Yleistieto
Unissakävelijän saa kuin saakin herättää: 10 sitkeää myyttiä ihmiskehosta – osa 2
Nyt heitetään ihmiseen liittyviä sitkeitä myyttejä romukoppaan ja muun muassa ikivanha varoitus unissakävelijän herättämisestä saa kyytiä.
Listafriikki on muutamaankin otteeseen listannut ihmiskehon omituisia ominaisuuksia, mutta näiden tiukkojen faktojen vastapainoksi nyt on luvassa sitkeästi eläviä myyttejä.
Oletko aina kuvitellut, että unissakävelijää ei saa herättää? Tai kuinka usein sinua on kehotettu laittamaan hattu päähän, koska ”suurin osa lämmöstä karkaa pään kautta”?
Esimerkiksi nämä olettamukset ovat virheellisiä. Ne ovat hyvin sitkeästi eläviä uskomuksia, mutta ehkä tämän listan jälkeen muutama myytti on saatu murrettua!
Lista on julkaistu kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi myyttiä voit lukea tästä:
Sokerihumala on vain vanhempien selitys: 10 sitkeää myyttiä ihmiskehosta – osa 1.
Myytti 6: Alkoholi tappaa aivosoluja
R.I.P. maksa, goodbye aivosolut. Näin riimittelee Petri Nygård. Kyseessä on tietenkin vain laulun sanat, mutta aika moni julistaa täytenä faktana, että alkoholi tuhoaa aivosoluja. Se ei pidä paikkaansa – kuten jo ehkä listan aiheen huomioon ottaen osasit arvata.
Vaikka alkoholin nauttimisen jälkeen joskus saattaakin tuntua siltä, että yksi jos toinenkin aivosolu on poistunut keskuudesta, niin tästä ei ole mitään todisteita. Ja usko pois: Asiaa on tutkittu runsaasti.
Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, etteikö alkoholilla olisi negatiivista vaikutusta aivoihin.
Jopa kohtuullisesti juovilla on havaittu, että alkoholi voi aiheuttaa hippokampuksen kutistumista. Hippokampuksella on merkittävä rooli muistin toiminnassa ja se liittyy sekä päättely- että navigaatiokykyyn. Liika juominen voi vaikuttaa myös kehon kykyyn tuottaa uusia aivosoluja.
Pitkäaikainen alkoholismi saattaa johtaa myös Wernicke–Korsakoffin oireyhtymän kehittymiseen. Tuossa sairaudessa hermosoluja kyllä menetetään, mutta suoranaisesti alkoholi ei neuroneita tuhoa. Voi kuulostaa naurettavalta pilkun viilaukselta, mutta joskus sitä näkee harhaanjohtavia juttuja, joissa on listattuna montako aivosolua esimerkiksi pullo kirkasta tai kaksi lasia viiniä tuhoaa.
Ehkä harhaluulo alkoholin aivosoluja tuhoavasta vaikutuksesta on ”vain” pelottelua tai sitten puurot ja vellit ovat menneet sekaisin. Alkoholi nimittäin vaurioittaa hermosolujen päitä, jolloin yhteys muihin neuroneihin sakkaa. Viestinvälitys ei siis toimi normaalisti. Synapsien toiminta kuitenkin palautuu, kun alkoholin juominen loppuu.
Myytti 7: Unissakävelijää ei saa herättää
Vanhan ohjeen mukaan unissakävelijää ei saa missään nimessä herättää, sillä se voi olla kummallekin osapuolelle vaarallista ja unissaan vaeltaja voi jopa menehtyä herätyksen seurauksena. Tätä legendaa kyllä kuulee jatkuvasti, mutta se on huuhaata.
Myytti on ikivanha ja juontaa juurensa aikaan, jolloin ihmiset uskoivat sielun lähtevän nukkuvan kehosta. Unissakävelijän herättäminen tarkoitti siis sitä, että nukkuja olisi tuomittu elämään sieluttomana.
Unissakävelijän saa herättää – se on täysin turvallista. Hän voi olla hetken aikaa hieman sekava, mutta mitään harmia herätyksestä ei koidu. Mutta täysin toinen juttu onkin se, että onko niin tarvetta tehdä. Miksi keskeyttää toisen unet?
Toki huolta voi herättää mahdollinen kompurointi tai muu epämääräinen toiminta, joten unissakävelijän voi rauhallisesti taluttaa takaisin petiin ja vaakatasoon.
Mitä kaikkea ihmiset mahtavatkaan tehdä unissaan? Lue lisää:
10 hullua asiaa, joita ihmiset tekevät unissaan
Mies leikkasi unissaan sukuelimensä irti, koska näki unta vuohen teurastamisesta
Myytti 8: Lämpö karkaa päästä
Kuka muka ei olisi lapsena ja nuorena saanut kuulla kunniaansa, kun pihalle on oltu lähdössä ilman päähinettä. Yleensä kehotukseen on lisätty ”fakta” lämmön karkaamisesta: Suurin osa – jopa 90 prosenttia – lämmöstä haihtuu pään kautta. Hypotermia siis koittaa alta aikayksikön, jos kylmällä säällä ulkoilee ilman pipoa.
Pelkkä myytti se on tämäkin uskomus!
Kehosta haihtuva lämpömäärä riippuu vain ja ainoastaan siitä, mikä osa on paljaana ja kuinka iso tuo paljas alue on. Jos pakkasella menee ulos ilman pipoa ja toinen käsivarsi kokonaan paljaana, niin aivan varmasti enemmän lämpöä karkaa käden kautta.
Tämä harhakäsitys on todennäköisesti saanut alkunsa 1950-luvulla suoritetusta Yhdysvaltojen puolustusvoimien tutkimuksesta, jossa pyrittiin selvittämään kylmän sään vaikutuksia sotilaisiin. Sotilaat puettiin arktisiin oloihin suunniteltuihin asuihin ja heidän kehojensa reaktioita mitattiin. Tutkimuksessa havaittiin, että sotilaat menettivät isoimman osan lämmöstä päänsä kautta.
Loppupäätelmässä jätettiin kuitenkin täysin huomiotta se fakta, että pää oli ainoa ruumiinosa, joka vapaaehtoisilla koehenkilöillä ei ollut säältä suojattuna.
Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Yhdysvaltain armeija otti kyseiset tutkimustulokset osaksi selviytymisopastaan, jossa korostettiin pään suojaamisen merkitystä, sillä ”lähes puolet lämmöstä karkaa pään kautta”. Myytti oli syntynyt.
Tämän vuosituhannen puolella tehdyissä tutkimuksessa on kuitenkin yksimielisesti todettu, että pään kautta karkaa suurin piirtein 10 prosenttia lämmöstä, mikä vastaa pään alueen osuutta kehon kokonaispinta-alasta. Ei siis yhtään sen enempää.
Mutta kannattaa se pää silti suojata pakkasella – aivan kuten jokainen muukin ruumiinosa!
Myytti 9: Kyky laittaa kieli rullalle on perinnöllistä
Vuonna 1940 perinnöllisyystieteilijä Alfred Sturtevant julkaisi artikkelin, jonka väite elää vahvana edelleen. Sturtevantin mukaan kyky laittaa kieli rullalle on perinnöllistä: Jos vanhemmat saavat kielen rullalle, on ominaisuus todennäköisesti myös lapsilla.
Vain 12 vuotta myöhemmin perinnöllisyystieteilijä Philip Matlock osoitti kollegansa väitteen virheelliseksi. Kun Matlock vertaili 33 paria identtisiä kaksosia, löysi hän joukosta seitsemän sisarusparia, joissa toinen kykeni laittamaan kielen rullalle ja toinen ei.
Koska identtiset kaksoset ovat lähtöisin yhdestä ja samasta hedelmöittyneestä munasolusta, on heillä sama perimä. Päätelmä oli selvä: Jos kielen rullalle saaminen olisi perinnöllinen ominaisuus, olisi identtisillä kaksosilla kummallakin kyseinen kyky, tai vaihtoehtoisesti se pitäisi puuttua kummaltakin. Ja edelleen: Jos kyseessä on perinnöllinen ominaisuus, ei sitä voisi oppia. Vuonna 1965 julkaistiin Sturtevantin A History of Genetics -kirja, jossa hän myöntää oman erheensä ja kirjoittaa olevansa häpeissään, että hänen tekemäänsä virhettä opetetaan totuutena.
Myytin kumoavasta tutkimuksesta on kulunut 70 vuotta ja silti harhakäsitys elää vahvana. Sitä jopa käytetään biologian oppikirjoissa malliesimerkkinä yksinkertaisesta ominaisuuden periytymisestä – myös korkeakoulutason oppikirjoissa.
Tässä ei ole sinänsä ole mitään hengenvaarallista, mutta mietipä biologian tunnilla istuvaa lasta, joka koulupäivän jälkeen esittelee rullalle taipuvaa kieltään vanhemmilleen. Jos vanhemmat eivät kykene samaan, saattaa lapselle herätä epäilys siitä, että nämä eivät ole hänen biologiset vanhempansa.
Delawaren yliopiston evoluutiobiologi John McDonald kertoo saaneensa useita yhteydenottoja, joissa ihmiset pohtivat omia sukulaisuussuhteitaan tähän ominaisuuteen tai sen puuttumiseen perustuen. Syytä huoleen ei ole.
McDonald on myös kehottanut opiskelijoitaan harjoittelemaan kielen rullaamista, ja niin vain muutaman minuutin päivittäisellä harjoittelulla kyky on löytynyt noin viikossa.
Myytti 10: Heti syömisen jälkeen ei kannata uida
Tämä on taas niitä myyttejä, joilla pelotellaan lapsia. Mutta on tämä sääntö varmasti estänyt myös aikuisiakin menemästä uimaan ruokailun jälkeen.
Varoituksen mukaan siis tunnin sisällä syömisestä ei pidä mennä uimaan, koska tulee lihaskramppeja. Ja kovasti kramppaavat lihakset hankaloittavat pinnalla pysymistä, mikä taas hankaloittaa hengissä pysymistä. Virheellinen ajatusketju tässä takana on se, että aterian jälkeen vatsan alueelle virtaa runsaasti verta edistämään ruoansulatusta. Tuo veri olisi sitten pois lihaksista ja siksi riski krampeista kasvaa.
Varoittelu on kuitenkin turhaa, sillä lääketieteellisesti ei ole kyetty todistamaan, että täydellä vatsalla tulisi vedessä yhtään sen enempää kramppeja.
Tokikaan täydellä vatsalla urheilu ei välttämättä ole miellyttävää puuhaa, mutta hengenvaarallista aaltoihin sukeltaminen ei sen puolesta ole.
Myytti on ikivanha, sillä ainakin vuonna 1908 se on jo tunnettu. Tuolloin se lisättiin yhdysvaltalaisten partiopoikien käsikirjaan. Ohjeen mukaan poikien piti odottaa ruokailun jälkeen kokonaista 90 minuuttia ennen uimaan menemistä, muuten he saattaisivat hukkua. ”Ja se on sitten oma vikasi”, uhkailee käsikirja.
Lue myös: