Oudoimmat
10 hyytävän pelottavaa ja kummittelevaa paikkaa maailmassa – osa 2
Kun Halloween koputtelee ihan kulman takana, niin on aiheellista uppoutua kauhutarinoiden pariin. Tällä listalla tutustutaan 10 kummittelevaan ja karmivaan paikkaan maailmalla.
Listafriikki suuntaa maailmalle, kun luvassa on selvitys siitä, minkälaisia kummittelevia kohteita kaikkien yliluonnollisen ja kammottavan ystävien kannattaa kirjata tulevaisuuden matkasuunnitelmiin.
Heikkohermoisille nämä kummittelevat kohteet eivät sovi, mutta jos selkäpiitä karmivat kummitusjutut ovat lähellä sydäntä – uskoi niihin tai ei – niin nyt on herkkua tarjolla!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäisiin hyytävän karmiviin paikkoihin voit tutustua tästä:
10 hyytävän pelottavaa ja kummittelevaa paikkaa maailmassa – osa 1
Oradour-sur-Glane
Kesäkuun 10. päivänä vuonna 1944 saksalaiset hyökkäsivät Oradour-sur-Glanen kylään Ranskassa. Miehet erotettiin naisista ja lapsista, minkä jälkeen heidät tehtiin liikuntakyvyttömiksi jalkoihin ampumalla. Sitten miehet sytytettiin elävältä tuleen. Vain viisi miestä pääsi pakenemaan silmitöntä teloitusta – 190 kuoli.
Kirkkoon teljetyt naiset ja lapset yritettiin ensin tappaa palopommilla, mutta koska pommi ei lauennut, kohtasivat ovista ja ikkunoista pakoon yrittäneet konekivääritulen. Jos joku ei vielä ollut kuollut, sytytettiin heidätkin tuleen. 247 naista ja 205 lasta kuoli; vain yksi nainen pääsi pakenemaan teloitusta.
Oradour-sur-Glanen kylän jälleenrakentaminen kiellettiin heti sodan jälkeen ja se päätettiin säilyttää sellaisenaan muistuttamassa natsimiehittäjien julmuudesta. Tuhoutuneen kylän viereen perustettiin vuonna 1958 samanniminen uusi kylä. Sen asukkaat eivät kuitenkaan suostu menemään läheiseen rauniokylään, sillä joukkomurhassa menehtyneiden henget vaeltavat öisin sen kaduilla.
Monet väittävät nähneensä tuskasta huutavia miehiä, naisia ja lapsia sekä haistaneensa vanhasta kylästä leijailevan palavan puun ja lihan hajun. Vielä muutamia vuosia sitten uuden kylän asukkaat jättivät kylien rajalle erilaisia lahjoja kuin osoittaakseen kadotetuille sieluille hyväntahtoisuutensa.
Aokigahara
Kuva: Jordy Meow | CC BY-SA 3.0 (kuvaa rajattu)
Japanissa Fuji-vuoren juurella sijaitseva Aokigaharan metsä kulkee myös nimellä Jukai eli Puumeri. Mutta parhaiten kyseinen alue tunnetaan pahamaineisena itsemurhametsänä. Se on paikka, jossa japanilaiset ovat tehneet itsemurhia jopa satojen vuosien ajan.
Puusto on tiheää eikä eläimiä juuri ole, mikä tekee metsästä aavemaisen hiljaisen. Sinne on helppo eksyä, sillä laavasta muodostuneessa maaperässä on niin paljon rautaa, että se häiritsee kompassia ja puhelinten kuuluvuutta. Reittien varrella retkeilijöitä kehotetaankin pysymään merkityillä poluilla. Monet kiinnittävät reitilleen kilometrikaupalla nauhaa, jotta löytävät sen avulla takaisin.
Ne eivät kuitenkaan ole ainoita varoituskylttejä, sillä monet menevät Aokigaharan metsään sinne jäädäkseen. Siksi kylteissä muistutetaan elämän kallisarvoisuudesta ja kehotetaan miettimään omaa perhettä. Alaosassa on lisäksi kriisipuhelimen numero. Pysäyttävätkö nämä kyltit ketään, sitä on vaikea sanoa, sillä metsä on edelleen suosittu paikka oman elämän päättämiseen.
Kyseenalainen suosio on perua kansantarinoista, joiden mukaan Aokigahara oli paikka, johon vanhat ja sairaat vietiin ja jätettiin kuolemaan. Modernimpiakin vaikutteita on, sillä muutamassa japanilaisessa novellissa metsää kuvaillaan romantisoidusti täydellisenä paikkana itsemurhan tekemiseen.
BBC:n mukaan metsässä on 1950-luvun jälkeen tehty yli 500 itsemurhaa, mutta todellinen luku on varmasti moninkertainen, sillä yksistään vuonna 2004 metsästä löytyi 108 kohtalokkaaseen ratkaisuun päätyneen ruumista. Paikallisten mukaan kuolleiden henkien voi öisin kuulla huutavan, mutta huutoja saattaa kuulua myös päivisin, eikä silloin ole kyse kummituksista. Kuka tahansa Aokigaharassa vaeltaja voi törmätä itsemurhan uhriin.
Myrtlen plantaasi
Kuva: Cking81 | CC BY-SA 3.0 (kuvaa rajattu)
Myrtlen plantaasi Yhdysvaltojen Louisianan osavaltiossa on monesti nimetty maan kummittelevimmaksi taloksi.
Legendan mukaan 1700-luvun lopulla perustetulla tilalla on murhattu vähintään 10 ihmistä, joista tunnetuin lienee Chloe-niminen orja, jota isäntä Clark Woodruff säännöllisesti raiskasi. Joko Clark tai tämän vaimo Sara Woodruff leikkasi Chloelta korvan irti, kun tämä jäi kiinni salakuuntelusta. Korvattomuutensa vihreällä turbaanilla piilottanut Chloe halusi kostaa perheelle, mutta onnistui myrkyttämään vain Saran ja perheen lapset. Tämän jälkeen muut orjat hirttivät Chloen ja heittivät tämän ruumiin Mississippi-jokeen.
Chloen turbaanipäinen henki palasi kuitenkin kummittelemaan tiluksille. Plantaasilla yöpyjä saattaakin herätä tämän aaveen tiukkaan tuijotukseen. Chloen lisäksi Myrtlen plantaasilla on kummituspeili, jossa elää tarinan mukaan Sara Woodruffin ja hänen tytärtensä henget.
Kummitukset eivät kuitenkaan lopu siihen, vaan päärakennuksen kuistille vuonna 1871 ammutun William Winterin tuskissaan vaikeroivan haamun on nähty raahautuvan pitkin portaikkoa ja katoavan aina 17. askelmalla, jossa hän menehtyi vaimonsa käsivarsille.
Alkuperäiskansan hautapaikan päälle tarinan mukaan perustetulla Myrtlen plantaasilla vierailijat ovat kertoneet kuulleensa askeleita pihamaalla ja moni on kokenut öisiä kauhunhetkiä, kun heidät on vedetty alas sängystä. Muita aavemaisia näkyjä ovat olleet sängyillä hyppivät lapsihahmot, sisällissodan aikainen sotilas sekä voodoo-papitar.
Kummituksia on väitteiden mukaan saatu tallennettua myös valokuviin ja ainakin Chloe vihreässä turbaanissaan sekä ikkunasta kurkkiva kummitustytöksi nimetty hahmo on ilmestynyt kuviin.
Poveglia
Kuva: Marco Usan | CC BY 3.0 (kuvaa rajattu)
Jos paikka on nimetty kummitusten saareksi, niin lienee selvää, että sillä tapahtuu aavemaisia asioita. Venetsian laguunissa sijaitsevaa pientä Poveglian saarta kutsutaan maailman kummittelevimmaksi saareksi. Saaren historia ulottuu vähintään 400-luvulle ja sitä käytettiin pitkään paikkana, johon ruttoon sairastuneet karkotettiin. Vastaan tapelleet ihmiset raahattiin saarelle, jos heillä oli etäisestikään ruttoon viittaavia oireita.
Noin seitsemän hehtaarin kokoisella saarella poltettiin vähintään 160 000 rutosta kärsinyttä, jotta tauti ei pääsisi leviämään. Usein poltettavien ruumiiden kasoihin päätyi myös niitä, jotka olivat vielä hengissä, mutta liian sairaita liikkumaan. Tarinan mukaan edelleen nykypäivänä noin puolet saaren maaperästä koostuu ihmisten tuhkista.
Kun ruttosairaalaa ei enää tarvittu, toimi saarella eristyksissä oleva rakennus 1900-luvun alussa mielisairaalana. Huhuja julmista ihmiskokeista alkoi levitä ja 1930-luvulla lobotomioita tehnyt lääkäri hyppäsi kellotornista kuolemaansa, sillä kummitukset olivat ajaneet hänet hulluuden partaalle. Vuonna 1968 sairaala suljettiin lopullisesti. Silloin tällöin saarelta kaikuvat kellon lyönnit, vaikka tornissa ei kelloa ole ollut enää vuosikymmeniin.
Vuodesta 1968 lähtien saari ja sen rakennukset ovat olleet tyhjillään. Italian hallitus on turhaan yrittänyt myydä maa-aluetta useaan otteeseen, mutta kaupat ovat aina rauenneet viime hetkellä. Viimeiseksi saarelle oli vuonna 2019 tarkoitus aloittaa luksushotellin rakentaminen, mutta ainakin vielä kummitusten saari on entisellään.
Poveglian saarella vierailu on kiellettyä, eikä sinne vuosikymmeniin kukaan halunnutkaan. Muutamat toimittajat ovat päässeet erityisluvalla tutustumaan kauhujen sairaalaan, ja vuosien mittaan sekä kummitusten metsästäjät että paranormaalien ilmiöiden tutkijat ovat uskaltautuneet suljetulle saarelle.
Pelko kummittelevista ja pahansuovista ruton uhreista ja pahoinpideltyjen potilaiden hengistä ovat kuitenkin pitäneet paikalliset loitolla. Harvat saarella vierailleet ovat kertoneet nähneensä tummia hahmoja ja kuulleensa outoja huutoja. Moni on kokenut voimakkaan pahan tuntemuksen yllään heti saarelle rantauduttuaan.
Aradalen mielisairaala
Aradalen mielisairaala avautui Australian Victorian osavaltioon vuonna 1867 nimellä Ararat Lunatic Asylum eli tylysti suomennettuna Araratin hullujen huone. Sairaala suljettiin vasta vuonna 1997 ja 130-vuotisen historian aikana siellä kuoli noin 13 000 ihmistä – potilaita, vankeja ja henkilökunta – eivätkä kaikki todellakaan luonnollisista syistä.
Alunperin sairaala perustettiin vapauttamaan vankiloista tilaa, joten ”peruuttamattomasti pahat” ja mieleltään sairaat vangit siirrettiin sinne. Vaarallisten vankien lisäksi sairaalan seinien sisään suljettiin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsiviä, epileptikoita ja Down-lapsia.
Aradalen mielisairaala on yksi Australian kummittelevimmista paikoista, jossa järjestetään veret seisauttavia kierroksia. Vierailijoita ei tarinoilla erityisesti tarvitse pelotella, sillä rakennus itsessään vaikuttaa voimakkaasti kävijöihin.
Monet kokevat selittämätöntä pahoinvointia, kummallisia kipuja tietyissä huoneissa eivätkä pyörtymisetkään ole ennenkuulumattomia. Joillakin osastoilla nenään leijailee ”kuoleman haju” ja välillä rakennuksen uumenista kuuluu toistuvaa ääntä kuin joku hakkaisi päätään seinään. Yleisiä aistimuksia ovat myös voimakkaat kylmän väreet ja tunne kosketuksesta – onpa muutama kertonut tulleensa näkymättömän voiman tönimäksi ja puremaksi.