Yleistieto
Lukijoiden kysymyksiä: Miten @-merkki päätyi sähköpostiosoitteisiin?
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään muun muassa sen, miten ät-merkki eli @ päätyi osaksi sähköpostiosoitetta. Nykyisestä käyttötavasta huolimatta se on satoja vuosia vanha!
Lisäksi opimme sen, millä eläimellä on paras hajuaisti – vastaus voi yllättää!
Mikä on @-merkin historia?
Nykyään käytämme @-merkkiä päivittäin; ehkäpä lukuisia kertoja päivässä. Miukumauku, kissanhäntä – rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta ät-merkki taitaa olla käytetyin. Se löysi paikkansa sähköpostiosoitteissa 1970-luvulla, kun yhdysvaltalainen Ray Tomlinson keksi erottaa sillä vastaanottajan nimen palveluntarjoajan nimestä. Siitäkin huolimatta, että sähköpostia ei ole käytetty kuin joitakin vuosikymmeniä, on @-merkki satoja vuosia vanha.
Alkuperästä ei olla aivan varmoja, mutta vanhin – ainakin säilynyt – kirjallinen todiste @-merkin käytöstä on vuodelta 1536. Firenzeläinen kauppias Francesco Lapi käytti sitä mittayksikkönä osoittamassa toimituksessa olevien viiniruukkujen määrää.
Mutta miten pienen a-kirjaimen ympärille ylipäänsä keksittiin piirtää ”häntä”? Teorioita on useita. Erään teorian mukaan keskiaikaiset munkit pyrkivät monin eri tavoin tekemään kirjojen ja muiden tekstien kopioinnista nopeampaa, joten he lyhensivät latinankielisen ad-sanan (suom. kohti) siten, että a ja d sulautuivat yhdeksi merkiksi. Toisen teorian mukaan @ muodostui ranskalaisten kirjureiden kynistä, kun he tehokkuutta lisätäkseen rupesivat tekemään à-sanan yhdellä vedolla. Näin @ löysi paikkansa kappalehintaa tarkoittavana merkkinä; samaan tapaan kuin ranskan à-prepositiota käytetään monessa maassa.
Palataan vielä pikaisesti siihen, miten @-merkki päätyi sähköpostiosoitteeseen. Tomlinson pähkäili, että osoitteen kahden osan väliin on tultava jokin erottava symboli, mutta se ei saa olla mikään yleinen merkki. Hän mietti huutomerkkiä, pilkkua ja yhtäsuuruusmerkkiä, mutta sitten silmät osuivat harvoin käytettyyn @-merkkiin. Valinta oli sillä selvä. Kyseinen merkki olisi melko todennäköisesti aikojen saatossa kadonnut näppäimistön näkyvistä merkeistä, jos Tomlinson olisi päätynyt johonkin muuhun.
Millä eläimellä on paras hajuaisti?
Hieman yllättäen eläinmaailman paras nenä on afrikannorsuilla. Onhan niiden nenä (tai kärsä) suurikokoinen, mutta varmasti moni olisi veikannut ykköseksi jotain huippupetoa: ehkä sutta tai haita.
Tutkimusten mukaan afrikannorsulla on noin 2000 hajureseptoreihin liittyvää geeniä. Se on tuplaten yhtä paljon kuin koirilla ja viisi kertaa enemmän kuin ihmisillä. Aiemmin eläinmaailman tarkimman nenän oli ajateltu olevan rotalla, mutta norsut kiilasivat Tokion yliopistossa vuonna 2014 tehdyssä tutkimuksessa heittämällä edelle.
Norsut pystyvät aistimaan sieraimillaan jopa 20 kilometrin päässä olevat juomapaikat. Angolassa niiden on havaittu välttävän miinakenttiä, sillä ne pystyvät haistamaan räjähdysaineet. Norsut myös kykenevät hajuaistinsa avulla erottamaan kaksi paimentolaisheimoa – maasait ja kambat – toisistaan, mikä on niille elintärkeää, sillä maasait saattavat tappaa niitä, mutta kambat eivät.
*
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Yleistieto
Miesten mielestä naiset ovat syksyisin viehättävämpiä: 10 erikoista faktaa syksystä ja sen vaikutuksesta – osa 2
Nyt ollaan jo pitkällä syksyssä ja Listafriikki keräsi tästä masentavaksikin kutsutusta vuodenajasta erikoisia faktoja, jotka saattavat muuttaa suhtautumistasi.
Kun kysytään lempivuodenaikaa, on monen vastaus aurinkoinen ja lämmin kesä. Toiset rakastavat kevättä, jolloin luonto jälleen puhkeaa kukkaan. Joillekin talvi on parasta aikaa paukkuvine pakkasineen ja valkeine lumihankineen. Mutta harva odottaa syksyä. Onhan ruska toki kaunis, mutta sateet ja pimeys saavat alakuloiseksi.
Tällä listalla tarkastelemme syksyä hieman erilaisesta näkökulmasta. Miltä syksy näyttää, tuoksuu ja tuntuu? Ja miksi juuri syksy on rakkauden aikaa?
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi syysfaktaa voit lukea tästä:
10 erikoista faktaa syksystä ja sen vaikutuksesta – osa 1
Syksy saa hormonit hyrräämään – kirjaimellisesti
Useissa tutkimuksissa on todettu, että niin miesten kuin naistenkin testosteronitasot nousevat syksyn tullen. Kukaan ei kuitenkaan tiedä mistä se johtuu. Vaikuttaako vähenevä päivänvalo hormonitoimintaan? Vai onko syynä lisääntynyt läheisyys? Mikä on seurausta mistäkin?
Listan ensimmäisessä osassa käytiin jo läpi sitä, että syksyt tosiaankin ovat ihmisten elämässä lähimpänä sellaista ajanjaksoa, joka eläimillä tunnetaan lisääntymiskautena. Joten enää on turha sanoa, että kevät saisi hormonit hyrräämään!
Jos vielä haluat jotain kiistatonta todistusaineistoa syksyn aiheuttamasta rakkauden huumasta, niin tässä tulee kaikille välttämätön tiedonjyvänen. Kurpitsahan on sellainen vihannes, joka ehkä vahvimmin liitetään syksyyn.
Chicagolainen hajuihin ja makuihin erikoistunut hoito- ja tutkimuslaitos selvitti vuonna 1995 tehdyssä kokeessa, mitkä tuoksut kiihottavat miehiä eniten. No, tutkimuksessa selvisi, että kurpitsapiirakka yhdistettynä laventeliin oli kaikkein huumaavin tuoksu: se lisäsi peniksen verenvirtausta keskimäärin 40 prosentilla.
Joten ei muuta kuin leipomaan!
Metsästäjän kuu on vuoden 2024 suurin ja kirkkain superkuu
Lähimpänä syyspäiväntasausta (syyskuun 22. päivä) esiintyvä täysikuu in nimeltään sadonkorjuun kuu. Sadonkorjuun kuu voi siis valaista taivaan syys- tai lokakuussa. Sitä seuraava täysikuu taas on nimeltään metsästäjän kuu. Pimenevät illat valaiseva täysikuu on ennen keinovaloja mahdollistanut sen, että maanviljelijät ovat voineet iltaisin jatkaa sadon korjaamista ja metsästäjät eläinten jäljestämistä vielä auringon laskettua mailleen. Siitä nämä täysikuut ovat siis saaneet nimensä.
Tänä yönä (lokakuun 17. päivänä) taivaalle nouseva metsästäjän kuu on myös yksi vuoden 2024 neljästä superkuusta. Eikä siinä vielä kaikki. Tämä superkuu on vuoden suurin ja kirkkain!
Kuun kiertorata on elliptinen, joten sen etäisyys Maasta vaihtelee 406 700 ja 356 400 kilometrin välillä. Superkuulla tarkoitetaan sitä, että radallaan kiertävä Kuu on meitä lähimpänä (tai hyvin lähellä lähintä pistettä) juuri täydenkuun aikaan. Ja koska Kuu on silloin Maata lähimpänä, näyttäytyy se myös erityisen kirkkaana ja mahdollisimman suurena.
Superkuita on joka vuosi muutama ja ne esiintyvät aina peräkkäin. Vuonna 2024 superkuita on siis yhteensä neljä, joista lokakuun metsästäjän kuu on kolmas.
Tänä yönä Kuu on täysikuuna kaikkein lähimpänä meitä – ”vain” 357 363 kilometrin päässä. Siksi on kirkkaampi ja näyttää suuremmalta kuin mikään muu tämän vuoden täysikuista.
Se on 122 kilometriä lähempänä kuin syyskuun 18. päivänä nähty sadonkorjuun superkuu. Vuoden 2024 viimeinen superkuu nousee taivaalle ensi kuun 15. päivänä, mutta se onkin sitten jo 4500 kilometriä kauempana kuin nyt näkyvä metsästäjän kuu.
Lue myös: Miten ja miksi Kuun väri vaihtelee?
Miesten mielestä naiset ovat syksyisin viehättävämpiä
Listan ensimmäisessä osassa puhuttiin kiihtyvästä hiusten irtoamisesta, mutta siitäkin huolimatta naiset ovat vastakkaisen sukupuolen mielestä kaikkein puoleensavetävimpiä juuri syksyisin. Perception-lehdessä vuonna 2008 julkaistun tutkimuksen mukaan naisten viehättävyys kasvaa ilman viilenemisen myötä.
Eri vuodenaikoina koehenkilöille, heteroseksuaaleille miehille, näytettiin nuorten naisten kasvokuvia, sekä kuvia eri kokoisista ja mallisista naisten vartaloista ja rinnoista. Miesten tuli arvioida kuvissa olevien kohteiden viehättävyyttä.
Kasvojen perusteella tehty arviointi ei muuttunut vuodenaikojen mukaan, mutta toisin oli vartaloiden suhteen. Koehenkilöt pitivät erilaisia naisten kehoja huomattavasti viehättävämpinä syksyisin ja talvisin.
Tutkijat päättelivät, että tulos oli seurausta niin kutsutusta kontrasti-ilmiöstä. Kesäisin miehet näkevät jatkuvasti vähäpukeisia naisia, eli tökerösti sanottuna katseltavaa on yllin kyllin. Ilmojen viiletessä kaikki laittavat luonnollisesti enemmän vaatekerroksia, joten teorian mukaan virikkeitä on silloin vähemmän ja ”kriteerit ovat alhaisemmat”.
Syksyn synty kreikkalaisessa mytologiassa
Nykyään tiedämme vuodenaikojen vaihtelun johtuvan siitä, että maapallo kiertää Aurinkoa kallellaan. Kallistuskulmasta johtuen auringonsäteet jakautuvat vuoden eri aikoina epätasaisesti eteläiselle ja pohjoiselle pallonpuoliskolle, ja erot vuodenaikojen välillä ovat sitä suurempi, mitä kauempana päiväntasaajasta ollaan.
Kreikkalaisessa mytologiassa on kuitenkin hieman erilainen selitys vuodenajoille, erityisesti syksylle.
Kaiken keskiössä on Persefone, kevään ja kesän jumalatar sekä manalan valtiatar. Persefone oli ylijumala Zeuksen ja tämän siskon Demeterin kaunis tytär.
Zeuksen veli Haades, tuonpuoleisen valtija ja vainajien jumala, oli mieltynyt Persefoneen, mutta tiesi etteivät vanhemmat suostuisi lähettämään tytärtään ikuisesti manalaan. Niinpä hän päätti napata veljentyttärensä ja näin pakottaa tämän vainajien valtakunnan jumalattareksi.
Persefonen äiti Demeter oli sadonkorjuun ja kaiken elävän jumalatar. Demeter oli suunniltaan tyttärensä kidnappauksen vuoksi ja eikä suuttuneena sallinut minkään kasvavan maan päällä. Sadot kuihtuivat, kun hän kielsi kasveja kasvamasta ja lopulta maa oli kuiva autiomaa. Ylijumala Zeus tuskastui tilanteeseen, sillä kuolevaiset olivat nälänhädässä. Hän käskytti Haadesia palauttamaan Persefone äidilleen, mutta manalan valtija oli tehnyt temppuja, joiden vuoksi tyttö ei voinut enää pysyvästi poistua tuonpuoleisesta.
Niinpä veljekset tekivät sopimuksen: Persefone viettäisi vuosittain neljä kuukautta manalassa aviomiehensä kanssa ja lopun vuotta äitinsä kanssa.
Aina kun Persefone palasi manalaan, pysäytti Demeter kaiken elävän kasvamisen: näin tuli syksy. Kevät koitti ja Demeter salli kasvien taas kasvavan, kun Persefone nousi tuonpuoleisesta.
Syksyllä syntyneet lapset saavat kaikki ”nallekarkit”
Tiedäthän lausahduksen ”ei mene nallekarkit tasan”? No, jos olet syntynyt syksyllä, niin sinulla on karkkeja taskut täynnä!
Chicagon yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan syys-, loka- ja marraskuussa syntyneet ihmiset elävät todennäköisemmin satavuotiaiksi kuin vuoden muina aikoina syntyneet. Tutkimukseen kerättiin tietoja yli 1500:sta vähintään satavuotiaaksi eläneestä, aivan 1800-luvun lopulla syntyneestä, ihmisestä. Vertailua tehtiin koehenkilöiden sisaruksiin ja puolisoihin, millä saatiin selvitettyä perimän ja ympäristön osuutta asiaan.
Analyysissa tultiin siihen tulokseen, että lapsen ensimmäiset kuukaudet ovat äärimmäisen tärkeitä koko loppuelämää ajatellen. Syksyllä syntyneet säästyivät elämänsä ensihetkinä kesän kuumuudelta ja toisaalta talven kylmyydeltä. Lämpötilaa tärkeämpänä tekijänä tutkijat ovat pitäneet vastasyntyneen välttymistä tartuntataudeilta, jotka erityisesti 1800-luvun lopulla olivat yleisiä keväisin ja kesäisin, sekä alkutalvesta.
Samankaltaiseen tulokseen on päästy myös Saksassa tehdyssä tutkimuksessa, jossa todettiin loka-joulukuussa syntyneiden elävän tilastollisesti merkittävästi muita pidempään.
Nähtäväksi jää, onko malli sama viidenkymmenen tai sadan vuoden päästä, kun vauvoja eivät nykyaikana uhkaa enää samanlaiset vaarat kuin yli 120 vuotta sitten.
Toisen Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan syksyisin syntyneet lapset pärjäävät keskimääräistä paremmin koulussa aivan ylimmille luokille saakka. Se saattaa toki johtua yksinkertaisesti siitä, että siellä monessa koulussa vuosiluokkajako katkeaa syyskuussa, joten syksyllä syntyneet ovat luokkansa vanhimpia. (Joskaan sen ei uskoisi vaikuttavan muutamaa ensimmäistä vuotta pidemmälle.)
Syksyssä on jotain taikaa, mutta älä silti heitä kirvestä kaivoon, jos et ole yksi onnekkaista ruskan aikaan syntyneistä lapsista.
10 erikoista faktaa syksystä ja sen vaikutuksesta – osa 1
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä pohditaan tällä kertaa hymykuoppia. Mitä hymykuopat oikeastaan ovat ja miksi vain joillakin ihmisillä on sellaiset. Toisaalta hymykuopat voi myös hankkia – kirurgin veitsen avulla.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Mitä hymykuopat ovat?
Hymykuoppa syntyy silloin, kun isolla poskiluulihaksella, zygomaticus major, on suupielessä kaksi kiinnityskohtaa. Iso poskiluulihas johtaa poskipäästä kohti suupieltä ja supistuessaan se venyttää suuta leveämmäksi ja kaartaa suupieliä ylöspäin. Tämä lihas saa siis aikaan hymyn.
Joidenkin ihmisten iso poskiluulihas haarautuu kahteen osaan, jolloin suupielessä on kaksi kiinnityskohtaa. Kun lihas supistuu, ilmestyy kiinnityskohtien väliin kuoppa – hymykuoppa.
Erilaisen kiinnityskohdan syntymisen ajatellaan olevan seurausta pienestä mutaatiossa yhdessä lihakseen liittyvässä geenissä, joskin tutkimustietoa on melko vähän, joten vaikuttavia geenejä voi olla useita. Hymykuoppien uskotaan olevan vallitsevasti periytyvä ominaisuus eli jos toisella vanhemmalla on hymykuopat, ovat sellaiset usein myös lapsilla.
Hymykuopat voivat kadota
Vaikka hymykuoppa on fyysinen ominaisuus, joka johtuu lihaksen mallista, voi se hävitä iän myötä. Usein onkin niin, että lapsena hymyä sulostuttaneet kuopat katoavat mystisesti.
Katoamistemppu ei kuitenkaan ole mikään mysteeri, vaan johtuu siitä, että yhtä lailla kuin koko ihminen kasvaa, niin myös kasvojen lihakset kasvavat ja kehittyvät. Hymykuoppa voi siis luonnollisesti ”liikkua” paikasta toiseen, madaltua hankalasti havaittaviksi tai sitten kadota kokonaan.
Toisaalta hymykuoppa voi kasvusta johtuvien muutosten vuoksi tulla myös esiin lapsen varttuessa.
Hymykuopat voi myös hankkia
Monen mielestä hymykuopat ovat suloinen ominaisuus. Mutta niitä ihailevien kannalta on valitettavaa, että ihmisellä joko on hymykuopat tai sitten ei. Toisaalta plastiikkakirurgian avulla voidaan saada aikaan lähes mitä tahansa; myös hymykuopat.
Iltalehti kertoi syksyllä 2019 suomalaisesta Janni Halosesta, joka oli aina pitänyt hymykuoppia ”supersöpöinä”, mutta geenit eivät sellaisia hänelle olleet suoneet. Haloselle kuitenkin selvisi erään huvikseen tehdyn nettisurffailun lomassa, että hymykuopat on mahdollista hankkia kirurgisesti, joten hän tarttui tuumasta toimeen.
Halonen hakeutui lontoolaiselle klinikalle, jossa poskista poistettiin parinkymmenen minuutin mittaisessa operaatiossa pala kudosta ja haavat tikattiin kiinni. Hintaa operaatiolle tuli hieman reilut 1700 euroa. Nainen oli hyvin tyytyväinen lopputulokseen ja kertoo nauttivansa pienestä ekstrasta, jonka hymykuopat hänen hymyynsä antavat.
Halosen mukaan kyseinen operaatio on ainakin vielä harvinainen Euroopassa, mutta esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa leikkaus on varsin suosittu.
Hymykuoppia on tehty keinotekoisesti ennenkin
Mitä ilmeisimmin hymykuopat ovat olleet haluttu ominaisuus jo pitkään, sillä vuonna 1926 Yhdysvalloissa myönnettiin patentti Dimple Makerille. Dimple Maker oli nimensä mukaisesti ”hymykuopan tekijä”, mutta muistutti enemmänkin keskiaikaista kidutusvälinettä.
Koje pysyi kasvoilla korvien taakse asetettavilla sangoilla ja leuan alta kiersi metallinen jousi. Poskien kohdalla oli nupit, jotka painautuivat syvälle ihoon tarkoituksenaan luoda pysyvät hymykuopat. Erityisen suosittua kapistusta Dimple Makerista ei koskaan tullut, sillä sen käyttäminen oli arvatenkin erittäin kivuliasta ja aiheutti lääkäriliiton mukaan purentavikoja.
Samanlaisia menetelmiä on toki käytössä edelleen, sillä netistä löytyy läjäpäin videoita hymykuoppien hankkimiseen. Suosittuja keinoja ovat erilaiset imutyylit ja sormilla tai jollain tikkumaisella esineellä painaminen.
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tällä kertaa muun muassa sen, mitä kummaa isoisälle mahtaa tapahtua, kun joku ottaa tilaisuudesta vaarin.
Lisäksi pohdimme sitä, voiko linnunkakka vahingoittaa auton maalipintaa.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä? Mutta tässä siis tämän kertaisia lukijoiden kysymyksiä!
Mitä isoisälle tapahtuu, kun joku ottaa tilaisuudesta vaarin?
Huoli pois! Vaari-sanalla ei ole tässä tapauksessa mitään tekemistä kenenkään isoisän kanssa, joten vaarit voivat tästäkin eteenpäin osallistua erilaisiin tilaisuuksiin ja juhliin ilman pelkoa siitä, että joku veisi heidät mukanaan.
Kun joku ottaa tilaisuudesta vaarin, käyttää hän tilaisuuden hyväkseen. Myös neuvosta voi ottaa vaarin, jolloin neuvoa noudatetaan. Vaari on lainattu ruotsin kielen sanasta var tai vara, joka merkitsee huolenpitoa ja huomiota. Esimerkiksi ta vara på kääntyy suomeksi muotoon huolehtia tai paremminkin hyödyntää eli toisin sanoen ”ottaa vaarin”.
Vaarin ottaminen on esiintynyt suomen kirjakielessä aivan alusta alkaen, sillä Mikael Agricola käytti ilmausta vuonna 1548 julkaistussa Uuden testamentin suomennoksessa. Tässä ote Roomalaiskirjeestä: ”Jos iollain iocu Wirca ombi / Nin ottacan Wirghastans waarin”. Nykyisessä käännöksessä tuo kohta (Room. 12:7) kuuluu: ”Palvelutehtävän saanut palvelkoon”.
Vaaria voi käyttää toki kuten mitä tahansa muutakin suomen kielen sanaa, joten toiselle voi sanoa: ”Pidä vaari itsestäsi”. Vuosikymmeniä sitten vaari on esiintynyt myös yhdyssanoissa ja esimerkiksi psykologiassa on puhuttu itsevaarinotosta, joka nykyisin tunnetaan paremmin itsereflektointina. Kenen muun mielestä itsevaarinotto kuulostaa paljon paremmalta?
Lue myös: Suomalaiset sanonnat – onko näissä mitään järkeä?
Voiko linnunkakka vahingoittaa auton maalipintaa?
Toivottavasti tämän kysymyksen esittäjä on jo putsannut lintujen jätökset autostaan, sillä kaikessa yksinkertaisuudessaan: kyllä, linnunkakka vahingoittaa auton maalipintaa. Jos yläilmoista tipahtaa epämiellyttävä tervehdys autoon, kannattaa se pestä mitä pikimmiten pois, sillä linnunkakka voi syövyttää maalipinnan hyvinkin nopeasti. Eikä kyseessä tarvitse olla parven suorittama pommitus, vaan yksikin läjä riittää vaurion syntymiseen.
Linnunkakka on ikävää tavaraa siksi, että se tulee linnusta ulos kloaakin kautta. Kloaakissa eli niin sanotussa viemärisuolessa yhdistyvät sekä suoli, virtsatiet että sukupuolielinten tiehyet. Linnun jätös on sekoitus ulostetta ja virtsaa, mikä tekee siitä happaman ja siten syövyttävän.
Ja miten nopeasti tuho voi tapahtua? Jos olosuhteet ovat optimaaliset maalivaurion syntymiselle – eli on lämmin ja aurinkoinen päivä – voi linnunkakka jättää pysyvän jäljen jo minuuteissa.
Jäiks! Autossa kannattaa siis aina pitää vesipullo; jos ei muuten, niin lintujen jätösten huuhtelemista varten!
Lue myös:
Uusi kuukausi on juuri pyörähtänyt käyntiin, joten on aika pamauttaa tiskiin faktoja lokakuusta. Selvitämme muun muassa se, mitä astrologia kertoo lokakuun lapsista ja missä he ovat tieteen näkökulmasta vahvoilla muihin ikätovereihinsa nähden.
Tuttuun tapaan tiedossa on tiukkaa faktaa ja nippelitietoa. Esimerkiksi kaikkien tietovisojen ystävät ovat saattaneet törmätä hämmentävään kysymykseen lokakuun vallankumouksen ajankohdasta – vaikuttaa kompakysymykseltä! Tällä listalla selvitämme, että miten se tapahtuikin marraskuussa.
Faktojen vastapainona tarjoilemme myös muun muassa henkieläimiä ja syntymäkukkia.
Jos olet lokakuussa syntynyt, niin löydätkö sinä itsesi tämän listan kohdista? Jos vastasit kyllä, niin edustat syntymäkuukauttasi juuri niinkuin viralliset tutkimukset – ja astrologia – osoittavat.
Horoskooppeja ja henkieläimiä
Lokakuussa 23. päivään mennessä syntyneet ovat horoskooppimerkiltään Vaakoja. Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi. Vaaka kuuluu ilmamerkkeihin. Ilmamerkin alla syntyneet elävät ennemmin järjellä kuin tunteella ja nauttivat päättelykykyä vaativista tehtävistä.
Lokakuun lopulla syntyneiden horoskooppimerkki on Skorpioni. Skorpioni on tunteikas, romanttinen ja itsepäinen vesimerkki, joka antaa tunteiden johdattaa; välillä myös järjenvastaisesti. Vesimerkkien edustajat rakastavat ja vihaavat täysillä.
Ainakin horoskooppien perusteella lokakuun eri aikoina syntyneet ovat siis täysin toistensa vastakohtia!
Mites on niiden henkieläinten laita?
Kuun alkupuolella syntyneiden Vaakojen henkieläin on uskollinen susi. Sudet ovat diplomaattisia idealisteja, joista löytyy myös romanttinen ja kekseliäs puoli. Susi on joukkuepelaaja, mutta myös luontainen johtaja.
Skorpionit taas voivat löytää yhtäläisyyksiä älykkäästä, päättäväisestä ja tavoitteellisesta, mutta myös kostonhaluisesta norsusta. Norsut ovat pääosin lempeitä otuksia, mutta osaavat tarvittaessa olla aggressiivisia. Norsun henkieläimekseen saaneita voisi kuvailla huolenpitäjiksi ja suojelijoiksi.
Syntymäkukka ja syntymäkivi
Lokakuussa synttäreitään juhlivien onnenkiviä ovat turmaliini ja opaali.
Lähes kaikissa sateenkaaren väreissä esiintyvän turmaliinin on perinteisesti uskottu pitävän kantajansa tyynenä vaikeissa tilanteissa ja tuovan muutenkin rauhaa ja levollisuutta. Se on myös sanottu torjuvan negatiivisia tunteita kuten kateutta ja vihaa.
Toisenkin lokakuun syntymäkiven eli opaalin (kuvassa) on uskottu rauhoittavan mieltä. Lisäksi sen voimien väitetään parantavan silmätulehduksia, vahvistavan muistia ja edistävän luovuutta. Mineraalin rakenteen järjestäytyminen saa aikaan sen, että opaali heijastaa värejä kirjavasti. Värileikin ansiosta sen onkin sanottu kätkevän sisäänsä kaikkien värillisten kivien positiiviset voimat.
Lokakuun syntymäkukkia ovat samettikukka ja kosmoskukat. Samettikukat symboloivat positiivisuutta, mutta toisaalta ne on tietyissä maailmankolkissa yhdistetty kuolemaan. Erityisesti Meksikossa ja muissa Väli-Amerikan maissa samettikukilla on perinteisesti koristeltu vainajien hautoja sekä kotialttareita kuolleiden päivänä. Día de Muertos on kuitenkin riehakas karnevaali, joka eroaa suomalaisten hartaasta pyhäinpäivästä. Monissa kulttuureissa kirkkaan oranssit ja keltaiset samettikukat symboloivat auringonsäteitä, joiden uskotaan tuonpuoleisessa ohjaavan eroon joutuneita rakkaita jälleen yhteen.
Kosmoskukat symboloivat järjestystä ja tasapainoa sekä rauhaa ja seesteisyyttä. Kosmoskukkien nimen alkuosa tarkoittaa järjestäytynyttä maailmankaikkeutta, joten symboliikka on siinäkin mielessä kohdallaan.
Niillä uskotaan olevan monia parantavia voimia ja ne tuovat myös hyvää onnea. Onpa kosmoskukkien aikoinaan uskottu houkuttelevan puutarhoihin keijuja.
Lue myös: Kuuluisat huijaukset – 10 historiallista vedätystä, jotka osuivat ja upposivat
Mistä lokakuu-sana on peräisin
Lokakuun nimi viittaa suoraan kyseisen kuukauden olosuhteisiin: on märkää ja kuraista. Tästä kertovat myös lokakuun vanhat nimitykset loskakuu, ruojakuu ja likakuu. Nyt kun katselee ikkunasta ulos, niin oikein sopivilta nimiltä vaikuttavat kaikki!
Lokakuu on talveen varautumisen kuukausi, joka esimerkiksi Saksassa tunnettiin aiemmin nimellä Weinmonat, viitaten viininkorjuuseen. 1600-luvun alkupuolella lokakuu oli myös ruotsin kielessä vinmånad. Virallisesti lokakuusta ei kuitenkaan tullut suomen kielellä viinikuukautta, vaikka Saksassa opiskellut Mikael Agricola vuoden 1544 Rucouskiriassaan neuvoikin syömään ja juomaan hyvin. Tässä muutama ote Rucouskirian ohjeista lokakuulle:
Winamariat nyt poijmetan. Viinirypäleet nyt poimitaan.
Paijska teuran otzan cangi. Paiskaa teuraan otsaan kanki.
Telle kwlla kelpa keijtetty fleski szöde. Tällä kuulla kelpaa keitettyä sianlihaa syödä.
Joo winan wtista, sille se percka rumin. Juo uutta viiniä, sillä se puhdistaa ruumiin.
October on viittaus entiseen paikkaan vuoden kahdeksantena kuukautena
Lokakuu on monella kielellä october (tai hyvin lähellä sitä). October-sana viittaa lokakuun paikkaan vuoden kahdeksantena kuukautena; kahdeksan on latinaksi octo. Mutta hetkinen – lokakuuhan on kymmenes kuukausi!
Ennen kuin Rooman valtakunnassa kehitettiin Julius Caesarin käskystä juliaaninen kalenteri karkauspäivineen, oli käytössä ikivanha kymmenkuukautinen kalenteri. Vuosi alkoi maaliskuusta ja loppui joulukuuhun. Loppuvuosi, eli se mikä nyt on tammi-ja helmikuuta, oli täysin merkityksetön ajanjakso, koska se ei ollut viljelykautta.
Näin ollen lokakuu oli siis vuoden kahdeksas kuukausi ja järjestysnumeronsa mukaisesti nimeltään October. Kun kalenteri pantiin uuteen uskoon, päätettiin vakiintunut nimi säilyttää epäloogisuudestaan huolimatta.
Lokakuun vallankumous olikin marraskuussa
Venäjän vallankumous vuonna 1917 kaatoi Venäjän keisarikunnan ja liittyy vahvasti myös Suomen itsenäistymiseen. Vallankumous käynnistyi jo helmikuun vallankumouksella, joka kuitenkin tapahtui maaliskuussa. Myöhemmin samana vuonna bolševikit syrjäyttivät väliaikaisen hallituksen, ja tämän lokakuun vallankumouksen seurauksena syntyi Neuvosto-Venäjä ja muutamaa vuotta myöhemmin Neuvostoliitto. Mutta lokakuun vallankumous tapahtuikin marraskuussa!
Helmikuun ja lokakuun vallankumousten ajankohtien ja nimitysten välillä on tosiaan erikoinen ristiriita – miksi niitä ei ole nimetty tapahtumakuukausien – maaliskuun ja marraskuun – mukaan?
Syynä on juliaaninen kalenteri, joka Venäjällä oli käytössä vuoteen 1918 saakka. Ortodoksinen kirkko kuitenkin käyttää tuota kalenteria edelleen.
Lokakuun vallankumous kulminoitui pääkaupunki Pietarissa suoritettuun vallankaappaukseen, joka tapahtui 6.–8. marraskuuta. Vielä silloin Venäjällä käytössä olleen juliaanisen kalenterin mukaan nuo päivät olivat 24.–26. lokakuuta.
Millaisia ovat lokakuussa syntyneet?
Lokakuussa syntyneet ovat vuoden muina aikoina syntyneitä parempikuntoisia ja atleettisempia.
International Journal of Sports and Medicine -lehdessä vuonna 2014 julkaistussa kansainvälisessä tutkimuksessa testattiin 10–16-vuotiaiden lasten fyysistä kuntoa, ja syksyllä –erityisesti loka- ja marraskuussa– syntyneet menestyivät merkittävästi muita ikätovereitaan paremmin.
Tutkijoiden mukaan syynä tähän saattaa olla sikiöaikainen D-vitamiinin saanti. Äidin raskauden keski- ja loppuvaiheilla saama auringonvalo ja sitä kautta runsas D-vitamiinin määrä vaikuttavat todistetun positiivisesti lapsen luiden ja lihasten vahvuuteen. Juuri tästä samasta syystä loppukesällä ja syksyllä syntyneet ovat keskimääräistä pitempiä – niin vauvoina kuin aikuisinakin.
Syntymäkuukaudella on terveyden kannalta muutakin merkitystä. Lokakuussa syntyneillä on tutkimusten mukaan keskimääräistä korkeampi riski sairastua hengitystieinfektioihin ja astmaan. Toisaalta lokakuun lapsilla on vahvat ja terveet sydämet, ja todennäköisyys sairastua sydän- ja verisuonitauteihin on kaikkein pienin.
The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska
The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.
Jos pohdit tekemistä esimerkiksi tulevalle viikonlopulle, niin almanakka suosittelee oluen ja siiderin panemista, metsätöitä, ja eläinten astuttamista sekä teurastamista. Siitä vain valitsemaan aktiviteettia!
Avioliiton auvoiseen satamaan kannattaa lipua heti tässä kuun alussa joko 2. tai 3. päivä, tai sitten vaihtoehtoisesti jättää naimisiinmeno ihan kuun loppuun 29. tai 30. päivälle. En tiedä, onko näillä asioilla mitään yhteyttä, mutta lokakuun paras hetki aloittaa uusia projekteja on 3. päivä, joten ainakin kalenterin aikataulun mukaan naimisiin menevillä on tähdet kohdillaan.
Vanhat projektit sen sijaan on syytä saattaa päätökseen lokakuun 16. päivänä.
Ja ainahan on sitten marraskuu!
Lue myös:
Tänään lukijoiden kysymyksissä selvitetään muun muassa se, miksi hiukset ja parta voivat olla samalla ihmisellä aivan eriväriset. Eikä kyse ole ole väripurkkiin tarttumisesta!
Lisäksi pohditaan, että kauanko eliön jäännösten täytyy olla säilyneenä ennen kuin niitä voidaan kutsua fossiileiksi.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi hiukset ja parta voivat olla erivärisiä?
Kuva: Kenny Timmer | Unsplash
Sekä hiusten että ihon värin määrittää ihon melanosyyttisolujen tuottama melaniini. Melaniinia on kahta päätyyppiä: tummaa eumelaniinia ja puna-keltaista feomelaniinia. Lähtökohtaisesti kaikki ihmiskehon karvat ovat valkoisia, mutta ne saavat värinsä edellä mainittujen pigmenttien erilaisista yhdistelmistä. Iän myötä melaniinin tuotanto vähenee, mikä johtaa hiusten harmaantumiseen.
Saman ihmiskehon kaikki karvatupet eivät kuitenkaan tuota pigmenttejä identtisesti. Hiukset voivat olla vaaleanruskeat, mutta parta hyvinkin tumma terästettynä muutamilla vaaleammilla, jopa punertavilla karvoilla. Vaikka kulmakarvat ovat hyvin lähellä hiusrajaa, eivät niidenkään karvatuppien solut eritä pigmenttejä samalla tavoin. Useimmiten kulmakarvat ovat kehon tummimpia karvoja ja niiden karvatupet tuottavatkin runsaasti tummaa eumelaniinia. Kulmakarvat tapaavat myös harmaantua viimeisenä.
Varsin yleinen väriyhdistelmä on sellainen, että tummatukkaisella miehellä kasvaa punertava parta. Ero voi olla hyvinkin silmiinpistävä. Jos mies perii kummaltakin vanhemmaltaan tietyn version melanokortiini 1 -reseptoria koodaavasta geenistä (MC1R), on hänen kehonsa karvoitus kokonaan punertava. MC1R-geenin erilaiset muodot saavat aikaan punatukkaisuuden, sillä mutaatiot aiheuttavat muutoksen melaniinituotannossa: tumman eumelaniinin määrä on vähäinen, mutta solut tuottavat runsaasti punertavaa pigmenttiä.
Mutta jos mies perii mutatoituneen version geenistä vain toiselta vanhemmaltaan, putkahtalee punertavia karvoja sieltä täältä, mutta ei kauttaaltaan koko kehossa.
Kuinka vanha eliön jäännöksen on oltava, että sitä kutsutaan fossiiliksi?
Fossiili on määrityksen mukaan mineralisoitunut tai jotenkin muuten säilynyt eliön jäänne. Fossiilit säilyvät maakerrostumissa, kun sekä kerrostumat että eliöiden jäänteet kivettyvät olosuhteiden ollessa suotuisat. Toisaalta fossiiliksi kutsutaan myös esimerkiksi pihkassa tai ikiroudassa säilyneitä eliöitä tai niiden osia, vaikka joidenkin mukaan orgaanisen materiaalin täytyy olla kivettynyttä, jotta sen voidaan määritellä olevan fossiili.
Vanhimmat säilyneet ja löytyneet fossiilit ovat yli 3 miljardin vuoden takaa, mutta entäs ne nuorimmat? Mitä voidaan kutsua fossiiliksi? Onko pihkaan viime kesänä juuttunut hyttynen fossiili? Entäs Etelämantereella 20 vuotta sitten kuollut ja lumen alla pakastuneena säilynyt pingviini?
Yleisesti jäännöksiä kutsutaan fossiileiksi, jos ne ovat säilyneet vähintään 10 000 vuotta. Se tarkoittaa suurin piirtein nykyisin meneillään olevan geologisen aikakauden eli holoseenin alkua. Holoseeni alkoi viimeisimmän jääkauden jälkeen 11 560 vuotta sitten, kun ilmasto rupesi lämpenemään. Ikiroudassa säilyneet mammutit ja niiden osat ovat tämän määritelmän mukaan viimeisten fossiileiksi luettavien eliöiden joukossa.
Mutta toiset paleontologit käyttävät julkaisuissaan fossiili-sanaa myös muutamia satoja vuosia vanhoista jäänteistä, eikä asiantuntijapiireissä kukaan ota itseensä. Tästä kaikesta on kai pääteltävissä vain yksi asia: fossiili on fossiili, jos joku niin sanoo.
Lue myös:
Monilla kaupungeilla on omat paikallisten käyttämät kutsumanimet, mutta tällä listalla olevat kaupunkien lempinimet ovat laajasti, jopa universaalisti tunnettuja.
Okei, Manse ei välttämättä Suomen rajojen ulkopuolella soita kelloja, mutta kaikki suomalaiset kyllä tietävät tasan tarkkaan, mistä kaupungista on kyse. Iso Omena on tuttu, samoin kuin ovat ikuinen kaupunki ja valon kaupunki. Mutta mistä näiden kaupunkien lempinimet ovat peräisin? Suomen Chicago voi ainakin yllättää monet, sillä alunperin Lahden lempinimellä ei ollut mitään tekemistä rikollisuuden kanssa.
The Big Apple – New York City
Ison omenan kohdalla ei tarvi arpoa, että mistä kaupungista on kyse. Sehän on tietenkin New York City, jolla on liuta muitakin lempinimiä, mutta The Big Apple taitaa olla kaikkein tunnetuin. Varsin erikoinen nimi yhdelle maailman kuuluisimmista kaupungeista.
Netin syövereistä löytyy lukuisia erilaisia teorioita Iso omena -lempinimen takana, mutta ensimmäisen kerran omenasta puhuttiin New Yorkin yhteydessä 1920-luvulla. The Morning Telegraph -lehden urheilutoimittaja John J. Fitzgerald käytti termiä vertauskuvana laukkakilpailuissa jaettuihin suuriin rahapalkintoihin. Missään muualla ei ollut tarjolla samanlaisia voittopotteja kuin New Yorkissa, joten kun Fitzgeraldin kirjoitti kolumnissaan, että ”on vain yksi iso omena”, jäi vertaus elämään. Myöhemmin se laajeni tarkoittamaan yleisesti koko New Yorkia; ei ainoastaan rahakkaita laukkakilpailuja.
Manse – Tampere
Kuva: Tiia Monto | CC BY-SA 3.0 (kuvaa rajattu)
Kuten jo listan alustuksessa tuli mainittua, niin Manse ei sinänsä avaamista kaipaa, sillä kaikki tietävät sen olevan Tampere. Moni on myös varmasti kuullut Tamperetta kutsuttavan Mansesteriksi – näin suomalaisittain kirjoitettuna. Sekä Mansen että Mansesterin takana on Luoteis-Englannissa sijaitseva Manchester, jota pidetään maailman ensimmäisenä teollistuneena kaupunkina.
Tampere puolestaan on Suomen ensimmäinen teollisuuskaupunki, jonka kukoistuskausi alkoi vuonna 1820 Finlaysonin tehtaan perustamisen jälkeen. Tekstiiliteollisuus otti kaupungin valtaansa ja myös siitä syystä vertaus brittiläiseen Manchesteriin on osuva, sillä sielläkin teollistuminen lähti liikkeelle tekstiilituotannosta.
Todennäköisesti Tampere tunnettiin ensin nimellä Suomen Manchester ja Manseksi kaupungin lempinimi lyhentyi vasta reippaasti 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Jo 1840-luvulla Sakari Topelius kirjoitti päiväkirjaansa vierailustaan Tampereella ja viittasi kaupunkiin Suomen Manchesterina. Nimitys oli varsin vakiintunut, sillä myös Pieni Tietosanakirja (1925-1928) mainitsee tuon lempinimen Tampereen kohdalla.
Sin City – Las Vegas
”What happens in Vegas stays in Vegas”. Näin kuuluu tuttu sanonta Las Vegasista, joka on tunnettu ympärivuorokautisista juhlista, strippibaareista sekä tietenkin hulppeista kasinoista. Las Vegas tunnetaan ympäri maailman syntien kaupunkina, eikä nimen uskoisi tarvitsevan selittelyjä. Mutta syntisiin huvituksiin viittaava lempinimi on varsin vanhaa perua, eikä sillä ole mitään tekemistä nykyaikaisen pintaliidon kanssa. Syntien kaupunki juontaa juurensa aikaan, kun monet näistä aktiviteeteista todella olivat laittomia.
Sin City -lempinimi syntyi vuonna 1906 yhdessä pahamaineisessa korttelissa – Block 16:ssa. Korttelit 16 ja 17 olivat ainoat, joissa sai tarjoilla alkoholia ilman lupia ja rajoituksia, joten tottahan ilo otettiin irti. Block 16:n syntisyyttä lisäsi vielä se, että siellä kukoisti myös prostituutio, jota harjoitettiin häpeilemättä saluunoiden takahuoneissa.
Eikä meno rauhoittunut kieltolainkaan myötä, vaan vuosien 1920 ja 1933 välillä viina virtasi entiseen malliin; ehkä vain hieman salassa. Block 16 pääsi kuitenkin kuin koira veräjästä, sillä toiminta sai varoituksista huolimatta jatkua. Kyllähän kaikki tiesivät mitä syntisessä korttelissa tapahtuu.
Kaikki ei kuitenkaan ole ikuista, paitsi ehkä Rooma, joten kortteli numero 16:n tarina tuli myös päätökseen. Kun alueelle perustettiin armeijan tiloja 1940-luvulla, pistivät lukuisat ratsiat stopin prostituutiolle ja korttelin kuppilat menettivät alkoholinmyynti- ja pelioikeutensa.
Block 16:tta ei ole enää olemassa, sen paikalla on nykyisin parkkialue, mutta syntinen lempinimi jäi elämään ja laajeni koskemaan koko kaupunkia. Toisaalta Las Vegas on tänäpäivänä mukava matkakohde myös lapsiperheille.
La Ville Lumière – Pariisi
Pariisia kutsutaan rakkauden kaupungiksi ja onpa sitä nimitetty maailman kauneimmaksikin kaupungiksi. Nyt kuitenkin tutustutaan siihen, miksi Ranskan pääkaupunki tunnetaan valojen kaupunkina. Yleisen uskomuksen mukaan nimitys tulee siitä, että Pariisi on upea ilmestys valaistuine bulevardeineen ja siltoineen, ja tietysti kaupungin tunnetuimman maamerkin, Eiffel-tornin, öinen valaistus on henkeäsalpaava.
Mutta itseasiassa valon kaupunki -lempinimen juuret ulottuvat aikaan, jolloin keinovaloista ei osattu vielä edes uneksia. Mennään maaliskuun 15. päivään vuonna 1667, jolloin Ludvig XIV määräsi, että Pariisin kaduista olisi tehtävä turvallisemmat. Aurinkokuningas halusi palauttaa kansan luottamuksen – ja ehkä myös pelon – lakia ja järjestystä kohtaan, sillä Ranska oli ollut Espanjan kanssa sodassa vuosikymmenien ajan ja maassa oli ollut myös paljon sisäisiä konflikteja.
Sen lisäksi, että Pariisin poliisivoimat moninkertaistivat joukkonsa, kehotettiin jokaista asukasta sytyttämään iltaisin kynttilä tai öljylamppu kotinsa ikkunalle, ja katujen varsille vietiin lyhtyjä. Valoisuuden uskottiin tuovan turvaa, sillä rikollisten ajateltiin piileskelevän pimeillä kujilla. Valon kaupunki oli syntynyt.
Lempinimi sai myös toisen merkityksen ja vahvisti asemaansa valistuksen aikana. Valistus, josta monissa kielissä käytetään valaistusta tarkoittavaa sanaa, oli aatesuuntaus, joka korosti tiedon ja järjen merkitystä. Vaikka valistus eli huippukauttaan 1700-luvun puolen välin jälkeen, on liikkeen yleisesti ajateltu saaneen alkunsa Ranskassa 1600-luvun lopulla.
Valistus potkaisi käyntiin myös Ranskan vallankumouksen ja sen jälkeen Pariisista tulikin niin sanottu ideahautomo ja koulutuskeskus, johon ”valaistuneet” runoilijat, insinöörit, filosofit ja luonnontieteilijät kerääntyivät sankoin joukoin ympäri Eurooppaa. Valistuksen myötä uudenlainen tieteellinen ajattelutapa juurtui ja pian hehkulamput syttyivät aivan konkreettisestikin.
La Serenissima – Venetsia
Venetsiassa vieraillessa ei voi välttyä törmäämästä La Serenissima -lempinimeen. Siihen viittaavia kylttejä näkyy rakennusten seinillä ja matkamuistomyymälöiden krääsän joukosta saa hakemalla hakea mukia, josta La Serenissima – ”mitä seesteisisin” – puuttuu. Seesteisyys ei kuitenkaan ole vain kaupungin kauneudesta tai autottomuuden aikaansaamasta rauhallisuudesta tullut nimitys, vaan se juontaa juurensa aikaan, jolloin kaupungin virallinen nimi oli Serenissima Repubblica di Venezia eli Venetsian seesteinen tasavalta.
Serenissima oli kunnianimi, jota käytettiin alunperin ainoastaan Italian kaupunkivaltioiden, Genovan ja Venetsian, vaaleilla valituista johtajista eli dogeista. Venetsian tasavalta itsessään sai tyyneyteen viittaavan lisänimen, sillä vaikka muissa maissa ja kaupungeissa oli sotia ja sisäisiä myllerryksiä, vaikutti saarille rakennettu Venetsia rauhalliselta ainakin ulospäin.
Loistavan sijaintinsa ansiosta Venetsian tasavalta oli keskiajalla merkittävä talousmahti sekä idän ja lännen välisen kaupan keskus. Venetsian 1100-vuotinen itsenäisyys päättyi vuonna 1797, kun Napoleon joukkoineen valtasi sen. Historia jäi kuitenkin elämään tunnetussa lempinimessä.
Urbs Aeterna – Rooma
Italian pääkaupunki Rooma tunnetaan ikuisena kaupunkina. Tarun mukaan Rooman perustivat naarassuden hoivaamat ja imettämät kaksosveljet, Romulus ja Remus, vuonna 753 eaa. Tosiasiassa kukaan ei perustanut Roomaa, ei edes sille tarinan mukaan nimensä antanut Romulus, vaan se kehittyi kaupungiksi hiljalleen. Toisin kuin voisi luulla, niin lempinimi ei ole tullut siitä, että Rooma on yksi Euroopan vanhimmista pääkaupungeista, vaan katseet on siirrettävä tulevaisuuteen.
Nimittäin jo antiikin Roomassa, mahtavan imperiumin aikakautena, roomalaiset kutsuivat valtakuntaa ikuiseksi kaupungiksi, latinaksi Urbs Aeterna. Ajatuksena oli, että mitä ikinä maailmassa tuleekaan tapahtumaan ja miten monta imperiumia nousisi ja kaatuisi, olisi Rooma ikuinen. No, eivät roomalaiset ihan väärässäkään olleet, sillä monia valtakuntia on tullut ja mennyt, ja vaikka jättimäinen Rooman valtakunta lopulta hajosikin, on kaupunki edelleen samalla paikalla, johon myyttiset kaksoset sen perustivat.
Tigerstaden – Oslo
Ja mitäs tekemistä tiikereillä on Oslon kanssa? Selvästikin jotain, sillä Norjan pääkaupungin lempinimi on Tigerstaden eli tiikerikaupunki, jonka ainakin kaikki norjalaiset tietävät.
Yksi Oslon kuvatuimmista ”asukkaista” on päärautatieaseman edessä komeileva tiikeripatsas, johon ei voi olla törmäämättä, jos kaupungin keskustassa kuljeskelee. Pronssinen tiikeri on seissyt paikallaan vuodesta 2000 saakka, jolloin Oslossa juhlittiin 1000-vuotissyntymäpäivää. Eiendomsspar, suuri kiinteistövälitysfirma, halusi antaa kaupungille lahjan merkkivuoden kunniaksi ja Oslo valitsi tiikerin. Niinpä keskustaan nousi kuvataiteilija Elena Engelsenin kätten jälkenä 4,5-metrinen tiikeri.
Mutta miten tiikeri voi olla pohjoisen pääkaupungin symboli? Merkityksen hakemisessa täytyy mennä vuoteen 1870 ja Nobel-palkitun runoilijan Bjørnstjerne Bjørnsonin teokseen Sidste sang. Todennäköisesti se on ensimmäinen kerta, kun tiikeri yhdistettiin Osloon, joka tuolloin tunnettiin nimellä Christiania. Bjørnson kuvailee runossaan hevosen ja tiikerin välistä kamppailua, jossa tiikeri edustaa vaarallista kaupunkia ja hevonen taas turvallista maaseutua.
Siitä lähtien Norjan pääkaupunki on tunnettu Tigerstaden-nimellä, mutta nykyisin sillä ei enää ole negatiivista kaikua. Tiikerikaupunki on vaarallisen sijaan jännittävä ja eloisa.
The Big Smoke – Lontoo
Kuva: Heidi Fin | Unsplash
The Big Smoke on varsin yleinen lempinimi suurille kaupungeille, joilla on ongelmia ilmansaasteiden kanssa. ”Iso savu” on liitetty ei niin mairittelevasti muun muassa Australian Melbourneen, Kanadan Torontoon sekä Brasilian Sao Pauloon. Mutta kuuluisin Big Smoke on epäilemättä Yhdistyneen kuningaskunnan pääkaupunki Lontoo.
Lontoo kuvataan usein varsinkin vanhoissa elokuvissa harmaana ja sumuisena kaupunkina, ja vaikka kyseessä on vanhahtava stereotypia, on siinä mukana hitunen totuutta. Kun teollinen vallankumous 1700-luvun lopulla mullisti saarivaltion, sumentuivat Lontoon kadut muustakin kuin usvasta. Savusumu (engl. smog), joka nykyisin on monen suurkaupungin riesa, sai käsitteenä alkunsa 1800-luvun Lontoossa, jossa hiilen polttamisesta syntyneet ilmansaasteet olivat merkittävä ongelma. Kaupungin lempinimi, Big Smoke, ilmestyi jo vuonna 1874 slangisanakirjaan. Lontoon kaupunginmuseon mukaan nimen keksivät maaseudun ihmiset, jotka kohtasivat sankat savupilvet kaupunkia lähestyessään.
Vaikka Lontoo ei ole enää samalla tavoin saastunut kaupunki kuin vielä joitakin vuosikymmeniä sitten, on lempinimi pitänyt pintansa. Varsinkin maalla asuvat viittaavat siihen edelleen ”isona savuna”, kun he tulevat kaupunkiin käymään. Nyt heitä vastassa ei kuitenkaan ole harmaan sumun peittämä metropoli, toisin kuin lempinimen syntymisen aikoihin.
Suomen Chicago – Lahti
Kuva: Pasixxxx | CC BY-SA 3.0 (kuvaa rajattu)
Suomen Chicago, no sehän on tietenkin Lahti. Lahdesta on kliseisesti puhuttu Suomen järjestäytyneen rikollisuuden keskuksena ja rikostilastojen ykkösenä, mitä se ei enää ole – muut kaupungit ovat jo aikapäiviä sitten ajaneet ohi. Sitä on verrattu tuosta syystä Chicagoon, jolla on aikoinaan ollut samanlainen maine.
Lahti on kuitenkin saanut lempinimensä aivan jostain muusta, kuin Al Caponen ja muiden gangstereiden Chicagosta; nimittäin teurastamoiden Chicagosta. Ja teurastamolla siis tarkoitetaan nimenomaan lihateollisuutta. Chicagosta tuli 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Yhdysvaltojen lihateollisuuden keskus ja teurastamot työllistivät ison osan kaupunkilaisista. Kukoistavimpana aikana siellä tuotettiin enemmän lihaa, kuin missään muualla maailmassa.
Lahti ei nyt aivan samaan mittakaavaan päässyt, mutta kun kaupunkiin vuonna 1914 perustettiin kunnallinen teurastamo, joka oli tottakai iso työllistäjä, syntyi sen vanavedessä monia yksityisiä lihajalostamoja. Lahti tunnettiinkin 1920-luvulla lukuisista teurastamoistaan; aivan kuten Chicago rapakon takana.
Vasta vuosisadan puolenvälin jälkeen Chicago-vertauksilla ruvettiin viittaamaan rauhattomuuksiin ja väkivaltaisuuksiin.
The Windy City – Chicago
Ja otetaan sitten Suomen Chicagon perään ja kaupunkien lempinimet -listan loppuun se oikea Chicago, joka tunnetaan tuulisena kaupunkina – The Windy City. Olisi helppo vain todeta, että Chicago on ilmaston osalta tuulinen kaupunki; mitä se toki onkin. Se ei kuitenkaan mahdu Yhdysvalloissa edes 20 parhaan joukkoon, kun puhutaan keskimääräisistä tuulennopeuksista, joten siinä mielessä lempinimeltä lähtee pohja.
Michiganjärveltä puhaltavat tuulet ovat toki kunnioitettavia puhureita ja pilvenpiirtäjien väleissä kulkevista kaduista tulee kevättalvisin tuulitunneleita, joissa viima käy luihin ja ytimiin. Ensimmäisen kerran – ainakin varmistetusti – Chicagoon viitattiin kirjallisessa muodossa tuulisena kaupunkina vuonna 1876, kun Cincinnati Enquirer -lehti kirjoitti kaupungin läpi kulkeneen tornadon rippeistä. Pyörremyrskyt eivät ole tuon suurkaupungin ympäristössä mitenkään harvinaisia.
Toisaalta kutsuminen tuuliseksi kaupungiksi sisälsi pienen piikin chicagolaisia kohtaan. Englannin kielessä nimittäin longwinded ja full of hot air -sanaparret, jotka sanatarkalleen suomennettuna tarkoittavat ”pitkätuulista” ja ”täynnä kuumaa ilmaa”, merkitsevät ihmistä, joka jaarittelee tyhjänpäiväisiä. Muualla lähiseudulla Chicagon asukkaita pidettiin tällaisina turhanjauhajina. Varsinkin Cincinnatissa ja St. Louisissa miteltiin Chicagon kanssa Yhdysvaltojen Keskilännen mahtavimman kaupungin tittelistä, joten myrskystä kertovaan uutiseen piilotettu pilkka oli nerokas veto kilpailevan kaupungin sanomalehdeltä.
The Windy City on nykyisin synonyymi Chicagolle, vaikka alkuperä ei välttämättä kovin mairitteleva olisikaan. Keskilännen suurimman ja komeimman tittelistä ei varmaankaan enää kukaan yritä kamppailla tuulisen kaupungin kanssa.
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tällä kertaa muun muassa sen, miksi ihmisellä on kämmenen viivat ja miten ne syntyvät.
Aamupalapöydässä silmät sikkaralla maitopurkkia lukiessa (niin ainakin tehtiin silloin, kun puhelimella vain soitettiin) ihmetystä on saattanut herättää Tetra Pak -teksti. Nyt Tetra Pakin mysteeriin saadaan viimeistään vastaus.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä? Mutta tässä siis tämän kertaisia lukijoiden kysymyksiä!
Miksi meillä on kämmenen viivat?
Kämmenessä on viivoja, jotta niistä voi ennustaa… Ei mennyt läpi, vai!? No, ennustaakin käden viivoista kyllä halutessaan voi, mutta ovat ne olemassa ihan oikeastakin syystä.
Kämmenen viivat ovat uurteita, joiden ansiosta iho venyy ja rutistuu sulavasti, kun käden laittaa nyrkkiin. Käden iho on kalvoilla kiinni alla olevissa rakenteissa, mutta nuo siteet ovat sen verran löysiä, että ihoa voi helposti liikuttaa. Kämmenen puolella siteet ovat lyhyemmät, jolloin iho ei samalla lailla pääse venymään kuin käden päällä – voit todeta tämän venyttämällä käden ihoa kummaltakin puolelta.
Ihon alla, siteiden välissä, on rasvatyynyjä, jotka suojaamisen lisäksi auttavat tarttumisessa. Kun kämmentä taivuttelee ja puristaa nyrkkiin, poimuttuu iho laskomaisesti rasvatyynyjen päälle, jolloin taitoskohdat näkyvät uurteina. Nämä ihon taitokset mahdollistavat meille muun muassa näppärän tarttumisen asioihin sekä kyvyn kirjoittaa. Jos rasvatyynyjä ja kiinnittäviä siteitä ei olisi, puuttuisivat myös kämmenen viivat ja kädessä pyörisi löysä ihopussukka.
Kämmenen viivat muodostuvat jo kohdussa, yksilönkehityksen 12. viikolla, ja uurteiden malli, paksuus ja tiheys ovat periytyviä ominaisuuksia – kaikilla ne toki ovat yksilölliset. Useimmilla meistä on kämmenissään kolme suurempaa viivaa, mutta joillakin uurteita on vain yksi. Miltä sinun ja lähipiirisi kämmenet näyttävät?
Mitä tarkoittaa maito- ja mehutölkeissä lukeva Tetra Pak?
Kuva: Tetra Pak | CC BY-SA 2.0 (kuvaa rajattu)
Aivan loistava kysymys (niin kuin tietysti kaikki kysymykset ovat), sillä tätä on tullut joskus itsekin mietittyä, mutta ei selvitettyä. Tetra Pak on elintarvike- ja juomapakkauksia kartongista valmistava kansainvälinen suuryhtiö, joka on koko historiansa ajan ollut alansa suunnannäyttäjä ja edelläkävijä.
Ruotsin Lundissa vuonna 1951 perustettu Tetra Pak sai nimensä yrityksen ensimmäisen tuotteen mukaan: se oli kemisti Erik Wallenbergin keksimä tetraedrin eli nelitahokkaan muotoinen juomapakkaus (kuvassa). Suomessa näissä pyramidipakkauksissa myydään oikeastaan vain yksittäispakattuja kerta-annoksia kahvimaitoa ja -kermaa.
Tetra Pak -teksti on kuitenkin tuttu näky maito- ja mehupurkeissa – pakkauksen mallista riippumatta. Vuonna 2015 Valio otti ensimmäisenä maailmassa käyttöön uusiutuvasta, täysin kasvipohjaisesta materiaalista valmistetut pakkaukset, joissa myydään maitoa, piimää, kermaa ja jogurttia. Myös pakkaukset nestetiiviiksi tekevät muovikerrokset on tehty fossiilisen öljyn sijaan kasvipohjaisesta polyeteenistä. Pakkauksista voi löytää edelleen yrityksen nimen, mutta uusiutuvasta materiaalista valmistetut tölkit ovat Tetra Rex -tuotesarjaa.
Lue myös:
Jos etsit opeteltavaksi haastavaa uutta kieltä, niin älä etsi kauempaa: Listafriikki esittelee erikoiset kielet, joissa ei puhuta sanoilla.
Viittomakieli tulee varmaan monilla mieleen, mutta on olemassa lukuisia muitakin tapoja kommunikoida ilman puhetta ja sanoja – on naksutusta, vihellystä, rummutusta ja koputtelua. Kuulostaisiko joku näistä omalta jutulta?
Tässä tulevat top 10 erikoiset kielet, joissa kommunikoidaan ilman puhuttuja sanoja. Voi kuinka rikasta kielenkäyttö ja viestintä voikaan olla!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset erikoiset kielet ovat tarjolla tässä:
Top 10 erikoiset kielet, joissa kommunikoidaan ilman puhuttuja sanoja – osa 1
Damin
Listan ensimmäisessä osassa kerrottiin jo eräästä naksutuskielestä ja nyt otetaan käsittelyyn toinen. Yhtä lukuun ottamatta kaikki naksutusääniä käyttävät kielet ovat afrikkalaisia, mutta tuo yksi poikkeus on Australian pohjoisosissa sijaitsevalla Mornington-saarella asuvien aboriginaalien käyttämä damin.
Naksutukset ovat tässä lardil-heimossa liittyneet mieheksi tulo rituaaliin, mutta koska seremonioita ei ole järjestetty enää 1970-luvun jälkeen, on tuo osa kielestä käytännössä kuollut.
Tarinan mukaan naksutukset ovat peräisin myyttisestä Uniajasta, aboriginaalien kansanperinteeseen kuuluvasta ajanjaksosta, jolloin kaikki elollinen ja eloton on luotu. Teini-ikäiset miehisyysriittiin osallistuvat olivat ainoita, joille kieli opetettiin, mutta se ei kuitenkaan ollut salainen.
Vaikka naksutuskieltä käytettiin enimmäkseen seremonioissa, puhuivat miehet sitä muutenkin heimon keskuudessa ja näin osa naisistakin oppi käyttämään sitä. Daminin yksinkertainen kielioppi ja sanojen muodostus oli mahdollista oppia hyvinkin nopeasti, sillä sanoja on vain noin 250, ja niitä yhdistelemällä saadaan aikaan monimutkaisempia konsepteja.
Syy daminin kielen katoamiseen on ollut se, että miehistymisrituaaliin liittyi oleellisena osana syväviilto, jossa siitin halkaistaan päästään joko vain alapuolelta tai sitten kokonaan (kuvassa toimenpide käynnissä, onneksi yksityiskohtia ei näy).
Seremonia oli vapaaehtoinen, joten kun nuorukaisia ei enää houkutellut sukuelinten silpominen, loppui daminin oppiminen siinä samalla. Nyt kieltä ollaan herättelemässä uudelleen, sillä sen taitajia on vielä muutamia eikä tuon osan kulttuurista haluta katoavan lopullisesti. Nähtäväksi jää, palaako kielen mukana muitakin perinteitä!?
Al-Sayedin beduiinien viittomakieli
Maapallolla on yli 7000 puhuttua kieltä ja useita satoja viittomakieliä. Monelle voi tulla yllätyksenä, että viittomakieli ei ole mikään universaali kieli, jota kaikki ymmärtävät.
Suomalaista viittomakieltä ja amerikkalaista viittomakieltä, ASL:ää, käyttävät eivät ymmärrä toisiaan, elleivät ole toisen kieltä opiskelleet. Brittiläinen viittomakieli eroaa myös ASL:stä, joten vaikka Pohjois-Amerikassa ja Isossa-Britanniassa puhutaan englantia, eroavat alueiden viittomakielet totaalisesti toisistaan.
Mennään nyt kuitenkin listan kohtaan, jossa käsitellään Israelissa, Negevin autiomaassa elävän al-Sayedin beduiiniheimon viittomakieltä. Vaikka isot viittomakielet ovat varta vasten luotuja, on monissa eristyneissä yhteisöissä kehittynyt luonnollisesti tapa kommunikoida ilman puhetta. Erityisesti silloin, jos yhteisössä on epätavallisen paljon kuuroja. Näin on al-Sayedin beduiineilla.
Heimo sai alkunsa 1800-luvulla melko pienestä joukosta ihmisiä, joista kaksi oli perinnöllisesti kuuroja. Kuten monesti suljetuissa yhteisöissä, voi tällainen perustajavaikutus aiheuttaa sairauksissa paljon suuremman esiintymistiheyden kuin normaalisti ihmispopulaatiossa voisi olettaa. Aivan samasta syystä meillä on harmittava suomalainen tautiperintö.
Koska noin 3000 jäsenen beduiiniheimossa kuuroja on jopa viisi prosenttia, alkoi heillä hiljalleen noin 80 vuotta sitten kehittyä orgaanisesti, muiden kielten vaikutuksesta erillään, aivan oma viittomakielensä. (Perinnöllisen kuurouden esiintyvyys maailmanlaajuisesti on noin 0,1 %:n luokkaa.)
Al-Sayedin beduiinien viittomakielessä lauserakenteet ja sanojen järjestykset ovat täysin erilaisia verrattuna alueella puhuttuihin kieliin, arabiaan ja hepreaan. Sillä ei myöskään ole mitään tekemistä israelilaisen viittomakielen kanssa – se on täysin itsenäinen kielensä.
Erityistä on myös se, että jokainen heimon jäsen osaa viittoa sujuvasti: kaikki pystyvät kommunikoimaan keskenään eikä kukaan tunne oloaan ulkopuoliseksi.
Chinantecien vihellyskieli
Kuten listan aiemmatkin vihellyskielet, myös meksikolaisen chinantec-heimon vihellykset ovat syntyneet alueella, jossa maasto on vuorten ja laaksojen värittämää. Viheltäminen on ollut kaikkein tehokkain keino viestiä syrjäisessä San Pedro Sochiapamin vuoristokylässä.
Chinantecien vihellyskielessä on samanlaisia ”ääntämyksellisiä” ominaisuuksia kuin puhutussakin kielessä; on katkoäänteitä, painotuksia ja erilaisia tooneja eli sävelkorkoja. Sama sana tai tässä tapauksessa vihellys tarkoittaa toonista riippuen aivan eri asiaa. Esimerkiksi mandariinikiinassa on ”vain” viisi toonia, mikä tekee opettelusta melko haastavaa, kun sanan merkitys muuttuu pienellä vivahde-erolla täysin. Chinantecien vihellyskielessä on seitsemän sävelkorkoa.
Chinantecit pystyvät viheltämällä kertomaan kaiken saman mitä puhuenkin. Vihellyskielellä voidaan käydä neuvotteluja, suunnitella tulevaa ja muistella menneitä – siihen kuuluvat myös siis aikamuodot.
Hieman linnun viserrystä kuulostavaa kieltä opetetaan nykyään kouluissa, jotta sen ikivanha perinne saataisiin säilytettyä. Lapset eivät kuitenkaan opi vihellyskieltä täydellisesti, vain ehkä muutaman tavan tuottaa ääntä. Sujuvasti viheltävät sen sijaan käyttävät kieltään ja sormiaan lukuisilla eri tavoilla saadakseen aikaan kaikki vihellyskielen nyanssit.
Vaikka kännyköiden kuuluvuus kylässä on huono, käyttävät monet nykyisin kaiuttimia tai radiopuhelimia kauemmas kommunikoidessaan. Kieltä tutkinut David Foris on sanonut, että ennen teknologian vyöryä kylässä oli joka aamu upea vihellyskonsertti, kun miehet tekivät suunnitelmia tulevalle päivälle.
Puhuva rumpu
Kun suomeksi sanotaan, että ”viidakkorumpu kertoo” jotain, on kyseessä kuulopuhe tai huhu, joka kiertää ei aina niin luotettavasti kertojalta toiselle. Mutta jossain maailman kolkassa rummutus on luotettava ja tehokas kommunikointitapa.
Länsi-Afrikassa rummuttamisella on pitkät perinteet ja vaikka rummulla nykyään enimmäkseen musisoidaan, voidaan sillä edelleen vaihtaa kuulumisia kavereiden kanssa. Vielä hieman reilu sata vuotta sitten tiimalasin muotoisella puhuvalla rummulla kuitenkin kommunikoitiin kylien välillä ja myös orjakaupan uhreiksi jääneiden ihmisten kanssa. Keskustelua voitiin käydä kyläläisten ja kidnapattujen läheisten kanssa täysin orjakauppiaiden tajuamatta.
Esimerkiksi yoruba-heimon kielessä jokainen tavu voidaan sanoa kolmella eri toonilla tai sävelellä, jolloin ne tarkoittavat eri asiaa. Nämä tavut sitten sitten toistetaan eri kokoisilla rummuilla, joissa myös sävelkorkeutta voidaan säädellä soitinta ympäröivillä naruilla; näin saadaan luotua pitkiäkin lauseita.
Pirahãt hyräilevät
Brasiliassa, syvällä Amazonin sademetsässä asuva pirahã-heimo on jo pitkään ollut kielitieteilijöiden ja tutkijoiden kiinnostuksen kohde. Eikä vähiten heidän käyttämänsä kielen vuoksi. Heidän puhutusta kielestään puuttuvat numerot ja lukumäärät. Heillä ole sanoja väreille, tarkoille suunnille, yksikölle tai monikolle eivätkä he käytä pronomineja. Tutkiminen on myös siinä mielessä hankalaa, että heimon jäseniä ei voisi vähempää kiinnostaa olla tekemisissä ulkopuolisten kanssa. Mutta sehän ei tutkijoita ole estänyt yrittämästä.
Toisaalta kielessä on vain kahdeksan konsonanttia ja kolme vokaalia, jonka vuoksi se on yksinkertaisuudessaan maailman tutkittujen kielten joukossa aivan omassa luokassaan. Mutta silti heimon keskuudessa paljon aikaa viettäneet kielen tutkijat ihmettelivät, miten sen puhumaan opettelu on niin hankalaa. Selvisi, että vähäinen kirjainten määrä on kielen ainoa yksinkertainen asia.
Lukuisat tavujen sävelkorot ja pituudet, sekä niiden monimutkaiset yhdistelmät mahdollistavat kirjainten jättämisen kokonaan pois. Pirahãt voivat ”sanoa” haluamansa asian vain hyräilemällä, laulamalla tai viheltämällä tavujen sävelet. Silti he ymmärtävät toisiaan täydellisesti. Tämä erikoinen seikka kielessä selvisi tutkijoille, kun he havaitsivat hyräilyn olevan tapa opettaa lapsia puhumaan. Äidit eivät käyttäneet sanoja, vaan kommunikoivat ainoastaan sävelin.
Top 10 erikoiset kielet, joissa kommunikoidaan ilman puhuttuja sanoja – osa 1
Lue myös:
-
Yleistieto4 päivää sittenMitä hymykuopat ovat ja miksi vain joillakin ihmisillä on sellaiset?
-
Yhteiskunta2 päivää sitten
10 painajaismaista maskia ja naamiota ihmiskunnan historiasta – osa 1
-
Yhteiskunta1 päivä sitten
10 sähköpostikatastrofia: Ole tarkkana kenelle viestin lähetät!
-
Elämäntapa6 päivää sitten
Juoppoputkapinkki rauhoittaa ja sininen houkuttelee hyttysiä – 10 mielenkiintoista faktaa väreistä
