Tiede
Mistä rakastuminen johtuu? 10 yllättävää psykologista syytä rakastumiselle – osa 2
Mistä rakastuminen johtuu? Mikä toisessa ihmisessä kiehtoo? Rakastuminen ei olekaan aivan niin yksinkertaista, että niin vain käy tai sitten ei. Rakastumisen takan on hyvin yllättäviäkin syitä.
Löydätkö kenties tältä listalta syyn siihen, miksi joku on saanut perhoset lentelemään vatsassasi tai miksi juuri sinä olet vienyt joltakin jalat alta?
Rakkauden löytäminen voi olla tuskallista, mutta lukuisissa tieteellisissä tutkimuksissa on selvitelty rakastumisen anatomiaa, ja tunteen kehittymiseen vaikuttavat lukuisat erilaiset tekijät. Listafriikki esittelee nyt kymmenen psykologisten tutkimusten tarjoamaa kiehtovaa selitystä rakastumiselle.
Kemialla – hajuilla ja mauilla – on toki myös näppinsä pelissä; siihen rakastumisen puoleen voi tutustua suutelusta kertovalla listalla: Suukottelu kannattaa – 10 ihanaa, ällöttävää ja mielenkiintoista faktaa suutelusta.
Tämä lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi salaisuutta rakastumisen anatomiasta voit lukea tästä:
10 yllättävää psykologista syytä rakastumiselle – osa 1
Jaetut pelottavat kokemukset
Kuva: Kamil Pietrzak | Unsplash
Rakastuminen voi tapahtua yllättäen ja omituisissa olosuhteissa. Tutkimusten mukaan jännittävät tai jopa pelottavat kokemukset yhdistävät ihmisiä; tämähän ei ole mitenkään yllättävää. Mutta yhteinen, adrenaliinintäyteinen kokemus kasvattaa myös viehätystä ja romanttisia tunteita toista osapuolta kohtaan.
Tätä on tutkittu jo vuonna 1974, kun psykologit laittoivat kauniin naisen pelottavalle riippusillalle haastattelemaan sattumanvaraisia miehiä. Tutkimuksessa selvisi, että useammat miehet kokivat voimakasta ihastumista ollessaan ylittämässä tutisevaa siltaa verrattuna siihen, että haastattelija jututti heitä tukevasti maan pinnalla. Tästä voitiin siis päätellä, että kohtaaminen jännittävässä tai jopa pelkoa herättävässä vaaratilanteessa voi johtaa rakastumiseen.
Nyt on siis syytä vaihtaa seuraavat illallistreffit vaikkapa laskuvarjohyppyyn!
Elehdintä ja erityisesti käsien liikkeet
Nykyajan kiireisessä maailmassa ensivaikutelmalla on aiempaa suurempi merkitys, sillä moderni kosiskelu ei useinkaan etene siihen pisteeseen, että toiseen pääsisi tutustumaan kunnolla. Yksi kuva tai nopea tapaaminen voi määrittää suhteen tulevaisuuden.
Vuonna 2016 Kalifornian yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa perehdyttiin sekä paikannustietoihin perustuviin deittisovelluksiin että pikatreffailuun eli Speed Dating -tapahtumiin.
Tutkijat tekivät sovellukseen miesten ja naisten profiileja, joissa samat henkilöt poseerasivat kuvissa elehtivinä tai hillitysti. Kävi ilmi, että henkilö oli huomattavasti kiinnostavampi silloin, jos hän esiintyi kuvassa ”laajemmassa” asennossa eli hyvässä ryhdissä ja raajat levällään, kuin jos hän seisoi esimerkiksi käsivarret ristissä.
Samanlainen ilmiö oli todettavissa pikatreffeillä. Koehenkilöt halusivat jopa kaksi kertaa todennäköisemmin tavata treffikumppanin uudelleen, jos tämä liikutteli käsiään, verrattuna siihen, että toinen istuisi paikallaan. Tutkijoiden mukaan tämä liittyy parinvalintaan: elehtiminen osoittaa dominanssia, joka on hyvän puolison (evolutiivisessa mielessä lisääntymiskumppanin) merkki.
Rakastuminen voi olla pienistä jutuista kiinni, joten jos olet kiinnostunut jostain henkilöstä, niin ota rennosti tila haltuun ja käytä käsiäsi.
Yhteensopivuus
Kanadalaisen psykiatrin Eric Bernen mukaan rakastuminen ja onnellinen parisuhde riippuu siitä, sopivatko puolisot yhteen kaikilla kolmella hänen määrittelemällään tasolla.
Bernen mukaan kaikilla meillä on kolme minää: vanhempi, lapsi ja aikuinen. Vanhempi on se, mitä sinulle on opetettu, lapsi on se, miltä sinusta tuntuu, ja aikuinen taas on se, mitä olet oppinut.
Kahdella ihmisellä on Bernen teorian mukaan synkattava jokaisella tasolla, jotta he ovat oikeasti yhteensopivia. Ja kun nämä asiat ovat kunnossa, on täydellinen kumppani löytynyt ja yhteensopivuudesta voi seurata rakastuminen – ainakin paperilla.
Koska Bernen teoria ja nämä eri minät voivat olla hankalasti hahmotettavia, niin yhteensopivuutta voi mietiskellä helpompien kysymysten kautta.
Vanhempi: Onko meillä samanlaiset arvot ja uskomukset? Lapsi: Onko meillä kivaa yhdessä? Näyttääkö toinen seksikkäältä? Aikuinen: Pidämmekö toisiamme fiksuina? Olemmeko hyviä ratkaisemaan ongelmia yhdessä?
Muistutatko ihastuksesi vanhempaa?
Tämä on ikuisuuskysymys: Valitsemmeko puolisoksemme oman vanhempamme? Ei tietenkään kirjaimellisesti, vaan itsemme kanssa vastakkaista sukupuolta olevaa vanhempaa muistuttavan puolison.
Vaikka moni varmasti torjuu ajatuksen, niin tutkimusten mukaan siinä on vinha perä. Joillekin, ei tokikaan kaikille, omat vanhemmat ovat ne tärkeimmät roolimallit. Jos esimerkiksi treffikumppanilla on samanlaisia piirteitä tai hän käyttäytyy samalla tavalla kuin oma vanhempi, voi se lisätä tämän vetovoimaa, koska ominaisuudet ovat tuttuja ja turvallisia. Omaa vanhempaa muistuttava kumppani voi olla puoleensavetävä myös siinä tapauksessa, jos vanhemman kanssa samanlaiset ominaisuudet eivät ole positiivisia – se on kaikesta huolimatta myös tuttua ja turvallista.
St. Andrewsin yliopiston psykologin David Perretin johtamassa, Evolution and Human Behaviour -lehdessä vuonna 2003 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että ihmiset ovat romanttisessa mielessä kiinnostuneita sellaisista henkilöistä, joilla on samanväriset silmät ja hiukset kuin heidän omalla, vastakkaista sukupuolta olevalla vanhemmallaan.
Eräässä toisessa, niin ikään Perretin ja hänen kollegoidensa tekemässä, vuonna 2002 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin vanhempien iän vaikutusta rakastumiseen ja kumppanin valintaan. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ”vanhoille” eli yli 30-vuotiaille vanhemmille syntyneet naiset olivat viehättyneempiä ikääntymisen merkkejä osoittaviin miehiin, kuin ”nuorille” vanhemmille syntyneet.
Miehilläkin iällä todettiin olevan vaikutusta, mutta ainoastaan äidin kautta – isän iällä ei ole merkitystä. Oman äidin ikä ei kuitenkaan vaikuttanut siihen, minkä näköisten naisten kanssa mies olisi valmis lyhyeen suhteeseen, mutta pitkäaikaisen kumppanin valinnassa kyllä. Sigmund Freud heittää voltteja haudassaan.
Vastakohdat eivät vedä puoleensa eivätkä täydennä toisiaan
Vuosikymmenien ajan on tehty tutkimuksia, jotka todistavat vanhan kliseen – vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa – täysin vääräksi. Ensihuuma ja ihastuminen voivat toki saada entisestään kipinää kumppanin erilaisuudesta, mutta rakastuminen, rakastaminen ja varsinkin pitkäaikainen kumppanuus vaativat samankaltaisuutta.
Kaikessa puolisoiden ei tietenkään tarvitse olla samanlaisia; sehän on sula mahdottomuus. Mutta hyvin erilaisten persoonien voi olla vaikea ymmärtää toisiaan arjessa, jolloin pikkuasioistakin tulee erimielisyyksiä. Jos taas osapuolet ovat luonteeltaan samankaltaisia, on kommunikointi huomattavasti sujuvampaa ja elämä helpompaa.
Eikä viehättyminen samankaltaisuudesta ole pelkästään persoonallisuuskysymys: ihmisiä miellyttävät myös heidän omat fyysiset piirteensä. Tämä on todettu muun muassa vuonna 2010 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa, jossa koehenkilöt arvioivat täysin vieraiden ihmisten kuvia ja sellaisia kuvia, joissa oli heidän omat kasvonsa sekoitettuna tuntemattomien kasvoihin; tietenkin heidän tietämättään. Seksuaalisesti viehättävimpinä koehenkilöt pitivät niitä kasvoja, joissa oli heidän omia piirteitään.
Lue ensimmäinen osa: 10 yllättävää psykologista syytä rakastumiselle – osa 1