Viihde
Kolmiodraamaa ja ihastumista kaverin mummoon: 10 kuuluisaa kappaletta, jotka perustuvat todelliseen henkilöön – osa 1
Tällä listalla käydään läpi kuuluisia kappaleita, jotka ovat olleet todellisten henkilöiden inspiroimia. Joskus yhteys on ilmiselvä, mutta toisinaan taustatarinaa täytyy tekijän puolesta avata.
Taiteilijat ovat ammoisista ajoista lähtien ammentaneet inspiraatiota omasta elämästään, eivätkä lauluntekijät ole tässä suhteessa poikkeus. Inspiraation lähteenä toimineet henkilöt ovat suhtautuneet sanoituksiin hyvin eri tavoin, mutta pitivät he siitä tai ei, niin heidät on ikuistettu laulujen sanoihin.
Monet näistä listan kappaleista ovat suuria hittejä ja niiden mukana on laulettu useita vuosia ja jopa vuosikymmeniä. Seuraavan kerran, kun jokin näistä kajahtaa soimaan ja laulat kurkku suorana mukana, niin muista, että hoilotat ihan oikeasta ihmisestä.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäisen osan voit lukea tästä:
Tiesitkö, kuka on Kirkossa-laulun kosteakiharainen pikkupoika? 10 kuuluisaa kappaletta, jotka perustuvat todelliseen henkilön – osa 2.
My Sharona
The Knack -yhtyeen debyyttisingle My Sharona julkaistiin vuonna 1979 ja se nousi nopeasti valtaisaksi hitiksi, jota soitetaan edelleen. My Sharona perustuu kappaleen nimeä myöten todelliseen henkilöön. Lyriikka on yhtyeen laulajan Doug Fiegerin käsialaa ja sanat ovat hänen rakkaudentunnustuksensa silloiselle tyttöystävälle Sharona Alperinille.
Fieger oli 25-vuotias, kun hän rakastui vaatekaupassa työskennelleeseen 17-vuotiaaseen Alperiniin. Molemmat olivat tahoillaan suhteissa, jotka kuitenkin kariutuivat vastustamattoman rakastumisen myötä. Pariskunta seurusteli muutaman vuoden ajan, jotka Alperin myös reissasi bändin mukana kiertueilla.
Alperin kuvattiin My Sharona -singlen kanteen, joten kappaleen inspiraatiota ei ole koskaan salailtu. Toki myös nimi paljasti kaiken. Vaikka parisuhde lopulta päättyikin, säilyi läheinen ystävyys aina Fiegerin vuoden 2010 kuolemaan saakka.
”Joskus tuli aika, kun minun oli pakko kääntää radiokanavaa aina kappaleen soidessa, mutta nykyisin kuuntelen sen joka kerta”, on Alperin kertonut haastatteluissa. ”Kuinka monesta ihmisestä on oikeasti kirjoitettu laulu? Mikä minä muka olen sanomaan, että ”tämä on liikaa”? En enää kyllästy siihen.”.
Alperinin mukaan hänen erikoinen nimensä tuo kaikille kappaleen mieleen, vaikka he eivät tiedäkään hänen olevan juuri se kyseinen Sharona. ”Noin 70 prosenttia ihmisistä mainitsee My Sharonan aina kun esittelen itseni, ja loppujen kasvoista näen, että he ajattelevat sitä”.
Nainen työskentelee nykyään kiinteistönvälittäjänä Los Angelesissa ja hänen asiakkaitaan ovat rikkaat ja kuuluisat viihdetaivaan tähdet. Hän on käyttänyt My Sharonaa surutta hyväkseen markkinoidakseen itseään ja yritystään. Mysharona.com -verkkosivuille mentäessä kappale lähtee soimaan taustalla ja esittelyssä Alperin kertoo roolistaan hittibiisin muusana. Asiakkailleen Alperin lupaa, että kiertue-elämän ja kappaleen tuoman suosion kautta hän ymmärtää viihdetaiteilijoiden mielenmaisemaa ja toivetta rauhallisesta turvasatamasta.
Stacy’s Mom
Vuoden 2003 hittisingle Stacy’s Mom oli ehdolla jopa Grammyn saajaksi ja nousi iTunesin ladatuimpien listalla ykköseksi. Fountains of Wayne -yhtyeen kappale kertoo nuoresta pojasta, joka teini-iän hormonihuuruissa haaveilee kaverinsa Stacyn äidistä.
Sanat ovat laulaja Adam Schlesingerin käsialaa ja ne kertovat hänen isoäidistään. Mutta ennen kuin päästetään ajatukset karkaamaan liian freudilaiseen suuntaan, niin paljastetaan kuitenkin se, että kappaleen inspiraationa toimi Schlesingerin kaverin ihastuminen isoäitiin.
”Yksi parhaista ystävistäni oli sitä mieltä, että isoäitini oli tosi seksikäs. Otin siitä ideaa laulun sanoihin. Joten se on tositarina. Ja mummoni kyllä oli melko kuuma.”, kertoo Schlesinger WIXX-radiokanavalle. Lisäinspiraatiota kappaleen sanoitukseen löytyi Simon & Garfunkelin klassikosta Mrs. Robinson, jossa pyöritään samojen teemojen ympärillä.
Jolene
Dolly Partonin vuonna 1973 julkaistu Jolene nousi välittömästi klassikon asemaan ja sitä ovat versioineet lukuisat artistit vuosikymmenten aikana. Kappaleen sanat iskevät universaalisti monen henkilökohtaiseen elämään, sillä Parton anelee toiselta naiselta, ettei tämä veisi hänen miestään vain koska voi.
Jolene – kastanjanruskeine hiuksineen ja smaragdinvihreine silmineen – oli todellinen henkilö. Kyseessä oli pankkivirkailija, jonka Parton tiesi flirttailevan estottomasti hänen aviomiehensä Carl Deanin kanssa. ”Hän oli tavattoman ihastunut mieheeni. Ja mieheni rakasti mennä pankkiin, koska sai siellä paljon huomiota. Me jopa vitsailimme aiheesta, kun sanoin hänelle, että ’helvetti, vietät paljon aikaa pankissa. En usko, että meillä on tuollaiseen asioimiseen riittävästi rahaa’”, muistelee Parton NPR-radiokanavan haastattelussa. No, Jolene-hitin julkaisun jälkeen rahaa varmaan tuli enemmän kuin tarpeeksi.
Todellista huolta Partonilla ei kuitenkaan ollut ja hän on ollut julkisuutta välttelevän Deanin kanssa naimisissa vuodesta 1966 lähtien.
Pankkivirkailijan nimi ei kuitenkaan ollut Jolene, vaan kappaleen nimen takana oli toinen inspiraation lähde. Eräänä iltana lavalla ollessaan Parton näki yleisössä pienen, noin 8-vuotiaan tytön, jolla oli loimuavan punaiset hiukset ja vihreät silmät. ”Oletpas sinä nätein pikkutyttö, jonka olen koskaan nähnyt. Mikä on nimesi?”, kysyi Parton tytöltä. Tämä vastasi olevansa Jolene, johon Parton tokaisi: ”Jolene. Jolene. Jolene. Jolene. Sekin on kaunis. Kuulostaa ihan laululta. Minäpäs kirjoitan siitä kappaleen”.
Parton on kertonut, että Jolene valmistui yhtenä yönä ja samaisessa luomispuuskassa syntyi myös eräs toinen kappale: Ei enempää eikä vähempää kuin I Will Always Love You. Laulu tunnetaan ehkä parhaiten Whitney Houstonin legendaarisesta versiosta, joka tehtiin The Bodyguard -elokuvaan.
I Will Always Love You perustuu myös todelliseen henkilöön ja ihmissuhteeseen, mutta ei romanttiseen sellaiseen, vaikka kappale vaikuttaakin täydelliseltä erobiisiltä. Laulun inspiraation takana oli Partonin ammatillinen suhde mentoriinsa Porter Wagoneriin, jonka kanssa seitsemän vuoden yhteistyö oli juuri päättynyt.
Oli muuten varsin tuottelias ilta Partonilla!
Layla
Rockmusiikin legendaarisimmaksi muusaksi nimitetty Pattie Boyd on inspiroinut sellaisia lauluntekijöitä kuin Eric Clapton ja George Harrison.
Vaikka John Lennon ja Paul McCartney tekijät valtaosan The Beatlesin musiikista, on muutama klassikkobiisi Harrisonin käsialaa ja hän myös toimi päälaulajana omissa kappaleissaan. Varmuudella ainakin I Need You, If I Needed Someone, Something ja For You Blue ovat Pattie Boydin inspiroimia Beatles-kappaleita.
Claptonin tuotannosta ainakin Bell Bottom Blues ja Wonderful Tonight on kirjoitettu Boyd mielessä. Ja sitten ehkä se suurin hitti Layla, joka on useaan kertaan valittu kaikkien aikojen parhaiden ja suurimpien laulujen joukkoon – monesti kärkisijoille.
Clapton otti kappaleen nimen 600-luvulta peräisin olevasta arabiankielisestä Leila ja Majnun -tarinasta. Traaginen rakkaustarina kertoo Leila-nimisestä prinsessasta ja hänen rakastetustaan, jotka eivät saa olla yhdessä, koska Leila pakotetaan avioliittoon toisen kanssa. Palavasti rakastunut mies menettää lopulta järkensä.
Ja tästä päästäänkin mutkien kautta takaisin malli ja valokuvaaja Pattie Boydiin.
Boyd meni Harrisonin kanssa naimisiin vuonna 1966 ja vuosikymmenen lopulla Harrison ystävystyi Claptonin kanssa. Miehet viettivät paljon aikaa yhdessä sekä ammatillisesti että vapaa-ajalla. Siinä tuoksinnassa Clapton rakastui parhaan kaverinsa vaimoon ja ilmeisesti tunne oli molemminpuolinen.
Vuonna 1970 ilmestynyt Layla oli Claptonin pyyntö Boydille, että tämä jättäisi aviomiehensä. ”Kun ymmärsin, että olin toiminut inspiraationa sellaiselle luovuudelle ja intohimolle… Se mursi minut. En enää voinut vastustella.”, kertoo Boyd omaelämäkerrassaan. Hänen avioliittonsa Harrisonin kanssa päättyi eroon kuitenkin vasta vuonna 1974 – lähinnä miehen useiden salasuhteiden vuoksi.
Boyd ja Clapton löivät hynttyyt yhteen vielä samana vuonna – ”Majnun” sai vihdoin ”Leilansa”. Kolmiodraama olisi voinut rikkoa kaikkien osapuolten väliset suhteet, mutta miehet halusivat säilyttää läheisen ystävyytensä. Boydin mukaan Harrison oli tullut eron jälkeisenä jouluna täysin yllättäen vierailulle: ”George söi ja joi kanssamme. En voinut uskoa, miten lämpimät välit hänellä ja Ericillä oli.”.
Kun Boyd ja Clapton menivät vuonna 1979 naimisiin, oli Harrison vieraana häissä. Hän kutsui ex-vaimonsa uutta aviomiestä lempinimellä husband-in-law. Boydin ja Claptonin päihdeongelmien ja pettämisen sävyttämä avioliitto päättyi eroon kymmenen vuotta myöhemmin.
Sweet Caroline
Vuosikymmenien ajan Neil Diamondin vuonna 1969 julkaistun Sweet Caroline -kappaleen uskottiin kertovan presidentti John F. Kennedyn tyttärestä Caroline Kennedystä. Bensaa liekkeihin heitti se, että Diamond esitti kyseisen kappaleen Caroline Kennedyn 50-vuotisjuhlissa.
Vasta vuonna 2014 Diamond paljasti Today-aamuohjelmassa, että huhut eivät pidä täysin paikkaansa: ”Kirjoitin kappaletta Memphisissä ja tarvitsin kolmitavuisen nimen. Todellisuudessa laulu kertoo silloisesta vaimostani Marciasta, mutta en millään onnistunut rimmaamaan Marcia-nimeä.”.
Toisaalta Diamond oli aiemmin, vuonna 2007, kertonut inspiraation lähteen olleen Caroline Kennedy. Kennedyn syntymäpäiväjuhlien mainingeissa Diamond paljasti medialle ja naiselle itselleen, että idea lauluun oli tullut valokuvasta. Diamond oli nähnyt kuvan pienestä Kennedystä poninsa vieressä: ”Se oli niin viaton ja hurmaava kuva, että tiesin välittömästi siinä olevan aihe lauluun”.
Ehkä sanoitus oli vaimon inspiroima, mutta ainakin laulun nimi tuli tällä hetkellä Yhdysvaltain suurlähettiläänä Australiassa toimivalta Kennedyltä.