Oudoimmat
Jälleensyntyminen: 10 uskomatonta tarinaa reinkarnaatiosta – osa 2
Reinkarnaatio eli jälleensyntyminen on kiehtova ja kiistanalainen aihe, sillä kukaan ei voi varmasti sanoa, onko se totta vai tarua. Listafriikki esittelee nyt 10 tapausta, joissa todisteet ja kertomukset saavat pahimmatkin epäilijät mietteliäiksi.
Varsin mielenkiintoista on se, että useimmiten yksityiskohtaiset kuvaukset aiemmasta elämästä tulevat noin kahden ja kuuden ikävuoden välillä. Sen jälkeen muistot – tai mitä ne ikinä ovatkin – alkavat himmentyä ja häviävät lopulta kokonaan. Lasten mielikuvitushan on tunnetusti vilkas, mutta on hyvin erikoista, että pienellä kaksivuotiaalla voi olla niin paljon tietoa maailmasta.
Oli jälleensyntyminen sitten aihe, johon uskoo tai ei, niin kukaan ei voi väittää, etteivätkö tarinat olisi kiehtovia!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi kummallista ja mieltä kutkuttavaa tarinaa voit lukea tästä:
Jälleensyntyminen: 10 uskomatonta tarinaa reinkarnaatiosta – osa 1
Nuori perheenäiti
Intialainen Shanti Devi alkoi väittää vuonna 1930, että hän on Lugdi Bain reinkarnaatio. Shanti oppi puhumaan vasta nelivuotiaana, mutta ei senkään jälkeen juuri avannut suutaan. Jos hän puhui, oli aiheena aina entisen elämän aviomies ja lapset.
Shanti kertoi miehensä Kedarnath Chauben elävän Mathuran kaupungissa heidän poikansa kanssa ja antoi yksityiskohtaisen kuvauksen miehensä ulkonäöstä, tämän omistamasta kaupasta sekä talosta, jossa he asuivat. Shanti kuvaili myös omaa pukeutumistyyliään sekä asioita, joita teki ollessaan naimisissa.
Tytön perhe piti juttuja keksittyinä, mutta mielipiteet muuttuivat, kun Shanti kertoi, miten oli kuollut. Hänet vietiin Delhissä paikallisen lääkärin juttusille, eikä tämäkään voinut uskoa korviaan, kun pieni tyttö kuvaili kirurgisia toimenpiteitä, joita hänelle oli tehty.
Asiaa ruvettiin selvittämään, ja 150 kilometrin päässä Delhistä sijaitsevassa Mathurassa todella eli ja asui Kedarnath Chaube -niminen mies. Shantin perhe sopi tapaamisen tämän serkun kanssa ja Shanti tunnisti miehen samantien.
Perhe sai kuulla, että Kedarnath Chaube oli todella ollut naimisissa Lugdi Bain kanssa. Vuonna 1902 syntynyt Lugdi oli mennyt naimisiin vain kymmenvuotiaana ja hänen ensimmäinen lapsensa oli syntynyt kuolleena. Hän sai toisen lapsen keisarinleikkauksella syyskuussa 1925, mutta menehtyi muutaman päivän päästä synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin. Shanti Devi syntyi seuraavan vuoden joulukuussa.
Lopulta Shanti pääsi tapaamaan myös ”aviomiestään Kedarnathia”, joka esiteltiin hänelle miehensä veljenä. Huijaus ei onnistunut, sillä tietenkin Shanti tunnisti ”oman miehensä”. Hän jopa hieman punasteli miehen nähdessään.
Tieto reinkarnaatiosta levisi ympäri Intiaa ja Mahatma Gandhi määräsi 15-henkisen tutkimusryhmän selvittämään Shantin väitteitä. Tutkimuskomitea seurasi Shantia ja tämän perhettä Mathuraan, jossa tyttö tunnisti useita ihmisiä ja kuvaili, kuinka kaupunki oli muuttunut hänen kuolemansa jälkeen. Shanti myös johdatti komitean aviomiehensä talolle, jossa hän ei ollut koskaan aiemmin käynyt. Ainakaan sen hetkisessä elämässään.
Kun kohahduttava jälleensyntyminen sai kansainvälistä huomiota, päätti ruotsalainen kirjailija Sture Lönnerstrand matkustaa Intiaan tarkoituksenaan paljastaa suuren luokan huijaus. Matkan pohjalta syntyi kuitenkin virallisiin dokumentteihin sekä kirjoittajan ja Shanti Devin pitkäaikaiseen tuttavuuteen perustuva teos: Shanti Devi – Kertomus jälleensyntymisestä.
Ampumahaavoja muistuttavat syntymämerkit
Virginian yliopiston psykiatrian laitoksen johtajana vuosikymmeniä toimineen professorin Ian Stevensonin tutkimusaihe oli jälleensyntyminen. Hän tutki lapsia, jotka väittivät olleensa edellisessä elämässä joku toinen. Pitkän uran tehnyt Stevenson ei keskittynyt ainoastaan kertomuksiin, vaan vuonna 1993 Journal of Scientific Exploration -lehdessä julkaistiin hänen kirjoittamansa artikkeli syntymämerkeistä, jotka sopivat kuolleiden henkilöiden haavoihin.
Stevenson kirjoittaa, että noin 35 prosentilla lapsista, jotka sanovat muistavansa edellisen elämänsä, on syntymämerkki tai synnynnäinen sairaus, joka vastaa aiemmin eläneen henkilön vammaa. Stevenson oli kyseiseen artikkeliin tutkinut 210 lasta ja etsinyt käsiinsä – jos vain mahdollista – tiedot menehtyneen henkilön ruumiinavauksesta.
Eräs tapaus koski thaimaalaista Chanai Choomalaiwongia, jolla oli pieni pyöreä syntymämerkki takaraivolla ja toinen, isompi ja epämääräisen muotoinen syntymämerkki pään etupuolella.
Poika sanoi muistavansa edellisen elämänsä, jossa hän oli ollut opettaja nimeltään Bua Kai. Häntä oli ammuttu takaapäin kuolettavasti päähän. Kolmivuotiaana hän kertoi kaiken entisistä vanhemmistaan, vaimostaan ja lapsistaan. Chanai vaati päästä käymään ”kotonaan”. Kun pyyntöihin viimein myönnyttiin, johdatti poika koko perheensä Bua Kain talolle, jossa Buan vanhemmat kertoivat poikansa joutuneen murhan uhriksi viisi vuotta ennen Chanain syntymää.
Stevenson pystyi varmistamaan, että Bua Kai todella oli kuollut ampumisen uhrina, ja päähän kohdistunut laukaus vastasi juuri Chanain syntymämerkkejä.
Samanlaiset kaksi syntymämerkkiä havaittiin yhdeksällä Stevensonin tutkimuksessa mukana olleella lapsella, jotka kaikki kertoivat tulleensa edellisessä elämässä ammutuiksi. Syntymämerkit olivat yhteneväiset sen mukaan, mistä luoti oli ”siististi” mennyt sisään ja tullut suuremman haavan aiheuttaen ulos.
Japanilainen sotilas
Otetaan perään toinen jälleensyntyminen, jota professori Stevenson on tutkinut.
Ma Tin Aung Myo syntyi vuonna 1952 pienessä Nathulin kylässä Myanmarissa (silloinen Burma). Tyttö alkoi jo kolmivuotiaana muistelemaan edellistä elämäänsä japanilaisena sotilaana. Ma Tinin mukaan hän oli toisen maailmansodan aikaan ollut asemapaikallaan Nathulissa, kun liittoutuneiden pommikoneet lensivät yli ja hän sai tulituksessa kuolettavan osuman alavartaloon.
Jo hyvin nuorena Ma Tin pelkäsi kuollakseen lentokoneita, mitä hän kerran nelivuotiaana selitti isälleen itkuisena: ”Haluan mennä kotiin. Koneet ampuvat meitä.”. Myanmarin miehitys oli päättynyt sodan myötä eikä itsenäisessä valtiossa elänyt Ma Tin ollut koskaan kokenut sotaa.
Tyttö kertoi usein kaipaavansa Japaniin, ja Stevenson sai kuulla, että hän silloin tällöin yksin leikkeihinsä uppoutuneena puhui muille tuntematonta kieltä. Ma Tin kertoi japanilaisesta perheestään, johon kuului viisi lasta. Hän muisteli hyvin yksityiskohtaisesti aiempaa komennustaan Nathulissa ja kuvaili tarkasti päivän, jolloin hän menehtyi.
Ma Tinin entiseen elämään oli muitakin viitteitä, kuin vain pienen tytön tarinat. Kulttuuriinsa sopimattomasti ja vanhempiensa kielloista huolimatta hän piti lyhyitä hiuksia ja pukeutui poikamaisiksi luokiteltuihin vaatteisiin. Hän ei suostunut syömään perinteisiä burmalaisia ruokia vaan piti makeammista mauista.
Stevensonin mukaan Ma Tin osoitti ”välähdyksiä julmuudesta” läpsäyttämällä leikkikavereitaan kasvoihin, mikä ei ole kulttuurillisesti ominaista kyseiselle alueelle. Japanilaiset sotilaat sen sijaan tapasivat usein läpsiä burmalaisia kulkiessaan kylien läpi. Ma Tin vastusti perheensä buddhalaisuutta ja piti itseään ulkomaalaisena. Kun hänen kotikylässään kävi japanilainen sotahautoja tutkiva komissio, viittasi Ma Tin vierailijoihin ”meidän kansalaisinamme”.
Ma Tinillä oli nivusessa tumma, noin peukalonpään kokoinen syntymämerkki, jota vanhemmat sanoivat tyttärensä raapivan lakkaamatta. Toisin sanoen kuolettavasta ampumahaavasta oli tullut syntymämerkki.
Täysi-ikäiseksi tultuaan Ma Tin jätti kotikylänsä taakseen elääkseen hyväksyvämmässä ympäristössä miehenä, joka hän tunsi todellisuudessa olevansa.
Isoisän jälleensyntyminen
Virginian yliopiston psykiatri Jim Tucker on jatkanut jo edesmenneen kollegansa Ian Stevensonin uraauurtavaa työtä tutkien lapsia, jotka väittävät olevansa uudelleensyntyneitä. Tuhansia tapauksia tutkinut Tucker on tutustunut muun muassa Gus Tayloriin, joka väittää olevansa oman isoisänsä reinkarnaatio.
Gus oli alle kaksivuotias, kun hän totesi kirkkain silmin isälleen: ”Minä vaihdoin sinulle vaippoja silloin, kun olin sinun ikäisesi.”. Gusin isoäiti menehtyi pojan ollessa nelivuotias ja tuolloin Gus sai nähtäväkseen suvun vanhan valokuva-albumin. Hän ei aiemmin ollut nähnyt kuvaakaan isoisästään.
Kun kuvissa tuli vastaan isoisän vanha auto, huudahti Gus innoissaan: ”Tuo on minun ensimmäinen autoni!”. Hän myös osasi osoittaa isoisänsä tämän lapsuudenaikaisista valokuvista, joissa oli useita saman ikäisiä poikia. Gus lähes suuttui, kun hänen äitinsä sanoi isoisän olevan kuvissa: ”Ei, se olen minä.”.
Gusin vanhemmat ovat kristittyjä eivätkä usko jälleensyntymiseen, joten pitkän aikaa he pitivät poikansa tarinoita vilkkaan mielikuvituksen tuotteena. Tuckeriin vanhemmat ottivat kuitenkin yhteyttä sen jälkeen, kun he saivat vastauksen kysymykseen: muistatko mitään muuta entisestä elämästäsi? Gus kertoi pahojen miesten ”muuttaneen hänen siskonsa kalaksi”. Isoisän sisko todella oli aikoinaan murhattu ja ruumis oli heitetty jokeen.
Gusin isotädin kauhea kohtalo oli perheessä kipeä ja vaiettu aihe, josta ei todellakaan oltu puhuttu pikkulapselle.
Jälleensyntyminen on kiistanalainen aihe ja epäilijöitä löytyy paljon. Monien mielestä vanhemmat vaikuttavat lapsiinsa ja jopa johdattelevat heitä, mutta Tucker on eri mieltä. Hän on tutkinut asiaa niin paljon, että osaa ottaa huomioon liian innokkailta vaikuttavat vanhemmat. Esimerkiksi Gusin tapauksessa vanhemmat suhtautuivat isoisän uudelleensyntymiseen varsinkin alussa kaikkea muuta kuin positiivisesti.
Tulipalossa menehtynyt nainen
Äskeisessä kohdassa mainitun psykiatri Tuckerin potilaana tai haastateltavana on ollut myös vuonna 2010 syntynyt Luke Ruehlmanin, joka rupesi kaksivuotiaana kertomaan juttuja Pam-nimisestä naisesta. Ensin äiti Erica Ruehlman nauroi poikansa tavalle kutsua leluja ja muita esineitä Pamiksi eikä ollut lainkaan kummissaan, kun Luke kertoi olleensa aiemmin tyttö. Luke kuvaili mustia hiuksiaan tai korviksia, joita oli käyttänyt ja jotka olivat samanlaiset kuin äidillä. Erica oli kuitenkin sen verran kiinnostunut poikansa tarinoista, että lopulta kysyi tältä, kuka Pam oikein on.
”Minä olen”, hän sanoi, ja jatkoi: ”Tai ainakin olin, mutta sitten kuolin ja menin taivaaseen. Näin siellä Jumalan, joka aikanaan työnsi minut takaisin alas, ja kun heräsin, olin sinun Luke-niminen vauvasi.”.
Erica pyysi saada kuulla lisää Pamista, jolloin Luke kertoi asuneensa Chicagossa, matkustaneensa siellä paljon junalla ja kuolleensa tulipalossa. Kuoleman mainittuaan Luke oli tehnyt hyppäämistä esittävän käsiliikkeen. Erica-äiti näppäili pojalta saamansa tiedonmuruset Googleen ja löysi vuodelta 1993 peräisin olevan uutisen chicagolaisessa Paxton-hotellissa riehuneesta tulipalosta, jossa menehtyi 19 ihmistä. Heidän joukossaan oli kolmikymppinen Pam Robinson, joka kuoli hypättyään pakoon ikkunasta.
Erica oli kummissaan: Ohiossa syntynyt Luke ei ollut koskaan käynyt Chicagossa eikä kaupungista oltu hänen muistaakseen juteltu. Olihan Luke toki voinut kuulla Chicagon mainittavan missä vain, mutta se ei selitä sitä faktaa, että hän tunnisti Pamin useiden valokuvien joukosta. Lukelle esitettiin pöydän täydeltä valokuvia ja kysyttiin, näyttääkö joku tutulta. ”En tunnista ketään. Mutta muistan, kun tuo kuva otettiin”, sanoi Luke Pam Robinsonin kuvaa osoittaen.
Vuonna 2015, kun Luke oli viisivuotias, olivat muistot edellisestä elämästä hävinneet tai ainakaan hän ei enää Pamista puhunut.
Lue listan ensimmäinen osa: Jälleensyntyminen: 10 uskomatonta tarinaa reinkarnaatiosta – osa 1
Lue myös: