Tiede
DNA-testi voi tuoda musertavan yllätyksen, kun salaisuudet paljastuvat: 9 tosielämän tapausta – mukana myös uskomaton tarina Suomesta
DNA-testien suosio on muutaman viime vuoden aikana noussut räjähdysmäisesti. Omien sukujuurten selvittely voi kuitenkin paljastaa ikäviä yllätyksiä. Ja miksi Suomi olisi poikkeus?
Sukututkimus on kautta aikojen tuonut päivänvaloon sukupolvien yli ulottuvia salaisuuksia, mutta ei koskaan aiemmin samoissa määrin kuin nyt. Muutamalla kympillä saa tilattua paketin, jossa on tikku posken sisäpinnan raaputtelua varten, ja joka sitten lähetetään laboratorioon analyysia varten. Tulokset tulevat muutamassa viikossa. Edullista, helppoa, nopeaa ja jopa hauskaa. Varjopuoliakin on, sillä yksi DNA-testi voi pahimmillaan johtaa usean perheen hajoamiseen.
Listafriikki käy nyt läpi tosielämän tapauksia, joissa vaietut salaisuudet ovat paljastuneet tai sitten tulokset ovat tulleet kaikille asianomaisille täytenä yllätyksenä. Kannattaa miettiä tarkoin, onko hyvä idea hankkia DNA-testit koko perheelle joululahjaksi, sillä tulokset voivat liioittelematta tarkoittaa viimeistä yhteistä joulua.
Toisaalta DNA-testin avulla saattaa saada koko joukon uusia perheenjäseniä ja sukulaisia, mikä usein on varsin iloinen ja elämää rikastuttava yllätys.
Biologi lahjoitti vanhemmilleen avioeron
Nimimerkillä George Doe esiintyvä yhdysvaltalainen kantasolu- ja lisääntymisbiologi kirjoitti vuonna 2014 Vox-uutissivustolle oman tarinansa DNA-testiin liittyen.
Hän ei ollut koskaan tutkinut omaa DNA:taan, mutta keksi käyttää itseltään ottamaansa näytettä esimerkkinä pitäessään yliopistolla perinnöllisyystieteen kurssia. Se oli asiantuntijalle itselleenkin mielenkiintoista ja hän innostui testistä niin kovasti, että paketoi sellaiset myös vanhemmilleen joululahjaksi.
Tulokset hajottivat Georgen Doen perheen, sillä sekä hänelle itselleen että hänen isälleen tuli läheinen osuma Thomas-nimiseen mieheen. DNA-analyysin mukaan Thomas oli George Doen velipuoli; heillä oli sama isä. George Doe otti Thomasiin yhteyttä. Hänelle selvisi, että Thomas oli adoptoitu ja oli etsinyt biologista perhettään vuosikausia – lähinnä terveyshistorian vuoksi.
George Doen isän lyhyt salasuhde vuosikymmenten takaa tuli julki, mikä johti lopulta vanhempien eroon ja perheen hajoamiseen. George Doe kirjoittaa, että suurin osa perheestä ei enää puhu isän kanssa. Hän itse ei kanna kaunaa isälleen, mutta harmittelee omaa osuuttaan salaisuuden paljastumisessa. Toisaalta hän on iloinen siitä, että Thomas sai tietoja omasta alkuperästään.
Uskomaton tarina kymmenistä suomalaisista sisaruksista
Helsinkiläinen Timo Ramu oli aina kuvitellut olevansa ainoa lapsi. Näin hän uskoi nelikymppiseksi saakka. Vuonna 2018 hän hankki itselleen ja vaimolleen joululahjaksi DNA-testit, sillä oman etnisen taustan selvittäminen vaikutti hauskalta ajatukselta.
Tietokannasta löytyi kuitenkin etnisen taustan lisäksi osuma läheisestä sukulaisuussuhteesta. Sieltä löytyi nimittäin viisi vuotta nuorempi velipuoli nimeltään Juuso, joka tiesi saaneensa alkunsa luovutetulla spermalla.
Oliko Timo Ramun isä kenties aikoinaan luovuttanut sukusolujaan? Pienen kiertelyn jälkeen isä paljasti olleensa aina kykenemätön saamaan lapsia, joten he olivat Ramun äidin kanssa hakeutuneet keinohedelmöitykseen, joka tehtiin tuntemattoman luovuttajan spermalla.
Juuson jälkeen sisaruksia alkoi löytyä muitakin.
Selvisi, että kaikkien vanhempia oli hoitanut sama gynekologi samalla helsinkiläisellä klinikalla. Tuohon aikaan keinohedelmöitys oli harvinaisempaa ja hoitoja tekivät vain harvat lääkärit. Lain mukaan sukusolujen luovuttajan henkilöllisyys salattiin eikä kenelläkään ollut miehestä tietoja. Timo Ramun vanhemmille oli kerrottu ainoastaan se, ettei luovuttajalla tai tämän suvussa ollut luovuttamista estäviä perinnöllisiä sairauksia, ja että miehellä oli jo silloin omia täysi-ikäisiä terveitä lapsia.
Miten monessa keinohedelmöityksessä lääkäri oli käyttänyt saman miehen sukusoluja? Tällä hetkellä sisarukset tietävät, että vanhin heistä on syntynyt vuonna 1973 ja nuorin vuonna 1990. Mutta montako heitä on yhteensä? Miten näin on päässyt käymään? Ramu ja hänen sisaruksensa eivät ole saaneet kysymyksiinsä vastauksia eikä kukaan ota asiasta vastuuta. Se suututtaa.
Nykyään lainsäädäntö on toisenlainen. Vuodesta 2007 lähtien kaikki sukusolujen luovuttajat on rekisteröity ja lapsi voi 18 vuotta täytettyään saada halutessaan biologisen vanhempansa henkilöllisyyden selville. Nykyisessä hedelmöityshoitolaissa on myös rajoitus: ”Kun luovuttajan sukusoluilla on saatu aikaan lapsia viidelle hedelmöityshoitoa saaneelle, hänen luovuttamiaan sukusoluja ei saa enää käyttää hedelmöityshoitoon muille.”.
Timo Ramu löysi sisaruksensa niiden suomalaisten joukosta, jotka ovat teettäneet DNA-testin. Koska hän itsekin sai tietää alkuperästään vasta aikuisena, testin tehtyään, voi sisaruksia olla todellisuudessa vaikka kuinka paljon. Kaikki luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneet eivät todennäköisesti tiedä alkuperästään.
Montako sisarusta Ramulla on? Useita kymmeniä? Ehkä sata? Eniten pelottaa se, että jotkut sisaruksista – tai tulevaisuudessa heidän lapsensa – tapaavat, rakastuvat ja perustavat perheen läheisestä sukulaisuussuhteesta tietämättöminä.
Suomen Kuvalehti kertoi Timo Ramun tarinan ensimmäisenä vuoden 2020 tammikuussa, jolloin sisaruksia oli löytynyt kymmenen. He pitävät yhteyttä ja tapaavat säännöllisesti. Reilu vuosi myöhemmin Ramu kertoi Viiden jälkeen -ohjelmassa sisaruksia olevan jo yli 20.
Järkyttävä joululahja: DNA-testi paljasti, että keinohedelmöitys oli tehty toisen miehen spermalla
Helmikuun alussa Suomessakin uutisoitiin laajasti yhdysvaltalaisesta Harveyn perheestä, joka on nyt lähtenyt oikeusteitse hakemaan korvauksia hedelmöitysklinikalta.
Lapsettomuudesta kärsineet Jeanine ja John Harvey hakeutuivat vuonna 1991 keinohedelmöitykseen Akronin kaupungin hedelmöitysklinikalle. IUF Center -nimisellä klinikalla tehty keinohedelmöitys onnistui ja pariskunta toivotti tyttärensä Jessican maailmaan vuonna 1992.
Pikakelataan vuoteen 2020: Jeanine ja John olivat ostaneet kolmeakymmentä ikävuotta lähentelevälle Jessicalle ja tämän miehelle DNA-testit joululahjaksi, koska nämä olivat suunnittelemassa matkaa Eurooppaan ja halusivat selvitellä eurooppalaisia sukujuuriaan. Jessican miehellä on sukua Italiassa ja myös Johnilla on italialaiset sukujuuret. Olisihan se hauskaa löytää tulosten perusteella osumia ja ehkä tavata entuudestaan tuntemattomia sukulaisia!
Tulokset eivät kuitenkaan olleet odotetunlaiset, sillä testin mukaan Jessica ei ollut isälleen mitään biologista sukua. Keinohedelmöityksessä oli siis aikoinaan käytetty jonkun toisen miehen siemennestettä.
Käyttämällä hyväkseen DNA-testin tarjonneen yrityksen tietokantoja sekä sosiaalista mediaa Jessica on onnistunut saamaan yhteyden biologiseen isäänsä, joka on ollut tuloksesta yhtälailla yllättynyt. Mies on kuitenkin ollut ilahtunut tiedosta, toisin kuin Harveyn perhe, sillä oli luullut olevansa lapseton. Hän oli käynyt entisen vaimonsa kanssa hedelmöityshoidoissa 1990-luvun alussa samalla klinikalla, jossa Harveytkin, mutta ilman tulosta. Jotenkin Johnin ja tämän toisen miehen spermat olivat menneet sekaisin.
Harveyt ovat nostaneet kanteen nykyisin Summa Health System -nimellä kulkevaa klinikkaa ja sen hedelmöityshoidoista vastaavan osaston silloista johtajaa Nicholas J. Spirtosia vastaan.
Vaikka asiaa nyt setvitään ja todennäköisesti korvauksia tullaan maksamaan, ei se poista Harveyn perheen kokemaa tuskaa. ”Sanat eivät riitä kuvaamaan, mitä minä ja vanhempani olemme joutuneet käymään läpi. En voi edelleenkään uskoa, miten näin on käynyt ja järkytys tulee todennäköisesti olemaan aina läsnä ”, kertoi Jessica helmikuun 2. päivänä pidetyssä tiedotustilaisuudessa.
Adoptioyllätys
DNA-testi voi paljastaa monenlaisia salaisuuksia. Yhdysvaltalainen Jolie Pearl teki kotitestin vuonna 2012 vain huvin vuoksi, eikä hän odottanut mitään yllätyksiä. Hän oli ainoa lapsi ja oli aina ollut äitinsä kanssa läheinen – Pearl koki tuntevansa äitinsä ja tämän historian. Näin ajattelee aika moni muukin DNA-testin tekijä. Totuus voi olla täysin toinen.
Kun testin tulokset tulivat, pomppasi näytölle läheinen osuma. Sen verran läheinen, että Pearl tajusi miehen olevan hänen täysveljensä. Pearl laittoi miehelle varovaisen, mutta totuudenmukaisen viestin: ”Luulen, että olet veljeni.”. Vastaanottaja oli 52-vuotias Neil Schwartzman, joka oli vuosikymmenten ajan yrittänyt selvittää omaa alkuperäänsä ja etsinyt biologisia vanhempiaan. Hän oli pitänyt vuonna 2010 tekemäänsä DNA-testiä viimeisenä oljenkortena.
Pearl, jonka isä oli siinä vaiheessa jo kuollut, tiedusteli asiaa iäkkäältä äidiltään ja sai sokeeraavan vastauksen: ”Kyllä, tulin pian sinut saatuani uudelleen raskaaksi, mutta olimme isäsi kanssa jo asumuserossa. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta huolehtia kahdesta pienestä lapsesta, joten tein elämäni vaikeimman päätöksen ja annoin pojan adoptoitavaksi”.
Myöhemmin kanadalainen Schwartzman matkusti Kaliforniaan tapaamaan biologista siskoaan ja äitiään. Ensimmäinen tapaaminen oli iloinen, mutta sittemmin menneisyyden haamujen kohtaaminen ja salailu ovat hiertäneet naisten välejä, jolloin myös suhde kaiken keskuudessa olleeseen Schwartzmaniinkin hankaloitui.
Potilaan pitkäaikainen gynekologi paljastui biologiseksi isäksi
Gynekologi Morris Wortman oli Morgan Hellquistin perheessä ihailtu ja arvostettu henkilö, sillä hänen ansiostaan Morgan oli olemassa. Mutta kukaan ei kuitenkaan tiennyt, miten totaalisesti tämä oli osallistunut Morgan Hellquistin syntymään.
Hellquistin lapsettomuudesta kärsineet vanhemmat olivat hakeutuneet 1980-luvun alkupuolella Wortmanin vastaanotolle Rochesterissa, Yhdysvalloissa. Wortman oli kertonut keinohedelmöityksessä käytettävän sperman olevan anonyymin yliopisto-opiskelijan luovuttamaa. Vanhemmille oli kuitenkin luvattu, että luovuttaja oli skandinaavista alkuperää, jotta lapsi sulautuisi ulkonäöllisesti vaaleaan perheeseen.
Useiden keinohedelmöitysyritysten jälkeen hoito vihdoin onnistui ja Hellquist sai alkunsa. Perhe kutsui Wortmania ihmeidentekijäksi.
Vuonna 1985 syntynyt Morgan Hellquist oli kahdeksanvuotias, kun hän sai kuulla saaneensa alkunsa keinohedelmöityksellä. Reilu kolmikymppisenä hän teki DNA-testin, koska halusi tietää enemmän biologisesta isästään ja tämän sukujuurista. Hän oli jo teini-ikäisenä yrittänyt selvittää luovuttajan henkilöllisyyttä, mutta Wortman oli väittänyt, ettei hänellä ollut dokumentteja tuolta ajalta.
DNA-testi paljasti Hellquistille, että hän oli puoliksi aškenasijuutalainen, vaikka luovuttajan oli pitänyt olla pohjoiseurooppalaista syntyperää. Testin jälkeen Hellquist sai selville, että hänellä oli kuusi kanssaan hyvin samanikäistä sisaruspuolta. Ja kuka tietää montako heitä on lisää.
Vuosia aiemmin, synnytettyään kaksi lasta, Hellquist oli alkanut kärsiä gynekologisista ongelmista ja hakeutui luonnollisesti Wortmanin vastaanotolle – pidettiinhän lääkäriä hänen perheessään suuressa arvossa. Yhdeksän vuotta kestänyt lääkäri-potilas -suhde otti kummallisen käänteen toukokuussa 2021, kun Wortman alkoi kysellä hyvin henkilökohtaisia kysymyksiä, kutsui Hellquistia ”hyväksi lapseksi” ja esitteli tämän jopa vaimolleen. Epäilykset heräsivät.
Pian tuon epämiellyttävän lääkärikäynnin jälkeen Hellquist, yhdessä erään hiljattain löytyneen velipuolensa kanssa, otti yhteyttä Wortmanin ”omaan” tyttäreen, joka suostui DNA-testiin. Testin tulos varmisti Hellquistin epäilyt: sen mukaan he olivat 99,99-prosenttisella varmuudella sisaruksia. Hellquistin gynekologi oli siis niin ikään hänen biologinen isänsä. Wortmani oli käyttänyt monissa keinohedelmöityksissä anonyymin luovuttajan sukusolujen sijaan omaa spermaansa.
Ei liene yllätys, että biologisen tyttärensä anatomiaa vuosien ajan tutkinutta sarjaspermanluovuttajaa vastaan on nyt nostettu syyte.
Klinikan antamat lupaukset olivat valetta: Spermanluovuttajalla lukuisia lähekkäin asuvia lapsia
Vuonna 1989 yhdysvaltalainen lääketieteenopiskelija Bryce Cleary luovutti spermaansa ja kuvitteli siten auttavansa muutamaa lapsetonta paria. Oregonin yliopistolla hänelle vakuutettiin, että siemennesteellä voitaisiin tuottaa enintään viisi lasta, ja jos jotain jäisi yli, käytettäisiin loppu tieteelliseen tutkimukseen.
Cleary oli huojentunut, kun hänelle luvattiin, että siemennestettä käytettäisiin hedelmöityshoidossa siten, että mahdolliset lapset asuisivat lähtökohtaisesti kaukana toisistaan. Hänen suurin pelkonsa oli, että biologiset sisarukset tai näiden lapset saattaisivat tavata, rakastua ja jopa perustaa perheitä tietämättöminä läheisestä sukulaisuussuhteesta.
Vuosikymmeniä myöhemmin lupaukset osoittautuivat valheiksi. Vuonna 2018 Cleary liittyi sukututkimussivustolle ja teki kotona DNA-testin. Nopeasti selvisi, että hän oli isä neljälle lapselle, joista jotkut asuivat alle kahden tunnin ajomatkan päässä toisistaan. Cleary piti yhteyttä noihin neljään henkilöön, mutta pian lapsia alkoi tupsahdella esiin lisää.
Hänen siemennestettään oli onnistuneesti käytetty vähintään 19 kertaa ja iso osa lapsista asui Tyynenmeren rannikon luoteisosissa – moni Oregonin osavaltiossa. Mies huolestui todenteolla, kun osa lapsista oli asunut samassa kaupungissa ja käynyt jopa samaa koulua. Ja kuka tietää, paljonko lapsia noiden 19 lisäksi vielä onkaan?
Opiskelujensa jälkeen Bryce Cleary perusti perheen ja hänellä on myös kolme omaa lasta, jotka ovat nyt yhtälailla huolissaan tulevaisuudesta. Lakimehenä työskentelevä James Cleary, Brycen poika, aikoo kertoa asiasta myös mahdollisille omille lapsilleen: ”Tässä on jo paljon toisilleen läheistä sukua olevia henkilöitä; siinä täytyy olla varovainen.”
Vaikka ensin biologisia lapsia oli mukava tavata, on määrä saanut miehen suunniltaan eikä hän nykyisin pidä näihin juurikaan yhteyttä. Myös lapset ymmärtävät hyvin biologisen isänsä hankalan tilanteen ja ovat vain onnellisia siitä, että tämä aikoinaan mahdollisti heidän olemassaolonsa. Toisensa löytäneet sisarukset kylläkin ovat tiiviisti tekemisissä keskenään.
Cleary on haastanut Oregonin yliopiston oikeuteen syyttäen sitä petoksesta ja henkisen kärsimyksen aiheuttamisesta. Hän vaatii 5,2 miljoonan dollarin vahingonkorvauksia.
DNA-testin mukaan lapsensa synnyttänyt äiti ei ollutkaan näiden äiti
Yleensä se on isä, jonka biologista vanhemmuutta selvitetään DNA-testillä. Toki lapsettomille on nykyisin tarjolla monia erilaisia vaihtoehtoja, joten äiti on voinut saada lapsensa esimerkiksi käyttämällä toisen naisen hedelmöitettyä munasolua, joka on sitten istutettu sijaissynnyttäjän kohtuun. Mutta mistään tällaisesta ei yhdysvaltalaisen Lydia Fairchildin kohdalla ollut kyse.
Vuonna 2002 Fairchild oli eronnut kahden lapsensa isästä ja haki Washingtonin osavaltiolta tukirahaa. Sosiaalituen saamiseksi lasten kummaltakin vanhemmalta vaadittiin DNA-näyte isyyden ja äitiyden todistamiseksi. Läpihuutojutuksi oletetun testin tulosten tultua Fairchild kutsuttiin sosiaalitoimistoon, jossa häntä odotti myönnetyn tukirahan sijaan oikeuskanne. Osavaltio syytti naista petoksesta, sillä hän oli väittänyt kahta lasta biologisiksi jälkeläisikseen, vaikka näin ei testin mukaan todellakaan ollut.
Fairchild oli luonnollisesti järkyttynyt. Kaiken lisäksi hän oli viimeisillään raskaana silloin jo entiselle miehelleen.
Lapset uhattiin ottaa huostaan, kun Fairchild ”jatkoi valehteluaan”. Oikeus ei välittänyt suunnattomasta määrästä todisteita, joihin lukeutui valokuvia, todistajanlausuntoja ja läpäisty valheenpaljastustesti. Muutamaan otteeseen toistettu DNA-testi näytti kiistatta, että Fairchild ei ollut lastensa biologinen äiti. Tuomari määräsi tarkkailijan sairaalaan seuraamaan kolmannen lapsen syntymistä, ja vaikka tämä todisti vauvan tulleen ulos Fairchildista, ei se päihittänyt DNA-testin tulosta. Myös tämä kolmas lapsi oli oikeuden mukaan jonkun muun kuin Fairchildin – perustuen DNA-analyysiin.
Lääkärit ja tutkijat kiinnostuivat erikoisesta tapauksesta. Lukuisten testien jälkeen kävi ilmi, että Fairchild on kimeera.
Kimeera tarkoittaa sitä, että samassa ihmisessä on tavallaan kaksi yksilöä. Kimeera saa alkunsa kohdussa, kun alkio imaisee toisen alkion itseensä aivan yksilönkehityksen alkuvaiheessa. Erilaisen perimän omaavasta, yksinään elinkelvottomasta alkiosta jää solumassaa, joka sitten erilaistuu täysin toimivaksi solukoksi toisen yksilön sisällä. Kimerismin yleisyyttä ei tunneta, sillä se ei yleensä vaikuta henkilön elämään mitenkään. Erityisen harvinaista kimerismin ei kuitenkaan uskota olevan; yleisyyden arvellaan olevan samaa luokkaa kuin ei-identtisten kaksosten.
Fairchildilla ”vierasta” perimää oli ainoastaan munasarjoissa, mikä selitti DNA-testin omituisen tuloksen. Geneettisesti Fairchild oli lastensa täti!
Joskus DNA-testi voi paljastaa asioita sukupolvien takaa
Vuonna 2012 yhdysvaltalainen Alice Collins Plebuch halusi tietää, mikä hän perimältään oli naisiaan. Hän lähetti putkilollisen sylkeään testattavaksi ihan vain huvikseen, sillä oikeastaan hän jo tiesi omat sukujuurensa: hän oli amerikanirlantilainen. Hänen molemmat vanhempansa – kumpikin testin tekohetkellä jo kuollut – olivat olleet ylpeitä amerikanirlantilaisia ja perheen lapset oli kasvatettu katoliseen kulttuuriin. Isä oli kasvanut orpokodissa, mutta tiedoissa oli, että tämän vanhemmat olivat irlantilaisia maahanmuuttajia.
DNA-testin tulokset olivat kuitenkin aivan jotain muuta. Noin puolet Plebuchin perimästä tosiaan oli Irlannin ja Ison-Britannian saarilta, mutta toinen puoli olikin täysi yllätys. Plebuch päätteli tuloksen olevan virhe, sillä sen mukaan noin puolet hänen perimästään oli itäeurooppalaista aškenasijuutalaista. Hän kirjoitti vihaisen kirjeen palveluntarjoajalle.
Plebuch joutui kuitenkin pian pyytämään anteeksi, kun toisenkin yrityksen testi tuotti saman tuloksen. Eräs tuttu geneetikko analysoi Plebuchin DNA-testin tulokset ja väänsi hämmentyneelle naiselle rautalangasta sen, mitä tämä ei kyennyt itse prosessoimaan: Plebuch oli puoliksi juutalainen. Se oli hämmentävä uutinen, sillä vaikka hänen orpokodissa kasvaneen isänsä sukujuuret olivatkin osittain hämärän peitossa, ei tämän vanhempien irlantilaisuudesta ja katolisuudesta ollut epäilystäkään.
Plebuch heittäytyi salapoliisiksi ja ylipuhui suuren osan sukulaisistaan DNA-testeihin. Kävi ilmi, että hänen isänsä ei ollut vanhempiensa biologinen lapsi. Siitä alkoi kova työ: kuukausikaupalla tietokantojen läpikäyntiä, kirjeenvaihtoa isän orpokotiin, yhteistyötä rikospiirtäjän kanssa ja lukematon määrä yhteydenottoja ventovieraisiin ihmisiin pyytäen näitä sylkemään testiputkiloon.
Sitten yhtenä kauniina päivänä eräs nainen lähetti viestiä Plebuchin serkulle, joka ei siis biologisesti ollut hänen serkkunsa. Tuntematon nainen oli saanut osuman Plebuchin serkun kanssa ja kirjoitti: ”Luulin olevani täysin juutalainen, mutta minussa onkin rutkasti irlantilaista verta”. Pitkän selvittelyn jälkeen koko vyyhti purkautui: Plebuchin isä ja yhteyttä ottaneen naisen isä olivat aikoinaan vaihtuneet sairaalassa.
Kaikille oli lopulta helpotus, että sukujen menneisyyksiin ei liittynyt vaiettuja salaisuuksia. Yli sata vuotta aiemmin vaihtuneista poikavauvoista oli kuitenkin kasvanut vahvan etnisen identiteetin omaavia miehiä, joiden jälkeläiset joutuivat huvikseen tehdyn DNA-testin vuoksi kamppailemaan perimmäisen kysymyksen kanssa: Kuka minä oikein olen?
DNA-testin tulos voi olla myös iloinen yllätys
Päätetään lista positiivissa merkeissä, sillä DNA-testin tulos voi olla myös pelkästään iloinen yllätys. Yhdysvaltalaisille ystävyksille, Walter Macfarlanelle ja Alan Robinsonille, DNA-testin sokeeraava tulos todisti vain sen, minkä he olivat tienneet yli 60 vuoden ajan: he olivat perhettä.
Macfarlane ja Robinson olivat molemmat päälle seitsemänkymppisiä, kun he tekivät tahoillaan DNA-testit. Tulokset olivat käsittämättömät, sillä henkilö, joka oli alakoulusta lähtien tuntunut veljeltä, olikin sitä myös biologisesti.
Macfarlane syntyi vuonna 1943 Honolulussa, Havaijilla, ja Robinson samassa kaupungissa 15 kuukautta myöhemmin. Macfarlane oli isovanhempiensa kasvattama ja Robinson oli annettu heti syntymänsä jälkeen adoptioon eikä hän siis tiennyt biologisista vanhemmistaan mitään. Saman kadun varressa eläneet pojat kävivät samaa koulua ja pelasivat samassa jalkapallojoukkueessa. Ystävyydestä tuli elämänmittainen, ja kun kumpikin meni naimisiin ja sai lapsia, viettivät perheet monta lomaa yhdessä.
Veljeys lähti selviämään, kun Robinson sai joululahjaksi kahden eri yrityksen DNA-testit. Hän teki molemmat, mutta ei jakanut tuloksiaan julkisesti. Pari vuotta myöhemmin myös Macfarlane teki DNA-testin lastensa painostamana. Tytär Cindy Macfarlane-Flores paneutui sukulaisten löytämiseen tarkemmin ja huomasi, että Macfarlanella näyttäisi olevan hyvin läheinen osuma erään toisen käyttäjän kanssa. Tuloksista päätellen nimimerkki ”Robi737” ja Macfarlane olivat velipuolia äidin kautta. Se oli valtava sokki, koska Macfarlane oli kasvanut äitinsä perheessä, mutta kukaan ei tiennyt, että äiti oli saanut toisenkin lapsen.
Cindy Macfarlane-Flores tiedusteli vanhemmiltaan, että kukahan ”Robi737” voisi olla. Martha Macfarlane sai hullun idean ja sanoi tyttärelleen: ”Käske isääsi kysymään Alan-sedältä, sillä Aloha Airlines -lentoyhtiössä työskennellessään hän lensi Boeing 737 -konetta… ja kaikki kutsuivat häntä silloin Robbyksi”.
Robinson vahvisti täysin uskomattomalta tuntuneen aavistuksen: hänen käyttäjänimensä tosiaan oli ”Robi737”. Alan-setä oli setä myös biologisesti. Macfarlane ja Robinson olivat siis veljeksiä! Jos mahdollista, niin ystävyys syveni vielä entisestään.
🤷♀️ Kerro kommenttikentissä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme, oletko sinä miettinyt DNA-testin tekemistä. Oletko listan luettuasi valmis tilaamaan kotitestin vai saiko se aikaan toisenlaisen reaktion?
Lue myös: