Viihde
Top 10 ylivoimaiset urheilijat, joiden vuoksi lajien sääntöjä jouduttiin muuttamaan – osa 2
Listafriikki esittelee nyt kymmenen urheilijaa, joiden vuoksi heidän lajiensa sääntöjä on jouduttu muuttamaan.
On olemassa lukematon määrä urheilijoita, jotka ovat täysin mullistaneet oman lajinsa tai sen, miten peliä pelataan. Tällä listalla käymme kuitenkin läpi tapauksia, joissa lajien sääntöjä on jouduttu muuttamaan yhden urheilijan vuoksi. Usein sen takia, että kyseinen henkilö on ollut jollain lailla liian ylivoimainen, joten hänen paremmuuttaan on päättäjien näkemyksen mukaan ollut tarvetta hillitä.
Mukana on taitureita koripallon, jääkiekon, golfin, alppihiihdon, amerikkalaisen jalkapallon, baseballin ja nyrkkeilyn parista.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset historiaa tehneet urheilijat voit lukea tästä:
Top 10 ylivoimaiset urheilijat, joiden vuoksi lajien sääntöjä jouduttiin muuttamaan – osa 1
Tiger Woods
Kuva: KA Sports Photos | CC BY-SA 2.0 (kuvaa rajattu)
Vuosituhannen vaihteen molemminpuolin miesten ammattilaisgolfia hallitsi yksi nimi: Tiger Woods. Hän oli niin ylivoimainen, että The Masters Tournament -kenttää Yhdysvaltojen Augustassa päätettiin muuttaa.
Vuonna 1997, vain vuosi ammattilaiseksi ryhtymisen jälkeen, Woods voitti ensimmäisen major-turnauksensa juuri tuolla legendaarisella Augusta National Golf Clubilla. Vain 21-vuotias Woods marssi virheettömällä pelillä hämmästyttävään voittoon peitoten toiseksi tulleen ennätyksellisellä 12 lyönnillä.
Kun Woods uusi mestaruutensa vuonna 2001, päätettiin kenttää vaikeuttaa; vaikka ihan samanlaisia murskajaisia ei nähtykään. Etäisyyksiä pidennettiin, useita väyliä kavennettiin ja/tai niille istuttiin lisää puita ja karheikkojen eli niin sanottujen raffien annettiin rehottaa.
Muutosten oli tarkoitus vähentää Woodsin ylivoimaa ja tehdä radasta hänelle vaikeampi. Järjestäjien maalaisjärki oli ilmeisesti syvällä vesiesteessä, sillä samaan aikaanhan kenttä tietenkin tuli myös muille pelaajille hankalammaksi. Muutosten jälkeen vuonna 2002 Woods voitti The Masters Tournamentin kolmannen kerran. Ja jälleen vuonna 2005. Ja pahojen loukkaantumisten ja henkilökohtaiseen elämään liittyvien skandaalien jälkeen vielä viidennen kerran vuonna 2019.
Muut PGA-Tourin pelaajat eivät ottaneet muutoksia avosylin vastaan ja muun muassa Jim Furyk kommentoi niitä ESPN-kanavan haastattelussa vuonna 2011: ”Jos totta puhutaan, niin kentällä ei ole ollenkaan mukava pelata. Se on niin vaikea. Se vaatii paljon sekä fyysisesti että henkisesti.”.
Ingemar Stenmark
Ruotsalainen Ingemar Stenmark on maansa suurimpia urheilusankareita ja yksi kaikkien aikojen alppihiihtäjistä. Vuosina 1974–1982 Stenmark oli pujottelussa ja suurpujottelussa täysin ylivoimainen ja esimerkiksi vuoden 1978 maailmanmestaruuskilpailuissa hän voitti suurpujottelun yli kahdella sekunnilla toiseksi tulleeseen nähden.
Hän otti urallaan 86 maailmancupin osakilpailuvoittoa, mikä on edelleen kaikkien aikojen ennätys, vaikka Stenmark kilpaili aikana, jolloin osakilpailuja järjestettiin huomattavasti vähemmän kuin nykyään.
Kun Stenmark oli voittanut maailmancupin kokonaiskilpailun kolmesti peräkkäin vuosina 1976, 1977 ja 1978, päätettiin maailmancupin pistelaskusääntöä muuttaa, jotta ruotsalainen ei olisi niin ylivoimainen. Kokonaiskilpailuissa ei nimittäin ollut jännitystä, ainakaan voittajan osalta, sillä Stenmark varmisti ykköstilan jo hyvin aikaisessa vaiheessa kautta. Muut laskijat antoivat hänen mennä menojaan ylhäisessä yksinäisyydessä ja kilpailivat lähinnä siitä, kuka nousee toiseksi.
Kaudelle 1978–1979 tulleen sääntömuutoksen mukaan maailmansupin kokonaiskilpailua ei voinut voittaa osallistumatta syöksylaskuun. Tämä sääntö oli tehty nimenomaan Stenmarkia rajoittamaan.
Se oli ruotsalaislaskijalle ongelma, sillä hän ei halunnut tulla jäistä rinnettä alas reippaasti yli 100 kilometrin tuntivauhtia. Hän osallistui syöksylaskuun hyvin harvoin, sillä pelkäsi sellaisia laskunopeuksia.
Ja kuten Stenmark muutoksen tullessa itsekin ennusti, hän ei enää voittanut maailmancupin kokonaiskilpailua, mutta ura omien alppilajien parissa toki jatkui huippumenestyksekkäänä ja voitokkaana.
Stan Mikita
Jääkiekkomailan lapa oli pelin alkuvuosina suora ja puinen levy. Vuonna 1927 Ottawa Senatorsin Cy Denneny keksi taittaa mailansa lapaa kuuman veden avulla, sillä hän huomasi käyrän lavan nostavan kiekkoa ja tekevän laukauksesta ennalta arvaamattoman. Tuohon aikaan rannelaukaukset olivat jääkiekossa kaikkein yleisimpiä, joten käyrällä lavalla ammutut lyöntilaukaukset eli lämärit toivat peliin uudenlaisen aspektin. Monet pelaajat eivät kuitenkaan välittäneet käyrästä lavasta, sillä se hankaloitti mailan käsittelyä ja rystylaukausten vetämistä. Niinpä käyrät lavat vaipuivat unholaan.
Kunnes päästiin 1960-luvulle ja Chicago Blackhawksin harjoituksiin.
Toinen kerta, kun niin sanottu ”banaanilapa” löysi tiensä jääkiekkokaukaloon, oli täysi vahinko. Stan Mikita oli menossa harjoituksissa jäälle, kun hänen lapansa livahti vahingossa oven väliin murtuen ja vääntyen L-kirjaimen muotoiseksi. Mikita ei vaihtanut mailaansa, vaan rupesi huvikseen laukomaan käyrällä lavalla. Ja kuinka ollakaan – käyrä lapa lähetti kiekon matkaan sellaisella kierteellä ja vauhdilla, että Mikita alkoi joukkuetoverinsa Bobby Hullin kanssa kehittämään sattumalta syntynyttä ideaa.
He kokeilivat erilaisia mutkia ja totesivat, että maalivahdin oli lähes mahdoton ennakoida käyrällä lavalla lauottuja kiekkoja. Pian käyrät lavat valtasivat NHL-kaukalot. Pelaajan tarvitsi vain luistella kiekon kanssa siniviivalle ja laukoa kohti maalia, jossa maalivahti yritti parhaansa mukaan arvata kiekon käyttäytymistä ja suuntaa.
Kenttäpelaajat ja katsojat rakastivat käyrien lapojen tuomaa muutosta, mutta maalivahtien suhtautuminen oli toinen. Sen lisäksi, että maalivahtien pelaamisesta tuli arvausleikkiä, loi arvaamattomuus myös vaaramomentin: Maskeja ei juurikaan vielä käytetty. Mikä tietysti nyt ajateltuna on täysin järjetöntä – käyrät lavat tai ei.
Niinpä NHL alkoi hiljalleen rajoittaa lapojen kaarevuutta. Nykyisin Kansainvälisen jääkiekkoliiton sääntökirjassa sanotaan kaikessa monimutkaisuudessaan, että kun maila on lappeellaan maassa, ja lavan kannan ja kärjen välille piirrettäisiin suora viiva, ei tuolta viivalta saa olla etäisyyttä lapaan yli 1,9 senttimetriä.
Martin Brodeur
Kuva: Berger | CC BY 2.0 (kuvaa rajattu)
Jääkiekkomaalivahdin tärkein tehtävä pelissä on estää kiekon meneminen maaliin. Se onnistuu parhaiten pysyttelemällä maalin edessä. NHL-seura New Jersey Devilsissä 21 kautta pelannut Martin Brodeur, yksi kaikkien aikojen parhaista maalivahdeista, oli kuitenkin toista mieltä.
Hän oli äärimmäisen taitava mailan ja kiekon käsittelijä ja toimi usein kuin kolmantena puolustajana. Brodeur luisteli kauas maaliltaan hakemaan kiekkoa ja avasi sieltä peliä hyökkäämään lähteville joukkuekavereille.
NHL:n kauden 2004–2005 työsulun jälkeen maailmaan kovimpaan kiekkoliigaan ilmestyi uusi sääntö: Maalivahti ei saa pelata kiekkoa maaliviivan takana muualla kuin maalin takana olevan puolisuunnikkaan sisällä. Koska juuri Brodeur oli niin ylivertainen kiekollisessa pelissä, ruvettiin uutta sääntöä kutsumaan Brodeur-säännöksi.
Maalivahti ei itse tietenkään ollut muutoksesta innoissaan ja jakoi tuntemuksiaan The New York Times -lehdelle vuonna 2005: ”On mahdoton olla tyytyväinen, kun minulta otetaan pois jotain sellaista, jota varten olen tehnyt koko elämäni hommia ja jolla autan joukkuettani ja puolustustani. Kiekon pelaaminen on osa minua. NHL vain haluaa esitellä pelaajien taitoja faneille, mutta mielestäni tässä käy juuri toisin päin. Tässä otetaan yksi taito pois. On toki paljon maalivahteja, jotka eivät osaa käsitellä kiekkoa, joten heitä tämä sääntö ei kosketa.”.
Wilt Chamberlain
Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain
Vuosina 1959–1974 NBA:ssa pelannutta Wilt Chamberlainia pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista ja ylivoimaisimmista koripalloilijoista. Hänellä on edelleen hallussaan vuonna 1962 tekemänsä ennätys: 100 pistettä yhdessä pelissä. Kukaan muu NBA-pelaaja ei ole päässyt edes lähelle.
Ei siis ole ollenkaan kummallista, että sääntöjä ryhdyttiin hänen vuokseen muuttamaan. Asiantuntijoiden mukaan yksikään muu urheilija ei ole pakottanut lajiaan yhtä massiivisiin muutoksiin kuin Chamberlain.
Mutta ei Chamberlainkaan ollut täydellinen, sillä vapaaheitot olivat hänen suuri heikkoutensa: hän pisti niitä sisään vain 51-prosentin tarkkuudella ja alakautta.
NCAA ja NBA saivat vihiä jo ennen Chamberlainin ammattilaisuraa, että tämä kykenee hyppäämään vapaaheittoviivalta donkkiin ilman vauhtia. Sehän ei käynyt päinsä, joten sääntökirjaa muutettiin siten, että vapaaheiton heittäjä ei saa liikkua viivalta ennen kuin pallo on ohittanut koriraudan.
Mittaa Chamberlainilla oli 216 cm, joten monet muutokset koskivat juuri pitkien pelaajien rajoittamista. Kolmen pisteen heittoaluetta laajennettiin, jotta hän ei pussittaisi palloja enää samalla sykkeellä, mutta toisaalta se teki pelistä myös muille hankalampaa. Chamberlainilla oli myös tarpeeksi voimaa torjua donkki yhdellä kädellä; puhumattakaan normaalien heittojen torjumisesta. Siksi NBA.han tuli sääntö, joka esti heiton torjumisen sen jälkeen, kun pallon lentorata on saavuttanut lakipisteensä. Chamberlain ei enää voinut seistä korin alla ja läpsiä kohti koria tulevia palloja menemään.
Lue ensimmäinen osa: Top 10 ylivoimaiset urheilijat, joiden vuoksi lajien sääntöjä jouduttiin muuttamaan – osa 1
Lue myös: