Oudoimmat
10 hyytävän pelottavaa ja kummittelevaa paikkaa maailmassa – osa 1
Lähestyvän Halloweenin kunniaksi mennään kauhutarinoiden pariin. Nyt vuorossa on lista, jolla tutustutaan 10 kummittelevaan ja karmivaan paikkaan maailmalla.
Listafriikki suuntaa maailmalle, kun luvassa on selvitys siitä, minkälaisia kummittelevia kohteita kaikkien yliluonnollisen ja kammottavan ystävien kannattaa kirjata tulevaisuuden matkasuunnitelmiin.
Heikkohermoisille nämä kummittelevat kohteet eivät sovi, mutta jos selkäpiitä karmivat kummitusjutut ovat lähellä sydäntä – uskoi niihin tai ei – niin nyt on herkkua tarjolla!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Toisen osan hyytävän pelottavista paikoista voit lukea tästä:
10 hyytävän pelottavaa ja kummittelevaa paikkaa maailmassa – osa 2
Pariisin katakombit
Kuva: Rijin | CC BY-SA 4.0 (kuvaa rajattu)
Pariisin alla olevia entisiä kalkkikivilouhoksia ruvettiin 1700-luvulla käyttämään hautoina, koska kaupungin hautausmaat olivat täynnä. Myös olemassaolevista haudoista siirrettiin jäänteitä kaupungin alla risteileviin käytäviin, joissa 1800-luvulla asui myös ihmisiä. Luiden seassa..
Pariisin katakombit ovat nykyisin suosittu turistikohde, jossa vierailijat pääsevät vaeltelemaan käytäviä, joita reunustavat yli kuuden miljoonan pariisilaisen luut. Voiko paljon aavemaisempaa paikkaa olla!?
Katakombeihin liittyy tietenkin monia kummitustarinoita ja legendoita – ehkäpä tunnetuimpana se, että massiivisen joukkohaudan seinät alkavat keskiyöllä puhua. Äänet yrittävät taivutella vierailijan yhä syvemmälle labyrinttimäisiin käytäviin kunnes tämä ei enää löydä tietään ulos ja jää ikuisesti katakombeihin, kuten miljoonat maanalaiseen hautaan päätyneet.
Tämä legenda on saanu pontta 1990-luvun alun veret seisauttavasta löydöksestä. Katakombeja tutkiva ryhmä löysi erään hämärän kammion lattialta videokameran. Heidän yllätyksekseen kamera sisälsi kuvamateriaalia. Kun ryhmä rupesi katsomaan filmiä, kuului sillä karmivia ääniä.
Oli selvää, että kameraa pidellyt mies oli eksyksissä eikä tiennyt miten pääsisi ulos. Kuvaaja vaikuttaa menettävän järkensä harhaillessaan päämäärättömästi loputtomissa tunneleissa. Video loppuu äkillisesti siihen, kun mies tiputtaa kameran maahan.
Tähän päivään mennessä kukaan ei tiedä kuvaajan henkilöllisyyttä tai sitä, pääsikö tämä katakombeista koskaan elävänä ulos.
Borgvattnetin vanha pappila
Jämtlandin läänissä, Pohjois-Ruotsissa, sijaitsee pieni kylä nimeltään Borgvattnet. Ja tuo kylä on tunnettu siitä, että siellä on yksi Ruotsin kuuluisimmista kummitustaloista: vuonna 1876 rakennettu vanha pappila.
Ensimmäisen kerran kummitushavaintoja kirjasi ylös kappalainen Nils Hedlund asuessaan pappilassa vuonna 1927. Hän kertoi monista oudoista tapahtumista, muun muassa ullakolla jokin näkymätön voima oli vetänyt hänen pyykkejään alas naruilta.
Hedlundin seuraajat kertoivat pappilassa vaeltavista hahmoista, jotka katosivat selittämättömästi, itsestään keinuvasta keinutuolista, paikasta toiseen liikkuvista esineistä, selkäpiitä karmivasta kiljunnasta ja muista yliluonnollisista tapahtumista. Eräs 1940-luvulla pappilan vierashuoneessa yöpynyt heräsi keskellä yötä siihen, että kolme vanhaa naista istui huoneessa ja tuijotti häntä. Kun vieras laittoi valon päälle, jatkoivat naiset edelleen tuijottamista, mutta hahmot olivat sumeita.
Erään tarinan mukaan pappilassa kummittelevat kaltoinkohdeltujen ja takapihalle haudattujen piikojen ja/tai vauvojen henget. Toisten mielestä pappilassa vaeltavat entisten pappien haamut.
Nykyisin Borgvattnetin vanha pappila toimii majatalona. Kaikki rohkelikot, jotka uskaltavat yöpyä pappilan aavemaisessa miljöössä ja selviävät yöstä ehjin nahoin, saavat todistuksen kokemuksestaan. Lähes kaikki vanhassa pappilassa yöpyneet ovat kokeneet vierailunsa jotain selittämätöntä ja saaneet outoja tuntemuksia.
Isla de las Munecas
Kuva: Wa17gs | CC BY-SA 4.0 (kuvaa rajattu)
Meksikon pääkaupungin Méxicon eteläosissa, Xochimicon kanaalien välissä, on pieni saari. Isla de las Munecas eli nukkejen saari on nykyisin suosittu turistikohde, jolla on surullinen historia. Saari on omistettu kummallisissa olosuhteissa kuolleen nuoren tytön sielulle.
Yli 50 vuotta sitten saaren ainoa asukas, Julian Santana Barrera, löysi rantavedestä henkihieverissä olleen pienen tytön, jota hän ei kyennyt pelastamaan. Hän löysi lähistöltä myös nuken, jonka hän päätti ripustaa puuhun tytön muistoksi. Se oli ensimmäinen tuhansista nukeista, joita Santana Barrera kiinnitti puihin ennen kuin hän vuonna 2001 hukkui samaiseen paikkaan, josta oli vuosia aiemmin löytänyt tytön. Myös turistit ovat tuoneet saarelle lisää nukkeja.
Joidenkin mukaan aavemaiset nuket ovat pahoja, kun taas toisten mielestä ne suojelevat saarta kuolleen tytön hengen kautta. Paikallisen legendan mukaan nuket liikuttelevat päitään sekä käsiään ja availevat silmiään. Saarella vierailleet väittävät kuulleensa nukkejen kuiskivan toisilleen ja veneillä ohi ajaneet kertovat nukkejen houkutelleen heitä saarelle.
Riivattuja tai ei, niin puissa roikkuvat nuket ovat karmiva näky päivällä, mutta yön pimeydessä vierailijoita seuraavat sieluttomat silmät saavat kovimmankin skeptikon puntit tutisemaan.
Hoia Baciu
Kuva: Cristian Bortes | CC BY 2.0 (kuvaa rajattu)
Romanian Transilvaniassa sijaitseva Hoia Baciu -metsä tunnetaan ”Transilvanian Bermudan kolmiona” ja maailman pelottavimpana metsänä. Siellä tapahtuu niin paljon yliluonnollisia ja selittämättömiä asioita, että varsinkaan romanialaiset eivät uskaltaudu sinne yöaikaan.
Tarinan mukaan metsä on saanut nimensä mieheltä, joka katosi sinne 200 lampaan kanssa mystisesti ilman jälkeäkään. Kukaan ei tiedä, mikä tai kuka Hoia Baciun metsässä asustaa, mutta teorioita on esitetty joukkomurhan uhrien hengistä avaruusolentoihin. Vuonna 1968 armeijan insinööri Emil Barnea raportoi nähneensä ja kuvanneensa metsässä lautasen muotoisen ufon ja pysyi kertomuksessaan, vaikka menetti sen vuoksi työnsä.
Vuosikymmenten aikana metsään uskaltautuneet ovat kertoneet nähneensä selittämättömiä näkyjä – valoilmiöitä ja aaveita – ja kuulleet outoja ääniä. Monet ovat tunteneet olonsa ahdistuneeksi ja kuin joku seuraisi ja tarkkailisi heitä. Legendan mukaan moni metsään mennyt ei ole koskaan palannut takaisin, mutta ne jotka ovat käynnistään selvinneet, kertovat omituisista oireista kuten pahoinvoinnista, palovammoista, ihottumasta ja naarmuista, joille ei ole löytynyt järkevää selitystä. Elektroniset laitteet ovat menneet metsässä epäkuntoon ja toiset ovat kertoneet menettäneensä ajantajun.
Ehkä hyytävin tarina kertoo viisivuotiaasta tytöstä, joka katosi ja ilmestyi sitten kuin tyhjästä vuosia myöhemmin, mutta ei ollut lainkaan ikääntynyt. Hänellä oli päällään samat, puhtaat vaatteet kuin katoamishetkellään. Monien mielestä metsässä onkin portti toiseen ulottuvuuteen.
Hoia Baciun metsästä tekee tarinoiden lisäksi aavemaisen sen omituiset puut. Puiden rungot ovat taipuneet kummallisella tavalla ja lisäksi metsässä on suuria, puuttomia aukioita, joissa maaperä on hiiltynyt. Kumpaankaan ilmiöön ei ole tutkimuksista huolimatta löytynyt selitystä.
Paikallisen oppaan mukaan metsässä kummittelee vain, jos sinne tuo omat haamunsa. Uskaltaisitko lähteä telttailemaan?
Stanley Hotel
Hotelli, joka inspiroi Stephen Kingin kirjoittamaan Hohto-romaanin. Sen pitäisi kertoa kaiken oleellisen Yhdysvaltain Coloradossa sijaitsevasta Stanley Hotelista, joka on yksi maan kummittelevimmista paikoista.
Hotellin suunnitteli ja rakennutti vuonna 1909 Freelan Oscar Stanley, joka myös pyöritti toimintaa vaimonsa Floran kanssa. Flora kuoli vuonna 1939 ja Freelan vuotta myöhemmin, mutta omistajakaksikko ei ole tarinan mukaan koskaan lähtenyt hotellista. Freelan on nähty usein hotellin baarissa ja biljardihuoneessa; biljardi oli yksi hänen lempiharrastuksistaan. Floran taas voi kuulla silloin tällöin soittamassa rakasta pianoaan.
Stanleyt eivät kuitenkaan ole ainoat hotellissa liikkuvat henget, sillä taloudenhoitaja Elizabeth Wilson ilmoittelee silloin tällöin läsnäolostaan. Hotellin kummituskierroksen oppaan mukaan Wilson loukkaantui vakavasti sytyttäessään lyhtyjä huoneessa numero 217. Vaikka nainen selvisi räjähdyksestä ja kuoli vuosia myöhemmin muista syistä, viihtyy hän haamuna juuri kyseisessä huoneessa.
Majoittujat ovat kertoneet esineiden siirtymisestä paikasta toiseen ja matkatavaroidensa pakkaamisesta sekä yhtäkkiä sammuvista ja syttyvistä valoista. Taloudenhoitaja Wilsonin haamu on myös varsin vanhoillinen ja monet naimattomat pariskunnat ovatkin tunteneet öisin kylmän hahmon välissään.
Kummituskierroksen mukaan hotellin käytävillä vaeltaa myös autistinen Billy-poika, joka koskettelee vieraiden hiuksia. Erityisesti Billyä vetävät puoleensa sellaiset ihmiset, jotka työskentelevät autismin parissa.
Hotellin neljännessä kerroksessa on kuultu lasten leikkiä, naurua ja juoksemista, sillä siellä hotellivieraiden jälkikasvu vietti aikaansa lastenhoitajien kanssa. Kaikki Stanley Hotelin aaveet eivät ole ihmisiä, sillä tiluksilla on lemmikkien hautausmaa, johon vuosikymmenten aikana on haudattu henkilökunnan eläimiä. Ainakin yhden kissan ja koiran haamut on nähty kiertelevän hotellin pihamaalla.
Vuosien mittaan monet ovat väittäneet kummitusten ilmestyneen valokuviin, yksi viimeisimmistä vuonna 2016.
Miten Stanley Hotel sitten päätyi inspiroimaan Stephen Kingiä Hohdon kirjoittamiseen? King on kertonut The View -keskusteluohjelmassa, että oli perheensä kanssa päättänyt vuonna 1974 lähteä viikonloppulomalle, mutta Stanley Hotel oli juuri sulkemassa ovensa kauden päätteksi. Kingit saivat majoittua, jos maksaisivat käteisellä, sillä kirjanpito oli jo lähetetty eteenpäin.
”Olimme ainoat vieraat suuressa hotellissa ja tuuli ulvoi ulkona ja kaikki huoneet olivat tyhjiä”, muistelee King. Tarinan mukaan perhe majoittui huoneessa 217. Siellä ollessaan King näki todentuntuisen painajaisen, jossa hänen nuorta poikaansa jahdattiin hotellin käytävillä. Kirjailija nousi sängystään, meni ulos tupakalle ja rupesi hahmottelemaan mielessään Hohtoa.
Lue myös: