Yleistieto
10 yllättävää tarinaa tavallisten esineiden taustalla
Käytämme monia esineitä päivittäin miettimättä sen enempää sitä, miten ne ovat alunperin käsiimme päätyneet.
Enää ei tarvitse miettiä, sillä Listafriikki kertoo nyt kymmenen arkipäiväisen esineen mielenkiintoisen tarinan. Alkuperä on saattanut olla aivan jotain muuta kuin sitä, miten esinettä nykyisin käytetään (kuten korkokengät) tai sitten esine on käynyt läpi valtavan kehityskaaren ja muodonmuutoksen (kuten lautasliina tai pitäisikö sanoa taikina!?).
Haarukka
Haarukka on alunperin Lähi-idän alueelta ja Bysantin valtakunnasta muualle levinnyt ruokailuväline. Veitsiä ja lusikoita on käytetty huomattavasti kauemmin.
Bysantin valtakunnan keisareiden Basileios II:n ja Konstantinos VIII:n veljentytär Maria Argyropoulina meni vuonna 1004 naimisiin Venetsian herttuan kanssa. Hän toi häihinsä mukanaan rasiallisen kolmihaaraisia, kultaisia haarukoita, joita sitten juhlaillallisella käytettiin. Venetsialaiset olivat ilmeisen järkyttyneitä oudoista välineistä.
Kun Argyropoulina, hänen aviomiehensä ja poikansa sairastuivat ja kuolivat paiseruttoon vain kolme vuotta myöhemmin, syytettiin tragediasta naisen hienostelevia tapoja, muun muassa haarukan ja hajuveden käyttöä. Puoli vuosisataa myöhemmin munkki ja kardinaali Peter Damian julisti kuolemien olleen jumalan rangaistus. Ja niin haarukan matka Euroopassa päättyi seuraaviksi neljäksisadaksi vuodeksi.
Mikä venetsialaisten ongelma sitten oli? No tietenkin kaikki uusi ja erilainen, mutta etenkin haarukoiden kolme piikkiä. Ne muistuttivat syvästi katolisia ihmisiä atraimista, joiden kolme piikkiä yhdistettiin pakanajumala Poseidoniin ja tietysti myös Paholaiseen. Osittain siksi nykyajan haarukoissa on neljä piikkiä.
Ikuinen tuli
Vaikka moderneissakin kodeissa on varaavia takkoja, jotka lämmittävät taloja pimeinä ja kylminä talvina, ovat tulisijat nykyään enemmänkin sisustuselementtejä ja katseenvangitsijoita.
Mutta tuhansien vuosien ajan, ennen kaasua ja sähköä, tulisijat olivat kaikkein keskeisin osa kotia. Tuli tarjosi lämpöä ja valoa, niin kuin se tekee edelleen, mutta aiemmin elämä oli täysin siitä riippuvaista.
Oli kyseessä sitten tiipii preerialla tai keskiaikainen kartano Pariisin liepeillä, asumukset rakennettiin avoimen tulisijan ympärille. Nuotio keskellä kotia ja jatkuva savun hengittäminen puutteellisella ilmanvaihdolla aiheuttivat toki terveysongelmia, mutta tulisija oli kodin sydän, jonka ympärillä laitettiin ruokaa, syötiin, kerrottiin tarinoita ja nukuttiin.
Tuli oli sen verran tärkeä osa elämää, että sen harvoin annettiin sammua kokonaan ja monissa taloissa samaa liekkiä pidettiinkin yllä sukupolvesta toiseen jopa useiden vuosikymmenten ajan.
Tyyny
On vaikea kuvitella, että tyyny olisi jotain muuta kuin pehmeä. Sitä se kuitenkin on alunperin ollut, sillä mukavuus ei ole ollut tyynyn alkuperäinen tarkoitus.
Vanhimmat tunnetut tyynyt juontavat juurensa noin 4500 vuoden päähän, Egyptin kolmannen dynastian aikakaudelle. Tyynyt olivat kuin pieniä lastenjakkaroita, joissa kaareva päätuki lepäsi jalan päällä. Tyyny oli todellisuudessa tarkoitettu niskan alle tueksi, jotta näyttävät kampaukset eivät menisi yön aikana pilalle. Mukavana lisänä tuli se, että pää oli irti lattiasta, jossa ryömi jos jonkinlaisia hyönteisiä.
Unohda sikeät unet, tervetuloa niskasäryt!
Lautasliina
Antiikin Kreikassa asuneet spartalaiset olivat ensimmäisiä, jotka käyttivät lautasliinoja. Toki se on melko lavea termi, sillä kankaan sijaan he pyyhkivät sormensa taikinaan.
Taikina jaettiin pieniksi paloiksi, rullattiin ja vaivattiin pöydässä sileäksi. Sitä pyörittelemällä oli helppo saada rasvaiset sormet puhtaiksi, ja aterian lopuksi taikina heitettiin koirille.
Jossain vaiheessa raaka taikina vaihtui paistettuun, toisin sanoen leipään, jolloin se toimi myös ruokailuvälineenä, sillä Spartassa ei käytetty lusikoita tai haarukoita. Kaikki ruoka leikattiin valmistusvaiheessa sopivan kokoisiksi palasiksi.
Myyntiautomaatti
Myyntiautomaatteja on nykyään kaikkialla: kouluissa, kaduilla, kuntosaleilla ja työpaikoilla. Ne vaikuttavat suhteellisen moderneilta keksinnöiltä, sillä automaattiin laitetaan rahaa tai kortti, ja kone tiputtaa halutun tuotteen luukusta ulos. Myyntiautomaatin idea on kuitenkin hyvin vanha; mennään antiikin Kreikkaan.
Jokaisesta myyntiautomaatista tipahtavasta kokiksesta tai suklaapatukasta saamme kiittää kreikkalaista matemaatikkoa ja mekaanikkoa Heron Aleksandrialaista, joka eli ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Hänen suunnittelemastaan automaatista ei kuitenkaan ostettu Snickersiä tai energiajuomaa, vaan vihkivettä. Kun kolikko työnnettiin sisään laitteeseen, aukesi venttiili väliaikaisesti ja sopiva määrä vihkivettä virtasi ostajan kerättäväksi. Tämä systeemi esti kuvaannollisesti kallisarvoisen vihkiveden varastamisen, mikä ilmeisesti oli tuohon aikaan yleinen juttu.
Piilolinssit
Ajatus siitä, että jokin silmämunan päällä oleva voisi muuttaa näkökykyä, ei ole uusi, sillä itse Leonardo da Vinci esitti jo vuonna 1508, että ihmisen näkökyky muuttuu veden alla. Da Vincillä oli ideoita vesipisaran ja linssin yhdistämisestä, mutta kului kuitenkin vuosisatoja ennen kuin oikeasti käytännölliset piilolinssit tulivat mahdollisiksi.
Vasta 1800-luvun lopulla lasin leikkaaminen oli kehittynyt niin hienostuneeksi, että silmään laitettava palanen oli mahdollista valmistaa. Vuonna 1888 sveitsiläinen lääkäri Adolf Flick otti testiin ensimmäiset suoraan silmään laitettavat lasit. Ne olivat kuitenkin liian suuret ja kömpelöt, ja peittivät koko silmämunan. Vain muutaman tunnin jälkeen niiden pitäminen kävi liian kivuliaaksi.
Vuonna 1948 englantilainen optikko Kevin Tuohy rikkoi vahingossa linssin ulkoreunan ja päätti kokeilla pienempää, hajonnutta linssiä omaan silmäänsä. Hän huomasi nopeasti, että lasi kiinnittyi sarveiskalvolle huomattavasti paremmin ja oli mukavampi käyttää, joten pienistä linsseistä tuli standardimalli. Myöhemmin linssit ovat tietysti kehittyneet ohuemmiksi, pehmeämmiksi ja materiaaliltaan vettä läpäiseviksi.
Juoksumatto
Oletko koskaan juoksumatolla ollessasi miettinyt, että ”tämä on täyttä kidutusta”? Jos, ja kun, näin on, niin olet osunut naulan kantaan. Juoksumatot on alunperin kehitetty kidutusvälineiksi.
Historian ensimmäisen juoksumaton rakensi William Cubit vuonna 1818. Se oli puinen, kaiteilla varustettu pyörä, jota käytettiin rangaistuksena vankiloissa. Vangit joutuivat kävelemään paikallaan jopa 10 tuntia päivässä.
Jossain vaiheessa vankilanjohtajat tajusivat, että juoksupyörät voisi liittää muihin laitteisiin ja käyttää pyörimisestä syntyvää energiaa esimerkiksi viljan jauhamiseen ja veden pumppaamiseen. Ei aikaakaan kun pyörät levisivät jokaiseen brittiläiseen vankilaan.
1900-luvun vaihteessa nousi kuitenkin kansanliike, joka ajoi kiduttavien pyörien poistamista vankeinhoitolaitoksista. Juoksumattojen nähtiin olevan aivan liian julma rangaistus kaikkein pahimmillekin rikollisille.
Mietipä sitä seuraavan kerran, kun otat salilla alkulämpöjä!
Paperiset nenäliinat
Pitkään nenäliinat olivat kankaisia, taskuun tai hihaan tungettavia rättejä. Ennen kuin paperiset nenäliinat tulivat käyttöön niistämis- tai suun pyyhkimistarkoituksessa, oli niillä täysin erilainen käyttökohde.
Kasvopaperit ja nenäliinat kehitettiin ensimmäisen maailmansodan aikana kaasunaamareiden suodattimiksi. Kimberly-Clark -yhtiö, joka keksi ohuet, biohajoavasta selluloosasta valmistetut paperit, kertoo niiden olleen puuvillaa huomattavasti parempi vaihtoehto sekä kaasunaamareihin virtaavan ilman suodattamiseen että haavojen sitomiseen.
Lukot ja avaimet
Ennen lukkoja ja avaimia tärkeitä sisäänkäyntejä ja kohteita suojelivat vartijat. Osa heistä jäi jo yli 4000 vuotta sitten työttömäksi, kun ensimmäiset tunnetut lukot näkivät päivänvalon Egyptissä. Tutkijat uskovat, että jonkinlaisia lukkoja on ollut jo ennen tuotakin.
Egyptiläiset lukot olivat siitä erityisiä, että kaikki, avain mukaan lukien, oli tehty puusta. Mutta perustekniikka oli samanlainen kuin nykyajan lukoissakin. Ensimmäiset metalliset lukot ovat peräisin antiikin Roomasta.
Suurin ero tämän päivän lukkoihin olivat avaimet, sillä tuolloin ne olivat jopa puolen metrin mittaisia, painavia kapistuksia. Avaimia ei liiemmin tarvinnut etsiä taskusta tai käsilaukusta. Avainten suuri koko hankaloitti myös lukkojen tiirikointia.
Vaikka Raamatussa moni asia onkin ilmaistu kuvaannollisesti, pitää profeetta Jesajan julistus ”Daavidin huoneen avain on hänen olallaan” täysin kirjaimellisesti paikkansa.
Korkokengät
Korkokengät, nuo naisellisuuden perikuva. Vaikka korkkareita nykyään pidetäänkin vain muodin vuoksi ja esteettisistä syistä, on niiden alkuperä käytännöllisempi ja vähemmän hohdokas.
Korolliset kengät saivat alkunsa keskiajalla, jolloin niitä pidettiin ”oikeiden” kenkien suojina. Kadut olivat täynnä roskaa ja viemärijätteitä, joten puusta veistetyt, kenkien päälle vedettävät, lisäosat säästivät oikeat asusteet kaikelta kuralta.
Korkeat korot olivat käytännölliset myös ratsastaessa, sillä jalat pysyivät tukevasti jalustimilla erillisen kannan ansiosta. Malli on edelleen nähtävissä cowboy-saappaissa.
1400-luvulle tultaessa korkeakorkoiset kengät olivat jo nousseet aristokraattien suosioon, mutta niitä pitivät vain ja ainoastaan miehet, jotka halusivat näyttää pidemmiltä ja mahtavammilta. Trendi levisi myös ylhäisön naisille, ja jossain vaiheessa mahdollisimman korkeat korot olivat statussymboli. Mitä korkeammat korot, sitä pidempi puvun helma. Pidempi puvun helma taas tarkoitti enemmän kangasta, mikä puolestaan kertoi vauraudesta. Muotivillitys meni tietenkin liian pitkälle, kun jopa 50 sentin korotuksilla kävellä yrittäneet naiset joutuivat käyttää palvelijattariaan kainalosauvoina.
💁♀️ Kuka olisi arvannut, että haarukka on ollut niin kiistanalainen esine!?