Yhteiskunta
Vanhempien kosketus herätti vauvan henkiin: 10 uskomatonta selviytymistarinaa – osa 1
Nämä 10 uskomatonta selviytymistarinaa olisivat voineet saada täysin erilaisen lopun, sillä jokaisessa tapauksessa todennäköisyydet olivat selviytymistä vastaan.
Ihmiselämään kuuluvat valitettavasti järkyttävät tragediat, joiden seurauksena me joudumme luopumaan meille tärkeistä ihmisistä.
Listafriikki keskittyy kuitenkin tällä listalla kymmeneen uskomattomaan selviytymistarinaan eli tilanteisiin, joissa mahdoton muuttui mahdolliseksi. Näitä tarinoita yhdistää tärkeä opetus: aina on olemassa toivoa, näyttää tilanne sitten miten pahalta tahansa.
Tällä listalla olevat tekstit ovat hyvin yksityiskohtaisia eivätkä siten välttämättä sitä kaikkein kauneinta luettavaa, mutta jokaisella tarinalla oli lopulta onnellinen loppu.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset viisi käsittämätöntä selviytymistarinaa ovat luvassa myöhemmin.
Vanhempien maaginen kosketus
Maaliskuussa 2010 Kate Ogg ja David Ogg saivat kaksoset, tytön ja pojan. Nämä kaksoset syntyivät 14 viikkoa etuajassa, vain kahden minuutin välillä toisistaan, ja hyvin pian tuoreet vanhemmat saivat kuulla jokaisen vanhemman pelkäämät sanat: kaksospoika ei tule selviämään.
Lääkärit olivat tehneet 20 minuutin ajan kaikkensa pojan pelastamiseen, mutta tämän pienen vastasyntyneen sydän hiipui entisestään ja sen lisäksi pienokainen lopetti hengittämisen. Lääkärit kertoivat pariskunnalle, että heidän lapsellaan on vain muutamia minuutteja elinaikaa. Niinpä Kate pyysi miehensä rinnalleen sänkyyn ja pyysi tätä ottamaan paidan pois, että he voisivat ottaa lapsen syliinsä ja välittämään kaiken lämmön hänelle:
”Halusin tavata hänet ja hänen tuntevan meidät. Olimme jo asennoituneet siihen, ettei hän tule selviämään, joten halusimme vain ottaa kaiken mahdollisen irti niistä viimeisistä arvokkaista hetkistä. Me kerroimme hänelle hänen nimensä, me kerroimme hänen kaksossiskostaan, jota hänen tulisi vartioida, ja miten kovasti olimme halunneet hänet”, Kate kertoi Today Show’ssa.
Kun vanhemmat viettivät viimeisiä hetkiään kuolevan lapsensa kanssa, tapahtui suoranainen ihme, joka teki tästä lopulta täysin uskomattoman ja myös selittämättömän selviytymistarinan: tämä pieni poika, joka sai nimen Jamie, alkoi täysin yllättäen hengittää, eikä lääkäreillä ollut mitään selitystä sille, miksi näin tapahtui.
Nykyisin Jamie Ogg on täysin terve 16-vuotias nuorimies.
Järkyttävä moottoripyöräonnettomuus
Kaikessa yksinkertaisuudessaan Michael Cassidyn ei pitäisi olla kokemansa moottoripyöräonnettomuuden myötä enää elossa tänä päivänä, mutta tämä onkin kertakaikkisen uskomaton selviytymistarina, josta käy kiittäminen ennen kaikkea häntä hoitanutta lääkäri Michelle McNuttia.
25-vuotias perheenisä Cassidy oli ajamassa moottoripyörällään kohti kotia. Hän menetti kulkupelinsä hallinnan, kun hänen takarenkaansa puhkesi täysin yllättäen. Hän sai väistettyä kaksi autoa ja ohjattua moottoripyöränsä kohti nurmikenttää, mutta siellä häntä odotti paloposti. Tuon törmäyksen seurauksena Cassidyn koko lantion alueelle tuli avomurtuma; jota kutsutaan karusti open book -murtumaksi (suomeksi avoin kirja).
Kun hänet kiidätettiin lähimpään sairaalaan, traumaosaston johtava lääkäri McNutt ymmärsi välittömästi, että Cassidylle oli ”asennettava” niin sanottu aortan sulkupallo (REBOA). Käytännön osalta se tarkoitti sitä, että Cassidyn reiden alueella olleeseen reisivaltimoon asetettiin katetri, joka kuljetettiin sieltä aina aorttaan saakka. Tuon katetrin päässä oli pallo. Tämän kyseisen toimenpiteen tarkoituksena on se, että potilaan verenkierto saadaan pysähtymään tuohon katetrin päässä olevaan palloon ja siten potilaan verenpaine saadaan paremmaksi; REBOA toimii ikään kuin sisäisenä kiristyssiteenä.
McNuttin nerokkaan ja nopean toiminnan myötä tilanne saatiin jotakuinkin stabiloitua siten, että Cassidy voitiin siirtää toimenpidehuoneeseen ja aloittaa vaativat leikkaukset. Hänet saatiin lopulta pelastettua ja siitä, että tästä onnettomuudesta tuli tragedian sijaan uskomaton selviytymistarina, käy useiden asiantuntijoiden mukaan kiittäminen yksinomaan McNuttia: jos Cassidyn onnettomuus olisi tapahtunut jossain muualla, hän tuskin olisi enää täällä.
Nainen, jonka kallosta jouduttiin poistamaan puolet
Nashvillessa asuva Jennifer Beaver oli pelaamassa golfia miehensä Bill Beaverin kanssa vuoden 2017 kesäkuussa. Tuolla pelireissulla Jennifer istui miehensä ajaman golfauton etupenkillä. Kun hän kääntyi puhumaan kahdelle takapenkillä olleelle ystävälleen, putosi hän golfautosta suoraan pää edellä maahan.
Sen seurauksena hänen aivoihin tuli massiivinen sisäinen verenvuoto, ja koska sisäinen verenvuoto oli niin hurja, aiheutti se valtavan määrän painetta hänen aivoihin. Lääkärit olivat kovan paikan edessä, eikä heille jäänyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin poistaa osa naisen kallosta.
Lopulta ainoa tapa saada aivoissa ollut paine aisoihin oli poistaa peräti puolet Jenniferin kallosta, ja hänet vaivutettiin luonnollisesti keinotekoiseen koomaan. Naisella murtui myös muita luita putoamisensa seurauksena ja pariskunnan ystävä Colin Looney, joka toimi ortopedina sairaalassa ja oli korjaamassa nämä luunmurtumat, ei uskonut ystävänsä toipumiseen. Hän oli myös se lääkäri, joka joutui kertomaan Jenniferin miehelle, että tämän vaimon elämä oli suurella todennäköisyydellä ohi ja mikäli Jennifer heräisi, olisi hän enemmän kuin todennäköisesti vakavasti vammautunut.
Jenniferin tarinasta tuli kuitenkin kertakaikkisen käsittämätön selviytymistarina, sillä kun häntä lähdettiin herättämään tuosta lääkekoomasta, kaikkien yllätykseksi hän virkosi ja alkoi toipua onnettomuudestaan tasaisen varmasti. Hän palasi lopulta takaisin työelämään yrittäjän roolissa, eikä hänelle jäänyt mitään merkittäviä pysyviä haittoja onnettomuudesta.
Myöhemmin Jenniferille tehtiin vielä uusi aivoleikkaus, jossa hän sai poistetun kallonpuolikkaan takaisin.
Pikkutyttö päihitti aivoja syövän ameeban
12-vuotias Kali Hardig oli heinäkuussa 2013 pitämässä hauskaa ystäviensä kanssa paikallisessa vesipuistossa Arkansasin osavaltiossa, Yhdysvalloissa. Seuraavana päivänä hänellä alkoi sietämätön päänsärky ja pahoinvointi. Vanhemmat veivät tyttärensä sairaalaan ja testien päätteeksi lääkärit totesivat, että Kali oli saanut vesipuistossa nenän kautta aivoihin matkanneen ja aivokudosta syövän harvinaisen Naegleria fowleri -ameeban; nenä on ainoa reitti tälle ameeballe päästä aivoihin.
Kun kyseinen ameeba, joka viihtyy lämpimissä ja makeissa vesissä – myös uima-altaissa, joissa vesi on kloorattu huonosti tai ei laisinkaan – pääsee ihmisaivoihin, selviytymisen todennäköisyys on alle kolmen prosentin luokkaa: viimeisten puolen vuosisadan aikana Yhdysvalloissa on todettu 146 tapausta, joista vain neljä on selvinnyt hengissä, ja Kalille annettiin prosentin todennäköisyys selvitä.
Hardig oli sairaalaan saapuessaan kriittisessä tilassa, eikä hän kyennyt hengittämään ilman hengitysputkea. Todennäköisyydet selviytymiselle olivat siis äärimmäisen pienet, mutta kuin ihmeen kaupalla tämä pikkutyttö kykeni voittamaan tämän vakavan vastoinkäymisen ja surullisen tarinan sijaan tästä tuli todellinen selviytymistarina. Lääkärit käyttivät hoitokeinona sienilääkettä, antibiootteja ja tuolloin juuri tarjolle tullut anti-ameebalääkettä. Lisäksi he alensivat tytön ruumiinlämmön noin 33,9 asteeseen; tätä keinoa käytetään usein aivovammoissa hoitokeinona.
Parin viikon päästä lääkärit totesivat, ettei Hardigilta otetussa selkäydinnestenäytteessä ollut enää mitään merkkejä ameebasta. Hardig pääsi tuon samaisen kesän aikana pois sairaalasta, mutta hän kykeni ottamaan vain muutamia askeleita ja sanojen tuottaminen oli hieman haasteellista. Hän kuitenkin kävi sekä fysioterapiassa että puheterapiassa ja kykeni sairaalasta päästyään aloittamaan koulunkäynnin uudelleen, tosin osa-aikaisesti. Nykyisin hän on kuitenkin täysin tavallinen nuori aikuinen, joka elää elämäänsä kuten kuka tahansa muu.
Samaisena kesänä myös 12-vuotias poika, Zachary Reyna, sai niin ikään vesipuistosta samaisen Naegleria fowleri -ameeban ja samoista hoitotoimenpiteistä huolimatta hän menehtyi sen seurauksena; se kuvastaa sitä, miten uskomaton selviytymistarina tämä Hardigin tarina on.
Lue myös: Top 10 pahimmat huvipuisto-onnettomuudet
117 litraa verta
Teksasissa asuva Gina Walker synnytti helmikuussa 2012 lapsen. Heti synnytyksen jälkeen hänet vietiin leikkaussaliin ja hänen aviomiehensä Dustin Walker tiesi leikkauksen olevan useamman tunnin mittainen. Kun tunteja kului ja kului, Dustin alkoi huolestua vaimonsa tilanteesta. Kun lääkäri tuli vihdoin hänen luokseen, kysyi Dustin suoraan: Asteikolla yhdestä kymmeneen, ykkösen tarkoittaessa hyvää tilannetta ja kymppi varmaa kuolemaa, mikä on vaimoni tilanne?
Lääkärin vastaus kuului: yhdeksän.
Kyseessä oli istukan kiinnittymishäiriö. Normaalissa tilanteessa istukka irtoaa synnytyksen jälkeen luonnollisesti kohdusta, mutta Ginan tilanne oli totaalisen erilainen: istukka oli jatkanut matkaansa suoraan kohdun läpi lantionpohjaan ja virtsarakkoon, minkä vuoksi hänen kehonsa ei kyennyt poistamaan istukkaa luonnollisella tavalla. Ainoa tarjolla ollut toimenpide oli kohdunpoisto.
Kun lääkäri Jason A. Parker aloitti leikkauksen, odotti häntä viillon jälkeen näky, jollaista hän ei ollut koskaan aiemmin nähnyt: normaalisti verta istukkaan kuljettavat verisuonet ovat korkeintaan ohuen kynän paksuisia, mutta Ginan tapauksessa ne olivat sormen paksuisia. Leikkaussali täyttyi eli alan osaajista. Edessä oli todella haastava tehtävä, eikä takeita selviytymisestä ollut, sillä leikkauksen aikana kaikki sisäelimet olivat enemmän tai vähemmän uhan alla. Myös uhka verenvuodolle oli valtava, sillä tällaisessa tilanteessa kohtu voi käyttäytyä kuin kasvain eli se on luonut uusia ylimääräisiä verisuonia ympärilleen.
Vaikka leikkauksessa mukana olleet kirurgit olivat varautuneet vakavaan verenvuotoon, eivät he osanneet odottaa mitään sellaista, mitä heillä oli edessään. Tavallisessa synnytyksessä äiti saattaa tarvita verensiirtona verta noin 1,5 litraa. Pahassa auto-onnettomuudessa olleen ihmisen kohdalla verta saatetaan tarvita 50 litraa. Ginan kohdalla tuo määrä oli 117 litraa.
Kun leikkaus oltiin vihdoin saatu päätökseen – kahdeksan tunnin mittaisen urakan jälkeen – päästettiin Dustin vihdoin katsomaan vaimoaan. Gina oli normaalisti hyvin hoikka ja pieni nainen, mutta hänet oli pumpattu niin täyteen verta ja muita nesteitä, että hän oli turvonnut täysin tunnistamattomaksi. Seuraavan viikon ajan Gina oli hengityskoneessa; hän oli välillä tajuissaan ja välillä tajuton, mutta lopulta kuukauden jälkeen hän pääsi pois sairaalasta.
Lue myös: