Oudoimmat
10 puistattavaa tietoiskua, jotka tulevat varmuudella uniin (tai pitävät öisin hereillä)
Faktoja on mielenkiintoista lukea, mutta joskus jää sellainen olo, että joku tietoisku olisi saanut jäädä hämärän peittoon. Käykö tämän listan kanssa niin?
Listafriikki kasasi kymmenen karmivaa tietoiskua, jotka varmasti kiinnostavat niitä, jotka pitävät kaikesta oudosta ja vähän etovastakin. Miksi kaikki kamala onkin niin kiehtovaa?
Nämä faktat saattavat aiheuttaa unettomia öitä tai vähintäänkin vilunväristyksiä. Varsinkin listan viimeisen kohdan filosofinen ajatus saa öisin tuijottamaan kattoon ja miettimään oman olemassaolon merkitystä; muut tietoiskut ovat vain kaikessa kummallisuudessaan kammottavia.
Punkit syövät kasvojasi koko ajan
Jos tämä tietoisku on pysynyt sinulle tuntemattomana tähän päivään saakka, niin onneksi olkoon – viattomuuden aika on ohi!
Joka hetki vähintäänkin tuhannet 0,1–0,4 millimetrin mittaiset talipunkit elelevät autuaan onnellisina kasvoillasi. Päivät ne hengailevat ja munivat talirauhasissa tai karvatupissa ympäri kasvoja; ripset ja kulmakarvat ovat niiden suosikkeja. Öisin punkit lähtevät pariutumaan ja nukkuessasi poskillasi voi olla käynnissä vuosisadan orgiat.
Kasvoilla elävät Demodex folliculorum ja Demodex brevis -punkit eivät ole vaarallisia, vaan jos jotain, niin hyödyllisiä: ne syövät kuollutta ihosolukkoa, talia ja bakteereita. Mutta se ei taida paljon lohduttaa. Et kuitenkaan ole punkkiyhteiskuntasi kanssa yksin, sillä oikeastaan jokaisella aikuisella on kokoelma mikroskooppisia, kahdeksanjalkaisia hämähäkkieläimiä kasvoissaan.
Ainut, mikä voi lohduttaa, on tieto siitä, että näillä punkeilla ei ole peräaukkoa, joten ne eivät ikinä lyhyen elämänsä aikana ulosta.
Peilissä voi nähdä hirviön
Troxler-efekti oli yksi niistä illuusioista, jotka tippuivat pois viimekeväiseltä optisia harhoja käsittelevältä listalta. Mutta otetaan se mukaan nyt!
Troxler-efekti on nimetty sveitsiläisen lääkärin ja filosofin Ignaz Paul Vital Troxlerin mukaan. Hän huomasi vuonna 1804, että katseen keskittäminen tiukasti yhteen pisteeseen saa kaikki näkökentässä näkyvät liikkumattomat kohteet hiljalleen katoamaan. Ylläolevan kuvan värit katoavat hyvinkin nopeasti, kun keskittyy tuijottamaan keskellä näkyvää ristiä.
Siinä ei ole mitään painajaismaista, mutta mitäpä jos kerron, että sama ilmiö tapahtuu, kun tuijottaa tarpeeksi kauan peiliin? Omat kasvot alkavat vääristymään: suu voi jatkua pitkälle poskiin tai otsa kadota kokonaan. Onneksi tästä illuusiosta pääsee irti välittömästi sillä hetkellä, kun silmiä liikuttaa.
Urbinon yliopistossa, Italiassa, vuonna 2014 tehdyssä tutkimuksessa koehenkilöitä pyydettiin tuijottamaan peiliin seitsemän minuutin ajan hämärässä valossa. Tutkimukseen osallistujista 66 % kertoi nähneensä omat kasvonsa epämuodostuneina. Noin viidesosa ilmoitti havainneensa peilissä oman vanhempansa kasvot (elävän tai kuolleen). Hieman alle 30 % näki tuntemattoman henkilön, ja 18 %:lle peiliin ilmestyi eläimen kasvot. Puolet koehenkilöistä kertoi nähneensä peilissä jonkinlaisen hirviön. Kuva ei siis jäänyt kellään yhdenlaiseksi vaan äärimmäisen epämukavalta kuulostavan kymmenminuuttisen aikana oli mahdollista kokea monenlaisia näkyjä.
Jos mitkään urbaanilegendat peilin kautta hyökkäävästä murhanhimoisesta hirviöstä tai kummituksesta raksuttavat iltapesun aikaan mielessä, niin ei ehkä kannata lähteä itsensä kanssa tuijotuskilpailuun!
Rottakuningas
Rottakuningas ei ole mikään rottavaltakunnan hallitsija, vaan vanha keskieurooppalainen nimitys joukolle nuoria rottia, jotka ovat takertuneet toisiinsa hännistään pääsemättä irti.
Rottakuningas on tunnettu erityisesti saksalaisessa kansanperinteessä, jossa siihen liitettiin monenlaisia taikauskoja. Jos rottakuninkaan kohtasi, tiesi se huonoa onnea; monesti se oli enne rutosta tai jostain muusta tappavasta kulkutaudista. Rottakuninkaita on esillä monissa museoissa, mutta asiantuntijoiden mukaan useimmat niistä ovat keinotekoisia eli joku on kerännyt kuolleita rottia ja liittänyt niiden hännät jostain käsittämättömästä syystä yhteen. Varmaan aiheuttaakseen pelkoja ja painajaisia jollekin vihamiehelleen.
Jotta tässä tietoiskussa oli järkeä, niin rottakuningas ei todellakaan ole pelkkä myytti. Ilmiö on hyvin harvinainen, mutta ei keksitty. Myös oravan poikasilla on tavattu samaa ilmiötä. Oravien kohdalla kaikilla tulisi varmaan ensimmäisenä mieleen, että miten auttaa pieniä raukkoja, mutta kimppu rottia juoksentelemassa ympäriinsä saa useimmilla aikaan hieman erilaisen reaktion.
Hännät, ja joskus myös takajalat, liimautuvat toisiinsa etenkin talvella, kun kehon eritteet – veri, uloste, tali – jäätyvät kiinnittäen eläimet yhteen. Liimautuneet takapäät aiheuttavat rotissa paniikkia ja ne kiskovat itseään pois yhtenäisestä klimpistä aiheuttaen häntien solmiutumisen vielä tiukemmalla. Rottakuningas ei ole pitkäikäinen kammotus, sillä eläimet eivät selviä porukassa kovinkaan kauaa. Suurin löydetty rottarykelmä on sisältänyt 32 yksilöä.
Moottorisaha keksittiin avuksi synnytykseen
Ennen kuin keisarileikkauksesta tuli hygienian ja tietotaidon kehittymisen ansiosta äidille turvallinen 1800-luvun puoli välin jälkeen, oli vaikeissa synnytyksissä käytössä suhteellisen raaka metodi.
Jos vauva ei mahtunut tulemaan luonnollisesti ulos, joutuivat lääkärit leikkaamaan auki symfyysin (lantion etuseinämän yhdessä pitävä rustoinen häpyluuliitos). Leikkaus tehtiin pientä veistä ja sahaa apuna käyttäen, mikä oli aikaa vievää ja sotkuista puuhaa. Puhumattakaan operoitavan naisen kivuista: leikkaus tehtiin tietenkin vajavaisella puudutuksella.
Vuonna 1780 kaksi lääkäriä John Aitken ja James Jeffray kehittivät ketjusahan, jolla lantioluut sai nopeammin erilleen ja symfyysin halki. Operaation kivuliaisuus ei varmastikaan vähentynyt. Käsikäyttöisessä, keittiöveistä malliltaan muistuttavassa sahassa oli pyörivä ketju, jossa oli teräviä hampaita. Ketjua liikuteltiin kampea veivaamalla. Käytännössä siis oltiin kaukana moottorisahasta, teoriassa ei niinkään.
Kun tieto ketjusahan toimivuudesta levisi, alettiin sitä käyttää muissakin leikkauksissa, muun muassa amputaatioissa. Koska uudella sahalla oli aiempiin välineisiin verrattuna helppo pureutua lähes mihin tahansa materiaalin, löysi se lopulta tiensä myös metsureiden käsiin.
Tšekissä on valkaistuilla ihmisen luilla koristeltu kirkko
Kutná Horan kaupungissa Tšekissä sijaitsee Sedlecin luukirkko. Vaikka kirkossa ei ulospäin vaikuta olevan mitään tavallisuudesta poikkeavaa, avautuu sisällä sellaiset näkymät, että joitakin turisteja voi hirvittää. Jos on herkkä järkyttymään, kannattaa ehkä jättää tämä goottilainen kirkko makaabereine sisustuksineen matkasuunnitelmista pois.
Sisustuksessa on käytetty jokaista ihmiskehon luuta, joista on tehty pyramideja, maljoja, kynttilänjalkoja ja kattokruunuja. Tunnistettavimmat luut ovat todennäköisesti suuret reisiluut ja tietenkin lukuisat pääkallot, mutta kyllä sieltä tarkalla silmällä bongaa monia muitakin. Koristeet on valmistettu maltillisimpien arvioiden mukaan vähintään 40 000 eri ihmisen luista.
Tarinan mukaan paikallisen munkkiluostarin apotti matkasi 1200-luvulla Jerusalemiin pyhiinvaellukselle ja toi sieltä mukanaan pyhää maata. Sitä hän ripotteli silloisen kirkon hautausmaalle, mikä aiheutti yleisöryntäyksen: kaikki halusivat tulla haudatuksi sinne. Kun rutto runteli Eurooppaa 1300-luvulla, sai noin 30 000 ihmistä tahtonsa läpi. Ristiretket kokosivat jo valmiiksi täpötäyteen ahdetulle hautausmaalle vielä tuhansia vainajia lisää.
Kun nykyinen kirkko rakennettiin 1300-luvun lopulla, kaivettiin iso osa luista rakennustöiden yhteydessä ylös maasta ja laitettiin säilöön kirkon alla sijainneeseen ossuaariin eli luukammioon.
Vuonna 1870 tšekkiläinen puunveistäjä ja rakentaja František Rint palkattiin luomaan luista jotain kaunista. Rint valkaisi luut ja koristeli koko kappelin vainajien jäänteillä. Kauneus on katsojan silmissä.
Oletko käynyt kyseisessä kirkossa? Oliko omituinen ja aavemainen tunnelma?
Ihme-Mike: Päätön kukko
Vuonna 1945 yhdysvaltalainen maanviljelijä Lloyd Olsen oli hakemassa perheelleen illallista eli marssi pihamaalle kirveen kanssa tarkoituksenaan teurastaa kana. Mestaaminen kuitenkin epäonnistui, sillä vaikka kohteeksi valittu viisikuukautinen Mike-kukko menetti päänsä, jäi eläin silti henkiin.
Päättömien kanojenhan tiedetään juoksevan jopa minuuttitolkulla, koska elimistö tarvitsee aivoja ainoastaan liikkeen aloittamiseen, korjaamiseen ja lopettamiseen. Lihasten liikettä ohjaavat hermot toimivat siis ilman aivojakin, kunnes elimistön energia- ja happivarannot on käytetty loppuun tai eläin vuotaa kuiviin.
Mike oli eri maata. Se eli suhteellisen normaalia ja tervettä kukon elämää vielä 18 kuukautta päänsä menettämisen jälkeen! Uskomattomalta kuulostava tapaus oli mahdollinen, koska kaulan katkaisemisessa jäljelle oli jäänyt suurin osa aivorunkoa, joka säätelee elintärkeitä refleksejä, kuten hengitystä. Lisäksi Miken toinen korva säilyi. Eläinlääkäreiden mukaan Mike pysyi hengissä, sillä kaulasuoniin oli muodostunut verenvuodon estäviä tukoksia.
Mikea pään menettäminen ei juuri haitannut, sillä se jatkoi traumaattisen iltapäivän jälkeen eloaan kuin mitään ei olisi tapahtunut: se yritti nokkia ruokaa, sukia sulkiaan ja jopa kiekua, vaikka ääntely olikin vaillinaisesta kurkusta ulos tullessaan epämääräistä kurlutusta. Olsen ruokki ja juotti Mikea silmätippojen annostelijalla suoraan ruokatorveen.
Päättömästä kukosta tuli valtava ilmiö ja Olsen kulki Ihme-Miken kanssa näyttelyissä ympäri maan. Eräällä reissulla vuonna 1947 Mike tukehtui, kun Olsen ei löytänyt tarpeeksi nopeasti pipettiä tyhjätäkseen tukoksen sen avonaisesta ruokatorvesta.
Miken kotikaupungissa Fruitassa, Coloradossa, vietetään joka kesäkuu festivaalia paikkakunnan suurimman julkkiksen kunniaksi.
Salishin meren irtonaiset jalkaterät
Salishin meren rannoilla kävellessä kannattaa pitää silmät auki. Koskaan ei tiedä, milloin voi kompastua irtonaiseen jalkaterään.
Elokuun 2007 jälkeen Washingtonin osavaltion (USA) ja Brittiläisen Kolumbian provinssin (Kanada) välisen meren molemmilta puolilta on löytynyt vähintään 21 jalkaterää ilman omistajaa; viimeisin tammikuussa 2019.
Löydökset ovat tietenkin johtaneet erinäisiin salaliittoteorioihin muun muassa haaksirikkoutuneista laivoista, jalkoja irrottavasta sarjamurhaajasta ja mafian upottamista ruumiista. Viranomaisarvioiden mukaan irtonaiset jalat eivät todennäköisesti ole seurausta minkäänlaisesta rikoksesta, vaan kyseessä on hukkumisonnettomuuksien uhreja ja itsemurhien tekijöitä.
Päätelmät perustuvat siihen, että jaloissa ei ole ollut havaittavissa mitään merkkejä väkivallasta, vaan ne ovat irronneet luonnollisen hajoamisprosessin yhteydessä. Osa jäänteistä on saatu yhdistettyä kadonneisiin henkilöihin kengän tai DNA:n perusteella, mutta osa on jäänyt mysteeriksi.
Käsittämätöntä on se, että jalkaterät ovat olleet kenkien sisällä kasassa, ottaen huomioon, että jotkut niistä ovat lilluneet meressä vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Asiantuntijoiden mukaan totaalinen hajoaminen on estynyt kengän vuoksi, sillä suurimmalla osalla irtojaloista on ollut lenkkari. Kevyt lenkkari on mahdollistanut jalan kellumisen ja lopulta rantaan huuhtoutumisen, mutta suojannut sitä samalla nälkäisiltä pedoilta.
Kauniiden naisten ruumiit annettiin nekrofilian estämiseksi mädäntyä muutama päivä ennen palsamointia
Muinaisessa Egyptissä oltiin tunnetusti eteviä palsamoijia; se on päivänselvää, kun tuhansia vuosia vanhoja muumioita löytyy hautakammioista olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa.
Egyptissä kuolleiden henkilöiden ruumiit toimitettiin palsamoijalle hyvin pian menehtymisen jälkeen, sillä uskomuksen mukaan vainaja jatkoi elämäänsä tuonpuoleisessa. Hajoamaton, mahdollisimman ehjä ruumis takasi tälle ikuisen elämän.
Poikkeuksiakin jouduttiin tekemään. Jos vainaja oli korkeassa virassa olevan miehen vaimo, tai vaihtoehtoisesti erityisen kaunis tai tunnettu nainen, annettiin hänen ruumiinsa palsamoijien käsiteltäväksi vasta kolmen tai neljän päivän päästä.
Siinä ajassa ruumiissa ehti alkamaan mätänemisprosessi, jota yleensä haluttiin välttää ennen muumiointia. Odotusaika oli tarpeen, sillä joidenkin palsamoijien tiedettiin harjoittaneen nekrofiliaa juuri kuolleiden naisten ruumiiden kanssa. Kun elimistön entsyymit yhdessä bakteerien kanssa olivat ehtineet alkaa hajottamaan ruumista, oli houkutus seksuaaliseen hyväksikäyttöön ainakin vähäisempi.
Siira syö kalan kielen ja toimii itse kielenä
Siirojen lahkoon kuuluva Cymothoa exigua on pahimman luokan loinen. Tämä muutaman sentin mittainen äyriäinen on kuitenkin siinä mielessä kohtelias parasiitti, että se korjaa isännälleen aiheuttamansa vahingon. Sen ällöttävyydestä voitaneen kuitenkin olla yhtä mieltä.
C. exigua nimittäin tunkeutuu isäntäkalan sisään kidusten kautta, asettuu sen suuhun ja syö sen kielen. Sitten loinen kiinnittyy kielentyngän lihaksiin ja alkaa muina siiroina toimia isäntänsä kielenä.
Kalalle ei, käsittämätöntä kyllä, ole eriskummallisesta elinsiirrosta mitään haittaa, sillä C. exigua on kiinnittymisen jälkeen täysin toiminnallinen kieli. Äyriäinen loisii muun muassa napsijoissa, jotka ovat suosittuja ruokakaloja, mutta siitä ei ihmisellekään ole mitään haittaa; muuta kuin jos elävän kielen yrittää irrottaa kalan suusta, saattaa siira repiä pelihousunsa ja purra ahdistelijaa. Siinä vaiheessa kannattaa pitää huulet tiukasti supussa!
Loppuun ”kevyt” filosofinen päänräjäytys
Jos kukaan lukija kärsii eksistentiaalisesta kriisistä eli miettii oman olemassaolonsa merkitystä maailmankaikkeudessa, niin tämä kohta kannattaa jättää väliin.
Kun ihminen kuolee, häntä jää useimmiten kaipaamaan koko joukko läheisiä: perhe, sukulaiset ja ystävät. Mutta kauanko meistä jokainen muistetaan? Kaikilla meistä on eräpäivä, paitsi jos sattuu olemaan esimerkiksi Pythagoras, Leonardo da Vinci, Martin Luther King Jr tai John Lennon. Mutta heidätkin tullaan aina muistamaan teoistaan tai taiteestaan, ei henkilökohtaisesti ihmisinä, sillä se ei ole mahdollista.
Jonain päivänä koittaa se hetki, kun viimeinen sinut muistava ihminen muistelee sinua viimeisen kerran. Ja siitä päivästä eteenpäin kukaan ei mieti sinua enää koskaan.
🤷♀️ Saivatko nämä tietoiskut sinut irvistämään? Kerro alla olevassa kommenttikentässä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme tulevatko rottakuninkaat tai irronneet jalat uniisi ensi yönä? Vai mietitkö kasvojasi mutustavia punkkeja?