Oudoimmat
10 karmivaa Halloween-perinnettä menneisyydestä – ihmisuhreja, hirviöitä ja vainajien illallisia
Nykypäivänä halloween tarkoittaa kurpitsalyhtyjä, kauhuelokuvia, naamiaisasuja ja karkkikierroksia. Mutta historiallisesti lokakuun viimeiseen päivään on liittynyt huomattavasti synkempiä uskomuksia ja tapoja.
Monet halloweenin perinteet pohjautuvat kelttiläiseen samhain-juhlaan, jolloin elävien ja kuolleiden maailmat sulautuivat yhteen. Vainajien henget saattoivat palata maan päälle, eikä niiden mukana kulkevien yliluonnollisten olentojen aikeista voinut koskaan olla varma.
Pahoilta hengiltä suojauduttiin naamioitumalla, tulevaisuutta yritettiin ennustaa mitä erikoisimmilla konsteilla ja vainajille saatettiin jopa kattaa oma paikka ruokapöytään. Kaikki perinteet eivät kuitenkaan olleet yhtä harmittomia – ainakaan niistä kertovien vanhojen tarinoiden mukaan.
Listafriikki esittelee seuraavaksi 10 karmivaa halloween-perinnettä menneisyydestä. Osa tavoista on historiallisesti hyvin dokumentoituja, kun taas toiset perustuvat kansanperinteisiin ja vuosisatojen saatossa värittyneisiin kertomuksiin.
10. Kuninkaita surmattiin ja upotettiin suohon
Irlannin soista on löydetty ruumiita, jotka ovat säilyneet hämmästyttävän hyvin jopa tuhansien vuosien ajan. Turpeen hapettomat ja happamat olosuhteet ovat estäneet vainajia maatumasta, minkä ansiosta joillakin löytyneillä ruumiilla on edelleen jäljellä ihoa, hiuksia ja jopa tunnistettavia kasvonpiirteitä.
Kaikki suohon päätyneet eivät kuolleet luonnollisesti. Osassa ruumiista on merkkejä poikkeuksellisen väkivaltaisesta kuolemasta. Esimerkiksi noin 2 300 vuotta sitten eläneeltä, löytöpaikkansa mukaan nimetyltä, Croghanin mieheltä (kuvassa) oli leikattu nännit, ja hänen käsivarsissaan oli merkkejä sitomisesta. Clonycavanin miehen pääkallossa puolestaan oli vakavia vammoja.
Erään tulkinnan mukaan kyse on kuninkaista, jotka uhrattiin rituaalisen väkivallan saattelemana jumalille. Muinaisessa Irlannissa kuninkaan uskottiin olevan vastuussa valtakuntansa hyvinvoinnista, joten esimerkiksi katovuosi tai jokin onnettomuus saatettiin tulkita merkiksi hallitsijan epäonnistumisesta. Ja lopulta uhrattu kruunupää haudattiin suohon.
9. Tulevaa puolisoa yritettiin selvittää kummallisilla tavoilla
Halloween ei ollut entisaikaan pelkkää henkien hillumista ja kauhua, sillä juhlaan liittyi myös romanttisempia perinteitä. Lokakuun viimeistä iltaa pidettiin otollisena hetkenä tulevaisuuden ennustamiselle, ja etenkin naimattomat nuoret naiset yrittivät selvittää, kuka olisi heidän tuleva aviomiehensä.
Yksi erikoisimmista ennustuskeinoista oli mennä keskiyöllä pimeään huoneeseen ja syödä omena peilin edessä. Perimätiedon mukaan peiliin saattoi ilmestyä tulevan puolison kuvajainen. Jos peilissä näkyikin pääkallo, tiesi se ennenaikaista kuolemaa.
Toisessa rituaalissa omena kuorittiin yhdeksi pitkäksi suikaleeksi, joka heitettiin olan yli. Lattialle pudonneesta kuoresta yritettiin tulkita tulevan puolison nimen ensimmäinen kirjain.
Myös pähkinöistä ennustettiin rakkausonnea. Takkaan asetettiin kaksi pähkinää, jotka edustivat ennustajaa ja hänen ihastustaan. Jos pähkinät paloivat rauhallisesti vierekkäin, suhteelle povattiin onnellista tulevaisuutta. Jos ne taas poksahtelivat ja sinkoilivat erilleen, ei yhteiselo näyttänyt lupaavalta.
Lue myös: Juhannustaiat – Alasti halkopinoon peruuttaminen kertoo paljon tulevasta sulhasesta!
8. Keijut saattoivat siepata ihmisiä tuonpuoleiseen
Keijut mielletään siivekkäiksi ja hyväntahtoisiksi satuolennoiksi, mutta muinaisessa Irlannissa niihin suhtauduttiin huomattavasti vakavammin. Keijujen uskottiin olevan arvaamattomia ja toisinaan jopa hengenvaarallisia olentoja, joiden kanssa ei kannattanut joutua tekemisiin.
Erityisen vaarallisina niitä pidettiin samhain-juhlan aikaan, jolloin yliluonnolliset olennot pääsivät vaeltamaan ihmisten keskuuteen.
Vanhojen kansantarinoiden mukaan keijut saattoivat liikkua myrskypilvien mukana ja siepata ihmisiä mukaansa tuonpuoleiseen. Kaikki siepatut eivät välttämättä koskaan palanneet takaisin.
Irlannissa keijujen uskottiin asuvan muun muassa ruohoisten kumpujen ja muinaisten hautakumpujen sisällä. Näitä paikkoja oli syytä karttaa etenkin samhainina, sillä liian lähelle eksynyt saattoi joutua keijujen vangiksi.
Keijujen pelko ei myöskään kadonnut hetkessä. Irlannissa tunnetaan edelleen lukuisia niin kutsuttuja keijukumpuja (kuvassa), joihin liittyy vuosisatoja vanhoja varoituksia ja uskomuksia.
7. Kissojen luolasta nousi hirviöitä ja pahoja henkiä
Irlannissa sijaitsevaa Oweynagatin luolaa pidettiin muinoin yhtenä vaarallisimmista paikoista samhain-juhlan aikaan. Kissojen luolana tunnetun paikan uskottiin olevan portti, josta kaikenlaiset tuonpuoleisen hirvitykset pääsivät ihmisten maailmaan.
Keskiaikaisissa irlantilaisissa tarinoissa kerrotaan luolasta nousevista olennoista, jotka aiheuttivat kauhua lähiseudulla. Erään kertomuksen mukaan luolasta ilmestyi joka vuosi salaperäinen nainen, joka vei mukanaan yhdeksän parasta eläintä jokaisesta karjalaumasta.
Toisissa tarinoissa luolasta nousi pelottavia petoja ja jopa demonikissoja, jotka hyökkäsivät ihmisten kimppuun.
Oweynagat sijaitsee Rathcroghanin muinaisella kuninkaallisella alueella, jota pidetään yhtenä samhain-juhlan tärkeimmistä historiallisista paikoista. Luola on olemassa edelleen, ja sen synkkä maine on säilynyt vuosisatojen ajan.
Nykyään luolaan ei tietenkään uskota kätkeytyvän hirviöitä, mutta sen yhteys tuonpuoleiseen tekee siitä yhden halloweenin historian kiehtovimmista paikoista.
6. Vainajille katettiin paikka ruokapöytään
Kuvittele istuvasi halloween-iltana ruokapöydässä, jossa yksi paikka on varattu kuolleelle sukulaisellesi. Kuulostaa kauhuelokuvan alulta, mutta aikanaan tämä on ollut täysin normaali tapa illallistaa lokakuun viimeisenä päivänä.
Irlannissa ja Skotlannissa uskottiin, että vainajien henget saattoivat palata entisiin koteihinsa tuona yliluonnollisena yönä. Heitä varten jätettiin ruokaa ja toisinaan myös tyhjä tuoli pöydän ääreen.
Niin ikään omituinen perinne oli dumb supper, eli hiljainen illallinen. Ateria valmistettiin ja tarjoiltiin puhumatta sanaakaan, ja syömään ryhdyttiin vasta, kun kuolleet esi-isät oli toivotettu tervetulleiksi.
Joissakin perinteen kuvauksissa vainajien paikalle ei saanut edes katsoa suoraan, sillä kuolleen näkemisen uskottiin tuovan huonoa onnea.
Kaikkialla illallista ei kuitenkaan vietetty hiljaisuudessa. Joidenkin tapojen mukaan aikuiset kertoivat vainajille kuluneen vuoden kuulumisia, ja lapset saattoivat laulaa tai esittää pieniä näytelmiä heidän viihdyttämisekseen.
Vainajien vierailuun suhtauduttiin siis vakavasti, mutta heitä ei välttämättä pelätty. Olivathan kyseessä sentään omat rakkaat sukulaiset.
5. Musta sika jahtasi juhlijoita
Walesissa halloweenin viettoon kuului aikoinaan perinne, jossa juhlaväki joutui pakenemaan henkensä edestä. Tarinan mukaan viimeiseksi jäänyt saattoi päätyä hirviömäisen sian saaliiksi.
Walesilaisessa kansanperinteessä tunnettiin Hwch Ddu Gwta, hännätön musta emakko, jonka uskottiin vaanivan ihmisiä halloween-yönä. Sen kerrottiin liikkuvan yhdessä päättömän valkoisen naisen kanssa.
Kun kyläläisten yhteinen juhlakokko alkoi hiipua, oli aika lähteä kotiin – ja nopeasti! Uskomuksen mukaan musta sika nappaisi mukaansa viimeiseksi jääneen. Lapsia varoiteltiin hirviöstä jopa lorulla, jossa kehotettiin kiirehtimään kotiin ennen muita.
Joissakin kylissä perinne vietiin vielä pidemmälle. Yksi aikuisista pukeutui eläimen taljaan ja lähti ajamaan lapsia takaa esittäen pelättyä mustaa sikaa.
Kauhistuttavalla leikillä saattoi olla myös käytännöllinen tarkoitus: sen avulla lapset saatiin pysymään poissa pimeiltä teiltä ja palaamaan ajoissa kotiin.
4. Pahoja henkiä huijattiin pukeutumalla eläinten nahkoihin ja pääkalloihin
Nykyään halloweenina pukeudutaan mitä mielikuvituksellisimpiin naamiaisasuihin, mutta perinteen juuret ovat huomattavasti synkemmissä uskomuksissa. Muinoin naamioitumisen tarkoituksena oli suojautuminen pahoilta hengiltä, jotka samhainina pääsivät ihmisten kanssa samaan maailmaan.
Ihmiset yrittivät välttää henkien huomion naamioitumalla itsekin pelottaviksi olennoiksi. Eläinten nahkojen, sarvien ja pääkallojen avulla saattoi näyttää niin kammottavalta, että henget erehtyisivät pitämään ihmistä yhtenä omistaan.
3. Kuolleiden sieluille ostettiin pelastusta leivonnaisilla
Keskiajan Englannissa kuljettiin halloweenin aikaan talosta taloon pyytämässä pieniä leivonnaisia, joita kutsuttiin nimellä soul cakes. Kyse ei kuitenkaan ollut tavallisesta kerjäämisestä, sillä herkkujen vastineeksi tarjottiin jotain huomattavasti erikoisempaa: rukouksia kuolleiden puolesta.
Katolisen uskomuksen mukaan vainajien sielut saattoivat joutua kiirastuleen kärsimään synneistään ennen taivaaseen pääsyä. Elävien rukousten uskottiin helpottavan heidän kärsimystään ja jouduttavan matkaa taivaaseen.
Niinpä köyhät ihmiset kiersivät pyhäinpäivän tienoilla varakkaampien naapureidensa ovilla ja lupasivat rukoilla näiden kuolleiden sukulaisten puolesta. Palkkioksi he saivat pieniä, usein kaurasta valmistettuja leivonnaisia.
Perinne tunnetaan jo 1400-luvun alun kirjallisista lähteistä, ja se säilyi joillakin Englannin alueilla vuosisatojen ajan.
Tätä souling-nimistä tapaa pidetään yhtenä nykyisen halloweenin karkki vai kepponen -kierroksen edeltäjistä. Ennen karkkien kerjäämistä ovilla siis kaupattiin rukouksia, joiden uskottiin auttavan vainajia pääsemään taivaaseen.
2. Irvistäviä naurislyhtyjä jätettiin hautausmaille
Ennen kuin kurpitsoista tuli Halloweenin tunnetuin symboli, valmistettiin Irlannissa ja Britanniassa lyhtyjä huomattavasti karmivamman näköisistä juureksista. Nauriisiin koverrettiin irvistäviä kasvoja, joiden sisälle asetettiin kynttilä.
Lyhtyjä jätettiin portinpieliin, hautausmaille ja aitojen päälle. Niitä saatettiin myös ripustaa puiden oksille säikyttelemään pimeässä kulkevia ihmisiä. Pelottavien lyhtyjen uskottiin karkottavan myös pahoja henkiä.
Perinteeseen liittyy tarina Stingy Jackista, joka onnistui huijaamaan paholaista. Kuoltuaan Jack ei kuitenkaan päässyt taivaaseen eikä helvettiin, vaan joutui vaeltamaan ikuisesti maan päällä. Valonlähteekseen loputtomalle vaellukselle Jack sai hehkuvan hiilen, jonka hän asetti koverrettuun nauriiseen.
Kun irlantilaiset siirtolaiset veivät perinteen Pohjois-Amerikkaan, nauriit vaihtuivat vähitellen suurempiin ja helpommin koverrettaviin kurpitsoihin.
Irlannin kansallismuseossa on edelleen nähtävillä jäljennös 1900-luvun alun naurislyhdystä. Sen irvistävät kasvot ovat huomattavasti pelottavammat kuin useimmissa nykyisissä kurpitsakoristeissa.
1. Lapsia uhrattiin jumalille – ainakin vanhojen tarinoiden mukaan
Halloweenin historiaan liittyy niin synkkiä kertomuksia, että niiden toivoisi olevan pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Yksi karmivimmista koskee muinaisten irlantilaisten väitettyä tapaa uhrata lapsia jumalille.
Keskiaikaisissa irlantilaisissa kirjoituksissa kerrotaan Crom Cruach -nimisestä jumalasta, jota palvottiin Magh Sléchtin tasangolla. Erään kertomuksen mukaan jumalalle uhrattiin jopa perheiden esikoislapsia vastineeksi hyvästä sadosta ja karjaonnesta.
Crom Cruachin palvontaan liitetään myös kultainen jumalankuva, jota ympäröi kaksitoista kivistä hahmoa. Tarinan mukaan veriset uhritoimitukset jatkuivat, kunnes Pyhä Patrick saapui paikalle ja teki lopun epäjumalan palvonnasta.
Mutta tapahtuiko mitään tällaista todella?
Siitä ei ole varmaa näyttöä. Kertomukset kirjoitettiin muistiin kristillisellä keskiajalla, ja niiden tarkoituksena saattoi olla myös vanhojen pakanallisten uskontojen mustamaalaaminen.
Lue myös: