Tiede
Vuoden 2022 huumori-Nobelit on jaettu: Mayojen rituaaliset peräruiskeet ja ihastuneiden samaan tahtiin lyövät sydämet
Huumori-Nobelit on taas jaettu kymmenelle eri tieteenalan tutkimukselle, jotka saavat ensin nauramaan ja sitten ajattelemaan. Palkintojen tarkoitus on tuoda näkyvyyttä epätavallisina pidetyille tutkimuksille, jotka ehkä muuten jäisivät vähälle huomiolle.
Huumori-Nobeleiden eli Ig Nobel -palkintojen jakaminen on vuosittainen tapahtuma, jota arvostettu tiedelehti Nature on nimittänyt ”tieteellisen kalenterin kiistattomaksi kohokohdaksi”. Vuodesta 1991 lähtien humoristinen tiedejulkaisu Annals of Improbable Research on jakanut huumori-Nobelit Harvardin yliopiston Sanders Theatressa, mutta tänä vuonna – kuten kahtena edellisenäkin pandemiavuotena – tilaisuus oli virtuaalinen. Vuoden 2022 Ig Nobel -seremonian teema oli Knowledge eli tieto.
Palkinnot jaettiin torstaina, syyskuun 15. päivänä, ja koko setti on katsottavissa YouTubessa. Tunnustukseksi kaikki huumori-Nobelin voittajat saivat pokaalin, joka heidän piti kuitenkin itse kasata tulostetusta PDF-tiedostosta. Lisäksi voittajat saivat väärennetyn 10 biljoonan Zimbabwen dollarin setelin.
Vaikka kymmenessä eri kategoriassa jaettuja palkintoja kutsutaan huumori-Nobeleiksi, ovat niiden saajat alansa rautaisia ammattilaisia ja tekevät tärkeää tutkimustyötä. Tutkimukset vaikuttavat toki ensisilmäyksellä erikoisilta ja hauskoilta, mutta niiden merkitystä ei missään nimessä pidä väheksyä.
Tässä siis tämän vuoden kymmenen Ig Nobel -palkintojen voittajaa.
Turvallisuustekniikka
Turvallisuustekniikan huumori-Nobel matkasi tänä vuonna Ruotsiin. Magnus Gens sai tämän tutkijapiireissä oikeasti arvostetun palkinnon vuonna 2001 valmistuneesta pro gradu -työstään. Tietotekniikan insinööri Gens oli ottanut aiheekseen erityisesti Pohjoismaissa harmia aiheuttavat hirvikolarit. Gensin mukaan yksistään Ruotsissa tapahtuu päivittäin 13 hirvikolaria.
Gens tutkimuksen tarkoitus oli rakentaa elävän kokoinen hirvitörmäysnukke, jota autonvalmistajat voisivat käyttää tuoteturvallisuuden kehitystyössä. Gens otti hirvitörmäysnukkeen mallia ”hiljattain kuolleesta ja edelleen lämpimästä peurasta” ja sai siten kumisen eläimen painon jakautumaan anatomisesti oikein, jotta törmäyksien analysointi olisi mahdollisimman totuudenmukaista. Maisteriopiskelija sai omiin törmäystesteihinsä käyttöön pari uutta Saabia ja yhden vanhan Volvon.
Ja vielä asiantuntija Gensin ohje hirven hypätessä tiellä eteen: jos suinkaan mahdollista, niin suuntaa auton keula kohti takapäätä, koska se on kevyempi.
Soveltava kardiologia
Huumori-Nobelit jaetaan joka vuosi hieman vaihtelevissa kategorioissa, jotka eivät myöskään mukaile oikeita Nobel-palkintoja. Tänä vuonna mukana ollut soveltavan kardiologian palkinto myönnettiin monikansalliselle tutkimusryhmälle, johon kuuluivat Eliska Prochazkova, Elio Sjak-Shie, Friederike Behrens, Daniel Lindh ja Mariska Kret.
Tutkijat halusivat selvittää, että mitä ihmisessä tapahtuu silloin, kun jokin klikkaa. Pari voi olla toisilleen täydellinen paperilla, mutta kukaan ei voi ennustaa sitä välitöntä ja vastustamatonta tunnetta, joka joidenkin ihmisten välillä vain auttamatta herää. Tai on heräämättä.
Koehenkilöt pitivät sokkotreffeillä erilaisia mittalaitteita, joilla seurattiin fysiologisia muutoksia. Jälkeenpäin he saivat kertoa tuntemuksistaan ja treffikumppanin miellyttävyydestä. ”Saimme selville, että sellaiset ilmiselvät signaalit, kuten hymyily, nauraminen, pitkät katseet sekä näiden eleiden matkiminen eivät olleet merkittävästi yhteydessä ihastumiseen”, kertoo Prochazkova, joka toimii tutkijana Leidenin yliopiston kognitiivisen psykologian laitoksella.
Sen sijaan selvä merkki ihastumisesta oli sydämensyke. Tutkimuksessa selvisi, että vastavuoroinen vetovoima synkronoi sydämensykkeet. Toisiinsa lääpällään olevien sydämet siis rupeavat lyömään samaa tahtia. Tämä signaali on tiedostamaton ja erittäin vaikea säädellä, eikä sitä huomaa päällepäin. Toinen ihastuksen paljastava merkki oli ihon sähkönjohtavuus, joka oli pareilla myös synkassa, ja johon ei sydämensykkeen tapaan voi itse vaikuttaa.
Sydän siis haluaa, mitä se haluaa – ja iho on samaa mieltä!
Kirjallisuus
Siirrytään ihanasta rakastumisen tunteesta monimutkaisiin lakiasiakirjoihin. Vuoden 2022 kirjallisuuden Ig Nobelin saivat Eric Martínez, Francis Mollica ja Edward Gibson, jotka ovat analysoineet sitä, miksi lakiteksti on niin turkasen vaikeaselkoista.
Lakiteksti on täyttä siansaksaa niille, jotka eivät aiheeseen ole perehtyneet. Ja silti iso osa ihmisistä joutuu usein lukemaan sopimuksia ja muita virallisia dokumentteja, joiden selvittämiseen pitäisi olla oikeustieteellinen käytynä.
Tutkijat kävivät läpi erilaisia lakitekstejä, yhteensä noin 10 miljoonaa sanaa, ja löysivät muutamia luetun ymmärtämistä vaikeuttavia tekijöitä. Ongelma ei suinkaan ole käsitteiden monimutkaisuus, vaan kirjoitustyyli, joka tekee tekstistä vaikeaselkoista. Yksi pahimmista syyllisistä oli aivan liian pitkät lauseet, joiden sisään on vielä tungettu sivulauseita.
Toinen tekstiä hankaloittava tapa on turhan monimutkainen ammattijargon. Monet ilmaisut voisi helposti ilmaista tavallisella kielellä eikä käyttää esimerkiksi latinankielisiä termejä.
”Lakiasiakirjojen sanat olivat yli kaksi kertaa vaikeaselkoisempia kuin Wall Street Journalin artikkeleissa ja noin 25 prosenttia hankalampia kuin akateemisissa lehdissä julkaistujen tutkimusartikkelien sanat”, kertoo väitöskirjatutkija Martínez MIT-yliopiston aivo- ja kognitiotieteen laitokselta.
Tutkijat luetuttivat lakitekstiä sisältäviä dokumentteja myös alan asiantuntijoilla. Hauskaa on se, että lakimiehet toki ymmärsivät oman alansa tekstiä muita paremmin, mutta silti lakikieli oli heillekin hankalampaa ymmärtää kuin muut tyylilajit.
Jotain varmaan olisi syytä muuttaa!?
Biologia
Biologian huumori-Nobel myönnettiin tänä vuonna tutkijoille, jotka ovat selvittäneet, miten ummetus vaikuttaa skorpionien parittelumahdollisuuksiin.
Autotomia on äärimmäisin keino puolustautua petoja vastaan. Siinä eläin irrottaa jonkin ruumiinosansa paetakseen uhkaajaa. Esimerkiksi sisiliskot uhraavat häntänsä ja jotkin hämähäkit katkaisevat jalkojaan hämäykseksi.
Ig Nobelin saaneet Solimary García-Hernández ja Glauco Machado tutkivat Ananteris balzani -skorpionilajia, jonka on varsin hiljattain havaittu irrottavan häntänsä tukalassa tilanteessa. Skorpionin kohdalla se tarkoittaa muutakin kuin häntää, sillä se joutuu uhraamaan samalla koko metasomansa eli takaruumiinsa. Siinä lähtevät muun muassa pistin, myrkkyrauhaset ja osa hermostoa – ja peräaukko, mikä tietenkin tekee ulostamisen mahdottomaksi.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten metasoman menettäminen vaikuttaa eläimen liikkumiskykyyn lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Tutkijat epäilivät, että neljäsosan painostaan pudottaneet skorpionit olisivat aluksi nopeampia, mutta hidastuisivat aikaa myöten, kun syöty ravinto ei pääse poistumaan.
García-Hernández ja Machado joutuivat kuitenkin heittämään hypoteesinsa menemään, sillä takaruumiin menettäminen ei vaikuttanut liikkumiskykyyn tai nopeuteen millään tavalla. Pitkällä aikavälillä havaittiin, että ylisyöneillä koirailla oli hieman hankaluuksia löytää parittelukumppania, mutta koska ummetukseen kuoleminen kestää useita kuukausia, on jälkeläisten tuottaminen pyrstön pudottamisen jälkeen vielä mahdollista.
Koska ruumiinosan irrottaminen mahdollistaa edelleen suvunjatkamisen, on tämä väistämättä kuolemaan johtava ominaisuus siltikin evolutiivisesti järkevä.
Lääketiede
Lääketieteen huumori-Nobel meni tänä vuonna puolalaiselle tutkijaryhmälle, johon kuuluvat Marcin Jasiński, Martyna Maciejewska, Anna Brodziak, Michał Górka, Kamila Skwierawska, Wiesław Jędrzejczak, Agnieszka Tomaszewska, Grzegorz Basak ja Emilian Snarski. He osoittivat, että sytostaattihoitoa saavat syöpäpotilaat eivät kärsi yhtä paljon ikävistä sivuvaikutuksista, jos jäätelö korvaa erään perinteisen komponentin.
Kemoterapia ja sädehoito aiheuttavat yleisenä sivuvaikutuksena suun alueen oireita, koska syöpäsolujen tapaan myös limakalvot ovat nopeasti uusiutuvaa kudosta. Seurauksena on suun punoitusta, kipeitä haavaumia ja tulehduksia. Nämä kun yhdistää muihin mahdollisiin sivuvaikutuksiin, kuten pahoinvointiin ja oksenteluun, niin syömisestä tulee lähes mahdotonta.
Suun alueen ongelmien ennaltaehkäisyyn on tavallisesti käytetty kryoterapiaa, joka tässä tapauksessa tarkoittaa jääpalojen imeskelyä. Potilaille se on kuitenkin usein epämiellyttävää, koska jääpalat ovat liian kylmiä. Lapsipotilaiden on pitkään tiedetty suhtautuvan suopeammin jäätelöön kuin jääpaloihin (jännä juttu!?), mutta tieteellistä tutkimusta jäätelön käytöstä kryoterapiassa ei ennestään ollut. Varsovan lääketieteellisen yliopiston tutkijat päättivät korjata tämän puutteen.
Koehenkilöiksi valikoitui 74 syöpäpotilasta, jotka saivat kolme annosta kryohoitoa. Jäätelön sai valita itse makunsa mukaan sairaalan kahviosta. Tutkimuksessa todettiin, että vain 28,85 prosenttia jäätelöterapiaa saaneista potilaista kärsi suun limakalvovaurioista. Niistä potilaista, jotka eivät saaneet kryohoitoa, jopa 59 prosentille kehittyy limakalvovaurioita.
Tutkimuksen lopputulos: Jäätelön syöminen ennaltaehkäisee syöpäpotilaan suun limakalvovaurioita.
Tekniikka
Moni voisi laittaa tämän tutkimuksen kategoriaan ”turha tutkimus”, mutta tutkijat ovat toista mieltä. Vuonna 1999 julkaistussa tutkimuksessa japanilainen työryhmä selvitti, mikä on kaikkein tehokkain tapa käyttää sormia pyöreän ovennupin avaamisessa. Järkevästi suunniteltu pyöreä ovennuppi on esimerkiksi vanhuksille monesti paljon helpompi käyttää kuin taitettava kahva. Sama pätee vaikkapa vesihanaan.
Gen Matsuzaki, Kazuo Ohuchi, Masaru Uehara, Yoshiyuki Ueno ja Goro Imura saivat tekniikan huumori-Nobelin työstään, jossa selvitettiin, miten vääntämiseen käytettyjen sormien lukumäärä vaihtelee ovennupin koon mukaan. Chiba Institute of Technology -yliopiston professori Matsuzaki kertoo, että hänen on usein sanottu keskittyvän sellaiseen ongelmaan, jota ei ole olemassa, mutta ehkä työ on vaikuttanut volyyminappien ja vesihanojen suunnitteluun.
Tutkimuksessa todettiin yksiselitteisesti, että halkaisijaltaan yli 1 cm:n kokoisen nupin kääntämiseen tarvitaan kolmea sormea (peukalo, etusormi ja keskisormi) ja nimetön otetaan mukaan, kun nuppi 2,5 sentin kokoinen. Kaikki viisi sormea kääntämiseen vaaditaan silloin, kun ovennuppi on halkaisijaltaan vähintään 5 cm.
Taidehistoria
Taidehistorian huumori-Nobel myönnettiin Peter de Smetille ja Nicholas Hellmuthille, joiden tutkimus mayojen rituaalinomaisesta peräruiskeista on herättänyt laajaa ihastusta. Vaikka huumori-Nobelit jaetaan yleensä pian tutkimuksen julkaisun jälkeen, on tämä artikkeli julkaistu jo vuonna 1986.
Tutkimuksessa keskityttiin mayojen saviruukkujen taiteeseen ajalta 600–900 jaa. Niissä kuvataan usein palatsien elämää, pallopelejä, metsästystä, tansseja sekä ihmisuhreja. Vuonna 1977 tutkijat kuitenkin löysivät ruukkuja, joihin oli taiteiltu peräruiskeen antaminen.
Mayojen tiedettiin käyttäneen peräruiskeita lääkinnällisessä tarkoituksessa, mutta ruukkutaide viittasi vahvasti viihdekäyttöön. De Smet ja Hellmuth analysoivat lukuisia maalauksia sekä niiden yhteydessä käytettyjä hieroglyfejä. Tutkijat myös listasivat mahdollisia aineita, joita mayat olivat ehkä käyttäneet.
De Smet otti tutkimuksen tosissaan ja kokeili itseensä muutamia epäiltyjä aineita. Tutkija on itse kuvaillut olevansa ”poskareiden polttaja sekä kahvin ja oluen säännöllinen käyttäjä”, joten kovemmista aineista hän päätti pysyä erossa. Mayojen nautintoaineista hän valitsi esimerkiksi monessa kasvissa esiintyvän ja psykedeelinä tunnetun dimetyylitryptamiinin ja sen hän otti tietenkin tutkimusta kunnioittaen peräruiskeena. Vaikutus ei ollut havaittava.
Tutkijoiden löydökset poikkesivat aiemmasta mielikuvasta, jonka mukaan mayat olivat hyvin rauhallisia ja mietiskeleviä ihmisiä. Ruukkutaide paljasti, että he ottivat huumausaineita sekä myös alkoholia peräruiskeena, joka annettiin itselle tai toiselle normaalissa illanvietossa. Maalauksista oli myös pääteltävissä, että mayat auttoivat päihtyneitä tovereitaan, sillä monessa ruukussa oli kuvattu henkilöitä nostamassa kännistä kaveria konttausasennosta pystyyn.
Fysiikka
Sorsajonon viimeisenä tuleva säästää energiaa ja voi surffailla perässä melkein räpylääkään heilauttamatta. Näin voisi summata tutkimuksen, josta vuoden 2022 fysiikan huumori-Nobel myönnettiin.
Frank Fish, Zhi-Ming Yuan, Minglu Chen, Laibing Jia, Chunyan Ji ja Atilla Incecik ovat selvittäneet, miksi sorsanpoikaset uivat emon perässä niin tarkassa muodostelmassa, mikä on paras muodostelma ja miten paljon paikka muodostelmassa vaikuttaa poikasten energiankulutukseen.
Yhdysvaltalaisen West Chesterin yliopiston biologian professori Frank Fish on jo vuonna 1994 mitannut poikasten hapenkulutusta ja todennut, että emon perässä uiminen ei vaadi samanlaista ponnistelua kuin yksin uiskentelu. Sorsien muodostelmauinnissa pätee sama ilmiö kuin esimerkiksi jonossa pyöräiltäessä: ”imussa” on paljon kevyempää polkea. Fishin laskelmien mukaan suora jono tai salmiakkikuvio on kaikkein tehokkain.
Yhdessä Fishin kanssa palkinnon sai skotlantilaisen Strathclyden yliopiston hydrodynamiikan tohtori Zhi-Ming Yuan kollegoineen. Heidän tietokonesimulaatioon perustuva tutkimuksensa julkaistiin vuoden 2021 lokakuussa. Laskelmien mukaan muodostelmassa uiminen antaa mahdollisuuden käyttää hyväksi aaltovastusta. Jokainen jonossa uiva poikanen välittää aaltoja perässä tuleville ja vaikutus voimistuu lintu linnulta. Jonon hännillä olevat voivat oikeastaan vain ratsastaa aallon päällä.
Fishin mukaan muodostelmauintiin vaikuttaa ilmavirta ja Yuanin työryhmän tulokset viittaavat aalloilla surffailuun. Tulokset eivät tietenkään sulje toisiaan pois ja todennäköisesti kummallakin on osansa siinä, miksi vesilinnut ovat alkaneet uida muodostelmassa.
Professori Fish oli onnesta soikeana, kun kuuli saaneensa Ig Nobel -palkinnon. ”Tämä on ollut aina haaveeni”, sanoo Fish, jonka sähköpostin allekirjoituksessa lukee ”Et tee tiedettä silloin, jos sinulla ei ole hauskaa”.
Rauhanpalkinto
Huumori-Nobelien rauhanpalkinto hymyilyttää usein. Ei siksi, että tutkimus olisi naurettava, vaan siksi, että siitä on annettu rauhanpalkinto. Viime vuonna rauhanpalkinto meni tutkijoille, jotka selvittivät, onko miehillä parta sen takia, että se suojaa kasvoja nyrkkitappelussa.
Vuoden 2022 rauhanpalkinto meni tutkimusryhmälle, joka kehitti matemaattisen mallin, jonka avulla juoruilija voi päättää milloin puhua totta ja milloin valehdella. Monikansalliseen työryhmään kuuluivat Junhui Wu, Szabolcs Számadó, Pat Barclay, Bianca Beersma, Terence Dores Cruz, Sergio Lo Iacono, Annika Nieper, Kim Peters, Wojtek Przepiorka, Leo Tiokhin ja Paul Van Lange.
Exeterin yliopiston johtamisen professori Kim Petersin mukaan ihmiset valehtelevat auttaakseen liittolaisiaan ja vahingoittaakseen vihollisia, mitkä molemmat hyödyttävät juoruajaa itsenään: ”Haluamme sanoa mukavia asioita niistä, joista välitämme, ja kertoa ilkeitä juttuja niistä, joista emme pidä. Jos se ei ole mahdollista, niin voimme yksinkertaisesti vain valehdella heidän tekemisistään.”.
Algoritmi perustuu neljään eri strategiaan, joita juoruilija voi käyttää. Dynamiikan ymmärtäminen auttaa myös kuulijaa päättämään, onko juorua syytä uskoa. Mallin ytimessä on juoruilijan suhde kohteeseen ja kuulijaan.
Joskus juorukellolla on vaikea valinta: ystävä on käyttäytynyt huonosti ja kerrot tästä toiselle ystävälle. Totuuden kertominen auttaa kuulijaa, mutta vahingoittaa juorun kohdetta. Valehtelu taas vaikuttaa toisin päin. Tietokonemallin mukaan juoruilijan on päätettävä puhuuko totta vai palturia perustuen yksinkertaisesti siihen, kenestä välittää eniten.
Taloustiede
Menestyvillä ihmisillä sanotaan usein olevan tiettyjä yhteisiä ominaisuuksia: lahjakkuutta, älykkyyttä, taitoa ja periksiantamattomuutta. Ja tietenkin pitää tehdä kovasti töitä. Menestyjät nostetaan jalustalle ja heitä kunnioitetaan, koska he ovat erityislaatuisia ihmisiä.
Onneksi viimeaikoina tästä putkikatseisesta ajattelutavasta on päästy eroon ja tutkimukset ovat osoittaneet, että silkalla onnella on paljon tekemistä menestyksen kanssa.
Ja tästä aihepiiristä tehdystä tutkimukset myönnettiin taloustieteen huumori-Nobel italialaiselle tutkimusryhmälle, johon kuuluivat Alessandro Pluchino, Alessio Emanuele Biondo ja Andrea Rapisarda. He selittävät matemaattisesti, miksi menestys ei suinkaan kohtaa aina niitä lahjakkaimpia yksilöitä vaan sen sijaan onnekkaimpia. Kyse on pitkälti sattumanvaraisesta tuurista. Lahjakkuus ja sinnikäs työskentely eivät aina riitä, jos ei satu olemaan oikeassa paikassa juuri oikealla hetkellä.
Pluchinolle ja Rapisardalle tämä oli jo toinen Ig Nobel, sillä vuonna 2010 he pokkasivat palkinnon johtamisen kategoriassa. Silloinen tutkimus osoitti matemaattisesti, että organisaatiot toimisivat huomattavasti tehokkaammin, jos ihmisiä ylennettäisiin täysin sattumanvaraisesti.
Lue myös: