Yleistieto
Mielenkiintoisia faktoja ilmailulegenda Amelia Earhartista ja hänen katoamisestaan
Amelia Earhart. Nimi on tuttu ja tarina myös; ainakin osittain. Tässä tulee mielenkiintoisia faktoja tuosta ilmailualan pioneerista ja hänen katoamisestaan.
Maailmanympäryslennolla vain 39-vuotiaana kadonnut, ja myöhemmin kuolleeksi julistettu, yhdysvaltalainen lentäjä oli oman tiensä kulkija jo lapsesta asti. Hän taisteli vanhanaikaisia sukupuolirooleja vastaan ja löysi parikymppisenä suuren intohimonsa; lentämisen.
Heinäkuun 2. päivänä vuonna 1937 Earhart ja hänen suunnistajansa Fred Noonan katosivat koneineen jäljettömiin. Laajoista etsinnöistä huolimatta heistä tai koneesta ei ole löytynyt mitään merkkejä, ainakaan mitään varmaa. Vuosien aikana mystisen katoamisen ympärille on rakennettu ties minkälaisia salaliittoteorioita, niitäkin Listafriikki raapaisee.
Tässä siis mielenkiintoisia faktoja legendaarisesta Amelia Earhartista, jonka tarina inspiroi ja kiehtoo vielä vuosikymmeniäkin myöhemmin.
Lentäjäuran alku
Ensimmäisen lentokoneen vuonna 1897 syntynyt Earhart näki iowalaisilla markkinoilla alle kymmenvuotiaana. Päiväkirjamerkintöjensä mukaan tyttö ei ollut innostunut ”kasasta ruosteisia johtoja ja puuta”. Mielipide muuttui vasta vuosia myöhemmin, kun hän työskenteli ensimmäisen maailmansodan aikana hoitajan apulaisena Kanadassa, torontolaisessa sotilassairaalassa. Tuolloin hän vietti paljon aikaa lentokonehalleissa, jutteli lentäjien kanssa ja seurasi näiden lentonäytöksiä. Palo sisällä syttyi.
Haaveet jäivät sodan jälkeen hetkeksi taka-alalle ja Earhart lähti opiskelemaan lääketiedettä Columbian yliopistoon. Opinnot sujuivat hyvin, mutta hän jätti ne kesken jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Vuonna 1920 Earhart pääsi ensimmäistä kertaa lentokoneen kyytiin ja sen jälkeen hänellä oli elämässään vain yksi tavoite, lentäminen. Hän työskenteli hullun lailla monessa eri työpaikassa, muun muassa pikakirjoittajana, rekkakuskina ja valokuvaajana, säästääkseen rahaa lentotunteihin. Lopulta hän sai rahat kasaan ja opettajakseen Anita ”Neta” Snookin. Snook oli ensimmäinen nainen, joka pyöritti omaa ilmailualan yritystä ja kaupallista lentökenttää. Ylläolevassa kuvassa opettaja ja oppilas, kumpikin heistä ilmailualan pioneeri.
Vain puolen vuoden lentotuntien jälkeen Earhart osti ensimmäisen oman koneensa ja nimesi sen Canaryksi. Lennonopettaja Snookin mielestä kone oli 2000 dollaria maksaneena ylihintainen, matalatehoinen ja aloittelijalle liian vaikea laskeutua. Mutta juuri tuolla kirkkaan keltaisella koneellaan Earhart teki ensimmäisen ennätyksensä: hän oli ensimmäinen nainen, joka lensi koneella 4300 metrin korkeudessa.
Jyrkkä ei perinteisille sukupuolirooleille
Kuten jo alussa mainitsin, kapinoi Earhart jo pienestä pitäen perinteisiä sukupuolirooleja vastaan, mikä tietysti 1900-luvun alussa herätti ihmetystä ja varmaan närkästystäkin. Lapsena hän kiipeili puissa ja ampui rottia kiväärillä. Earhart myös kokosi leikekirjaa, johon hän keräsi lehtijuttuja naisista, jotka olivat menestyneet miesvaltaisilla aloilla. Artikkelit kertoivat elokuvaohjaajista ja -tuottajista, asianajajista, firmojen johtajista ja mekaanikoista.
Työskennellessään 1930-luvulla toimittajana Cosmopolitan-lehdelle (joka oli tuolloin hieman erityyppinen julkaisu kuin nykyään) hän usein kirjoitti artikkeleita, joissa rohkaisi tyttöjä ja nuoria naisia lentämään, ihan vaikka vain matkustajana, ja oli todellinen sukupuolten välisen tasa-arvon puolestapuhuja.
Earhartin isä piti tyttärensä elämäntyyliä outona ja itseasiassa pelkäsi lentämistä. Äiti taas kannusti sekä tuki tytärtään ja antoi tälle osan saamastaan perinnöstä, jotta tämä sai ostettua ensimmäisen lentokoneensa. Seikkailunjano taisi tulla verenperintönä, sillä Amy-äiti oli ensimmäinen nainen, joka kiipesi Coloradossa sijaitsevalle, yli 4 kilometrin korkuiselle, Pikes Peak -vuorelle.
Kun Earhart vuonna 1931 meni naimisiin George Putnamin kanssa, oli avioliiton solmimiselle yksi tiukka ehto. Earhart ei halunnut olla ”kenenkään vaimo”, vaan halusi pariskunnan kummankin osapuolen säilyttävän itsenäisyytensä ja olevan tasavertaisia kumppaneita. He jopa solmivat Earhartin pyynnöstä sopimuksen, jonka mukaan ensimmäinen avioliittovuosi olisi kokeilunomainen: Jos he eivät olisi vuoden päätteeksi enää onnellisia, voisivat he lähteä eri suuntiin täydessä yhteisymmärryksessä.
Earhart ja Putnam pysyivät onnellisina yhdessä Earhartin katoamiseen saakka.
Teki paljon asioita – monia niistä ”ensimmäisenä”
Earhart teki ja saavutti paljon asioita ensimmäisenä maailmassa. Hän nousi suureen julkisuuteen vuonna 1928, kun hän oli ensimmäinen naismatkustaja lennolla Atlantin yli. Vaikka Earhart oli innoissaan lennosta, kismitti häntä hieman se, että pilottina toimi Wilmer Stultz. Earhartilla ei toki ollut kokemusta kyseisen koneen ohjauslaitteistosta, mutta ilmoitti onnistuneen ylityksen jälkeen, että ”ehkä jonain päivänä yritän sitä yksin”.
Se päivä koitti neljän vuoden kuluttua.
Tuossa välissä hän teki naisten nopeusennätyksen lentämällä 291 kilometrin tuntivauhtia, kirjoitti kirjoja, osallistui lentokilpailuihin, kiersi pitämässä puheita ympäri maata ja lanseerasi oman urheiluvaatemallistonsa yhtenä ensimmäisistä julkisuuden henkilöistä. Hän myös perusti ja toimi presidenttinä ensimmäisessä naislentäjille tarkoitetussa The Ninety-Nines -järjestössä.
Tunnettavuus ja mainoksissa esiintyminen mahdollistivat rahallisesti suuren haaveen toteutumisen: toukokuussa 1932 hän lensi ensimmäisenä naisena yksin Atlantin yli. Samana vuonna hän oli ensimmäinen Yhdysvaltojen halki itse lentänyt nainen.
Tammikuussa 1935 Earhartista tuli ensimmäinen Tyynenmeren halki Havaijilta manner-Yhdysvaltoihin lentänyt henkilö, ja samana keväänä hän lensi ensimmäisenä Los Angelesista Mexico Cityyn ja Mexico Citystä New Yorkiin. Earhart teki useita korkeus- ja etäisyysennätyksiä lukuisilla eri koneilla ja kaiken lentämisen välissä hän työskenteli naisille suunnatussa keskuksessa uraneuvojana.
Maailmanympäryslento
Vuonna 1936 Earthart alkoi suunnittelemaan maailmanympäryslentoa. Vaikka hän ei ollut ensimmäinen kyseisen matkan lentänyt henkilö, olisi hänen reittinsä kaikkien aikojen pisin, noin 47 000 kilometriä, sillä se kulkisi päiväntasaajaa mukaillen.
Kaksimoottorinen Lockheed Electra 10E -kone rakennettiin varta vasten Earhartille ja miehistössä oli hänen lisäkseen mukana kolme miestä. Matkaan lähdettiin Kaliforniasta maaliskuussa 1937, ja ensimmäinen etappi Havaijille sujui hyvin. Mutta sieltä noustessa kone pyörähti kiitotiellä ympäri ja vaurioitui pahasti.
Earhart ei kuitenkaan lannistunut ja halusi ehdottomasti saada Electran kuntoon, jotta voisi lähteä sillä uuteen yritykseen.
Kesäkuun ensimmäisenä päivänä Earhart ja alkuperäisestä miehistöstä ainoana mukaan kelpuutettu suunnistaja Fred Noonan lähtivät kahdestaan uudelle kierrokselle. He olivat jo lentäneet länsirannikolta Miamiin, Floridaan, jossa he vasta julkistivat suunnitelmansa. Matka kulki siis eri suuntaan kuin mihin ensimmäisellä yrityksellä oli lähdetty.
Menestyksekkäällä alkumatkalla he lensivät Etelä-Amerikan, Afrikan, Intian ja Kaakkois-Aasian kautta saapuen kesäkuun 29. päivänä Laeen, Uuteen-Guineaan. Siinä vaiheessa taivalta oli takana yli 35 000 kilometriä, ja enää oli jäljellä loppurutistus, Tyynenmeren ylitys.
Tuon ajan epätarkat kartat olivat aiheuttaneet Noonanille ongelmia navigoinnissa ja edessä oli ehdottomasti vaikein etappi. Suunnitelmissa oli laskeutua vain kolmen kilometrin pituiselle Howlandin saarelle, joka sijaitsi keskellä Tyyntämerta, 4113 kilometrin päässä Laesta. Koneesta tyhjättiin kaikki ylimääräinen tavara, jotta se saatiin tankattua täyteen polttoainetta; sen laskettiin riittävän 400 kilometriä kohdesaarta pidemmälle.
Kesäkuun 2. päivänä, paikallista aikaa kymmeneltä aamulla, Earhart ja Noonan lähtivät matkaan ja jättivät Uuden-Guinean taakseen.
Mystinen katoaminen
Koko matkan Uudesta-Guineasta lähdettyään Earhart oli radioyhteydessä USCGC Itascaan, Yhdysvaltojen rannikkovartioston yhteysveneeseen, jonka asemapaikka oli Howlandilla. Earhart oli halunnut kaiken mahdollisen avun 18 tuntiselle etapille, joten kaksi muuta laivaa oli reitillä näyttämässä valoillaan suuntaa.
Myöhemmin on spekuloitu, että huono sää hankaloitti kaksikon navigointia ja alkuvaiheessa Earhart raportoikin Itascalle pilvisyydestä. Hieman ennen kahdeksaa aamulla (Howlandin saarten aikaa) Itasca sai Earhartilta morsetetun sähkösanoman: ”Meidän on pakko olla yläpuolellanne, mutta emme näe saarta. Polttoaine on vähissä. En saa yhteyttä radiolla. Lennämme 300 metrissä.” Itasca yritti vastata, mutta viesti ei vaikuttanut menevän perille.
Varttia vaille yhdeksän Earhart raportoi ”lentävänsä pohjoiseen ja etelään”. Sen jälkeen hänestä ei enää kuulunut mitään.
Katoamista seurasi presidentti Franklin D. Rooseveltin määräämä, Yhdysvaltain laivaston historian mittavin meri- ja ilmaetsintä, jossa käytiin läpi noin 650 000 neliökilometrin kokoinen alue. Reilut kaksi viikkoa ja 4 miljoonaa dollaria myöhemmin etsinnät jouduttiin lopettamaan tuloksettomina.
Kummallista on se, että useita päiviä katoamisen jälkeen radioviestimet vastaanottivat hätäsignaalia. Jos Electra olisi päätynyt pinnan alle ei se olisi onnistunut välittämään signaalia, joten monet ajattelivat lentokoneen kelluvan vedessä. Siitä ei kuitenkaan näkynyt merkkiäkään, vaikka monet lentokoneet lensivät alueen yläpuolella.
Tuolloin ajateltiin, että Gardner-saaren viereinen koralliriutta olisi ollut laskuveden aikaan Earhartille helppo laskeutumispaikka. Nousuveden aikaan konetta olisi lähes mahdoton nähdä ilmasta käsin, mutta laskuveden aikaan hätäsignaalin lähettäminen onnistuisi.
Niin mikä tämä Gardner-saari oikein on?
Gardner-saari tunnetaan nykyään Nikumarorona ja se sijaitsee hieman yli 500 kilometrin päässä Howlandista. Kaiken lisäksi se on kaksi kertaa pikkuisen Howlandin kokoinen ja näin ollen paljon helpompi huomata ilmasta käsin. Jos Earhart ajautui epämääräisten karttojen ja pilvisyyden vuoksi vähänkin arvioitua reittiä etelämmäksi, olisi hän päätynyt hyvin lähelle Gardneria.
Kaikista lukuisista etsinnöissä mukana olleista laivoista ainoastaan yksi lähestyi asumatonta Gardnerin saarta, sillä perustuen viimeisiin koneesta saatuihin viesteihin Earhart ja Noonan olivat Howlandin lähellä, ja etsinnät keskitettiin sen ympäristöön. Mutta mitä jos kaksikko oli laskelmissaan väärässä, eivätkä he missään vaiheessa olleet lähellä Howlandia? Miksi Gardneria ei tutkittu paremmin?
Kun Gardneria alettiin asuttaa 1940-luvulla, löydettiin saarelta luuranko ja navigaatioon käytettävä sekstantti.
Mystinen katoaminen vol 2.
Luurangon löytänyt brittiupseeri Gerald Gallagher oli melko varma, että oli juuri löytänyt maailmankuulun lentäjän maalliset jäänteet. Hän pakkasi luut ja lähetti ne Fijille tohtori D.W. Hoodlessin tutkittavaksi. Tutkimuksissa todettiin, että luut kuuluivat miehelle. Sen jälkeen ne katosivat mystisesti kuin tuhkana tuuleen.
Onneksi luita tutkinut Hoodless oli tehnyt niistä yksityiskohtaisen kuvauksen mittoineen ja kuvineen, joita oikeusantropologit pääsivät tutkimaan 1990-luvulla. He syöttivät mitat ja muut muistiinpanojen tarjoamat tiedot FORDISC-tietokoneohjelmaan, joka pystyy tekemään niiden perusteella arvion henkilön iästä, sukupuolesta ja syntyperästä vertaamalla tuloksia laajaan tietokantaan.
Antropologien mukaan Hoodless oli ollut pahasti väärässä. Heidän ja FORDISC:in mukaan kyseessä oli eurooppalaista syntyperää oleva nainen.
Vuonna 2018 antropologi Richard L. Jantz teki uuden tutkimuksen vertaamalla alkuperäisiä muistiinpanoja lukuisiin Earhartin kuviin. Hänen laskelmiensa perusteella Nikumarorolta löytyneet luut muistuttivat enemmän Earhartia kuin 99 prosenttia vertaisryhmän ihmisiä. Hänen mukaansa luut olivat Amelia Earhartin.
Tarina näistä luista ei kuitenkaan pääty tähän. Palataan niihin aivan lopuksi.
TIGHAR – tutkimus- ja etsintämatkat
TIGHAR (The International Group for Historical Aircraft Recovery) on monitieteellinen järjestö, joka etsii lennoilla kadonneita lentokoneita ja niiden mukana hävinneitä ihmisiä. Yksi järjestön mittavista projekteista on suuntautunut Nikumarorolle, eli entiselle Gardner-saarelle. Yli kahdenkymmenen vuoden mittaisissa etsinnöissä saarelta on löytynyt merkittävä määrä esineitä, jotka kaikki ovat vaikuttaneet olevan peräisin 1930-luvulta.
Arkeologisissa kaivauksissa saarelta on löytynyt itsetehtyjä työkaluja, merkkejä nuotiopaikoista sekä kypsennettyjen eläinten jäänteitä, naisen kenkä, lentopuvun vetoketju ja lentokoneen osia, jotka sopisivat Electraan. Saarelta on löytynyt myös tyhjä pullo Benedictine-yrttijuomaa, jota Earthartilla tiedetään usein olleen mukanaan.
Myös muutama saarelta löytynyt luunpala on lähetetty tutkittavaksi, mutta niin pienistä paloista on mahdoton erottaa ihmistä eläimestä, joten toiveissa on saada eristettyä niistä DNA:ta. TIGHAR ylläpitää laajaa tietokantaa, jolla se julkaisee kaiken löytämänsä. Jos aihe kiinnostaa ja englanti taipuu, niin sivustolle on helppo uppoutua tuntikausiksi.
Hulluimmat salaliittoteoriat
Randall Brinkin kirjoittaman kirjan mukaan Earhart olisi ollut Yhdysvaltain hallinnon vakooja, jonka japanilaiset ampuivat alas. Vakoojatarinasta on myös toinen versio, jonka mukaan hallitukselle työskennellyt Earhart palasi salaa Yhdysvaltoihin ja sai uuden henkilöllisyyden. Newjerseyläinen Irene Bolam haastoi, voitokkaasti, Amelia Earhart Lives -kirjan kirjoittajan Joe Klassin oikeuteen, koska tämä levitti ”varmaa tietoa”, jonka mukaan kotiäiti Bolam olisi kadonnut lentäjä. Naiset olivat kylläkin hyvin samannäköisiä.
Toiset sanovat Earhartin ja Noonanin lentäneen Japaniin Marshall-saarille ja aloittaneen siellä uuden elämän. Siitä on pidetty todisteena ylläolevaa kuvaa, joka on tarinan mukaan otettu katoamispäivää paljon myöhemmin Jatuilin atollilla. Noonanin väitetään seisovan kuvassa vasemmalla ja Earhart istuisi laiturilla. Electra-lentokone olisi vedessä, kuvan oikeassa reunassa.
Onpa Earhartin myös väitetty olleen yksi Tokion Ruusuista, japanilaista sotapropagandaa levittäneistä englanninkielisistä radioäänistä. Niin, ja tietenkin vielä se pakollinen salaliittoteoria, joka yhdistetään kaikkiin mystisiin katoamisiin: Earhart ja Noonan joutuivat avaruusolentojen sieppaamiksi.
Ratkeaako mysteeri milloinkaan?
Todennäköisesti ei.
Kuten jo mainittua, monet antropologit ovat sitä mieltä, että 1940-luvulla tehtyjen muistiinpanojen ja piirrosten perusteella voidaan lähes varmasti sanoa, että kyseessä ovat Earhartin luut. Se, yhdessä TIGHAR:in löydösten kanssa, tarkoittaisi sitä, että Earhart olisi laskeutunut Gardner-saarelle, elänyt ja kuollut siellä haaksirikkoutuneena.
Mutta vielä lukuisampi joukko asiantuntijoista on sitä mieltä, että tällaisia johtopäätöksiä ei voida vetää ”muutamasta esineestä” tai muistiinpanojen perusteella tehdyistä analyyseistä. Monien mielestä ei ole mitään syytä epäillä luita tutkinutta ja niitä käsissään pitänyttä Hoodlessia.
Hyvin mielenkiintoista on se, että vuonna 2018 kiribatilaisen Tarawan saaren museosta löytyi luita, jotka muistuttivat juuri noita 1940-luvulla kadonneita kiistanalaisia luita. Jos niistä saadaan eristettyä DNA:ta, verrataan sitä välittömästi Earhartin elossa olevien sukulaisten näytteisiin.
Lokakuussa 2019 luut olivat päätyneet Etelä-Floridan yliopistoon, oikeusantropologi Erin Kimmerlelle, joka on alansa ykkösnimiä. Sen jälkeen mysteeristä ei ole annettu päivitystä. Vaikka teknologia kehittyy hurjaa vauhtia, ei DNA-tutkimus edelleenkään tapahdu niin kuin televisiossa.
Vaikka eristys ja vertailu onnistuisivatkin, eivät tulokset välttämättä anna minkäänlaista lopullista vastausta Amelia Earhartin ja Fred Noonanin mysteeriin.
Yleistieto
Suomessa kiidettiin luistimilla jo yli 5000 vuotta sitten: 10 keksintöä, jotka ovat huomattavasti vanhempia kuin voisi kuvitella – osa 2
Sitä helposti kuvittelisi, että esimerkiksi rullaluistimet ja automaattiovet ovat verrattain tuoreita keksintöjä – ehkäpä viimeisen vuosisadan ajalta. Nyt oikaistaan hieman ennakkokäsityksiä ja harhaluuloja.
Nämä eivät kuitenkaan ole vahingollisia harhaluuloja, vaan listalla saa toivottavasti kokea ihan hauskoja ahaa-elämyksiä. Listafriikki esittelee nyt siis asioita, esineitä ja keksintöjä, jotka ovat merkittävästi vanhempia kuin voisi kuvitella. Osan kohdalla voidaan mennä pieleen vuosikymmeniä, toisten kohdalla jopa kymmeniätuhansia vuosia.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset keksinnöt voit tsekata tästä:
Luistimet
Yllä oleva kuva on napattu kartasta. Tarkemmin sanottuna Venetsiassa vuonna 1539 piirretystä kartasta, jossa kuvataan pohjoisia meriä ja maita. Tämä kuva on vain pieni, mutta listan kannalta merkittävä, osa koko karttaa, jota voit käydä ihailemassa tästä. Siellä suomalaiset luistelevat Suomenlahdella, vaikka kartta ei maantieteellisesti kovin pätevä olekaan.
Sitä, koska ja missä luistimet on ensimmäisen kerran keksitty, on mahdoton tietää varmasti. Tutkijoiden mukaan on kuitenkin selvää, että se on tapahtunut yli 5000 vuotta sitten, sillä varhaisimmat eläimen luista tehdyt luistimet ovat tuota ikäluokkaa. Luistelemista ei keksitty huviksi, vaan selviytymisen vuoksi – samalla tavalla kuin hiihtäminenkin.
Ensimmäiset luistimet muistuttivat hyvin vähän nykyisiä luistimia, sillä ensinnäkään niissä ei ollut teriä. Paksuun luuhun tehtiin reiät nahkasuikaleille, jotta ”terät” saatiin köytettyä jalkineisiin, ja sitten vain liukkaalle järven jäälle. Terävän reunan puuttuminen tarkoitti sitä, että luistimilla ei voinut potkia eteenpäin, vaan liikkumiseen tarvittiin tikku, jolla vauhtia työnnettiin. Kuulostaa työläältä, mutta se oli paljon helpompaa ja nopeampaa kuin kävellen liukastelu.
Tutkijat ympäri maailman ovat aikajanan lisäksi yhtä mieltä siitä, että luistimet on kaikella todennäköisyydellä keksitty Suomessa. Manchester Metropolitan Universityn biofysiikan instituution vuonna 2007 tekemässä tutkimuksessa on todettu, että luisteleminen yhdistettynä hankalassa maastossa kulkemiseen säästi energiaa jopa 10 prosenttia – silloin, kun ollaan Suomen olosuhteissa. Norjassa säästö oli kolmen prosentin luokkaa, ja Ruotsissa, Saksassa ja Alankomaissa yhden prosentin tai vähemmän.
Myös se, että Suomessa on sataa neliökilometriä kohti eniten järviä koko maailmassa, tukee oletusta luistinten keksimisestä: mikään muu kansakunta ei olisi hyötynyt luistimista samalla lailla.
Rullaluistimet
Jos on luistimet keksitty Suomessa, niin samaa ei voi sanoa pyörällisistä versioista. Mutta rullaluistelu on varmasti melko uusi keksintö!? Verrattuna tuhansia vuosia vanhoihin talvimalleihin, niin kyllä, ne ovat uusi keksintö. Ensimmäiset rullaluistimet keksi belgialainen John Joseph Merlin 1760-luvulla, mikä tekee niistä huomattavasti vanhemmat, kuin olisi kuvitellut.
Merlin esitteli keksintönsä, ”pyörälliset kengät”, eräissä juhlissa Lontoossa, ja surullisen kuuluisasti törmäsi kesken kunniakierrostaan peiliin. Peili särkyi tuhannen palasiksi ja otti Merlin rytäkässä itsekin vähän iskua. Se ei kuitenkaan hidastanut vauhtia, muuta kuin ehkä sen illan osalta, ja rullaluistimet alkoivat saada huomiota. Rullaluistimet ovat vuosien varrella nähneet ties miten monia erilaisia patentteja ja versioita, joista monet ovat olleet heti alun alkaenkin tuhoon tuomittuja, esimerkiksi kumpaankin jalkaan kiinnitetyt suuret renkaat.
Merlinin keksintö oli ensimmäinen ja lopulta ideana se kaikkein toimivin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan rullaluistimet ovat edelleen pyörälliset kengät.
Automaattiovi
Englantilainen kirjailija Herbert George Wells kirjoitti automaattisista ovista vuonna 1899 julkaistussa Kun nukkuja herää –tieteisroomanissa, mistä yhdysvaltalaiset Dee Horton ja Lew Hewitt puoli vuosisataa myöhemmin saivat idean kehittää sellaiset ihan oikeasti.
Mutta oikeasti saamme mennä hyvin kauas Wellsin scifi-ovista. Kuten niin monessa muussakin listan kohdassa, nytkin peruutetaan antiikin aikaan, tällä kertaa Kreikkaan.
Ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla vaikuttanut kreikkalainen matemaatikko ja mekaanikko Heron Aleksandrialainen oli itsestään avautuvien ovien keksijä. Keksinnön takana oli ajatus jännityksen ja mystisyyden luomisesta uskonnollisiin seremonioihin. Ilman näkyvää toimintaa avautuvien ovien oli tarkoitus osoittaa kansalle, kuinka voimakkaat, mutta näkymättömät, jumalolennot saapuivat temppeliin.
Mekanismi itsestään avautuvien ovien taustalla oli nerokas. Tässä yksinkertaistettu kuvaus: Alttarilla sytytettiin tuli ja siitä syntyvä lämmin ilma johdettiin alapuolella olevaan vedellä täytettyyn rautapalloon. Kun paine pallon sisällä kasvoi, siirtyi osa vedestä putkea pitkin viereiseen sankoon, joka täyttyessään laskeutui alemmas ja veti samalla temppelin ovet auki. Heron Aleksandrialainen oli kehittänyt itsestään avautuvien ovien kaveriksi vielä paineilmalla toimivat, trumpetteja soittavat patsaat, jotka päästivät ilmoille fanfaarit, kun jumalat astelivat temppeliin.
Vessapaperi
Taito valmistaa paperia juontaa juurensa Kiinaan ja yli kahdentuhannen vuoden päähän. Muuhun maailmaan, ensin naapurivaltioihin Japaniin ja Koreaan, paperinvalmistus levisi 600-luvulla, sieltä satojen vuosien kuluessa läpi Aasian ja lopulta Eurooppaan vasta seuraavalla vuosituhannella.
Läpi aikojen ihmiset ovat käyttäneet takapuolensa pyyhkimiseen erinäisiä välineitä, esimerkiksi lehtiä, keppejä, sammalta, merilevää, kiviä, hedelmien ja vihannesten kuoria, ruohoa ja lunta. Eli mitä tahansa oli saatavilla missäkin maailman kolkassa. Roomalaiset kehittivät jopa aivan oman välineen: tikun, johon oli kiinnitetty sieni. Rikkailla oli varaa uhrata peräpään pyyhkimiseen jopa villaa ja kankaita.
Mutta siinä vaiheessa, kun muu maailma ei vielä edes tiennyt paperista, saati sitten kirjoittanut sellaiselle sanaakaan, oli materiaali jo sen verran yleistä Kiinassa, että sitä käytettiin vessoissa. Historian ensimmäinen maininta vessapaperista on vuodelta 589, kun arvostettu oppinut ja virkamies Yan Zhitui kirjoitti ohjeita sen käytöstä: ”En ikinä saattaisi käyttää vessassa paperia, jossa on kommentteja tai lainauksia Viidestä Klassikosta (kungfutselaisuuden tärkeimpiä tekstejä) tai viisaiden miesten nimiä.”
Animaatiot
Animaatio tarkoittaa suoraan latinasta käännettynä elävöittämistä. Siinä liikkumattomat kohteet saadaan liikkeelle näyttämällä peräkkäin otettuja kuvia nopeasti toinen toisensa jälkeen.
Animaatiot löysivät tiensä valkokankaille 1900-luvun alussa eli hyvin pian sen jälkeen, kun liikkuvaa kuvaa ylipäänsä oltiin kyetty tallentamaan. Sitä ennen animaatioita tehtiin vihkoihin ja kirjoihin, piirtämällä kuvio aina hieman eri lailla seuraavalle sivulle, joten nopeasti pläräämällä näytti siltä, kuin kuvio tai hahmo liikkuisi. Hieman kehittyneempiä versioita olivat piirroksia sisältävät kiekot, joita käytettiin ohjelmanumeroina tivoleissa.
Mutta milloin on tehty ensimmäiset animaatiot eli luotu illuusio liikkuvasta kohteesta? Tällä kertaa saadaan mennä ajassa rutkasti antiikin Roomaa ja Kreikkaa kauemmas, nimittäin niihin ihmiskunnan vaiheisiin, joita on dokumentoitu luolien seinille mammutinmetsästyksen lomassa.
Noin 35 000 vuotta sitten alkaneelta myöhäispaleoliittiselta kaudelta peräisin olevissa maalauksissa on analyysien mukaan historian vanhimpia animaatioita. Kuvissa saattaa olla laukkaavia hevosia tai siipiään räpytteleviä lintuja; kaikkein tunnetuin taitaa olla kahdeksanjalkainen biisoni eteläisessä Ranskassa sijaitsevassa Chauvet’n luolassa (yllä oleva video).
Kuvat heräsivät eloon, kun valoa liikuteltiin taidokkaasti paikasta toiseen, jolloin maalaukset leikittelivät ihmisen helposti huijattavissa olevilla silmillä. Ehkäpä ihmiset ovat tuhansia vuosia sitten asettuneet luolan lattialla seuraamaan tarinoita samalla tavalla kuin me menemme nykyään elokuvateatteriin.
Lue myös:
Yleistieto
Selfie-tikku käytössä jo sata vuotta sitten!? 10 keksintöä, jotka ovat huomattavasti vanhempia kuin voisi kuvitella – osa 1
Sitä helposti kuvittelisi, että selfie-tikku ja sosiaalinen media ovat tämän vuosituhannen keksintöjä. Nyt oikaistaan hieman ennakkokäsityksiä ja harhaluuloja.
Nämä eivät kuitenkaan ole vahingollisia harhaluuloja, vaan listalla saa toivottavasti kokea ihan hauskoja ahaa-elämyksiä. Listafriikki esittelee nyt siis asioita, esineitä ja keksintöjä, jotka ovat merkittävästi vanhempia kuin voisi kuvitella. Osan kohdalla voidaan mennä pieleen vuosikymmeniä, toisten kohdalla jopa kymmeniätuhansia vuosia.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset keksinnöt ovat luvassa myöhemmin!
Selfie-tikku
Selfie-tikku ei voi olla kovin vanha keksintö, sillä eiväthän selfie-kuvatkaan ole kovin vanha juttu!? Hirveän montaa vuotta ei puhelimissa ole ollut selfieiden ottamista (ja videopuheluita) helpottavaa etukameraa eikä kovin montaa vuotta tarvitse mennä taaksepäin, kun puhelimissa ei ollut kameraa vielä ollenkaan!
Mutta onhan niitä selfieitä voinut ottaa ihan kamerallakin; se on vain vaatinut yrityksiä ja erehdyksiä. Ellei ole ollut kameravälineistön edelläkävijä.
Japanilainen Ueda Hiroshi kehitti ja patentoi selfie-tikun jo 1980-luvulla matkustaessaan Euroopassa, koska hän ei luottanut (osittain omien ikävien kokemusten vuoksi) paikallisiin, jotka saattaisivat juosta hänen kameransa kanssa pois. Hiroshi kehitti pidennettävän tikun, jonka nokkaan sai kiinni kameran ja hän kruunasi kokonaisuuden kiinnittämällä kameraan peilin. Näin kuvaaja näki, mistä oli ottamassa kuvaa. Yleisesti selfie-tikun keksijänä pidetään kuitenkin kanadalaista Wayne Frommia, joka sai patentin Quik Pod -välineelleen vuonna 2005 – kaksi vuotta sen jälkeen, kun Hiroshin patentti oli umpeutunut.
Mutta nämä miehet olivat kymmeniä vuosia myöhässä!
Selfie-tikku on ollut todistetusti olemassa jo ainakin vuonna 1925. Sen osoittaa tämä valokuva, jossa pariskunta ottaa yhteiskuvaa kepin päähän laitetulla kameralla.
Keskuslämmitys
Kuva: Wikimedia Commons | CC BY-SA 3.0 | Kuvaa rajattu
Ihmiset ovat lämmittäneet asumuksiaan kymmenien tuhansien vuosien ajan tulen avulla. Mutta varmasti monella meistä on sellainen käsitys, että tulisijat ovat lämmittäneet yhtä tiettyä huonetta, mutta koko taloa tai asuntoa lämmittävät ratkaisut ovat vasta viime vuosisadan keksintöjä.
Todellisuudessa ensimmäiset keskuslämmityssysteemit olivat käytössä jo antiikin Roomassa. Noin 350 vuotta ennen ajanlaskun alkua Roomassa keksittiin rakennelma nimeltään hypokausti, joka tietenkin oli pitkään mahdollinen vain tarpeeksi rikkaille. Se oli käytössä yksityisissä asuinrakennuksissa, mutta yhtä lailla esimerkiksi julkisissa kylpylöissä ja luostareissa.
Hypokausti toimi niin, että talojen lattioita nostettiin maasta puolen metrin verran tiilistä tai betonista rakennettujen pylväiden avulla. Sitten tuohon tyhjään tilaan rakennettiin lämmitysuuni, jossa tulta pidettiin yllä jatkuvasti. Uunista leviävä kuuma ilma johdettiin ympäri matalaa kellarikerrosta ja sieltä kivisiä savukanavia pitkin yläpuolisiin asuintiloihin – yhdestä tulisijasta riitti lämpöä useaan huoneeseen.
Hypokaustista tuli suosittu lämmitysjärjestelmä koko Euroopassa ja Suomessakin se on ollut 1300- ja 1400-luvulla käytössä muun muassa Turun linnassa ja Olavinlinnassa.
Sosiaalinen media
Sosiaalinen media on ryminällä muuttanut maailmamme viimeisen 15 vuoden aikana ja varsinaisesti eri some-kanavat määritellään verkkoviestintäympäristöiksi. Joten sana verkkoviestintä jo rajaa aika paljon sitä, mitä sosiaaliseksi mediaksi voidaan kutsua. Mutta venytetään määritelmää hiukan.
Vaikka Twitteriä tai Facebookia ei ollut 1500-luvulla, oli alankomaalaisilla nuorilla miehillä ja naisilla käytössään jotain hyvin samalla periaatteella toimivaa. Album amicorum, joka on latinaa ja tarkoittaa ystäväkirjaa, oli nuoren ylimystön fyysinen sosiaalinen media. Kirjaa kierrätettiin tutuilla ja ystävillä, jotka saivat kirjoittaa sivuille esimerkiksi juoruja, vitsejä, runoja ja laulujen sanoja.
Kirjojen omistajat paljastivat ihastuksiaan, kertoivat omia mielipiteitään ja neuvojaan, ja kommentoivat muiden kirjoihin näiden vastaavia kirjoituksia. Kirjoihin päivitettiin elämän tähtihetkien lisäksi aivan arkisiakin tapahtumia. Älypuhelimella otettujen kuvien sijaan kirjojen sivuille taiteiltiin myös upeita piirrustuksia. Jos joku järjesti juhlat, kehuivat osallistujat hyvin sujunutta tapahtumaa järjestäjän kirjassa.
Kuulostaa ihan Facebookilta, eikö totta!?
Oman sosiaalisen elämän käänteet olivat pääosassa nimenomaan nuorilla naisilla, joiden arki kului usein kotikaupungin pienissä piireissä. Nuorilla miehillä taas album amicorum oli kuin LinkedIn, johon he keräsivät nimikirjoituksia ja kehuja ympäri Eurooppaa tapaamiltaan tärkeiltä henkilöiltä: tiedemiehiltä, professoreilta, taiteilijoilta ja korkea-arvoisilta sotilailta. Mitä merkittävämpiä henkilöitä oman kirjan sivuilta löytyi, sitä paremmat mahdollisuudet oli nousta sosiaalisessa hierarkiassa ja edetä uralla.
Jäätelö
Aleksanteri Suuren, joka oli Makedonian kuningas ja aikansa merkittävimpiä sotapäällikköitä, tiedetään herkutelleen hunajalla ja nektarilla höystetyllä lumella ja jäällä valloittaessaan puolta maailmaa 300-luvulla eaa. Roomassa vuonna 54 valtaan noussut keisari Nero oli hänkin jäisten herkkujen ystävä ja lähetti usein palvelusväkeään vuorille keräämään lunta, jota sitten maustettiin hedelmillä ja mehuilla.
Kiinalaiset tekivät jäätelöstä kuitenkin sen, mitä se nykyään on eli kermaisen herkun. Tang-dynastian alkaessa vuonna 618, päättivät keisari ja hänen korkea-arvoiset virkamiehensä, että makeutettua lumipalloa on kehitettävä paremmaksi. Tarinan mukaan idea tuli Kiinan hoviin Mongolian aroilta, jossa ratsumiehet säilöivät tammojen maitoa laukkuihinsa. Kun he ratsastivat pitkiä matkoja kylmissä olosuhteissa, oli laukkujen sisältö muuttunut jatkuvan liikkeen ja alhaisen lämpötilan vaikutuksesta koostumukseltaan tiivimmäksi, mutta samalla hyvin kuohkeaksi.
Tästä Kiinan ylimystö aloitti kehitystyönsä ja alkoi valmistaa jäätelöä hapatetusta puhvelin tai vuohen maidosta, jota paksunnettiin jauhoilla ja maustettiin kamferilla. Sitten se tarjoiltiin jääkylmänä. Onneksi nykyään meille on tarjolla muitakin makuja kuin kamferi!
Pikaruoka
Kuva: Aldo Ardetti | CC BY-SA 3.0 | Kuvaa rajattu
Vaikka antiikin Roomassa, ajanlaskun alun molemmin puolin, ei ollut mäkkäreitä tai mitään nykyaikaisia pikaruokaravintoloita, rakastettiin siellä nopeaa, helppoa ja edullista ruokaa yhtä paljon kuin kiireisessä nyky-yhteiskunnassa.
Rooman katuravintoloita kutsuttiin nimillä thermopolium, ”paikka, jossa myydään jotain kuumaa”, ja ne olivat erityisen suosittuja vähävaraisten keskuudessa. Monet roomalaiset asuivat hyvin ahtaasti, eikä keittiöille tai ruokailuhuoneille ollut tilaa, joten thermopoliumit olivat kätevä vaihtoehto.
Katujen varsille levittäytyvillä ravintoloilla oli pitkät tiskit täynnä tarjottavaa ja ruoka pidettiin lämpöisenä kivipöytien alla olevien tulisijojen avulla. Yllä olevassa kuvassa on thermopolium Herculaneumin kaupungista, joka hautautui tuhkaan vuonna 79 Vesuvius-tulivuoren purkauduttua. Hyvin harvoissa thermopoliumeissa oli mahdollisuus istua ruokailemaan, joten annos napattiin mukaan ja syötiin lennossa. Tarjolla oli myös alkoholia.
Hienoimmat pikaruokalat oli koristeltu freskoin, jotka eivät tokikaan olleet pelkkää silmänruokaa, vaan niissä ilmoitettiin kyseisen paikan ruokalista – näin on ainakin päätelty kaivauksien perusteella.
Thermopoliumeissa tarjoiltiin linssejä, kalaa, lihaa, juustoja ja pähkinöitä, jotka vastasivat nykypäivän hampurilaisia ja ranskalaisia. Sillä erotuksella tietysti, että antiikin Rooman pikamättö oli huomattavasti terveellisempää.
Lue myös:
Tällä kertaa Listafriikin lukijoiden kysymyksissä pohditaan muun muassa sitä, voiko olla olemassa kaksi identtistä lumihiutaletta.
Lisäksi selvitämme, miksi Turusta käytetään nimitystä Suomen Turku.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Mitä tarkoittaa Suomen Turku
Niin, miksi sanotaan Suomen Turku, mutta ei vaikkapa Suomen Helsinki tai Suomen Oulu?
Sanapari juontaa juurensa juurensa Turun alkuperään, siis nimenomaan turku-sanan alkuperään. Kaupungin ruotsinkielinen nimi Åbo tarkoittaa joenvarren asukkaita, mutta suomenkielinen Turku on peräisin muinaisvenäjän sanasta torgu, joka tarkoittaa kauppapaikkaa tai toria.
Joten termiä Suomen Turku on käytetty siksi, että ympäri maailman on ollut tietenkin paljon muitakin kaupan keskuksia ja toreja eli turkuja. Tällä tavoin Suomessa sijaitseva kauppapaikka on erotettu muista.
Mietipä sanontaa ”turuilla ja toreilla”; sen mukaan ollaan siis koko ajan toreilla. Hauskaa on se, että sanoilla tori ja turku on sama alkuperä: ruotsinkielinen torg on lainattu venäjän kielestä ja sitä kautta tori-sana omaksuttiin suomeen 1500-luvulla sana tori. Meillä kuitenkin oli jo samaa asiaa tarkoittava sana, turku, joka oli lainattu suoraan venäjästä ilman ruotsin kielen kautta kiertämistä.
Onko totta, että lumihiutale on aina ainutlaatuinen?
Tavataan sanoa, että lumihiutaleet ovat ainutlaatuisia, eikä kahta samanlaista ole koskaan ollut tai tule olemaan. Onko tosiaan näin? Lyhyesti voidaan todeta, että käytännössä tämä pitää paikkansa, mutta teoriassa ei. Mutta lyhyt toteamushan ei meille riitä, eihän!?
Tutustutaan ensin hieman lumihiutaleen syntyyn. Pilvistä putoavat jääkiteet kasvavat matkalla maahan ja tekevät pitkällä reissullaan mutkia ja pyörähdyksiä, jotka kaikki lisäävät niihin muotoa. Lisäksi jotkut kiteet yhdistyvät suuremmiksi lumihiutaleiksi, mutta yhtälailla hiutale voi olla yksittäinen jääkide. Jääkiteelle on tarjolla loputon määrä reittejä ja muuttuvia olosuhteita, joten on äärimmäisen epätodennäköistä, että yhden jääkiteen matka maahan olisi toisen kanssa samanlainen.
Kenneth Libbrecht, Kalifronian teknillisen korkeakoulun fyysikko, on kuitenkin kyennyt laboratoriossa luomaan identtisiä lumihiutaleita. Libbrecht mukaan tuloksista on pääteltävissä, että myös luonnossa on mahdollista esiintyä keskenään samanlaisia hiutaleita, mutta ne voivat olla vain yksikiteisiä ja vesimolekyylejä on oltava olemattoman vähän.
Pienikokoisessakin jääkiteessä on vesimolekyylejä triljoona eli luku, jossa ykkösen jälkeen tulee 18 nollaa, joten järjestäytymismahdollisuuksia on käsityskyvyn ylittävä määrä.
Kuvitellaan jääkide, jossa vesimolekyylejä olisi vain 15: nuo molekyylit voivat asettua yli biljoonalla (10 potenssiin 12 tai 1 000 000 000 000) eri tavalla. Jos vesimolekyylejä olisi sata, niin mahdollisuuksia on hieman vajaa 10 potenssiin 158. (Havaittavissa olevassa universumissa on atomeja noin 10 potenssiin 80.)
David Phillips, Kanadan ympäristöviraston ilmastotieteilijä, on arvioinut, että Maahan on aikojen saatossa pudonnut 10 potenssiin 34 lumihiutaletta.
Jos nämä kaikki luvut sekoittivat pääsi, niin se on varsin ymmärrettävää. Mutta pointti on se, että niin paljon kuin lumihiutaleita onkin 4,5 miljardin vuoden ikäiseen Maahan pudonnut, on erilaisia vaihtoehtoja vielä paljon enemmän – kevyesti sanottuna.
Kukaan ei tokikaan voi täydellä varmuudella tietää, onko maailman historiassa ikinä ollut kahta identtistä lumihiutaletta. Asiantuntijoiden mukaan se on kuitenkin hyvin lähellä mahdotonta. Mutta ei mahdotonta.
Lue myös:
Yleistieto
Marraskuun lapset ovat pessimistisiä atleetteja: Faktoja marraskuusta ja marraskuussa syntyneistä
Tällä listalla on luvassa faktoja marraskuusta ja marraskuussa syntyneistä! Pian muun muassa selviää, että mistä marraskuu on saanut nimensä ja miten tässä kuussa syntyminen saattaa vaikuttaa terveyteen.
Kuten aiemmillakin kuukausista kertovilla listoilla, niin tiedossa on nytkin tiukkaa faktaa ja nippelitietoa. Faktojen vastapainona tarjoilemme myös muun muassa henkieläimiä ja onnenkiviä.
Jos olet marraskuussa syntynyt, niin löydätkö sinä itsesi tämän listan kohdista? Jos vastasit kyllä, niin edustat syntymäkuukauttasi juuri niinkuin viralliset tutkimukset – ja astrologia – osoittavat.
Horoskooppeja ja henkieläimiä
Marraskuun 22. päivään mennessä syntyneiden horoskooppimerkki on Skorpioni. Loppukuun ajan synttäreitään viettävät ovat Jousimiehiä. Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi.
Skorpioni on romanttinen ja itsepäinen vesimerkki, joka antaa tunteiden johdattaa; välillä myös järjenvastaisesti. Vesimerkkien edustajat rakastavat ja vihaavat täysillä.
Jousimies taas on muiden ihailusta nauttiva tulimerkki. Tulimerkki on kunnianhimoinen ja idealistisia maailmanparantaja, jonka seuraan muut luonnostaan hakeutuvat.
Minkälaisia henkieläimiä marraskuussa syntyneillä sitten on?
Skorpionit voivat löytää yhtäläisyyksiä älykkäästä, päättäväisestä ja tavoitteellisesta, mutta myös kostonhaluisesta norsusta. Norsut ovat pääosin lempeitä otuksia, mutta osaavat tarvittaessa olla aggressiivisia. Norsun henkieläimekseen saaneita voisi kuvailla huolehtijoiksi ja suojelijoiksi.
Marraskuun lopun synttärisankarit sen sijaan voivat ammentaa voimia hyvin eksoottisesta ja äärimmäisen harvinaisesta otuksesta: przewalskinhevosesta.
Kuten jo kertaalleen luonnosta sukupuuttoon kuolleeksi julistettu villihevoslaji, niin myös marraskuun lopussa syntyneet nauttivat vapaudesta ja avarasta ympäristöstä. Przewalskinhevosen henkieläimekseen saaneet ovat seikkailunhaluisia, urheita ja rakastavat oppia uutta. He ovat myös kilpailunhaluisia, omapäisiä ja impulsiivisia.
Lue myös: 10 ihmisten hylkäämää ja eläinten valtaamaa paikkaa
Syntymäkukka ja syntymäkivi
Marraskuussa syntyneiden onnenkukka on kiintymystä, rakkautta ja iloa symboloiva krysanteemi.
Kiinassa ja Japanissa krysanteemi nähdään nuoruuden symbolina ja kansanperinteen mukaan terälehti viinilasin pohjalla on luvannut pitkää ja tervettä elämää. Kiinassa krysanteemin uskotaan estävän harmaantumista. Euroopassa krysanteemi on perinteinen hautajaiskukka, sillä sen on ajateltu ilmentävän surua.
Syntymäkiviä marraskuussa on kaksi: monissa eri väreissä esiintyvä topaasi ja kellertävä sitriini.
Topaasin on uskottu tuovan kantajalleen suojelusta, ja aikoinaan tästä korukivestä tehtyjä amuletteja pidettiin vasemmassa kädessä, jotta kantaja olisi turvassa mustalta magialta. Tyynyn alle laitettu topaasi on pitänyt painajaiset loitolla. Kodinkin on voinut topaasilla suojata, sillä kiven on uskottu suojelevan onnettomuuksilta ja tulipaloilta.
Antiikin Kreikassa topaasin uskottiin antavan voimia ja afrikkalaiset samaanit ovat käyttäneet topaasia parantavissa rituaaleissa. Topaasin parantavia voimia on toki käytetty muuallakin, ja sillä on hoidettu niin ruoansulatusongelmia kuin niveltulehdustakin.
Sitriinin on uskottu pitävän sisällään auringon energiaa, joten se tuo kantajansa elämään iloa ja onnellisuutta. Ennen muinoin sen ajateltiin suojaavan käärmeenmyrkyltä, pahoilta ajatuksilta ja sydänsuruilta. Sitriinillä uskottiin myös olevan rauhoittava vaikutus.
Marraskuu on kuoleman kuukausi
Onko lukijoiden joukossa Mokoma-faneja? Joka tapauksessa, yhtyeellä on kappale nimeltään Marras, joka alkaa sanoilla: ”Maa makaa martona kohmeessa”. Marto tarkoittaa lisääntymiskyvytöntä ja hedelmätöntä, marras taas kuollutta tai kuolemaisillaan olevaa. Sanat sopivat yhteen, sillä marraskuussa luonto kuolee, tai ainakin monien kasvien maanpäälliset osat kuolevat. Ne ovat silloin myös martoja, eli eivät lisäänny.
Marras-sana on lainautunut suomen kieleen samasta indoiranilaisen kantakielen kuolemaa tarkoittavasta sanasta, josta on johdettu myös muun muassa englannin mortal, latinan mors ja espanjan muerte. Yhdessä maailman vanhimmassa kielessä, sanskritissa, mara tarkoittaa kuolemaa ja marta kuolevaista.
Kuolema liittyy marraskuuhun muutenkin kuin luonnon vuosittaisen kierron vuoksi. Kansanuskomuksen mukaan manalan portit ovat tuolloin auki ja kuolleiden henget eli martaat pääsivät liikkumaan elävien keskuuteen.
Kristinuskon myötä ajankohta on saanut uuden nimen ja merkitys on hieman muuttunut, mutta edelleen pyhäinmiestenpäivää vietetään marraskuun taitteessa. Aiemmin se oli aina marraskuun ensimmäisenä päivänä, mutta nykyään Suomessa pyhäinpäivän ajankohta vaihtelee, jotta se osuu lauantaille.
November
Marraskuu on monella kielellä november (tai hyvin lähellä sitä). November-sana viittaa marraskuun paikkaan vuoden yhdeksäntenä kuukautena; yhdeksän on latinaksi novem. Hämmentävää, sillä marraskuuhan on vuoden 11. kuukausi!
Ennen kuin Rooman valtakunnassa kehitettiin Julius Caesarin käskystä juliaaninen kalenteri karkauspäivineen, oli käytössä ikivanha kymmenkuukautinen kalenteri. Vuosi alkoi maaliskuusta ja loppui joulukuuhun. Loppuvuosi, eli se mikä nyt on tammi-ja helmikuuta, oli täysin merkityksetön ajanjakso, koska se ei ollut viljelykautta.
Näin ollen marraskuu oli siis vuoden yhdeksäs kuukausi ja järjestysnumeronsa mukaisesti nimeltään November. Kun kalenteri pantiin uuteen uskoon, päätettiin vakiintunut nimi säilyttää epäloogisuudestaan huolimatta.
Marraskuussa syntyneet ovat ikätovereitaan urheilullisempia
Marraskuussa syntyneet ovat useiden eri tutkimusten mukaan keskimäärin vahvempia ja fyysisesti parempikuntoisia kuin ikätoverinsa. Tämä todettiin esimerkiksi Essexin yliopistossa vuonna 2014 tehdyssä tutkimuksessa, jossa testattiin koululaisten aerobista kuntoa, puristusvoimaa ja alavartalon lihasten vahvuutta.
Marraskuussa syntyneet päihittivät muut kaikilla osa-alueilla ja erityisen suuri ero oli keväästä ja alkukesästä syntyneisiin. Tutkijoiden mukaan tästä on kiittäminen auringonvaloa ja D-vitamiinia, joille odottava äiti on raskauden puolivälin jälkeen altistunut enemmän. Kunnon annos D-vitamiinia raskauden viimeisinä kuukausina tarkoittaa vauvalle vahvoja luita ja lihaksia.
Näin marraskuussa syntyminen vaikuttaa sairastumisriskiin
Mitä pidemmälle vuodessa mennään, sitä suuremmaksi kohoaa riski aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöihin. Marraskuussa syntyneillä on kaikkein korkein riski ADHD:lle.
Marraskuun synttärisankareilla on keskimääräistä korkeampi riski kärsiä hengityselinsairauksista, hedelmättömyydestä ja neurologisista häiriöistä. Toisaalta sydän- ja verisuonitauteihin sairastumisen riski on merkittävästi pienentynyt syksyllä, erityisesti marraskuussa, syntyneillä. Riski sairastua vaikeaan masennukseen on niin ikään alhaisin marraskuussa syntyneillä.
Toisaalta marraskuussa syntyneet ovat vuonna 2005 julkaistun ruotsalaistutkimuksen mukaan kaikkein pessimistisimpiä. Kaikista kuukausista juuri marraskuussa syntyneet kokevat olevansa epäonnisia. Näin ei tietenkään välttämättä ole, mutta tutkimuksen mukaan marraskuun lapsilla lasi on useimmiten puoliksi tyhjä.
Raskaudenaikainen D-vitamiinin saanti on tässäkin kohtaa selittävä tekijä: niin kohonneissa kuin alentuneissa riskeissä. Eteläisellä pallonpuoliskolla tulokset olisivat kuukausien suhteen päinvastaisia: siellä on kesä ja eniten auringonvaloa silloin, kun meillä on talven pimeät kuukaudet.
Näistä ei kuitenkaan missään nimessä kannata huolestua, sillä syntymäkuukauden rooli terveyteen on isossa kuvassa varsin pieni. Asiaa tutkineen Nicholas Tatonettin mukaan riskit kohoavat sen verran vähän, ettei tulevien vanhempien kannata sen vuoksi yrittää suunnitella sopivaa ajankohtaa vauvan syntymälle, eikä kenenkään tarvitse menettää yöuniaan sen takia, että olisi sattunut syntymään tiettynä kuukautena.
Muut asiat, kuten ruokavalio, liikunta ja stressitaso, painavat vaakakupissa huomattavasti enemmän.
The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska
The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.
Mutta ketä muka kiinnostaa tuollaisten asioiden suunnittelu, kun voi lyödä kalenteriin parhaat päivät eläinten kastroimiselle!? Marraskuussa kuohinta on syytä suorittaa 8. ja 9. päivä. Hammaslääkärille on marraskuussa syytä suunnata 23. tai 24. päivänä, jonka jälkeen on kolme suotuisaa päivää astella avioliiton auvoiseen satamaan.
Nämä päivämäärät perustuvat kuukalenteriin eli siihen, missä eläinradan merkissä Kuu kulloinkin taivaalla on. Myös Kuun vaiheet ja planeettojen keskinäinen asettuminen otetaan huomioon.
Esimerkiksi juuri ennen marraskuun täysikuuta (eli 15. päivää) on syystä tai toisesta kaikkein paras hetki hiusten värjäämiselle.
Tänään eli marraskuun 1. päivänä on uudenkuun vaihe eli se ajankohta, jolloin Aurinko valaisee Maasta katsottuna Kuun vastakkaisen puolen. Kuu näyttää meille siis täysin pimeältä. Nyt ei kuitenkaan kannata jäädä odottelemaan valoa, vaan maanviljelijän almanakan mukaan tämä uusikuu antaa parhaat lähtökohdat eläinten astuttamiselle, mutta toisaalta myös teurastamiselle. Jostain syystä paras ajankohta hakkuiden aloittamiselle on myöskin juuri tänään.
Jos kuitenkaan tällaisiin aktiviteetteihin ei ole tarvetta, niin aina voi panna olutta tai siideriä. Senkin taataan onnistuvan ”kuuttoman” taivaan alla.
Lue myös:
Yleistieto
Jos on olemassa ensimmäisen ja kolmannen maailman maita, niin onko välissä toinen maailma?
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää sen, onko olemassa jokin ”toinen maailma”, kun yleensä puhutaan vain ensimmäisen ja kolmannen maailman maista.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Jos on olemassa ensimmäisen ja kolmannen maailman maita, niin onko välissä toinen maailma?
Ensimmäinen ja kolmas maailma ovat jokseenkin tuttuja: kolmannella maailmalla viitataan kehitysmaihin ja ensimmäisen maailman maat ovat länsimaita. Loogisesti pääteltynä pitäisi siis olla vielä niitä toisen maailman maita.
Termit ovat jo melko vanhentuneita ja poistuivat yleisestä käytöstä kylmän sodan loppumisen myötä jo vuosikymmeniä sitten. Ensimmäistä maailmaa näkyy nykyään käytettävän enimmäkseen #firstworldproblems-vitseissä, joissa hyväosaiset kertovat mitättömistä ongelmistaan, kun ”oikeita” ongelmia ei ole.
Ensimmäisellä maailmalla tarkoitetaan, tai tarkoitettiin, toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltoja, Kanadaa, suurinta osaa Euroopan maista, Australiaa ja Uutta-Seelantia – eli niin sanottuja länsimaita. Joissain yhteyksissä myös Japani saatettiin laskea mukaan ensimmäiseen maailmaan.
Kolmannen maailman mailla viitataan pääosin köyhiin ja kehittyviin maihin Afrikassa, Aasiassa, Lähi-idässä ja Etelä-Amerikassa. ”Kolmas maailma” ei kuitenkaan ole millään lailla yhtenäinen ryhmä, eikä termi ole enää toimiva. Esimerkiksi Brasilian, Malawin ja Syyrian niputtaminen samaan kategoriaan on typerää, vaikka ne kaikki ovat perinteisessä mielessä kolmannen maailman valtioita ja kehitysmaita. Vaikka jokaisessa niissä on köyhyyttä, on Brasilia yksi maailman suurimmista talouksista.
Ja sitten päästään vihdoin siihen kysymyksen aiheeseen eli toiseen maailmaan. Ehkä jo arvaatkin, mitä sillä on tarkoitettu: Neuvostoliittoa ja sen liittolaisia eli niin sanottua itäblokkia. Sattuneesta syystä ”toinen maailma” poistui sanana käytöstä 1990-luvun alussa – samaan aikaan Neuvostoliiton kanssa.
Aivan alkuperäisen määritelmän mukaan ensimmäinen maailma oli Yhdysvallat liittolaisineen, toinen maailma oli Neuvostoliitto liittolaisineen ja kolmannen maailman maihin lukeutuivat ne valtiot, jotka eivät kuuluneet kumpaankaan edellä mainittuun ryhmään. Eli esimerkiksi Suomi oli tämän määritelmän mukaan kolmannen maailman maa.
Lue myös:
Yleistieto
Miesten mielestä naiset ovat syksyisin viehättävämpiä: 10 erikoista faktaa syksystä ja sen vaikutuksesta – osa 2
Nyt ollaan jo pitkällä syksyssä ja Listafriikki keräsi tästä masentavaksikin kutsutusta vuodenajasta erikoisia faktoja, jotka saattavat muuttaa suhtautumistasi.
Kun kysytään lempivuodenaikaa, on monen vastaus aurinkoinen ja lämmin kesä. Toiset rakastavat kevättä, jolloin luonto jälleen puhkeaa kukkaan. Joillekin talvi on parasta aikaa paukkuvine pakkasineen ja valkeine lumihankineen. Mutta harva odottaa syksyä. Onhan ruska toki kaunis, mutta sateet ja pimeys saavat alakuloiseksi.
Tällä listalla tarkastelemme syksyä hieman erilaisesta näkökulmasta. Miltä syksy näyttää, tuoksuu ja tuntuu? Ja miksi juuri syksy on rakkauden aikaa?
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi syysfaktaa voit lukea tästä:
10 erikoista faktaa syksystä ja sen vaikutuksesta – osa 1
Syksy saa hormonit hyrräämään – kirjaimellisesti
Useissa tutkimuksissa on todettu, että niin miesten kuin naistenkin testosteronitasot nousevat syksyn tullen. Kukaan ei kuitenkaan tiedä mistä se johtuu. Vaikuttaako vähenevä päivänvalo hormonitoimintaan? Vai onko syynä lisääntynyt läheisyys? Mikä on seurausta mistäkin?
Listan ensimmäisessä osassa käytiin jo läpi sitä, että syksyt tosiaankin ovat ihmisten elämässä lähimpänä sellaista ajanjaksoa, joka eläimillä tunnetaan lisääntymiskautena. Joten enää on turha sanoa, että kevät saisi hormonit hyrräämään!
Jos vielä haluat jotain kiistatonta todistusaineistoa syksyn aiheuttamasta rakkauden huumasta, niin tässä tulee kaikille välttämätön tiedonjyvänen. Kurpitsahan on sellainen vihannes, joka ehkä vahvimmin liitetään syksyyn.
Chicagolainen hajuihin ja makuihin erikoistunut hoito- ja tutkimuslaitos selvitti vuonna 1995 tehdyssä kokeessa, mitkä tuoksut kiihottavat miehiä eniten. No, tutkimuksessa selvisi, että kurpitsapiirakka yhdistettynä laventeliin oli kaikkein huumaavin tuoksu: se lisäsi peniksen verenvirtausta keskimäärin 40 prosentilla.
Joten ei muuta kuin leipomaan!
Metsästäjän kuu on vuoden 2024 suurin ja kirkkain superkuu
Lähimpänä syyspäiväntasausta (syyskuun 22. päivä) esiintyvä täysikuu in nimeltään sadonkorjuun kuu. Sadonkorjuun kuu voi siis valaista taivaan syys- tai lokakuussa. Sitä seuraava täysikuu taas on nimeltään metsästäjän kuu. Pimenevät illat valaiseva täysikuu on ennen keinovaloja mahdollistanut sen, että maanviljelijät ovat voineet iltaisin jatkaa sadon korjaamista ja metsästäjät eläinten jäljestämistä vielä auringon laskettua mailleen. Siitä nämä täysikuut ovat siis saaneet nimensä.
Tänä yönä (lokakuun 17. päivänä) taivaalle nouseva metsästäjän kuu on myös yksi vuoden 2024 neljästä superkuusta. Eikä siinä vielä kaikki. Tämä superkuu on vuoden suurin ja kirkkain!
Kuun kiertorata on elliptinen, joten sen etäisyys Maasta vaihtelee 406 700 ja 356 400 kilometrin välillä. Superkuulla tarkoitetaan sitä, että radallaan kiertävä Kuu on meitä lähimpänä (tai hyvin lähellä lähintä pistettä) juuri täydenkuun aikaan. Ja koska Kuu on silloin Maata lähimpänä, näyttäytyy se myös erityisen kirkkaana ja mahdollisimman suurena.
Superkuita on joka vuosi muutama ja ne esiintyvät aina peräkkäin. Vuonna 2024 superkuita on siis yhteensä neljä, joista lokakuun metsästäjän kuu on kolmas.
Tänä yönä Kuu on täysikuuna kaikkein lähimpänä meitä – ”vain” 357 363 kilometrin päässä. Siksi on kirkkaampi ja näyttää suuremmalta kuin mikään muu tämän vuoden täysikuista.
Se on 122 kilometriä lähempänä kuin syyskuun 18. päivänä nähty sadonkorjuun superkuu. Vuoden 2024 viimeinen superkuu nousee taivaalle ensi kuun 15. päivänä, mutta se onkin sitten jo 4500 kilometriä kauempana kuin nyt näkyvä metsästäjän kuu.
Lue myös: Miten ja miksi Kuun väri vaihtelee?
Miesten mielestä naiset ovat syksyisin viehättävämpiä
Listan ensimmäisessä osassa puhuttiin kiihtyvästä hiusten irtoamisesta, mutta siitäkin huolimatta naiset ovat vastakkaisen sukupuolen mielestä kaikkein puoleensavetävimpiä juuri syksyisin. Perception-lehdessä vuonna 2008 julkaistun tutkimuksen mukaan naisten viehättävyys kasvaa ilman viilenemisen myötä.
Eri vuodenaikoina koehenkilöille, heteroseksuaaleille miehille, näytettiin nuorten naisten kasvokuvia, sekä kuvia eri kokoisista ja mallisista naisten vartaloista ja rinnoista. Miesten tuli arvioida kuvissa olevien kohteiden viehättävyyttä.
Kasvojen perusteella tehty arviointi ei muuttunut vuodenaikojen mukaan, mutta toisin oli vartaloiden suhteen. Koehenkilöt pitivät erilaisia naisten kehoja huomattavasti viehättävämpinä syksyisin ja talvisin.
Tutkijat päättelivät, että tulos oli seurausta niin kutsutusta kontrasti-ilmiöstä. Kesäisin miehet näkevät jatkuvasti vähäpukeisia naisia, eli tökerösti sanottuna katseltavaa on yllin kyllin. Ilmojen viiletessä kaikki laittavat luonnollisesti enemmän vaatekerroksia, joten teorian mukaan virikkeitä on silloin vähemmän ja ”kriteerit ovat alhaisemmat”.
Syksyn synty kreikkalaisessa mytologiassa
Nykyään tiedämme vuodenaikojen vaihtelun johtuvan siitä, että maapallo kiertää Aurinkoa kallellaan. Kallistuskulmasta johtuen auringonsäteet jakautuvat vuoden eri aikoina epätasaisesti eteläiselle ja pohjoiselle pallonpuoliskolle, ja erot vuodenaikojen välillä ovat sitä suurempi, mitä kauempana päiväntasaajasta ollaan.
Kreikkalaisessa mytologiassa on kuitenkin hieman erilainen selitys vuodenajoille, erityisesti syksylle.
Kaiken keskiössä on Persefone, kevään ja kesän jumalatar sekä manalan valtiatar. Persefone oli ylijumala Zeuksen ja tämän siskon Demeterin kaunis tytär.
Zeuksen veli Haades, tuonpuoleisen valtija ja vainajien jumala, oli mieltynyt Persefoneen, mutta tiesi etteivät vanhemmat suostuisi lähettämään tytärtään ikuisesti manalaan. Niinpä hän päätti napata veljentyttärensä ja näin pakottaa tämän vainajien valtakunnan jumalattareksi.
Persefonen äiti Demeter oli sadonkorjuun ja kaiken elävän jumalatar. Demeter oli suunniltaan tyttärensä kidnappauksen vuoksi ja eikä suuttuneena sallinut minkään kasvavan maan päällä. Sadot kuihtuivat, kun hän kielsi kasveja kasvamasta ja lopulta maa oli kuiva autiomaa. Ylijumala Zeus tuskastui tilanteeseen, sillä kuolevaiset olivat nälänhädässä. Hän käskytti Haadesia palauttamaan Persefone äidilleen, mutta manalan valtija oli tehnyt temppuja, joiden vuoksi tyttö ei voinut enää pysyvästi poistua tuonpuoleisesta.
Niinpä veljekset tekivät sopimuksen: Persefone viettäisi vuosittain neljä kuukautta manalassa aviomiehensä kanssa ja lopun vuotta äitinsä kanssa.
Aina kun Persefone palasi manalaan, pysäytti Demeter kaiken elävän kasvamisen: näin tuli syksy. Kevät koitti ja Demeter salli kasvien taas kasvavan, kun Persefone nousi tuonpuoleisesta.
Syksyllä syntyneet lapset saavat kaikki ”nallekarkit”
Tiedäthän lausahduksen ”ei mene nallekarkit tasan”? No, jos olet syntynyt syksyllä, niin sinulla on karkkeja taskut täynnä!
Chicagon yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan syys-, loka- ja marraskuussa syntyneet ihmiset elävät todennäköisemmin satavuotiaiksi kuin vuoden muina aikoina syntyneet. Tutkimukseen kerättiin tietoja yli 1500:sta vähintään satavuotiaaksi eläneestä, aivan 1800-luvun lopulla syntyneestä, ihmisestä. Vertailua tehtiin koehenkilöiden sisaruksiin ja puolisoihin, millä saatiin selvitettyä perimän ja ympäristön osuutta asiaan.
Analyysissa tultiin siihen tulokseen, että lapsen ensimmäiset kuukaudet ovat äärimmäisen tärkeitä koko loppuelämää ajatellen. Syksyllä syntyneet säästyivät elämänsä ensihetkinä kesän kuumuudelta ja toisaalta talven kylmyydeltä. Lämpötilaa tärkeämpänä tekijänä tutkijat ovat pitäneet vastasyntyneen välttymistä tartuntataudeilta, jotka erityisesti 1800-luvun lopulla olivat yleisiä keväisin ja kesäisin, sekä alkutalvesta.
Samankaltaiseen tulokseen on päästy myös Saksassa tehdyssä tutkimuksessa, jossa todettiin loka-joulukuussa syntyneiden elävän tilastollisesti merkittävästi muita pidempään.
Nähtäväksi jää, onko malli sama viidenkymmenen tai sadan vuoden päästä, kun vauvoja eivät nykyaikana uhkaa enää samanlaiset vaarat kuin yli 120 vuotta sitten.
Toisen Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan syksyisin syntyneet lapset pärjäävät keskimääräistä paremmin koulussa aivan ylimmille luokille saakka. Se saattaa toki johtua yksinkertaisesti siitä, että siellä monessa koulussa vuosiluokkajako katkeaa syyskuussa, joten syksyllä syntyneet ovat luokkansa vanhimpia. (Joskaan sen ei uskoisi vaikuttavan muutamaa ensimmäistä vuotta pidemmälle.)
Syksyssä on jotain taikaa, mutta älä silti heitä kirvestä kaivoon, jos et ole yksi onnekkaista ruskan aikaan syntyneistä lapsista.
10 erikoista faktaa syksystä ja sen vaikutuksesta – osa 1
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä pohditaan tällä kertaa hymykuoppia. Mitä hymykuopat oikeastaan ovat ja miksi vain joillakin ihmisillä on sellaiset. Toisaalta hymykuopat voi myös hankkia – kirurgin veitsen avulla.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Mitä hymykuopat ovat?
Hymykuoppa syntyy silloin, kun isolla poskiluulihaksella, zygomaticus major, on suupielessä kaksi kiinnityskohtaa. Iso poskiluulihas johtaa poskipäästä kohti suupieltä ja supistuessaan se venyttää suuta leveämmäksi ja kaartaa suupieliä ylöspäin. Tämä lihas saa siis aikaan hymyn.
Joidenkin ihmisten iso poskiluulihas haarautuu kahteen osaan, jolloin suupielessä on kaksi kiinnityskohtaa. Kun lihas supistuu, ilmestyy kiinnityskohtien väliin kuoppa – hymykuoppa.
Erilaisen kiinnityskohdan syntymisen ajatellaan olevan seurausta pienestä mutaatiossa yhdessä lihakseen liittyvässä geenissä, joskin tutkimustietoa on melko vähän, joten vaikuttavia geenejä voi olla useita. Hymykuoppien uskotaan olevan vallitsevasti periytyvä ominaisuus eli jos toisella vanhemmalla on hymykuopat, ovat sellaiset usein myös lapsilla.
Hymykuopat voivat kadota
Vaikka hymykuoppa on fyysinen ominaisuus, joka johtuu lihaksen mallista, voi se hävitä iän myötä. Usein onkin niin, että lapsena hymyä sulostuttaneet kuopat katoavat mystisesti.
Katoamistemppu ei kuitenkaan ole mikään mysteeri, vaan johtuu siitä, että yhtä lailla kuin koko ihminen kasvaa, niin myös kasvojen lihakset kasvavat ja kehittyvät. Hymykuoppa voi siis luonnollisesti ”liikkua” paikasta toiseen, madaltua hankalasti havaittaviksi tai sitten kadota kokonaan.
Toisaalta hymykuoppa voi kasvusta johtuvien muutosten vuoksi tulla myös esiin lapsen varttuessa.
Hymykuopat voi myös hankkia
Monen mielestä hymykuopat ovat suloinen ominaisuus. Mutta niitä ihailevien kannalta on valitettavaa, että ihmisellä joko on hymykuopat tai sitten ei. Toisaalta plastiikkakirurgian avulla voidaan saada aikaan lähes mitä tahansa; myös hymykuopat.
Iltalehti kertoi syksyllä 2019 suomalaisesta Janni Halosesta, joka oli aina pitänyt hymykuoppia ”supersöpöinä”, mutta geenit eivät sellaisia hänelle olleet suoneet. Haloselle kuitenkin selvisi erään huvikseen tehdyn nettisurffailun lomassa, että hymykuopat on mahdollista hankkia kirurgisesti, joten hän tarttui tuumasta toimeen.
Halonen hakeutui lontoolaiselle klinikalle, jossa poskista poistettiin parinkymmenen minuutin mittaisessa operaatiossa pala kudosta ja haavat tikattiin kiinni. Hintaa operaatiolle tuli hieman reilut 1700 euroa. Nainen oli hyvin tyytyväinen lopputulokseen ja kertoo nauttivansa pienestä ekstrasta, jonka hymykuopat hänen hymyynsä antavat.
Halosen mukaan kyseinen operaatio on ainakin vielä harvinainen Euroopassa, mutta esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa leikkaus on varsin suosittu.
Hymykuoppia on tehty keinotekoisesti ennenkin
Mitä ilmeisimmin hymykuopat ovat olleet haluttu ominaisuus jo pitkään, sillä vuonna 1926 Yhdysvalloissa myönnettiin patentti Dimple Makerille. Dimple Maker oli nimensä mukaisesti ”hymykuopan tekijä”, mutta muistutti enemmänkin keskiaikaista kidutusvälinettä.
Koje pysyi kasvoilla korvien taakse asetettavilla sangoilla ja leuan alta kiersi metallinen jousi. Poskien kohdalla oli nupit, jotka painautuivat syvälle ihoon tarkoituksenaan luoda pysyvät hymykuopat. Erityisen suosittua kapistusta Dimple Makerista ei koskaan tullut, sillä sen käyttäminen oli arvatenkin erittäin kivuliasta ja aiheutti lääkäriliiton mukaan purentavikoja.
Samanlaisia menetelmiä on toki käytössä edelleen, sillä netistä löytyy läjäpäin videoita hymykuoppien hankkimiseen. Suosittuja keinoja ovat erilaiset imutyylit ja sormilla tai jollain tikkumaisella esineellä painaminen.
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tällä kertaa muun muassa sen, mitä kummaa isoisälle mahtaa tapahtua, kun joku ottaa tilaisuudesta vaarin.
Lisäksi pohdimme sitä, voiko linnunkakka vahingoittaa auton maalipintaa.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä? Mutta tässä siis tämän kertaisia lukijoiden kysymyksiä!
Mitä isoisälle tapahtuu, kun joku ottaa tilaisuudesta vaarin?
Huoli pois! Vaari-sanalla ei ole tässä tapauksessa mitään tekemistä kenenkään isoisän kanssa, joten vaarit voivat tästäkin eteenpäin osallistua erilaisiin tilaisuuksiin ja juhliin ilman pelkoa siitä, että joku veisi heidät mukanaan.
Kun joku ottaa tilaisuudesta vaarin, käyttää hän tilaisuuden hyväkseen. Myös neuvosta voi ottaa vaarin, jolloin neuvoa noudatetaan. Vaari on lainattu ruotsin kielen sanasta var tai vara, joka merkitsee huolenpitoa ja huomiota. Esimerkiksi ta vara på kääntyy suomeksi muotoon huolehtia tai paremminkin hyödyntää eli toisin sanoen ”ottaa vaarin”.
Vaarin ottaminen on esiintynyt suomen kirjakielessä aivan alusta alkaen, sillä Mikael Agricola käytti ilmausta vuonna 1548 julkaistussa Uuden testamentin suomennoksessa. Tässä ote Roomalaiskirjeestä: ”Jos iollain iocu Wirca ombi / Nin ottacan Wirghastans waarin”. Nykyisessä käännöksessä tuo kohta (Room. 12:7) kuuluu: ”Palvelutehtävän saanut palvelkoon”.
Vaaria voi käyttää toki kuten mitä tahansa muutakin suomen kielen sanaa, joten toiselle voi sanoa: ”Pidä vaari itsestäsi”. Vuosikymmeniä sitten vaari on esiintynyt myös yhdyssanoissa ja esimerkiksi psykologiassa on puhuttu itsevaarinotosta, joka nykyisin tunnetaan paremmin itsereflektointina. Kenen muun mielestä itsevaarinotto kuulostaa paljon paremmalta?
Lue myös: Suomalaiset sanonnat – onko näissä mitään järkeä?
Voiko linnunkakka vahingoittaa auton maalipintaa?
Toivottavasti tämän kysymyksen esittäjä on jo putsannut lintujen jätökset autostaan, sillä kaikessa yksinkertaisuudessaan: kyllä, linnunkakka vahingoittaa auton maalipintaa. Jos yläilmoista tipahtaa epämiellyttävä tervehdys autoon, kannattaa se pestä mitä pikimmiten pois, sillä linnunkakka voi syövyttää maalipinnan hyvinkin nopeasti. Eikä kyseessä tarvitse olla parven suorittama pommitus, vaan yksikin läjä riittää vaurion syntymiseen.
Linnunkakka on ikävää tavaraa siksi, että se tulee linnusta ulos kloaakin kautta. Kloaakissa eli niin sanotussa viemärisuolessa yhdistyvät sekä suoli, virtsatiet että sukupuolielinten tiehyet. Linnun jätös on sekoitus ulostetta ja virtsaa, mikä tekee siitä happaman ja siten syövyttävän.
Ja miten nopeasti tuho voi tapahtua? Jos olosuhteet ovat optimaaliset maalivaurion syntymiselle – eli on lämmin ja aurinkoinen päivä – voi linnunkakka jättää pysyvän jäljen jo minuuteissa.
Jäiks! Autossa kannattaa siis aina pitää vesipullo; jos ei muuten, niin lintujen jätösten huuhtelemista varten!
Lue myös:
-
Elämäntapa1 viikko sittenViimeisistä toiveista Hollywood-leffan arvoiseen tapaukseen: 10 uskomatonta tippaustarinaa – osa 1
-
Tiede1 viikko sitten
Norsut nukkuvat seisten, koska muuten ne kuolisivat: Eläinten 10 eriskummallista nukkumistapaa – osa 2
-
Yleistieto6 päivää sitten
Suomessa kiidettiin luistimilla jo yli 5000 vuotta sitten: 10 keksintöä, jotka ovat huomattavasti vanhempia kuin voisi kuvitella – osa 2
-
Yhteiskunta3 päivää sitten
10 painajaismaista maskia ja naamiota ihmiskunnan historiasta – osa 2
