Yleistieto
Sudoku, kiltti, nolla – Nämä keksinnöt ovat huomattavasti uudempia, kuin olisit uskonut!
Tällä listalla aiheena ovat keksinnöt ja nyt Listafriikki esittelee asioita ja esineitä, jotka ovat huomattavasti tuoreempia, kuin voisi kuvitella.
Lista on vähän kuin jatko-osa parin viikon takaiselle 10 keksintöä, jotka ovat huomattavasti vanhempia kuin voisi kuvitella -listalle, mutta nyt käännetään aikakäsitys toiseen suuntaan, kuten otsikostakin voi jo päätellä.
Nyt listalle pääsevät muun muassa sudoku, kaupat ja kiltti. Miten vanhoja uskoisit noiden olevan? Kohta ei tarvi enää veikkailla, vaan lähdetään pidemmittä puheitta listan pariin – veikkaan, että edessä voi olla yllätyksiä!
Sudoku
Mitä ajatuksia tulee mieleen sanasta sudoku? Itsellä mielikuva liittää johonkin vuosisatojen päähän ja tietenkin Japaniin. Kummatkin olettamukset ovat virheellisiä, sillä sudoku keksittiin Yhdysvalloissa vuonna 1979!
Erilaisia numeroihin perustuvia pulmatehtäviä oli toki ollut aiemminkin, mutta ensimmäinen 9 × 9 -ruudukko, jossa on muutamia esitäytettyjä ruutuja, ilmestyi newyorkilaisessa Dell Puzzle Magazines -lehdessä vuonna 1979. Tehtävän nimi oli Number Place eli suoraan suomennettuna Numero Paikka, ja sen oli laatinut eläkkeellä ollut arkkitehti ja pulmatehtävien ystävä Howard Garns.
Japanilainen älytehtävien laatija Maki Kaji kiinnostui Garnsin tehtävistä ja rupesi suunnittelemaan sellaisia itsekin. Japanissa ilmestyneeseen lehteensä Kaji muutti pelille nimeksi sudoku, ja nousevan auringon maan kansalaiset pääsivät täyttämään sudokuja vuonna 1984. Länteen sudokut palasivat 2000-luvun alussa, kun uusiseelantilainen Wayne Gould kehitti tietokoneohjelman, joka valmisti sudokuja massatuotantona.
Sudokut saivat muutamaksi vuodeksi koko maailman polvilleen ja kaikki varmasti luulivat ratkovansa ikiaikaisia, japanilaisia älytehtäviä. Täällä ainakin nousee yksi käsi.
Kanadan lippu
Kanadan lippu on sellainen, jonka varmasti kaikki tunnistavat ja osaavat yhdistää oikeaan maahan. Sen kohdalla ei kansalaisuutta tarvitse arpoa, vaikka eri maiden lippujen tuntemus ei olisikaan parasta A-luokkaa.
Heinäkuun 1. päivänä vuonna 1867 perustettiin maa nimeltään Kanada, josta kuitenkin tuli saman arvoinen valtio Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa vasta vuonna 1931. Täydellisesti itsenäinen maasta tuli vasta vuoden 1982 perustuslakimuutoksen myötä, jolloin viimeiset hallinnolliset siteet entiseen siirtomaavaltaan poistettiin. Eli yllättävän nuori on Kanada itsessäänkin.
Mutta jos ajatellaan, että maa muodostettiin yli 150 vuotta sitten, on punavalkoinen vaahtaranlehtilippu otettu käyttöön todella myöhään, vasta vuonna 1965! Sitä ennen käytössä oli Red Ensign, Ison-Britannian kauppalaivaston lippu, koristeenaan neljän perustajamaan – Englannin, Skotlannin, Irlannin ja Ranskan kuningaskunnan – vaakunat. Kolme vaahteranlehtä kuvasi tietenkin uutta, muodostettua maata.
Eli vaahteranlehti oli jo kauan toiminut Kanadan symbolina, mutta vuonna 1965 siitä tuli lopullisesti kansallinen tunnus uuden lipun myötä.
Luotiliivit naisille
Kaikkein tuorein keksintö tällä listalla on luotiliivit naisille. Jonkinlaisia suojaavia varusteita on toki ollut lähes niin kauan kuin ihminen on sotinut, eli voisiko sanoa, että aina. Mutta ne on aina tehty miehille, vaikka naiset ovat yhtälailla olleet mukana kyseistä suojavarustetta vaativissa toiminnoissa, esimerkiksi puolustusvoimissa tai poliisissa.
Vaikka luotiliivejä on ollut olemassa erikokoisia, on ne suunniteltu miehen ylävartalolle. Samaa sukupuolta olevia ihmisiä ei voi tietenkään istuttaa samaan muottiin, mutta miehen ja naisen ruumiinrakenteessa on keskimääräisesti muutama vissi ero. Usein naisen ylävartalo on lyhyt ja jalat pitkät, kun verrataan saman mittaiseen mieheen. Oikean mittaiselle henkilölle (lue: miehelle) suunniteltu luotiliivi on siis jättänyt naisen käsien alle vaarallisen aukon ja toisaalta esimerkiksi autossa istuessa liivi painaa lantioon tai nousee selästä ylöspäin. Myös liivin ylin osa on tehty miehen leveille hartioille, jolloin aseen nostaminen tähtäysasentoon on hankalaa ja käsien liikuttaminen rajoittunutta. Ja sitten tullaan siihen kaikkein yksinkertaisimpaan eroon: naisilla on rinnat. Monet naissotilaat ovatkin joutuneet rintojensa vuoksi ottamaan liian suuren liivin, jolloin asuste ei sitten muualta olekaan istunut.
Huolimatta näistä ilmiselvistä turvallisuusongelmista, naisille ei ole ollut omia luotiliivejä vielä edes kymmentä vuotta, vaan he ovat joutuneet käyttämään huonosti istuvia ja vaarallisia suojavarusteita.
Yhdysvaltain armeija alkoi vasta vuonna 2012 testaamaan erityisesti naisille suunniteltuja luotiliivejä. Tuolloin armeijan aktiivipalveluksessa naisten osuus oli 14 %. Uudessa mallissa oli tuolloin muotoiltu rinta, säädettävä vyötärö ja liivi oli hartioista kapeampi ja kokonaisuudessaan lyhyempi. Yksi iso muutos oli myös suojalevyn siirtäminen liivin sisältä ulkopuolella sijaitsevaan taskuun, jolloin se edelleen suojasi sisäelimiä, mutta ei painanut kivuliaasti rintoja.
Ciabatta
Kuvittele mielessäsi italialainen ateria… Mieleesi piirtyy varmasti kuva lautasellisesta pastaa ja sen ohessa palanen ciabatta-leipää. Tämä mielikuvitusharjoitus olisi ollut erilainen vielä 1980-luvun alussa, sillä tuo peri-italialainen leipä on on kehitetty vasta vuonna 1982.
Leipää on tietysti leivottu vuosituhansia, mutta ciabatta, tuo leipomoiden suosituin ruokaleipä, on yllättävän uusi juttu. Se syntyi viikkoja kestäneen kehitystyön ja lukuisten kokeilujen jälkeen Venetsian lähellä sijaitsevassa Adrian kaupungissa, kun paikallisen mylläriperheen poika Arnaldo Cavallari päätti leipoa uudenlaisen leivän. Tuon leipomuksen taustalla oli alati kasvava patonkien maahantuonti Ranskasta, ja vieraan maan leivät olivat nousemassa Italiassa markkinoiden ykköstuotteeksi. Oli siis aika kehittää kotimainen vastine.
Hieman samantyyppisiä leipiä oli toki tehty muuallakin Pohjois-Italiassa, mutta Cavallari nimesi oman, ainutlaatuisen kosteasta taikinasta tehdyn luomuksensa ciabattaksi, joka on viittaus leivän ulkonäköön. Italiankielinen ciabatta-sana tarkoittaa tohvelia. Tuo leipä sitten levisi kulovalkean tavoin ympäri Eurooppaa ja lopulta muualle maailmaan.
Ciabatta on vaatimattomasti nimetty leiväksi, joka pelasti Italian. Miltä? No, ehkä kansalliselta häpeältä ja ranskalaisen keittiön vyöryltä.
Nolla
Ykkösen uskotaan olleen ensimmäinen ihmisten käyttämä numero, sillä yli 20 000 vuotta vanhoista luista on löytynyt merkkejä, jotka viittaavat jonkinlaiseen kirjanpitoon. Se tietysti on ihan maalaisjärjelläkin pääteltävissä, että ykkönen, vaikka sillä ei todennäköisesti mitään nimeä ollutkaan, oli ensimmäinen numero.
Sitten tullaankin rutkasti ajassa eteenpäin ja nykyisen Irakin alueella sijainneen Sumerin korkeakulttuurin kukoistuksen vuosiin 3000-luvulle eaa. Sumerin alueella sijaitsivat mahdollisesti maailman ensimmäiset kaupungit ja siellä syntyivät niin pyörä kuin kirjoitustaitokin. Sumerilaiset alkoivat myös ensimmäisinä käyttää muitakin numeroita kuin nollaa ja siellä matematiikka sekä syntyi että otti tieteenä valtavia harppauksia. Mutta nollaa he eivät käyttäneet. Niin kuin eivät ketkään muutkaan vuosituhansiin.
Babylonialaiset jättivät 200-luvulla eaa. esimerkiksi luvussa 4807 tyhjän kohdan siihen, missä nykyään on nolla. Koska se johti helposti sekaannuksiin, alkoivat he merkitä tyhjän kohdan sijasta numeroiden väliin kolmion mallisen kuvion. Sekään ei ollut numero, vaan vain laskemista selkeyttävä merkki.
Taas tultiin vuosisatoja eteenpäin.
Noin vuoden 350 tienoilla mayat alkoivat käyttää varsinaista numeerista nollaa, mutta hekään eivät käyttäneet sitä monimutkaisissa laskuissaan. Vasta 400-luvulla numero nolla, 0, sellaisena kuin me sen nykyään tiedämme, keksittiin Intiassa. Numerot ja matematiikka olivat olleet olemassa tuhansia vuosia ilman nollaa. Intialaista nollaa pidetään yhtenä ihmiskunnan suurimmista keksinnöistä, sillä se oli täysin välttämätön modernin matematiikan ja fysiikan kehittymiselle – ja sitä myöten lähes kaikelle, mitä ympärillämme tapahtuu.
Kiltti
Kuva: Pixabay
Yhdistetäänkö mitään asiaa tai esinettä Skotlantiin enemmän kuin kilttiä. Tuo miesten kansallispukuun kuuluva, polvipituinen ja laskostettu ruutuhame on skottilaisuutta parhaimmillaan. Perinteisesti kiltin kankaan ruutujen värin ja koon yhdistelmällä on saatu aikaan oman klaanin tunnus, joten mikä tahansa ruudullinen hame ei kiltiksi käy.
Kun puhutaan Skotlannin ylämaan klaaneista, laukkaavat ajatukset useiden satojen vuosien päähän. Varmasti skotit taistelivat ensimmäisen vuosituhannen jälkimmäisellä puoliskolla viikinkejä vastaan kiltit hulmuten!?
No ei mennyt aivan niin. Se kiltti, joka nykyään tunnetaan skotlantilaisuuden symbolina on itseasiassa syntynyt vasta 1720-luvulla. Myöhäisen syntyajankohdan lisäksi hämmennystä herättää kiltin keksijän, Thomas Rawlisonin, kotimaa: hän oli englantilainen, eli kansalaisuudeltaan pahin mahdollinen vihamies.
Toki skottiklaanien jäsenet olivat pukeutuneet tietyllä tavalla jo aiemminkin, joten ei Rawlison ruutuista hametta aivan tuulesta temmannut. Ylämailla, jossa kelit saattavat vuodenajasta riippumatta olla raadolliset, oltiin jo pitkään pukeuduttu monen metrin mittaiseen, tartaanikankaasta valmistettuun kaapuun. Se oli todellinen monitoimiasuste: sitä voitiin käyttää viittana sateella tai lämpimänä peittona öisin. Päivisin se kiedottiin ja vyötettiin kantajan päälle. Koko Skotlannin asuste filleadh mòr ei kuitenkaan missään nimessä ollut, sillä muut kuin Ylämaiden asukkaat pitivät sitä sivistymättömyyden symbolina.
Mutta takaisin Rawlisonin. Hän siis lanseerasi skottien perinteisestä asusta muokatun version, sillä metrikaupalla kangasta ja lukuisia laskoksia sisältänyt mekko ei ollut käytännöllinen tehdastyössä ja teollisen vallankumouksen puskiessa päälle tarvittiin työvoimaksi kaikki Ylämaiden raavaat miehet. Niinpä Rawlison napsaisi miesten hameista puolet pois ja neuloi niihin muutamat laskokset valmiiksi kiinni.
Valintamyymälä
Valintamyymälä, itsepalvelumyymälä, market tai ihan vain kauppa. Tuo arkipäiväinen instituutio on varsin nuori keksintö. Kaikkea ei aiemmin saanut saman katon alta ja erityisesti kaupungeissa ihmiset hakivat lihan lihakaupasta, leivän leipomosta ja kuivatuotteet sekatavarakaupasta. Toinen suuri ero nykyisenlaiseen kauppaan on se, että vasta melko hiljattain asiakkaat ovat saaneet kiertää ostoksilla korin tai kärryn kanssa itsekseen. Itsepalveluperiaatetta ennemmin asiakas meni kauppaan ja ojensi ostoslistan kauppiaalle, joka sitten keräsi halutut tuotteet kasaan asiakkaan odottaessa.
Itsepalvelukäytännön keksijänä pidetään Clarence Saundersia, yhdysvaltalaista ruokakauppiasta, joka avasi Memphisiin vuonna 1916 ensimmäisen itsepalveluun perustuvan kaupan. Ajatus Piggly Wiggly -valintamyymälän takana oli se, että kun asiakkaat keräävät itse ostoksensa, tulee henkilöstökuluissa säästöä.
Itsepalvelumyymälät alkoivat levitä Yhdysvalloissa ja toisen maailmansodan jälkeen ne löysivät tiensä Eurooppaan; ensin Ruotsiin, Saksan liittotasavaltaan, Ranskaan ja Belgiaan. Suomeen, tarkemmin sanottuna Poriin, ensimmäinen itsepalvelumyymälä tuli vuonna 1949. Sitä pidettiin tuhoon tuomittuna ja täysin hulluna konseptina; toisin kävi.
”Kaikki saman katon alta” -myymälät syntyivät Yhdysvalloissa 1930-luvulla ja levisivät Eurooppaan samaan aikaan itsepalveluperiaatteen kanssa. Sodan runtelemassa Euroopassa ihmiset eivät lämmenneet ajatukselle supermarketeista, ja esimerkiksi Isossa-Britanniassa, jossa ensimmäinen supermarket avautui vuonna 1948, tuotteiden ottaminen hyllyistä itse tuntui asiakkaista epäkohteliaalta ja valikoiman suuri määrä tyrmistytti ihmisiä. Vielä 1950-luvulla supermarkettien markkinaosuus kaikista ruokaostoksista oli vain muutamia kymmeniä prosentteja.
Mutta niin vain maailma on muutamissa vuosikymmenissä muuttunut ja nyt on vaikea kuvitella, että yhdestä ruokakaupasta ei saisi lähes kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä.
Jalustimet
Mikä on historian saatossa ollut sodankäynnin merkittävin keksintö? Helppo kysymys: Kiinassa 800-luvulla keksitty ruuti tietenkin. Jokunen historioitsija saattaisi haastaa tämän näkemyksen tai ainakin nostaa ruudin rinnalle jalustimen.
Mennään ajassa ensin hieman kauemmas. Hevonen kesytettiin viimeistään 5000 vuotta sitten, mutta kesti jonkun tovin, ennen kuin ratsastamisesta koitettiin tehdä mukavampaa, ja ensimmäiset satulantapaiset viritelmät olivat käytössä Assyrian valtakunnan ratsujoukoilla joskus vuoden 700 eaa. tienoilla. Luulisi, että jotain olisi keksitty jo hieman ennemmin. Museoesineitä tutkittaessa on voitu päätellä, että hyvin pian pehmikkeiden lisäämisen jälkeen ihmiset alkoivat liittää niihin erilaisia remmejä ja jopa lautoja, joissa sai pidettyä jalkoja.
Erilaisia jalustinta edeltäneitä versioita kehiteltiin Aasiassa ajanlaskun alun molemmin puolin, mutta Euroopassa ”nautittiin” hevosen kyydistä ilman tukea. Jalustimet tulivat eurooppalaisille tutuiksi aikaisintaan 300-luvulla, kun Keski-Aasian aroilta tulleet hunnit ja Mustanmeren ympäristössä eläneet gootit osoittautuivat hevostensa kanssa täysin ylivertaisiksi vastuksiksi; kiitos jalustinten.
Jalustimet siis mullistivat sodankäynnin täysin. Ratsastajan oli mahdollista tukeutua jalustimiin ja saada huomattavasti enemmän voimaa ja tasapainoa taisteluihin. Ilman jalustimia ratsastaneet olivat heikoilla. Kesti kuitenkin vielä muutaman sata vuotta (muutokset eivät tuohon maailmanaikaan tapahtuneet nopealla sykkeellä), ennen kuin eurooppalaiset tajusivat, mistä oikein on kyse.
🤷♀️ Kerro kommenttikentissä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme, mikä näistä oli kaikkein yllättävin keksintö. Listafriikki koki järkytyksen hetkiä sudokun ja Kanadan lipun kohdalla!!