Viihde
”Pyysin nuorta verta” – Hyytävä tositarina suositun The Watcher -mysteerisarjan taustalla
Viikkokaupalla Netflixin suosituimpien sarjojen joukossa pysytellyt The Watcher perustuu tositapahtumiin: unelmakotinsa ostanut perhe joutuu mystisen tarkkailijan piinaamaksi.
Vaikka sarjassa on toki käytetty reilulla kädellä taiteellista vapautta, on lähtökohta sama kuin tosielämässä. Tarkkailija – The Watcher – lähettää perheelle karmivia kirjeitä eikä hänen henkilöllisyytensä ole koskaan selvinnyt.
Tässä jutussa paneudutaan siihen, mitä 657 Boulevardilla oikeasti tapahtui.
Tarkkailijan ensimmäinen kirje
Kesäkuussa 2014 Maria ja Derek Broaddus ostivat unelmiensa kodin New Jerseyn Westfieldistä. Kaupunki on tilastoissa yksi Yhdysvaltojen turvallisimmista ja talo sijaitsi vain muutaman korttelin päässä Marian lapsuudenkodista. Se oli täydellisen idyllinen paikka kolmilapsiselle perheelle.
Kun kaupat oli tehty, ruvettiin talossa kunnostustöihin. Vain kolme päivää remontin aloittamisen jälkeen postilaatikkoon ilmestyi kirje. Kuoreen oli kirjoitettu tikkukirjaimin ”Uusi omistaja”, mutta kirje itsessään oli koneella näpytelty.
Kirjeessä luki:
”Hyvä uusi naapuri 657 Boulevardilla, toivotan teidät tervetulleeksi naapurustoon. Miten päädyitte tänne? Kutsuiko 657 Boulevard teitä voimallaan? 657 Boulevard on ollut perheeni kiinnostuksen kohde jo vuosikymmenten ajan, ja nyt kun talon 110-vuotissyntymäpäivä lähestyy, on minut pantu vastuuseen talon tarkkailusta ja sen toisen tulemisen odottamisesta. Isoisäni tarkkaili taloa 1920-luvulla ja isäni 1960-luvulla. Nyt on minun vuoroni. Tunnetteko talon historian? Tiedättekö mitä 657 Boulevardin seinät pitävät sisällään? Miksi olette täällä? Saan sen selville.”.
Kirjoittaja myös vihjasi olleensa aikoinaan talossa sisällä: ”1960-luku oli hyvää aikaa 657 Boulevardilla, kun minä juoksentelin huoneesta toiseen kuvitellen elämää rikkaiden asukkaiden kanssa”.
Tarkkailu oli jo alkanut
Vaikka taloa ei oltu koskaan listattu julkiseen myyntiin, oli kirjeen kirjoittaja hyvin tietoinen omistajanvaihdoksesta ja uuden perheen muuttoaikeista. Hän oli selvästi jo tarkkaillut Broaddusien toimia, sillä osasi nimetä heidän kaksi autoaan ja huomioi remontin alkaneen. ”Näen jo nyt, että 657 Boulevard on täynnä rakentajia, jotta voitte tuhota talon, jonka pitäisi säilyä sellaisenaan. Virheliike. Ette halua tehdä 657 Boulevardia onnettomaksi.”.
Aiemmin samalla viikolla Derek ja Maria olivat olleet talolla ja jutelleet naapureidensa kanssa. Viisi-, kahdeksan- ja 10-vuotiaat lapset olivat ensimmäistä kertaa tutustumassa tulevaan kotiinsa ja leikkineet takapihalla naapuruston muiden lasten kanssa. Kirjoittaja oli pannut tämän merkille.
”Teillä on lapsia. Olen nähnyt heidät. Tähän mennessä luulen heitä olevan kolme, näin olen laskenut. Oliko vanha talonne liian pieni kasvavalle perheelle. Vai oliko ahneus syynä sille, että toitte lapsenne minulle?”.
Kirjeessä myös kysyttiin, aikovatko he hankkia lisää lapsia. ”Aiotteko täyttää talon nuorella verellä, kuten pyysin? Parempi minulle. Kunhan tiedän lastenne nimet, niin voin kutsua heitä ja houkutella luokseni”.
Iltamyöhään yksin talolla ollut Derek luki kirjettä kauhuissaan, sillä viesti tuntui uhkaavalta: ”Kuka minä olen? Sadat autot ajavat päivittäin 657 Boulevardin ohi. Ehkä minä olen yhdessä niistä. Katsokaa kaikkia niitä ikkunoita, jotka 657 Boulevardilta näette. Ehkä minä olen yhdessä niistä.”.
Kirje päättyi vihjaukseen tulevasta ja siitä, että tämä ei olisi viimeinen kirje: ”Tervetuloa ystäväni, tervetuloa. Juhlat alkakoon.”.
Allekirjoitus oli kirjoitettu kursiivilla: The Watcher eli Tarkkailija
Poliisi aloittaa tutkimukset
Derek hälytti paikalle poliisit ja ajoi peloissaan perheen väliaikaiseen kotiin Westfieldissä. Hän ja Maria ottivat yhteyttä aiempiin omistajiin, John ja Andrea Woodsiin, jotka olivat asuneet talossa 23 vuoden ajan. Kirjeen kirjoittaja oli viitannut heihin selkäpiitä karmivalla tavalla: ”Pyysin Woodseja toimittamaan minulle nuorta verta ja vaikuttaa siltä, että he kuuntelivat.”
Woodsit vastasivat sähköpostiin seuraavana aamuna ja kertoivat tunteneensa olonsa aina turvalliseksi eivätkä koskaan olleet epäilleet jonkun tarkkailevan heitä. Mutta vain muutama päivä ennen muuttoa he olivat saaneet Tarkkailijalta samantyyppisen kirjeen. He olivat toki pitäneet viestiä outona, mutta harmittomana, joten kirje oli heitetty roskiin antamatta sille sen enempää ajatusta.
Joka tapauksessa Woodsit menivät poliisille Broaddusien ja näiden saaman kirjeen kanssa. Tapausta ruvettiin heti tutkimaan ja Broadduseja kiellettiin puhumasta asiasta kenellekään, sillä kaikki naapuruston asukkaat olivat nyt epäiltyjä.
Toinen kirje
Four years later, here’s an update on The Watcher: https://t.co/Os39KIOvit
— Reeves Wiedeman (@reeveswiedeman) October 11, 2022
Ensimmäisessä kirjeessä perheeseen ei oltu viitattu nimellä, mutta nyt Tarkkailija oli osoittanut viestinsä ”herra ja rouva Braddusille”. Sukunimessä oli kirjoitusvirhe, mutta todennäköisesti kirjoittaja oli päätellyt kirjoitusasun kuulemansa perusteella. Oliko hän ollut tarpeeksi lähellä kuullakseen rakennusurakoitsijan puhuvan omistajista?
Ainakin hän oli kuullut Marian huhuilevan ulkona leikkiville lapsille, sillä Tarkkailija tiesi lasten ikäjärjestyksen ja lempinimet, ja vaikutti tietävän, mitä talon sisällä tapahtuu. Hän esimerkiksi kertoi nähneensä yhden lapsista maalaavan kuistilla. ”Onko hän kenties perheen taiteilija?”. Talon kuisti oli suojassa katseilta ja puiden verhoama, joten sinne oli lähes mahdoton nähdä kaukaa.
Sitten kirjeen sävy muuttui entistä uhkaavammaksi:
”657 odottaa malttamattomana muuttoanne. On kulunut vuosia siitä, että käytävillä kulki nuorta verta. Oletteko jo löytäneet kaikki talon salaisuudet? Aikooko nuori veri leikkiä kellarissa? Vai pelkäävätkö he mennä alas yksinään? Heidän asemassaan olisin hyvin peloissani. Se on niin kaukana muusta talosta. Jos olisitte yläkerrassa, ette ikinä kuulisi heidän huutojaan.
Nukkuvatko lapset ullakolla? Vai nukutteko kaikki toisessa kerroksessa? Keiden makuuhuoneet ovat kadun puolella? Saan tietää sen heti, kun muutatte. Siten tiedän, kuka on missäkin makuuhuoneessa. Näin voin tehdä paremman suunnitelman.
*
Menen ohi monta kertaa päivässä. 657 Boulevard on minun työni, minun elämäni, minun pakkomielteeni. Ja sitä olette nyt myös te, Braddusin perhe. Tervetuloa oman ahneutenne tulokseen!
*
Mukavaa muuttopäivää. Tiedätte, että minä olen tarkkailemassa.”
Epäilyttäviä naapureita
Kuten jo aiemmin mainittiin, olivat kaikki naapuruston ihmiset epäiltyjä. Jokainen kirjeen yksityiskohta viittasi siihen, että Tarkkailijan on oltava joku, joka asuu lähistöllä tai tuntee naapuruston hyvin.
Talosta oli tehty Woodseille useita pyyntihinnan ylittäneitä tarjouksia, joten ehkä uhkailija oli joku, jonka tarjousta ei oltu hyväksytty. Ja nyt hän oli suuttunut talon uusille omistajille.
Oli kuitenkin todennäköisempää, että kirjeet oli lähettänyt joku naapureista, sillä Tarkkailija oli aivan liian hyvin tietoinen esimerkiksi remontista. Ensimmäinen kirje oli lähetetty postin leiman mukaan vain päivä sen jälkeen, kun sisätilojen remontti oli alkanut. Tuossa vaiheessa kaupat eivät olleet vielä julkista tietoa.
Derek Broaddus kävi veret seisauttavan keskustelun erään naapuripariskunnan kanssa, kun hän esitteli näille remontin kulkua. Rouva kertoi olevansa iloinen, että naapurustoon on saatu nuorta verta. Ilmaus oli ilmeisen harmiton, mutta Derek järkyttyi, sillä Tarkkailija oli käyttänyt juuri samoja sanoja viitatessaan perheen lapsiin.
Michaelilla oli tapana viedä naapureiden sanomalehdet kadulta kuistille, kurkkia ikkunoista sisään ja olipa hän joskus käynyt kutsumatta sisään. Mitään harmia hänestä ei kuitenkaan koskaan ollut.
Broaddusit päättelivät Michaelin olevan kirjeiden takana, sillä Langdorfien talo oli ainoa paikka, josta näki heidän kuistilleen. Niinpä he kertoivat poliisille epäilyksestään. Poliisista kuitenkin sanottiin, että Michael Langdorf oli ollut kuulusteltavana jo ensimmäisen kirjeen jälkeen, mutta tämä oli kiistänyt tietävänsä mitään kirjeistä.
Joidenkin viikkojen jälkeen poliisi ilmoitti lopettavansa tutkimukset, koska mitään johtolankoja ei ollut.
Kolmas kirje
Pian toisen kirjeen jälkeen Broaddusit päättivät olla enää tuomatta lapsiaan talolle. Ei sinänsä mikään yllättävä ratkaisu. He eivät myöskään olleet enää varmoja, haluaisivatko ylipäätään muuttaa unelmiensa kotiin. Unelmasta oli tullut painajainen.
Muutamia viikkoja myöhemmin saapui kolmas kirje:
”Minne olette menneet? 657 Boulevard ikävöi teitä.”
Tutkinta omiin käsiin
Broaddusit pitivät pöyristyttävänä, että poliisi jätti tutkinnan sikseen, vaikka Tarkkailija oli varsin suoraan uhkaillut heidän lapsiaan. He päättivät aloittaa oman tutkinnan ja palkkasivat yksityisetsivän, jonka tehtävänä oli selvittää naapureiden – erityisesti Langdorfien – taustoja. Michael oli heidän kirjoissaan edelleen ykkösepäilty.
Apua saatiin myös entiseltä FBI-agentilta Robert Lenehanilta. Lenehan tutki kirjeitä ja oli yhtä mieltä paikallisen poliisin kanssa: Tarkkailija tuskin koskaan toteuttaisi uhkauksiaan.
Broaddusit eivät olleet vakuuttuneita. Taloon asennettiin turvakameroita ja Derek valvoi öitä pimeässä talossa tarkkaillen naapuruston liikkeitä. Pariskunta kiersi kaduilla kirjekuoren kanssa, josko joku tunnistaisi Tarkkailijan käsialan.
FBI:lle aikanaan työskennellyt Lenehan uskoi Tarkkailijan olevan vanhempi ihminen, joka oli suuttunut siitä, että kaupunkiin muuttaa muualta uusrikkaita. Tämän Lenehan päätteli kirjeessä käytetystä kielestä ja sanavalinnoista. Hän epäili, että kirjoittaja voisi hyvinkin olla joku, joka on aikoinaan työskennellyt esimerkiksi taloudenhoitajana talossa.
Vihjeitäkin sateli, mutta kaikki päättyi aina umpikujaan.
Yllättävä löytö
Kirjeistä ei löytynyt sormenjälkiä tai mitään muutakaan, mikä olisi auttanut yhdistämään ne johonkin henkilöön. Tutkinta junnasi paikallaan.
Vuoden 2014 lopulla Broaddusien palkkaama yksityisetsivä sai selville, että kirjeistä oli onnistuttu eristämään DNA:ta, joka kaikkien yllätykseksi kuului naiselle.
Poliisi ei voinut pakottaa ketään testeihin, mutta naapuruston väkeä kehotettiin antamaan näytteitä, jotta heidät voitaisiin sulkea pois epäiltyjen listalta. Broaddusit uskoivat mätsin tulevan Michaelin siskon Abby Langdorfin kohdalla. Mutta analyysit olivat siinä mielessä tuloksettomia, että kirjeitä ei saatu yhdistettyä Abbyyn tai kehenkään muuhunkaan lähellä asuvaan.
Naapurit kääntyvät perhettä vastaan
Kun media sai vihiä mystisestä Tarkkailijasta ja tämän uhkaavista kirjeistä, alkoivat spekulaatiot myös naapureiden keskuudessa. Sen sijaan, että Westfieldissä olisi tunnettu sympatiaa Broadduseja kohtaan, kääntyivät kaupunkilaiset isoilta osin heitä vastaan.
Ehkäpä nämä olivat lavastaneet tapahtumat ja kirjoittaneet kirjeet itse. Lieko käynyt niin, että rahat olivat loppuneet kesken kalliin remontin ja pariskunta oli ruvennut katumaan koko kauppaa. Kirjeet saattoivat olla juoni saada rahat takaisin entisiltä omistajilta.
Toiset naapureista alkoivat kartella Broadduseja, ja lapsia nälvittiin koulussa. Osa kaupunkilaisista suhtautui vihamielisesti perheeseen, sillä tapauksen pelättiin pilaavan idyllisen Westfieldin maineen ja laskevan asuntojen arvoa.
Naapureilla oli myös suuri huoli siitä, kuka lapioisi talon pihasta lumet ja ajaisi kesällä nurmikon; huonosti hoidettu piha ei olisi alueelle hyvää mainosta. Naapureiden iloksi (tai pettymykseksi) Derek Broaddus hoiti kaikki taloon liittyvät velvollisuudet, vaikka asui perheineen muualla.
Mahdoton tilanne
Helmikuussa 2015 – vain kahdeksan kuukautta ostamisen jälkeen – Broaddusit laittoivat unelmien talonsa myytiin. Hintaa alennettiin lukuisia kertoja, mutta talo ei vain mennyt kaupaksi. Kesäkuussa se otettiin pois myynnistä ja Broaddusit haastoivat edelliset omistajat oikeuteen, koska nämä eivät olleet kertoneet saamastaan kirjeestä ennen kauppojen tekemistä.
Kanne ei kuitenkaan edennyt mihinkään ja talo listattiin uudelleen myyntiin keväällä 2016. Tarjouksia tulikin, mutta jokainen niistä peruttiin. Broaddusit olivat päättäneet näyttää kaikki kirjeet potentiaalisille ostajille, joista jokainen säikähti niiden uhkaavaa sävyä.
Sitten Derek ja Maria suunnittelivat myyvänsä talon ja tontin rakennuttajalle, joka jyräisi piinaavan kiinteistön maan tasalle. Suurelle tontille voisi rakentaa kaksi taloa. Suunnittelulautakunta kuitenkin hylkäsi idean.
Lopulta taloon löydettiin vuokralaiset. Se ei ollut ideaali ratkaisu, mutta auttoi perhettä kattamaan lainanlyhennyksiä ja kiinteistöveroja, joita maksettiin tyhjillään seisovasta, isolla rahalla remontoidusta talosta.
Heinäkuussa 2019 talo saatiin vihdoin myytyä. Tappio kuitenkin kouraisi helpotuksen hetkellä, sillä viisi vuotta aiemmin Broaddusit olivat maksaneet talosta 1,3 miljoonaa dollaria ja nyt se myytiin puoli miljoonaa alhaisemmalla summalla. Kun kaupat oli tehty, Broaddusit pyysivät kiinteistönvälittäjää antamaan uusille omistajille viestin. Siinä luki: ”Toivomme teille sitä rauhaa ja hiljaisuutta, josta me itse tässä talossa unelmoimme”. Mukana oli myös valokuva Tarkkailijan käsialasta.
Uudet omistajat Allison ja Andrew Carr ovat kieltäytyneet haastatteluista yksityisyyteen vedoten, mutta he ovat toki tietoisia Broaddusien piinasta.
Säilyykö Tarkkailijan henkilöllisyys ikuisena mysteerinä?
On hyvin todennäköistä, että Tarkkailija ei tule itse koskaan tunnustamaan tekosiaan. Jäljelle jää siis vain yksi vaihtoehto: DNA.
Kun tutkimus vuonna 2018 siirtyi Westfieldin poliisilta piirikunnan syyttäjälle, ehdottivat Broaddusit etsimään vastausta geneettisestä sukutukimuksesta.
Miljoonat ihmiset ympäri maailman ovat lähettäneet DNA-näytteitään yrityksille, kuten MyHeritage, jotka selvittävät perimän avulla henkilön sukujuuria. Sukututkimusalustojen tietokannat ovat valtavat. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan jopa 90 prosenttia eurooppalaiset sukujuuret omaavista amerikkalaisista voidaan identifioida tietokantojen avulla. Viime vuosina geneettistä sukutukimusta on käytetty hyväksi vanhojenkin rikosten ratkaisemissa.
Syyttäjänvirasto kuitenkin kieltäytyi haaskaamasta resursseja kirjeiden tutkintaan. Broaddusit ovat vaatineet, että virasto sulkisi tutkimuksen, jotta he saisivat kaiken todistusaineiston takaisin itselleen. Tällöin he voisivat hoitaa tutkimuksen muuta kautta. Moni laboratorio on lupautunut suorittamaan analyysin, kunhan DNA vain tulisi saataville. Syyttäjänvirasto on kieltäytynyt sulkemasta tutkimusta.
Viimeinen sana
Kirjeiden lähettäjää ei ole koskaan saatu selville, mutta Broaddusit eivät ole luovuttaneet. He lupaavat edelleen maksaa oman tapauksensa ja monien muiden selvittämättömien rikosten DNA-tutkimuksen, jos materiaali vain luovutettaisiin heille.
Derek ei usko Tarkkailijan lopettaneen ja pelkää, että kirjeitä voi tulla vielä lisää. Tuoreet kommentit viittaavat siihen, että Michael Langdorf ei ole enää Broaddusien silmissä epäilty, sillä tämä menehtyi vuonna 2020.
Epäilykset suuntautuvat silti edelleen lähistölle, sillä lokakuussa 2022 Derek Broaddus kertoi The Sun -lehden haastattelussa, että ”naapurustossa on henkisesti epätasapainoinen hullu”. Kokemuksen jättämästä traumasta he eivät ole vieläkään täysin toipuneet.
Vuonna 2016, vain pari viikkoa sen jälkeen, kun uudet vuokralaiset olivat asettuneet taloksi, ilmestyi postilaatikkoon Broadduseille osoitettu kirje – Tarkkailijan neljäs ja toistaiseksi viimeiseksi jäänyt kirje.
”Pohditte, kuka Tarkkailija on? Katselkaa ympärillenne idiootit. Ehkä puhuitte minulle; yhdelle niistä naapureista, joilla ei ole muka mitään hajua, kuka Tarkkailija on. Tai ehkä te tiedätte, mutta pelkäätte kertoa kenellekään. Hyvä päätös.”
Kirjoittaja tiesi median päivystäneen talon ulkopuolella ja hän oli pelottavan hyvin perillä siitä, että Derek oli viettänyt yksin öitä talossa yrittäen saada Tarkkailijan kiinni – ”kaukoputki ja kiikarit ovat mahtavia keksintöjä”.
Uhkailu oli myös aiempaa suorempaa ja kirjeessä viitattiin koston mahdollisuuteen ja siihen, miten erilaisissa muodoissa se voi tulla.
”Ehkä auto-onnettomuus. Ehkä tulipalo. Ehkä jotain niin yksinkertaista, kuin sitkeä sairaus, joka ei koskaan katoa. Ehkä lemmikin mystinen kuolema. Läheisen ihmisen yhtäkkinen menehtyminen. Lentokoneet ja autot ja polkupyörät kolaroivat. Luita murtuu.”
Tuon jälkeen Tarkkailija on jättänyt Broaddusit rauhaan. Ehkä hän sai mitä halusi, mihin viimeisen kirjeen loppu viitannee.
”Talo halveksii teitä. Ja Tarkkailija voitti.”