suklaan tuoksu ja maku, mikä ei Belgian postin mukaan ollut aivan yksinkertainen tehtävä.
Valkoinen suklaa ei ole suklaata
Valkoista suklaata ei kaikkein tiukimmassa määritelmässä lasketa suklaaksi, sillä sen valmistuksessa ei käytetä lainkaan kaakaomassaa. Joissakin valkosuklaissa on kaakaovoita, mutta usein sekin on korvattu muilla kasvirasvoilla, jolloin suklaa-nimitys on kyllä harhaanjohtava. Kaakaovoi ei itsessään ole hyvänmakuista, joten valkoiseen suklaaseen lisätään vaniljaa, maitorasvaa ja sokeria makean maun saavuttamiseksi.
Tummaksi suklaaksi kutsutaan vähintään 45-prosenttisesti kaakaosta koostuvaa suklaata, mutta pelkästään prosenttilukua ei kannata tuijottaa, sillä se ei vastoin yleistä luuloa kerro kaakaomassan osuutta suklaasta, vaan osa siitä on kaakaovoita.
Suomalaiseen makuun parhaiten istuvaa maitosuklaata valmistetaan tummasta suklaasta lisäämällä siihen maitoa tai maitojauhetta. Maitosuklaa sisältää vähintään 25 prosenttia kaakaota: kaakaojauhetta ja -voita.
Raakasuklaa on hieman kiistanalainen, superfoodiksikin nimitetty suklaa, jota valmistetaan kuumentamattomista raaka-aineista. Raakasuklaan puolesta liputtavien mielestä kaakaon kuumentaminen liian korkeassa lämpötilassa hajottaa sen sisältämiä ravintoaineita. Tästä ei kuitenkaan ole kovin paljon luotettavaa tutkimustietoa ja asiantuntijoiden mukaan kivennäisaineita ja antioksidantteja on yhtä lailla prosessoidussa kaakaossa.
Suklaa estää hampaiden reikiintymistä
Siis mitä!? Kun Listafriikki lähti etsimään erikoisia faktoja suklaasta, niin aivan ensimmäisenä ei tullut mieleen, että suklaa estäisi hampaiden reikiintymistä.
Kaakaopavut, kuten useimmat muutkin kasvit, sisältävät polyfenoleita, jotka suojelevat kasvia taudinaiheuttajilta. Juuri nämä luonnon antimikrobiset aineet puhdistavat hampaita sekä estävät joitakin bakteerilajeja muodostamasta sokerista ja muista hiilihydraateista happoa, joka tunnetusti tuhoaa hampaita. Joidenkin tutkimusten mukaan tumman suklaan polyfenolit ovat tehokkaampia kuin fluori. Kaakaon polyfenolien tiedetään lisäksi neutraloivan sellaisia bakteereja, jotka aiheuttavat pahanhajuista hengitystä.
Joten pala tummaa suklaata päivässä auttaa pitämään hammaspeikot loitolla! En kuitenkaan suosittele jättämään hammaspesua väliin.
Ja kun monessa kohtaa on puhuttu suklaan lukuisista terveyshyödyistä, niin muistathan sen, että kyse on tummasta suklaasta: mitä enemmän kaakaota, sen parempi.
Suklaa on vaarallista
Suklaa on vaarallista suurena määränä syötynä. Eikä siis vain sen ilmiselvän syyn vuoksi, vaan siksi, että kaakaossa on teobromiinia. Tuo kofeiinin kaltainen, mutta heikompi piriste on hengenvaarallista, jos sitä syö paljon. Ja puhutaan sellaisesta määrästä, että suklaata saisi syödä yhdellä istumalla noin 10 kiloa, joten heikon hetken iskiessä syöty suklaalevyllinen – tai jopa kaksi – ei tee harmia; ainakaan teobromiinin takia. Muita ongelmia tulee paljon ennen myrkytystä.
Eläimille teobromiini sen sijaan on hengenvaarallista jo pienenäkin annoksena, joten suklaata ei esimerkiksi koiralle tai kissalle kannata missään nimessä antaa.
Teobromiini on saanut nimensä kaakaopuun tieteellisestä nimestä Theobroma cacao. Nimen ensimmäinen osa on yhdistelmä jumalaa ja ruokaa tarkoittavista kreikankielisistä sanoista. Niin kuin alkuperäiset kaakaon juojat jo tiesivät: Suklaa on jumalten ravintoa!
🤷♀️ Kerro kommenttikentissä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme, mikä on sinun suosikkisuklaatasi. Arvatkaa vain, pitikö kesken listan tekemisen lähteä kauppareissulle!? Lista vietiin siis loppuun 70-prosenttisen tumman suklaan kanssa 🤤