Oudoimmat
Mies selvisi 382 päivää ilman ruokaa – 7 tarinaa nälän äärirajoilta
Kuinka kauan ihminen voi selvitä ilman ruokaa? Muutaman päivän, viikon vai jopa kuukausia? Vastaus riippuu monesta tekijästä, mutta jotkut ihmiset ovat venyttäneet nälkiintymisen rajat niin pitkälle, että heidän selviytymisensä tuntuu lähes mahdottomalta.
Tällä kertaa Listafriikki tutustuu seitsemään uskomattomaan tarinaan ihmisistä, jotka ovat selvinneet poikkeuksellisen pitkään ilman ruokaa tai lähes olemattomilla eväillä.
Mukana on niin lumiseen erämaahan jääneitä selviytyjiä, kuukausia nälkälakossa olleita vankeja kuin mies, joka paastosi lääkärien valvonnassa yli vuoden. Ja kuten pian käy ilmi, kaikki tarinat eivät ole aivan niin yksinkertaisia kuin niiden perusteella voisi luulla.
7. Peter Skyllberg – lähes kaksi kuukautta lumen saartamassa autossa
Helmikuussa 2012 kaksi moottorikelkkailijaa löysi Ruotsissa Uumajan lähistöltä lähes kokonaan lumeen hautautuneen auton. Miehet luulivat ensin löytäneensä hylätyn autonromun, mutta huomasivat sitten yllätyksekseen sisällä liikettä. Takapenkillä makuupussiin kääriytyneenä makasi 44-vuotias Peter Skyllberg. Mies oli niin heikossa kunnossa, että pystyi hädin tuskin puhumaan.
Skyllberg kertoi olleensa jumissa autossaan joulukuun 19. päivästä lähtien, eli siis lähes kahden kuukauden ajan. Hän oli ajanut syrjäiselle metsätielle omasta tahdostaan, sillä halusi eristäytyä muusta maailmasta. Aluksi hänellä oli mukanaan ruokaa, vettä ja retkikeitin, ja hän uskoi voivansa palata normaaliin elämään milloin tahansa. Talven edetessä auto kuitenkin hautautui lumeen eikä enää käynnistynyt. Tammikuussa Skyllberg yritti kävellä kolmen kilometrin päässä sijaitsevalle huoltoasemalle, mutta pääsi syvässä lumihangessa ja aliravitsemuksen heikentämänä etenemään vain muutaman metrin.
Ruokavarastot eivät olleet kestäneet montaa päivää, minkä jälkeen Skyllberg pysyi kertomansa mukaan hengissä juomalla sulatettua lunta. Hän sai lunta avaamalla auton oven raolleen ja sulatti sen retkikeittimellä.
Lääkärit olivat ihmeissään miehen selviytymisestä. Uumajan yliopistollisen sairaalan ylilääkäri Ulf Segerberg arveli, että auton ympärille pakkautunut lumi oli toiminut eristeenä iglun tavoin. Makuupussi ja vaatteet olivat auttaneet Skyllbergiä säilyttämään ruumiinlämpönsä. Segerberg arvioi miehen laihtuneen jopa 30 kiloa. Skyllberg joutui kuukausiksi sairaalahoitoon ja kertoi myöhemmissä haastatteluissa kärsineensä koettelemuksen jälkeen pysyvistä terveyshaitoista.
Mutta oliko Skyllberg todella ollut kaksi kuukautta täysin ilman ruokaa? Autosta otetuissa valokuvissa näkyi nimittäin erilaisia ruoka- ja juomapakkauksia. Poliisi piti miehen kertomusta uskottavana, mutta hänen väitettyä kahden kuukauden täydellistä paastoaan ei pystytty riippumattomasti vahvistamaan.
Mies ei myöskään ensimmäisenä ollut vailla ruokaa. Kun poliisit saapuivat paikalle, Skyllberg ei vaikuttanut erityisen ilahtuneelta. Hän pyysi ensin savukkeita ja sitten kahvia. Kun kumpaakaan ei ollut tarjolla, pyysi hän poliiseja sulkemaan oven, koska ulkona oli kylmä!
6. Peter Crowley – 94 päivän nälkälakko
Elokuun 11. päivänä vuonna 1920 joukko irlantilaisia vankeja aloitti Corkin vankilassa nälkälakon protestina vangitsemistaan vastaan. Yksi ruoasta kieltäytyneistä vangeista oli vain 20-vuotias Peter Crowley. Nälkälakko venyi lopulta käsittämättömän pitkäksi: kun se päättyi marraskuun 12. päivänä, oli kulunut peräti 94 päivää.
Kaikki vangit eivät selvinneet koettelemuksesta. Kaksi Corkin vankilan nälkälakkolaista kuoli, mutta Crowley ja kahdeksan muuta pysyivät hengissä. Nälkälakko jätti kuitenkin jälkensä, sillä miesten terveys oli heikentynyt vakavasti ja osalle jäi pysyviä vaurioita.
Mutta miten kukaan voi selvitä yli kolme kuukautta syömättä? Tätä ihmeteltiin jo vuonna 1920, ja julkisuudessa liikkui huhuja vankien salaisesta ruokkimisesta. Vankilalääkärit vakuuttivat miesten juoneen ainoastaan puhdasta vettä.
Todellisuus oli kuitenkin hieman toinen. Viranomaisten päiväkirjamerkinnöistä käy ilmi, että vankien juomaveteen oli lakon alussa lisätty heidän tietämättään albumiinia eli proteiinia. Kun asia paljastui nälkälakkolaisille elokuun 26. päivänä, kieltäytyivät he jopa vedestä ja proteiinin lisääminen lopetettiin siihen.
Historiankirjat eivät kerro, kuinka paljon proteiinia Crowley ehti saada noiden parin viikon aikana. Joka tapauksessa totaalinen syömälakko kesti kaksi ja puoli kuukautta, mistä selviytyminen oli lääketieteellisesti poikkeuksellista.
5. Andreas Mihavecz – poliisi unohti selliin 18 päiväksi
Huhtikuun 1. päivänä vuonna 1979 itävaltalainen Andreas Mihavecz otettiin poliisin säilöön hänen oltuaan matkustajana liikenneonnettomuuteen joutuneessa autossa. Hänet suljettiin kellarissa sijaitsevaan putkaan Höchstissä – ja sitten poliisit yksinkertaisesti unohtivat hänet sinne.
Mihaveczista vastuussa olleet kolme poliisia luulivat kukin jonkun toisen vapauttaneen vain 18-vuotiaan nuorukaisen. Kellarissa sijainneesta sellistä hänen avunhuutonsa eivät kantautuneet muiden korviin, eikä kukaan tuonut hänelle ruokaa tai vettä. Ei tietenkään, koska hänen ei tiedetty olevan siellä.
Mihavecz pysyi hengissä nuolemalla sellin seinille tiivistynyttä kosteutta. Juuri tämä vähäinen vedensaanti todennäköisesti pelasti hänen henkensä, sillä ilman nestettä ihminen selviää huomattavasti lyhyemmän ajan kuin ilman ruokaa.
Vasta huhtikuun 18. päivänä kuoleman kielissä ollut Mihavecz löydettiin sattumalta sellistään, kun muissa asioissa kellariin mennyt poliisi alkoi ihmetellä yhdestä sellistä kantautuvaa löyhkää. Noin 24 kiloa laihtuneen Mihaveczin toipuminen kesti useita viikkoja.
Tapausta seuranneessa rikosoikeudenkäynnissä kaikki kolme poliisia syyttivät toisiaan. Lopulta kukin heistä sai varsin pienet sakot virkavelvollisuuksiensa vakavasta laiminlyönnistä, mutta oikeudessa ei pystytty osoittamaan, kuka oli päävastuussa Mihaveczin unohtamisesta.
Kaksi vuotta myöhemmin siviilituomioistuin määräsi Mihaveczille 250 000 šillingin vahingonkorvauksen.
Guinness World Records tunnustaa Mihaveczin tapauksen pisimmäksi dokumentoiduksi selviytymiseksi ilman ruokaa ja vettä. Ennätyksestä huolimatta hän ei tietenkään selvinnyt täysin ilman nestettä – seinille tiivistynyt kosteus oli ratkaisevan tärkeää hänen selviytymiselleen. Mutta sitä voi vain hyvin löyhästi kutsua vedenjuomiseksi.
4. Rita Chretien – 49 päivää erämaassa
Kanadalaiset Rita ja Albert Chretien olivat maaliskuussa 2011 matkalla kotoaan Brittiläisestä Kolumbiasta Yhdysvaltain Las Vegasiin, kun heidän pakettiautonsa juuttui mutaan syrjäisellä metsätiellä Nevadan vuoristossa. Puhelimissa ei ollut kuuluvuutta. Kolme päivää pariskunta odotteli erämaassa mahdollisia muita liikkujia, kunnes Albert päätti lähteä jalan etsimään apua. Rita jäi autolle, eikä nähnyt miestään enää koskaan.
Rita Chretienillä oli mukanaan vain pieni pussillinen pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä, kovia karkkeja ja kalaöljykapseleita. Hän säännösteli vähäiset eväänsä äärimmäisen tarkasti: suurimman osan ajasta päiväannos oli vain pieni lusikallinen pähkinäsekoitusta, yksi karkki ja kalaöljykapseli. Vettä hän sai sulattamalla lunta ja myöhemmin läheisestä purosta.
Viikkojen kuluessa 56-vuotias Rita heikkeni niin paljon, ettei enää jaksanut kävellä purolle juomaan, vaan vietti suurimman osan ajasta autossa nukkuen. Pelastusta edeltävänä päivänä hän oli jo hyväksynyt kohtalonsa ja valmistautui kuolemaan.
Mutta sitten tapahtui ihme: lähistöllä liikkuneet metsästäjät löysivät auton ja sen sisältä heikkokuntoisen Ritan. Oli kulunut 49 päivää siitä, kun pariskunta oli juuttunut erämaahan. Rita oli laihtunut lähes 15 kiloa ja kärsi vakavasta aliravitsemuksesta, mutta toipui kuitenkin koettelemuksestaan.
Apua etsimään lähteneen Albertin kohtalo jäi pitkäksi aikaa mysteeriksi. Hänen jäännöksensä löydettiin Nevadan vuoristosta vasta syyskuussa 2012, noin puolitoista vuotta katoamisen jälkeen.
3. James Scott – 43 päivää yksin Himalajalla
Joulukuussa 1991 australialainen lääketieteen opiskelija James Scott oli vaeltamassa Himalajan vuoristossa Nepalissa. Lumimyrsky yllätti 23-vuotiaan Scottin, joka eksyi reitiltä ja jäi yksinään vuoristoon yli 3 000 metrin korkeuteen mukanaan vain vähäiset varusteet ja kaksi suklaapatukkaa.
Scott tajusi varsin nopeasti, ettei hän tiennyt, milloin apua tulisi – jos koskaan. Niinpä hän söi suklaata äärimmäisen säästeliäästi: hän hieroi pienen palan suklaata ikeniinsä muutaman päivän välein. Vettä hän sai sulattamalla lunta suussaan. Suojanaan pakkasta vastaan Scottilla oli makuupussi, ja päivät kuluivat lähinnä paikallaan energiaa säästäen.
Australialaisnuorukaisen katoaminen käynnisti suuren etsintäoperaation, johon osallistui muun muassa Nepalin armeija, sherpoja ja poliisin etsintäkoiria. Hänen sisarensa Joanne Robertson matkusti Nepaliin ja osallistui veljensä etsintöihin, mutta viiden viikon jälkeen hänkin oli jo menettänyt toivonsa Jamesin löytymisestä elossa.
Lopulta, 43 päivää katoamisen jälkeen, Scott löydettiin, kun hän onnistui herättämään etsintähelikopterin miehistön huomion heiluttamalla sinistä makuupussiaan. Hän oli laihtunut noin 40 kiloa ja oli niin heikossa kunnossa, ettei kyennyt kävelemään. Vakavasta aliravitsemuksesta toipuminen kesti sairaalahoidossa kuukausia.
2. David Blaine – 44 päivää lasilaatikossa täysin ilman ruokaa
Yhdysvaltalainen illusionisti David Blaine sulkeutui syyskuussa 2003 läpinäkyvään pleksilaatikkoon, joka nostettiin roikkumaan 9 metrin korkeuteen Thamesjoen rannalla Lontoossa. Tarkoituksena oli viettää laatikossa 44 päivää syömättä mitään – vettä sai juoda.
Blaine kutsui tempaustaan nimellä Above the Below ja halusi tutkia ihmisen kestävyyden rajoja. Britit eivät suhtautuneet amerikkalaisen tempaukseen pelkästään ihaillen, sillä laatikkoa heiteltiin kananmunilla ja golfpalloilla. Yrittipä joku katkaista jopa Blainen vesiletkun.
Kun Blaine astui ulos laatikosta 44 päivän jälkeen, hän oli laihtunut 24,5 kiloa eli noin neljänneksen lähtöpainostaan. Rasvan lisäksi hän oli menettänyt huomattavasti lihasmassaa.
Varsinainen vaara ei kuitenkaan ollut vielä ohi. Pitkän paaston jälkeen normaaliin syömiseen palaaminen voi aiheuttaa hengenvaarallisen refeeding-oireyhtymän, kun elimistön neste- ja elektrolyyttitasapaino muuttuu nopeasti. Blaine vietiin sairaalaan, jossa ravinnon määrää lisättiin varovasti. Tästä huolimatta hänen fosfaattitasonsa romahti ensimmäisen vuorokauden aikana ja elimistöön alkoi kertyä nestettä. Tilanne saatiin valvotuissa olosuhteissa hoidettua.
Blainen tempaus tarjosi tutkijoille harvinaisen mahdollisuuden selvittää pitkäaikaisen nälkiintymisen ja normaaliin ruokailuun palaamisen vaikutuksia ihmiskehoon. Tapauksesta julkaistiin myöhemmin useita lääketieteellisiä tutkimuksia.
1. Angus Barbieri – 382 päivää syömättä
Skotlantilainen Angus Barbieri pitää hallussaan pisimmän dokumentoidun paaston maailmanennätystä: hän oli 382 päivää syömättä kiinteää ruokaa. Tällaiseen äärimmäiseen syömättömyyteen ei nykypäivänä kannustettaisi, mutta Barbierin elimistö kesti koettelemuksen uskomattoman hyvin.
Kesäkuussa 1965 27-vuotias Barbieri kirjautui Maryfieldin sairaalaan Skotlannin Dundeehen painaessaan 207 kiloa. Alun perin tarkoituksena oli kokeilla lyhyttä paastoa vaikean lihavuuden hoitamiseksi, mutta Barbieri sopeutui siihen hyvin ja oli erittäin motivoitunut jatkamaan. Kun paasto päättyi kesäkuussa 1966, hän painoi 82 kiloa – 125 kiloa vähemmän kuin aloittaessaan.
Paaston aikana hän joi kalorittomia juomia, kuten teetä, kahvia ja mineraalivettä, ja sai vitamiineja ja ajoittain elektrolyyttejä. Säännöllisesti Barbieri myös ”nautti” hiivaa, josta hän sai kaikkia yhdeksää ihmiselle välttämätöntä aminohappoa. Lääkärit eivät voineet uskoa, miten ongelmitta Barbieri kykeni kotioloissa vastustamaan kiusauksia ja noudatti täydellisesti kurinalaista dieettiään.
Suurimman osan paastosta Barbieri siis vietti kotona, mutta kävi säännöllisesti lääkärintarkastuksissa sekä veri- ja virtsakokeissa. Barbierin selviytymisen mahdollistivat ennen kaikkea hänen suuret rasvavarastonsa. Pitkittyneessä paastossa elimistö alkaa käyttää varastoitua rasvaa ja siitä muodostuvia ketoaineita energiaksi. Hänen tapauksensa oli silti äärimmäinen poikkeus, eikä näin pitkä paasto ole turvallinen.
Yksi kehon toiminto hidastui ymmärrettävästi melkoisesti: lääkärien raportin mukaan pisin aika Barbierin ulostamiskertojen välillä oli 48 päivää.
Kun tavoitepaino oli saavutettu, kiinteään ruokaan palattiin varovasti; ensin kymmenen päivän ajan totutellen suolaan ja sokeriin. Ensimmäisen varsinaisen ateriansa yli vuoteen Barbieri söi heinäkuussa 1966: tarjolla oli keitetty kananmuna ja viipale voideltua paahtoleipää. Barbieri kertoi jo unohtaneensa, miltä ruoka maistui, mutta nauttineensa aamiaisestaan kovasti.
Vuonna 1973 julkaistun tapausraportin mukaan Barbierin paino oli pysynyt alle 90 kilossa, eikä lääkärien seurannassa ollut havaittu paaston aiheuttamia haittavaikutuksia. Myöhemmin mies meni naimisiin ja sai kaksi lasta.
Angus Barbierin 382 päivän paasto on edelleen Guinnessin maailmanennätys, eikä Guinness enää ota vastaan yrityksiä ennätyksen rikkomiseksi.
Lue myös: