#vainsuomijutut
10 kummittelevaa paikkaa Suomessa – Näissä kohteissa et ole koskaan yksin!
Kummittelevat paikat Suomessa eivät rajoitu vain vanhoihin linnoihin ja kartanoihin. Aavemaisia kohtaamisia on kerrottu tapahtuneen myös muun muassa teattereissa, museoissa ja näkötorneissa.
Uskallatko astua rakennukseen, jonka käytävillä vaeltelee levottomien vainajien sieluja? Entä miltä tuntuisi kuulla askelia tyhjästä huoneesta tai nähdä hahmo ikkunassa, vaikka talossa ei pitäisi olla ketään?
Tällä kertaa Listafriikki tutustuu Halloween-viikon kunniaksi kymmeneen hyytävään kotimaiseen kohteeseen, joihin liittyy toinen toistaan karmivampia kummitustarinoita. Mukana on vuosisatoja vanhoja legendoja sekä uudempia kokemuksia, joille niiden kertojat eivät ole löytäneet selitystä.
Lähde mukaan, jos uskallat!
10. Aulangon näkötorni – musta hahmo lukitussa tornissa
Kummittelevat paikat Suomessa -lista aloitetaan Hämeenlinnassa sijaitsevalta Aulangon näkötornilta. Vuonna 1907 valmistuneen, 33 metriä korkean graniittitornin huipulta avautuvat upeat maisemat Vanajaveden laaksoon, ja se on suosittu nähtävyys, mutta sen historiaan liittyy myös synkempiä tarinoita.
Aulangon näkötornissa nimittäin väitetään kummittelevan!
Tornissa on kerrottu nähdyn salaperäinen musta mieshahmo, joka toisinaan seisoo tornin huipulla ja toisinaan kurkistelee sen ikkunoista. Lukitun tornin sisältä on lisäksi väitetty kuuluvan askelia, vaikka rakennuksessa ei pitäisi olla ketään. Myös ulko-oveen on kerrottu koputeltavan ilman, että oven takana olisi näkynyt ketään.
Aulangon alueella kummitustarinat eivät kuitenkaan rajoitu pelkkään näkötorniin. Läheisessä hotelli Aulangossa kerrotaan kummittelevan vuonna 1939 traagisesti kuollut näyttelijä Sirkka Sari. Vain 19-vuotias Sari putosi hotellin katolla savupiippuun, jota hän oli erehtynyt luulemaan näkötorniksi.
Legendan mukaan iltapukuinen näyttelijätär vaeltaa edelleen hotellin käytävillä ja hisseissä.
9. Harrbådanin kummitteleva neito
Kokkolan rannikolla kohoaa rapistunut betonitorni, jonka ympärillä kerrotaan liikkuvan valkoiseen kesämekkoon pukeutunut nainen. Eikä hänen kohtaamisensa tiedä hyvää: legendan mukaan Harrbådanin neito näyttäytyy ihmisille, joita odottaa pian onnettomuus.
Kuka tämä salaperäinen nainen sitten on?
Yhden tarinan mukaan myrskyssä haaksirikkoutuneen perheen isä ja poika hukkuivat, minkä jälkeen surun murtama äiti hukuttautui. Toisen version mukaan nainen odotti turhaan merille lähtenyttä miestään ja hyppäsi lopulta epätoivoissaan tornista.
Neidon kerrotaan edelleen vaeltavan hiekkaisella Harrinniemellä, ja toisinaan hänen epätoivoisen itkunsa voi kuulla kantautuvan tornin läheisyydestä. Joidenkin kertomusten mukaan nainen myös hyppää majakasta kuolinpäivänään yhä uudelleen ja uudelleen.
Harrbådanin ”majakka” on todellisuudessa vuonna 1953 rakennettu linjaloisto, joka poistettiin käytöstä vuonna 1979. Nykyään torni on pahasti rapistunut ja turvallisuussyistä suljettu vierailijoilta.
Mutta vaikka tornin valo on sammunut jo vuosikymmeniä sitten, sen ympärillä elävät kummitustarinat eivät ole kadonneet mihinkään.
8. Mustion linnan vuosisatoja vanha kirous
Raaseporissa sijaitseva Mustion linna on yksi Suomen kuuluisimmista kummituskartanoista. Vuosina 1783–1792 rakennettu kartano on saanut vuosien varrella asukkaikseen kokonaisen joukon aaveita.
Kuninkaan huoneessa väitetään kuuluvan Ruotsin kuningas Kustaa III:n raskaita askelia, ja kolmannessa kerroksessa liikkuu Harmaa rouva.
Vaalea daami, ehkäpä Suomen kuuluisin kummitus, kuljeskelee toisessa kerroksessa kynttelikkönsä kanssa. Teorioita Vaalean daamin henkilöllisyydestä on monia, mutta erään tarinan mukaan hän on Jeanette Hisinger. Vuonna 1800 syntynyttä Hisingeriä pidettiin aikansa käsityksen mukaan ”mieleltään järkkyneenä”, ja hänet piti säännöllisesti oman turvallisuutensa vuoksi lukita yhteen kartanon huoneista. Yksi kerta jäi viimeiseksi, sillä huoneeseen teljetty nainen menehtyi – tarinan mukaan luonnollisista syistä.
Myös hotellihuoneissa tapahtuu kummia. Vieraat ovat kertoneet kuulleensa öisin jonkun kulkevan portaissa, vaikka kyseisessä kohdassa ei ole enää vuosikymmeniin ollut portaita!
Mustion linnaa vaivaa myös ikivanha kirous. Tarinan mukaan kartanolta ruokaa ja yösijaa pyytänyt romaninainen käännytettiin pois, jolloin hän kirosi rakennuksen. Jos linnan kolmas kerros joskus valmistuisi kokonaan, koko rakennus joko palaisi tai vajoaisi jokeen.
Kirouksen vuoksi kolmannen kerroksen kunnostus on tarinan mukaan jätetty tarkoituksella kesken.
Mustion linnan kummitustarinat elävät edelleen niin vahvoina, että kartanossa järjestetään jopa opastettuja kummituskierroksia.
7. Svenska Teatern – pelkät jalat rekvisiittavarastossa
Helsingin keskustassa sijaitseva Svenska Teatern on yksi Suomen vanhimmista teattereista. Sen nykyinen rakennus valmistui vuonna 1866, ja 160 vuoden aikana teatterin käytävillä on ehtinyt tapahtua monenlaista. Kaikkea ei kuitenkaan ole osattu selittää.
Vuonna 2012 teatterin kuiskaaja kertoi nähneensä rekvisiittavarastossa jotain varsin erikoista. Hyllyjen takana oli liikkunut mustiin, prässättyihin housuihin ja mustiin nahkakenkiin pukeutunut hahmo. Mutta ei kokonainen hahmo, vaan pelkät laahustavat jalat.
Eikä kyseessä ole teatterin ainoa kummitustarina.
Tyhjistä tiloista on kerrottu kuuluvan vanhan kirjoituskoneen naputusta, vaikka kukaan ei ole ollut kirjoittamassa. Myös salaperäisiä askelia ja muita ääniä on yhdistetty rakennuksen aaveisiin.
Teatterit ovat muutenkin otollisia paikkoja kummitustarinoille. Niiden hämärissä kulisseissa ja sokkeloisissa käytävissä riittää piilopaikkoja, ja vanhojen rakennusten narina saa helposti mielikuvituksen laukkaamaan.
6. Maikkulan mestauspaikka
Oulun Maikkulassa sijaitsee metsäalue, jonka historiaan liittyy kuolemanrangaistuksia ja kummitustarinoita. Paikallisten keskuudessa alue on tunnettu jopa kummitusmetsänä!
Ruotsin vallan aikana monilla pitäjillä piti olla omat teloituspaikkansa, joissa kuolemaan tuomitut voitiin mestata esimerkiksi kirveellä. Maikkulan metsässä sijaitsi yksi tällainen paikka, josta löytyy kirjallinen maininta vuodelta 1830.
Metsän synkkä maine on elänyt paikallisessa kansanperinteessä, ja puiden lomassa on kerrottu vaeltelevan kummituksia. Voisivatko ne olla rauhaa vailla olevien, kuolemaan tuomittujen ihmisten sieluja?
Tarinassa on kuitenkin erikoinen puoli. Vaikka paikka oli virallisesti varattu teloituksia varten, historiankirjoista ei ole löytynyt merkintöjä yhdestäkään siellä toimeenpannusta mestauksesta!
Kummitusmetsän synkkä historia on silti haluttu säilyttää jälkipolville. Vuonna 2014 Oulujoki-seura pystytti paikalle muistokiven, jonka paljastuspäiväksi valikoitui varsin osuvasti perjantai 13. kesäkuuta.
Vaikka teloituksia ei tiettävästi koskaan järjestetty, metsän karmiva maine on säilynyt.
Lue myös: Perjantai 13. päivä – 10 pelottavaa sattumusta, jotka tapahtuivat epäonnen päivänä
5. Tikkurilan vanhan rautatieaseman levottomat vainajat
Vantaalla sijaitseva Tikkurilan vanha rautatieasema valmistui vuonna 1862, ja nykyään rakennuksessa toimii Vantaan historian museo. Yli 160-vuotiaan asemarakennuksen historiaan mahtuu myös kuolemaa ja kummitustarinoita.
Asemalla sattui aikoinaan lukuisia kuolemaan johtaneita onnettomuuksia. Eräänä joulukuun aamuna töihin kiirehtinyt nainen putosi junan portailta raiteille ja ruhjoutui niin pahasti, että asemamies joutui keräämään hänen ruumiinsa kappaleita ämpäriin.
Museon entinen työntekijä on kertonut kuulleensa rakennuksessa silkkihameen kahinaa, vaikka ketään ei näkynyt. Kolmannen kerroksen toimistotiloissa puolestaan on ovi, joka avautuu toisinaan aivan itsestään.
Paranormaaleja ilmiöitä tutkineen ryhmän mukaan erityisen paljon yliluonnollista toimintaa esiintyy entisessä kolmannen luokan odotussalissa sekä asemapäällikön asunnon vanhassa lastenhuoneessa. Kuka lastenhuoneessa kummittelisi? Oliko entisen asemapäällikön perheessä kenties ollut pienenä kuollut lapsi?
Asemarakennuksessa käytiin myös taisteluita vuoden 1918 sisällissodassa. Niinpä mahdollisiksi kummittelijoiksi on epäilty niin junaturmien uhreja kuin sisällissodan taisteluissa kuolleitakin.
Lue myös: Kaunista, mutta pelottavaa – 5 upeaa kohdetta, joissa väitetään kummittelevan
4. Keminmaan vanha kirkko – kirkkoherra, jonka ruumis ei suostunut maatumaan
Keminmaan vanhassa kirkossa lepää vainaja, joka on maannut arkussaan jo lähes 400 vuotta. Kyseessä on kirkkoherra Nikolaus Rungius, jonka ruumis ei ole maatunut!
Vuonna 1629 kuolleen Rungiuksen kerrotaan julistaneen eläessään, että jos hänen saarnaamansa asiat ovat totta, hänen ruumiinsa ei mätäne koskaan. Ja kuinka ollakaan: kun kirkkoherran hauta myöhemmin avattiin, hänen ruumiinsa oli säilynyt hämmästyttävän hyvin.
Nykyään muumioitunutta kirkkoherraa voi katsella kirkon lattian alla sijaitsevassa lasikantisessa arkussa. Lisäksi kirkkoherran hengen kerrotaan vaeltelevan kirkossa. Rungiuksen sanotaan vahtivan kirkkoaan ja hänet on nähty liikkumassa holvien hämärässä.
Rungiuksen ruumiilta puuttuu toinen käsi. Käden katoamisesta kerrotaan monenlaisia tarinoita. Erään legendan mukaan sotilaat olisivat nostaneet muumion arkustaan ja tanssittaneet sitä niin rajusti, että käsi irtosi.
Eikä Rungius ole kirkon ainoa muumio. Sen lattian alta on löydetty yli 40 hyvin säilynyttä vainajaa! Yhtäkään näistä ruumiista ei kuitenkaan ole koskaan palsamoitu.
Rungiuksen ja muiden vainajien säilymiselle on luonnollinen selitys: kirkon lattian alla vallinneet olosuhteet ovat kuivattaneet ruumiit. Periaate on sama kuin kuivalihan valmistuksessa.
Kirkon pihalla sijaitsee myös vanha luukoppi, johon on aikoinaan kerätty hautausmaalta esiin nousseita luita esimerkiksi silloin, kun vanhoja hautoja on avattu uusien hautausten tieltä. Kopin raosta kurkistamalla voi nähdä maasta pilkottavan pääkallon.
3. Olavinlinnan elävältä muurattu linnanneito
Savonlinnassa sijaitsevan Olavinlinnan lähes 550-vuotiseen historiaan mahtuu sotia, vankeja ja verisiä kohtaloita. Ei siis ihme, että Suomen tunnetuimpiin kuuluvan keskiaikaisen linnan käytävillä väitetään kummittelevan!
Olavinlinnan kuuluisin kummitustarina kertoo nuoresta linnanneidosta, joka rakastui vihollisjoukkoihin kuuluneeseen mieheen. Neito päästi rakastettunsa linnan porteista sisään, mutta tämän mukana tunkeutui myös vihollissotilaita. Rangaistukseksi petoksesta neito muurattiin elävältä linnan seinään.
Legendan mukaan neidon hautapaikalle kasvoi pihlaja, jonka punaiset marjat muistuttivat hänen verestään. Ja mikä erikoisinta: linnan muurissa todella kasvoi pihlaja aina 1950-luvulle saakka!
Olavinlinnan keskushallin katonrajassa kulkee niin kutsuttu kummituskäytävä. Vastapäisellä rannalla asuvat ihmiset ovat kertoneet nähneensä sen ikkunoissa valoja, vaikka käytävän pitäisi olla tyhjä. Tarinan mukaan elävältä muurattu linnanneito ja hänen rakastettunsa kohtaavat siellä aina täydenkuun aikaan.
Mutta linnassa on nähty muitakin salaperäisiä hahmoja.
1980-luvulla oppaat kertoivat kohdanneensa pitkän ja hoikan naisen, jolla oli kellohelmainen kukkamekko ja suuri lierihattu. Nainen vaikutti eksyneeltä, mutta kun häntä yritettiin puhutella, hän katosi yhtäkkiä kuin tuhka tuuleen.
Myös linnan suojelupyhimystä, Pyhää Olavia, esittävän patsaan kerrotaan liikkuvan öisin. Kun herra aamuisin palaa reissuiltaan patsasalustalleen, hänellä on kuulemma niin kiire, että toinen jalkaterä jää roikkumaan alustan reunan yli. Olavinlinnan siivooja on sanonut olevansa aivan varma, että kun hän tulee aamuvarhaisella töihin, seuraa Pyhän Olavin patsas häntä katseellaan.
2. Carlsron huvilan kummitukset eivät suostu lähtemään
Kristiinankaupungissa sijaitseva Carlsron museo toimii vuonna 1896 valmistuneessa kesähuvilassa, jonka rakennutti laivanvarustaja Carl Alfred Carlström. Rakennus on ehtinyt toimia myös kylpylänä ja hotellina, mutta tarinoiden mukaan kaikki sen entiset asukkaat ja vieraat eivät olekaan koskaan poistuneet talosta.
Kristiinankaupungin aiempi museonjohtaja Tarja Aurell on kertonut rakennuksen lukuisista selittämättömistä tapahtumista. Tyhjistä huoneista on kuulunut iloista puheensorinaa, ja toisessa kerroksessa kattolamput ovat välähtäneet palamaan, vaikka niissä ei ole polttimoita eikä toimivaa sähköä. Viimeksi näin tapahtui kesällä 2023.
Vuosia sitten museossa vieraillut ruotsalainen sairaanhoitaja jäi tutkimaan kolmatta kerrosta yksin. Pian hän kuitenkin ryntäsi alakertaan hysteerisesti itkien. Nainen kertoi nähneensä käytävällä vanhanaikaisesti pukeutuneen miehen, joka käveli häntä kohti silinterihattu päässään ja lamppu kädessään.
Eräänä syksynä museon jo sulkeuduttua vierailija kuvasi rakennusta ulkopuolelta. Kun valokuva myöhemmin kehitettiin, keittiön ikkunassa näkyi vaaleahiuksinen nainen katsomassa ulos. Mutta kuka olisi ollut sisällä suljetussa museossa?
Eikä kummittelu rajoitu edes rakennuksen sisätiloihin. Eräänä kuutamoisena talvi-iltana koiraansa ulkoiluttanut nainen näki miehen hahmon juoksevan tien yli metsän suunnasta.
Lumihankeen ei kuitenkaan jäänyt ainuttakaan jalanjälkeä.
1. Louhisaaren kartanolinna – mustasukkaisen aviomiehen julma salaisuus
Askaisissa, nykyisen Maskun alueella, sijaitseva Louhisaaren kartanolinna tunnetaan parhaiten marsalkka Mannerheimin synnyinkotina, mutta 1600-luvulla rakennetun kartanolinnan seinät kätkevät sisäänsä myös hyytävän legendan.
Tarina kertoo 1700-luvulla eläneestä Herman Flemingistä, joka oli sairaalloisen mustasukkainen vaimostaan Anna Sophia Rehbinderistä.
Aina matkoille lähtiessään Fleming sulki kauniin vaimonsa kartanolinnan kolmannessa kerroksessa sijaitsevaan pieneen, lukittavaan komeroon. Palvelusväki sai käskyn työntää naiselle ruokaa komeron pienen ikkunan kautta.
Kerran Fleming kuitenkin unohti kertoa palvelijoilleen sulkeneensa vaimonsa jälleen komeroon. Niinpä kukaan ei tuonut Anna Sophialle ruokaa, ja nainen nääntyi lukkojen takana kuoliaaksi.
Tarinan mukaan Anna Sophia ei ole vieläkään saanut rauhaa.
Kartanolinnan kolmannessa kerroksessa on nähty pieni vaaleahiuksinen nainen, jonka seurassa kulkee toisinaan lapsi. Myös museon henkilökunta on kertonut nähneensä salaperäisen hahmon. Kuka hänen mukanaan kulkeva lapsi sitten on? Sitä ei tiedä kukaan.
Eikä Louhisaaren kummittelu rajoitu tähän.
Kartanolinnan niin kutsutussa Pirunkamarissa yöpyneet ovat kertoneet tunteneensa jonkun kömpivän keskellä yötä samaan vuoteeseen. Pirunkamari on saanut nimensä huoneen seinään maalatusta sarvipäisestä satyyrista, joka muistuttaa ulkonäöltään paholaista.
Erään remontin aikana puolestaan tapahtui jotain erikoista: työmies lukitsi Pirunkamarin ovet, mutta seuraavana aamuna sisään ei enää päässyt. Joku oli siirtänyt raskaan kaapin oven eteen.
Lue myös: