Oudoimmat
10 karmivaa tietoiskua, jotka tulevat varmuudella uniin (tai pitävät öisin hereillä) – osa 2
Vaikka me kaikki rakastamme erikoisia faktoja, niin tällä listalla on luvassa sellaisia tietoiskuja, että olisiko ollut parempi jäädä autuaan tietämättömäksi.
Listafriikki kasasi kymmenen puistattavaa tietoiskua, jotka varmasti kiinnostavat niitä, jotka pitävät oudoista ja vähän etovistakin jutuista. Nämä faktat saattavat haitata yöunia tai aiheuttaa vilunväristyksiä, joten mukavia lukuhetkiä niille, jotka nauttivat kaikesta erikoisesta ja karmivasta.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset puistattavat tietoiskut – kuten tositarina 18 kuukautta ilman päätään eläneestä kukosta – voit lukea tästä:
10 puistattavaa tietoiskua, jotka tulevat varmuudella uniin (tai pitävät öisin hereillä) – osa 1
Rottakuningas
Rottakuningas ei ole mikään rottavaltakunnan hallitsija, vaan vanha keskieurooppalainen nimitys joukolle nuoria rottia, jotka ovat takertuneet toisiinsa hännistään pääsemättä irti.
Rottakuningas on tunnettu erityisesti saksalaisessa kansanperinteessä, jossa siihen liitettiin monenlaisia taikauskoja. Jos rottakuninkaan kohtasi, tiesi se huonoa onnea; monesti se oli enne rutosta tai jostain muusta tappavasta kulkutaudista. Rottakuninkaita on esillä monissa museoissa, mutta asiantuntijoiden mukaan useimmat niistä ovat keinotekoisia eli joku on kerännyt kuolleita rottia ja liittänyt niiden hännät jostain käsittämättömästä syystä yhteen. Varmaan aiheuttaakseen pelkoja ja painajaisia jollekin vihamiehelleen.
Jotta tässä tietoiskussa oli järkeä, niin rottakuningas ei todellakaan ole pelkkä myytti. Ilmiö on hyvin harvinainen, mutta ei keksitty. Myös oravan poikasilla on tavattu samaa ilmiötä. Oravien kohdalla kaikilla tulisi varmaan ensimmäisenä mieleen, että miten auttaa pieniä raukkoja, mutta kimppu rottia juoksentelemassa ympäriinsä saa useimmilla aikaan hieman erilaisen reaktion.
Hännät, ja joskus myös takajalat, liimautuvat toisiinsa etenkin talvella, kun kehon eritteet – veri, uloste, tali – jäätyvät kiinnittäen eläimet yhteen. Liimautuneet takapäät aiheuttavat rotissa paniikkia ja ne kiskovat itseään pois yhtenäisestä klimpistä aiheuttaen häntien solmiutumisen vielä tiukemmalla. Rottakuningas ei ole pitkäikäinen kammotus, sillä eläimet eivät selviä porukassa kovinkaan kauaa. Suurin löydetty rottarykelmä on sisältänyt 32 yksilöä.
Salishin meren irtonaiset jalkaterät
Salishin meren rannoilla kävellessä kannattaa pitää silmät auki. Koskaan ei tiedä, milloin voi kompastua irtonaiseen jalkaterään.
Elokuun 2007 jälkeen Washingtonin osavaltion (USA) ja Brittiläisen Kolumbian provinssin (Kanada) välisen meren molemmilta puolilta on löytynyt vähintään 24 jalkaterää ilman omistajaa; viimeisin heinäkuussa 2023.
Löydökset ovat tietenkin johtaneet erinäisiin salaliittoteorioihin muun muassa haaksirikkoutuneista laivoista, jalkoja irrottavasta sarjamurhaajasta ja mafian upottamista ruumiista. Viranomaisarvioiden mukaan irtonaiset jalat eivät todennäköisesti ole seurausta minkäänlaisesta rikoksesta, vaan kyseessä on hukkumisonnettomuuksien uhreja ja itsemurhien tekijöitä.
Päätelmät perustuvat siihen, että jaloissa ei ole ollut havaittavissa mitään merkkejä väkivallasta, vaan ne ovat irronneet luonnollisen hajoamisprosessin yhteydessä. Osa jäänteistä on saatu yhdistettyä kadonneisiin henkilöihin kengän tai DNA:n perusteella, mutta osa on jäänyt mysteeriksi.
Käsittämätöntä on se, että jalkaterät ovat olleet kenkien sisällä kasassa, ottaen huomioon, että jotkut niistä ovat lilluneet meressä vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Asiantuntijoiden mukaan totaalinen hajoaminen on estynyt kengän vuoksi, sillä suurimmalla osalla irtojaloista on ollut lenkkari. Kevyt lenkkari on mahdollistanut jalan kellumisen ja lopulta rantaan huuhtoutumisen, mutta suojannut sitä samalla nälkäisiltä pedoilta.
Moottorisaha keksittiin avuksi synnytykseen
Ennen kuin keisarileikkauksesta tuli hygienian ja tietotaidon kehittymisen ansiosta äidille turvallinen 1800-luvun puolivälin jälkeen, oli vaikeissa synnytyksissä käytössä suhteellisen raaka metodi.
Jos vauva ei mahtunut tulemaan luonnollisesti ulos, joutuivat lääkärit leikkaamaan auki symfyysin (symfyysi on lantion etuseinämän yhdessä pitävä rustoinen häpyluuliitos). Leikkaus tehtiin pientä veistä ja sahaa apuna käyttäen, mikä oli aikaa vievää ja sotkuista puuhaa. Puhumattakaan operoitavan naisen kivuista: leikkaus tehtiin tietenkin vajavaisella puudutuksella.
Vuonna 1780 kaksi lääkäriä, John Aitken ja James Jeffray, kehittivät ketjusahan, jolla lantioluut sai nopeammin erilleen ja symfyysin halki. Operaation kivuliaisuus ei varmastikaan vähentynyt. Käsikäyttöisessä, keittiöveistä malliltaan muistuttavassa sahassa oli pyörivä ketju, jossa oli teräviä hampaita. Ketjua liikuteltiin kampea veivaamalla. Käytännössä siis oltiin kaukana moottorisahasta – teoriassa ei niinkään.
Kun tieto ketjusahan toimivuudesta levisi, alettiin sitä käyttää muissakin leikkauksissa, muun muassa amputaatioissa. Koska uudella sahalla oli aiempiin välineisiin verrattuna helppo pureutua lähes mihin tahansa materiaalin, löysi se lopulta tiensä myös metsureiden käsiin.
Tšekissä on valkaistuilla ihmisen luilla koristeltu kirkko
Kutná Horan kaupungissa Tšekissä sijaitsee Sedlecin luukirkko. Vaikka kirkossa ei ulospäin vaikuta olevan mitään tavallisuudesta poikkeavaa, avautuu sisällä sellaiset näkymät, että joitakin turisteja voi hirvittää. Jos on herkkä järkyttymään, kannattaa ehkä jättää tämä goottilainen kirkko makaabereine sisustuksineen matkasuunnitelmista pois.
Sisustuksessa on käytetty jokaista ihmiskehon luuta, joista on tehty pyramideja, maljoja, kynttilänjalkoja ja kattokruunuja. Tunnistettavimmat luut ovat todennäköisesti suuret reisiluut ja tietenkin lukuisat pääkallot, mutta kyllä sieltä tarkalla silmällä bongaa monia muitakin. Koristeet on valmistettu maltillisimpien arvioiden mukaan vähintään 40 000 eri ihmisen luista.
Tarinan mukaan paikallisen munkkiluostarin apotti matkasi 1200-luvulla Jerusalemiin pyhiinvaellukselle ja toi sieltä mukanaan pyhää maata. Sitä hän ripotteli silloisen kirkon hautausmaalle, mikä aiheutti yleisöryntäyksen: kaikki halusivat tulla haudatuksi sinne. Kun rutto runteli Eurooppaa 1300-luvulla, sai noin 30 000 ihmistä tahtonsa läpi. Ristiretket kokosivat jo valmiiksi täpötäyteen ahdetulle hautausmaalle vielä tuhansia vainajia lisää.
Kun nykyinen kirkko rakennettiin 1300-luvun lopulla, kaivettiin iso osa luista rakennustöiden yhteydessä ylös maasta ja laitettiin säilöön kirkon alla sijainneeseen ossuaariin eli luukammioon.
Vuonna 1870 tšekkiläinen puunveistäjä ja rakentaja František Rint palkattiin luomaan luista jotain kaunista. Rint valkaisi luut ja koristeli koko kappelin vainajien jäänteillä. Kauneus on katsojan silmissä.
Loppuun ”kevyt” filosofinen päänräjäytys
Jos kukaan lukija kärsii eksistentiaalisesta kriisistä eli miettii oman olemassaolonsa merkitystä maailmankaikkeudessa, niin tämä kohta kannattaa jättää väliin.
Kun ihminen kuolee, häntä jää useimmiten kaipaamaan koko joukko läheisiä: perhe, sukulaiset ja ystävät. Mutta kauanko meistä jokainen muistetaan? Kaikilla meistä on eräpäivä, paitsi jos sattuu olemaan esimerkiksi Pythagoras, Leonardo da Vinci, Martin Luther King Jr tai John Lennon. Mutta heidätkin tullaan aina muistamaan teoistaan tai taiteestaan, ei henkilökohtaisesti ihmisinä, sillä se ei ole mahdollista.
Jonain päivänä koittaa se hetki, kun viimeinen sinut muistava ihminen muistelee sinua viimeisen kerran. Ja siitä päivästä eteenpäin kukaan ei mieti sinua enää koskaan.
Lue listan ensimmäinen osa:
10 puistattavaa tietoiskua, jotka tulevat varmuudella uniin (tai pitävät öisin hereillä) – osa 1
Lue myös: