Yhteiskunta
Äidit, jotka sepittävät tai aiheuttavat lapsilleen sairauden – 10 tapausta välillisestä Münchhausenin syndroomasta
Listafiikki kertoo nyt kymmenestä äidistä, jotka ylettömässä huomiohakuisuudessaan teeskentelivät lapsillaan olevan vakavia sairauksia. Tällainen sairaus on välillinen Münchhausenin syndrooma.
Toiset ovat valmiita tekemään mitä tahansa saadakseen huomiota ja/tai rahaa. Jotkut vanhemmat menevät jopa niin pitkälle, että he sepittävät tai aiheuttavat omalle lapselleen olemattomia sairauksia ja oireita. Lapsia kiikutetaan lääkäriltä toiselle ja heille vaaditaan lääkitystä, kokeita ja jopa leikkauksia; aivan turhaan. Välillistä Münchhausenin syndroomaa sairastavat saavat tyydytystä siitä, kuinka muut kehuvat heitä huolehtiviksi vanhemmiksi ja monesti he saavat avustuksia ja lahjoituksia. Huomio on kuitenkin paljon yleisempi syy kuin rahanahneus.
Välillinen Münchhausenin syndrooma voi olla myös muilla kuin pienten lasten vanhemmilla, kuten esimerkiksi henkilöllä, joka huolehtii iäkkäästä perheenjäsenestä. Mutta suurin osa uhreista on alle 6-vuotiaita lapsia ja 95 prosentissa tapauksista tekijä on äiti. Välillistä Münchhausenin syndroomaa on nimitetty tappavimmaksi lapsen kaltoinkohtelun muodoksi, sillä julkisesti tunnetuista tapauksista 9 prosenttia on johtanut lapsen kuolemaan.
Teresa Milbrant
Alkuvuonna 2002 yhdysvaltalaisilla Teresa ja Robert Milbrandtilla oli pahoja ongelmia avioliitossaan. Teresa keksi keinon estää Robertia lähtemästä. ”Tiesin, miten paljon Robert välittää tyttärestämme Hannahista, joten ajattelin, että jos Hannah on sairas, ei hän jätä meitä. Sanoin vain, että Hannahilla on syöpä ja seuraavassa hetkessä ihmiset olivat syytämässä meille rahaa”, kertoo Teresa Milbrandt vankilasta käsin.
Teresa kertoi kaikille, että seitsemänvuotiaalla Hannahilla oli leukemia. Hän ajoi hiukset tyttärensä päästä ja pakotti pitämään suojaavaa kasvomaskia. Hannah laitettiin jopa terapeutille, jonka tarkoitus oli auttaa tyttöä valmistautumaan kuolemaan. Hannah luuli olevansa kuolemansairas, sillä hän kuvitteli käyvänsä jatkuvasti hoidoissa. Teresa antoi tyttärelleen aina unilääkkeen ja kun tämä heräsi, kertoi hän lääkärireissun olevan jo ohi. Unilääkkeitä antamalla Teresa sai Hannahin myös vaikuttamaan sairaalta. Tytöllä oli jatkuvasti suuri laastari peittämässä olematonta laskimoporttia, jonka kautta äidin mukaan syöpälääkkeitä annettiin.
Kotikaupunki Urbanassa järjestettiin tempauksia, joiden avulla Milbrandteille kerättiin rahaa. Yksityishenkilöt ja yritykset antoivat perheelle yhteensä yli 30 000 dollaria rahaa tueksi vaikeana aikana. Huijaus kesti yhdeksän kuukauden ajan, kunnes Hannahin opettaja pisti merkille, että tytön hiukset eivät vaikuttaneet tippuvan laikuittain, vaan ne oli leikattu tai ajeltu tasaisesti. Koululta otettiin yhteys lastensuojeluun ja poliisiin, ja Hannah otettiin huostaan.
Teresa tuomittiin 6,5 vuoden vankeusrangaistukseen ja Robert-isä sai vajaan viiden vuoden tuomion, vaikka väittikin kiven kovaan, että ei missään vaiheessa tiennyt tai osannut epäillä Hannahin syöpädiagnoosin olleen keksitty.
Hannah on nyt aikuinen ja voi terapian ansiosta hyvin. Teini-iässä hän kärsi kuitenkin vakavasta masennuksesta ja itsetuhoisista ajatuksista, jotka olivat Teresa-äidin petoksen aiheuttamia. Isänsä kanssa Hannahilla on nykyisin läheiset välit, mutta äidin kanssa hän ei ole missään tekemisissä.
Dee Dee Blanchard
Ehkä maailmanlaajuisesti tunnetuin tapaus välillisestä Münchhausenin syndroomasta päättyi äidin murhaan. Kesäkuussa 2015 Dee Dee Blanchardin ja tämän tyttären Gypsy Rosen yhteiselle Facebook-tilille ilmestyi hyytävä julkaisu: ”That Bitch is dead” eli ”se narttu on kuollut”. Kaksikon kotikaupungissa, Missourin Springfieldissä säikähdettiin, sillä kaikki tunsivat Dee Deen ja Gypsy Rosen. Äitinsä hoitama tyttö oli pyörätuolissa ja vakavasti sairas.
Kun Gypsy Rose syntyi vuonna 1991, oli Dee Dee varma, että vauva kärsi uniapneasta, joten tämä sai hengityslaitteen, vaikka lääkärit eivät testeissä löytäneetkään mitään. Hyvin nopeasti Dee Dee tuli siihen tulokseen, että Gypsyllä oli paljon erilaisia terveysongelmia, joita ei siis oikeasti ollut.
Perheelleen Dee Dee kertoi, että Gypsyllä on kromosomihäiriö, jonka vuoksi tämä joutuu käyttämään pyörätuolia. Gypsy oli letkuruokinnassa ja joutui kuljettamaan mukanaan happisäiliötä. Gypsy ”sairasti” leukemiaa ja Dee Dee ajeli hänen hiuksensa. Tytöllä diagnosoitiin epilepsia, johon määrätyt lääkkeet saivat hampaat putoamaan hänen suustaan. Sairauksien kirjoon kuului myös muun muassa halvauksia, kehitysvamma, sydämen sivuääni, astma, uniapnea ja silmäongelmat. Gypsy kävi läpi lukemattoman määrän leikkauksia ja erilaisia toimenpiteitä; muun muassa osa hänen sylkirauhasistaan poistettiin liiallisen kuolaamisen takia. Myöhemmin Gypsy on kertonut, että Dee Dee oli turruttanut puudutteella hänen ikenensä, jotta sylki valuisi lääkärikäynnillä.
Dee Dee sai pidettyä Gypsyn otteessaan aikuiseksi asti käyttämällä henkistä ja fyysistä väkivaltaa, jotta tämä ei kertoisi olevansa kunnossa. Liiallinen puhuminen olisi paljastanut, että tytöllä ei ole kehitysvammaa.
Reilu parikymppisenä Gypsy alkoi tuntea itsensä yksinäiseksi ja tutustui netin deittisivustolla Nicholas Godejohniin. Suhde paljastui kontrolloivalle äidille, joka suuttui ja rupesi kohtelemaan tytärtään entistä julmemmin. Lopulta Gypsy pyysi Nicholasta tappamaan äitinsä. Ja niin Nicholas puukotti Dee Deen ja pakeni vanhempiensa luokse murhan aikana viereisessä huoneessa odottaneen Gypsyn kanssa.
Sitten Gypsy päätti tehdä kaiken paljastaneen Facebook-päivityksen, sillä uskoi poliisien sen perusteella kuvittelevan, että tekijä oli joku ulkopuolinen. Virkavalta jäljitti Gypsyn IP-osoitteen avulla, joten murhan suunnitellut ja toteuttanut kaksikko jäi nopeasti kiinni.
Gypsy vietiin lääkärin tutkimuksiin, jotta tämän hoito voitaisiin suunnitella pidätyksen ja poliisitutkimuksen ajaksi. Nuori nainen todettiin täysin terveeksi, vain pahasti aliravituksi. Tutkintavankeuden aikana hänen painonsa nousi useita kiloja.
Gypsy Rose Blanchard myönsi syyllisyytensä äitinsä murhaan ja hänet tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen. Oikeus tunsi sääliä kovia kokenutta naista kohtaan, joten tämä säästyi elinkautiselta. Nicholas Godejohn sen sijaan viettää loppuelämänsä telkien takana.
Wendi Michelle Scott
Ennen kuin Wendi Michelle Scott rupesi pahoinpitelemään omaa lastaan, haki hän huomiota teeskentelemällä olevansa itse sairas. Vuonna 2002 Scott ajoi hiuksensa ja kulmakarvansa sekä nyppi ripsensä. Hän liikkui pyörätuolilla tai rollaattorin kanssa. Kuolemansairaaksi itseään väittänyt Scott oli kuitenkin fyysisesti täysin kunnossa. Hänellä oli psyykkinen sairaus, Münchhausenin syndrooma, josta kärsivät teeskentelevät olevansa sairaita saadakseen hoitoa ja huomiota. Scott onnistui huijaamaan niin ystäviään, kollegoitaan kuin aviomiestäänkin.
Kun Scott sai lapsen, loppui omalla terveydellä huijaaminen ja uudeksi kohteeksi valikoitui tytär. Hän myrkytti neljävuotiasta tyttöä magnesiumilla ja laski tältä verta useaan otteeseen. Kahdesti tytön elimistön verimäärä laski puoleen normaalista tasosta ja tämä tarvitsi verensiirtoja pysyäkseen hengissä.
Kymmenet eri lääkärit tekivät kaikki mahdolliset testit ja toimenpiteet selvittääkseen, miksi tyttö menetti verta. Myöskään muille oireille – raju ripulointi, oksentelu, kuumeilu ja korkea syke – ei löytynyt syytä. Kolmen vuoden ajan lääkärit suorittivat kymmeniä operaatioita, joista kaikki olivat turhia. Mutta sitten, jälleen yksien verikokeiden jälkeen, lääkärit havaitsivat veren magnesiumpitoisuuden olevan epänormaalin korkea ja he rupesivat epäilemään myrkytystä.
Scott tunnusti ensin lastensuojeluviranomaisille ja myöhemmin oikeudessa syyllisyytensä tyttärensä pahoinpitelyyn, ja vuonna 2008 hänet tuomittiin 15 vuoden vankeusrangaistukseen. Koko tyttären sairaalassaoloajan Scott oli pitänyt nettipäiväkirjaa toivottomalta tuntuvasta taistelusta hakien ja saaden sympatiaa kasvavalta lukijajoukolta.
Vaikka tytär alkoi pian äidistä erottamisen jälkeen voimaan hyvin, samaan lisää painoa ja käyttäytymään kuin muutkin lapset, ovat arvet ikuiset. Niin henkiset arvet kuin konkreettiset, monien turhien leikkausten jättämät arvet.
Hope Ybarra
Ystävät ja perhe pitivät Hope Ybarraa äärimmäisen urheana ja rakastavana äitinä. Ja juuri sitä Ybarra kaikilla teoillaan haki. Välillinen Münchhausenin syndrooma on aina uhreille hirvittävää, mutta harva tapaus on yhtä puistattava ja omituinen kuin tämä. Siitä riittäisi kerrottavaa omaksi listaksi asti, mutta tässä tiivistetysti mieleltään hyvin sairaan Ybarran tarina.
Ybarra oli kokenut kovia, sillä hän oli vuonna 2001 sairastunut luusyöpään. Syöpä oli levinnyt keuhkoihin ja aivoihin ja tuhosi lopulta hänen kuulonsa. Sairaus oli keksitty, mutta Ybarra piti kulissia yllä kahdeksan vuoden ajan ja kertoi sairastelustaan suositussa blogissaan. Hän jopa opiskeli viittomakieltä ja hankki sisäkorvaimplantin eli leikkauksessa ihon alle asetettavan kuuloapuvälineen; huomion vuoksi, mutta täysin turhaan.
Kun Ybarra sai ensimmäisen lapsensa, kertoi hän perheelleen, että tytöllä oli diagnosoitu CP-vamma. Lapsi joutui käyttämään metallisia nilkkatukia yli vuoden ajan, mutta parantui ihmeellisesti parantumattomasta CP-vammasta, kun perheeseen syntyi toinen lapsi. Toinen tyttö syntyi keskosena ja joutui viettämään elämänsä ensimmäiset kuukaudet sairaalassa.
Pian kotiinpääsyn jälkeen tyttö tuotiin takaisin sairaalaan, sillä tämän paino ei noussut ja Ybarra kertoi tällä olevan ongelmia nielemisen kanssa. Tytölle asennettiin leikkauksessa ruokintaletku. Todellisuudessa äiti oli antanut lapselleen vain liian laihaa äidinmaidonkorviketta eikä tyttö saanut tarpeeksi ravintoa.
Ruokintaletkun kautta Ybarra pakkosyötti tytölle vaarallisia määriä suolaa, sillä hän halusi saada tälle diagnoosin vaikeasta aineenvaihduntasairaudesta, kystisestä fibroosista. Kystinen fibroosi voidaan todeta muun muassa hiestä, sillä sairastavilla erittyy hien mukana runsaasti suolaa. Varmistaakseen väärän positiivisen tuloksen Ybarra suihkutti vielä nenäsumutetta tytön testilaastarin alle. Hikikloriditestin tulos oli positiivinen.
Tytölle asennettiin keskuslaskimokatetri, jotta lääkkeiden anto onnistuisi helpommin. Ybarran uskotaan laskeneen katetrin kautta verta, jotta tyttö vaikuttaisi aneemiselta. Myöhemmin lääkärit ovat todenneet, että tyttö oli kunnossa joka kerta sairaalasta lähtiessä, mutta kärsi pahasta anemiasta aina takaisin tullessaan. Erään kerran tyttö oli hyvin lähellä kuolla anafylaktisen sokin seurauksena, kun väärennetyillä papereilla kemistinä työskennellyt Ybarra oli varastanut työpaikaltaan vaarallisia patogeenejä, joita hän sitten ruiskutti lapseensa. Tyttären verestä löytyi muun muassa Pseudomonas aeruginosa -bakteeria, joka on yleisin keuhkokuumetta aiheuttava bakteeri kystistä fibroosia sairastavilla.
Blogissa riitti lukijoita, mediat tekivät perheestä juttuja, ja tuttavat sekä tuntemattomat hukuttivat kovia kokeneen perheen lahjoihin ja rahallisiin avustuksiin.
Ybarra jäi lopulta kiinni vuosikausien patologisesta valehtelusta ja lastensa kiduttamisesta, kun eräs lääkäri rupesi kyselemään hänen omien terveystietojensa perään. Kun kukaan Ybarran perheestä ei löytänyt minkäänlaisia dokumentteja naisen syövästä tai sen hoidosta, oli intervention paikka ja Ybarra tunnusti kaiken isälleen. Hänen selityksensä oli: ”Minun tai tyttöjen sairastaminen on ainoa hetki, kun aviomieheni huomioi minut millään lailla”.
Vakavasta monielinsairaudesta kärsinyt tyttö todettiin uusissa testeissä täysin terveeksi ja hän toipui vuosien koettelemuksista olosuhteisiin nähden hyvin. Hope Ybarra sen sijaan tuomittiin vuonna 2009 kymmeneksi vuodeksi vankilaan.
Kaylene Bowen-Wright
Vuosien ajan Yhdysvaltain Teksasissa asuva Ryan Crawford yritti saada poikansa Christopherin huoltajuuden, mutta pojan äiti, Kaylene Bowen-Wright, oli eri mieltä. Crawford yritti myös pitkän aikaa vakuuttaa huoltajuuskiistaa käsitelleille tuomareille, että Christopher oli äidin väitteistä huolimatta täysin terve. Aina, kun huoltajuuskäsittely oli ovella, joutui Christopher sairaalaan, joten oikeusistuntoa jouduttiin siirtämään.
Vuonna 2019 Crawford vihdoin sai Christopherin huoltajuuden, kun Bowen-Wright tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankeuteen pojan pahoinpitelystä. Puolustus yritti vedota naisen mielenterveysongelmiin ja vaikka tällä oli todettu välillinen Münchhausenin syndrooma, passitti tuomari Bowen-Wrightin terapian sijaan vankilaan – tuomio oli samanpituinen kuin aika, jonka Christopher oli joutunut tarpeettomasti kärsimään.
Pahoinpitely ja sairauksien keksiminen alkoi Christopherin ollessa muutaman vuoden ikäinen. Vanhemmat eivät enää siinä vaiheessa olleet yhdessä. Bowen-Wright väitti pojalla olevan vain pari vuotta elinaikaa, sillä tämä kärsi terminaalisesta syövästä.
Christopher kävi lääkärissä kahdeksan ensimmäisen elinvuotensa aikana 323 kertaa ja hänelle tehtiin 13 leikkausta. Pojan oireet vaihtelivat erilaisista kouristuskohtauksista äärimmäiseen uupumukseen ja lihasrappeumasairauteen, jonka seurauksena hän joutui viettämään ison osan elämästään pyörätuolissa. Bowen-Wright väitti myös, ettei poika kykene syömään, joten hänelle asennettiin leikkauksella ravintoletku.
Ja tietenkin oli se syöpä, jonka oireet ”huolestunut” äiti osasi kuvailla uskomattoman tarkasti, joten Christopher joutui aina vain useampiin testeihin ja tutkimuksiin. Bowen-Wright keräsi rahaa lukuisilla GoFundMe-kampanjoilla ja matkusteli poikansa kanssa vaikeasti sairaiden lasten toiveita toteuttavan Make A Wish -järjestön piikkiin.
Vuonna 2017 erässä dallasilaisessa sairaalassa vihdoin todettiin, että pojalla ei ole syöpää eikä mitään muutakaan sairautta ja julma äiti saatiin vastuuseen teoistaan.
Lisa Hayden-Johnson
Lisa Hayden-Johnsonin poika, jota äiti kutsui ikävästi ”Britannian sairaimmaksi lapseksi”, syntyi keskosena vuonna 2001. Tämän vuoksi poika joutui olla sairaalassa pitkään hoidettavana ja sai muun muassa kaiken ravinnon letkuruokinnalla. Hayden-Johnson nautti kaikesta sympatiasta ja huomiosta, jota hän sairaan lapsensa vuoksi sai. Kun poika alkoi voida paremmin, halusi äiti huomion jatkuvan ja päätti julmasti pitää pojan sairaana.
Hayden-Johnson kiersi televisio-ohjelmissa kertomassa poikansa harvinaisesta ja hengenvaarallisesta ruoka-allergiasta, jonka vuoksi tämä ei voinut oikeastaan syödä mitään ja kaikki ruoka piti ohjata ravintoletkulla suoraan ohutsuoleen. Kaiken lisäksi poikaraukka kärsi kystisestä fibroosista ja liikkui CP-vamman vuoksi pyörätuolilla. Pojalla oli myös diabetes, nimeämätön neurologinen sairaus, eikä hän myöskään voinut olla yliherkkyden vuoksi auringossa.
Hayden-Johnson uhkaili sairaaloiden henkilökuntaa syytteillä, jos nämä epäilivät väitettyjä oireita ja nainen kertoi pojan äitinä ja sairaanhoitajana (mikä oli valetta), että tietää kyllä paremmin. Naapurit ihmettelivät naisen kertomuksia, sillä silloin tällöin poika nähtiin takapihalla pelaamassa jalkapalloa ja syömässä jäätelöä, mutta kukaan ei uskaltanut avata suutaan, sillä koko maailma vaikutti uskovan sairauksiin.
Nyyhkytarina poiki lahjoituksia niin käteisenä kuin lomamatkoina ja uutena autona. Hayden-Johnson sai myös tukia kymmenien tuhansien eurojen verran vuosittain. Sairaalle pojalle myönnettiin lasten urhoollisuusmitali, jonka jakotilaisuudessa hän pääsi äitinsä kanssa tapaamaan pääministeri Tony Blairia. Koko Britannian huomio ja huoli oli suunnattuna poikaan – ja hänen äitiinsä –, jotka tapasivat myös Cornwallin herttuatar Camillan.
Kuuden vuoden ajan Hayden-Johnson kidutti poikaansa säälimättä ja samalla parrasvaloista nauttien. Sitten vuonna 2007 eräs lastenlääkäri määräsi pojalle tehtäväksi kaikki mahdolliset testit, sillä häntä epäilytti selvän diagnoosin puuttuminen vuosia kestäneestä sairastelusta huolimatta. Testipäivän tullessa Hayden-Johnson marssi poliisiasemalle kertomaan, että hänet oli raiskattu.
Poliisin haastattelu vaihtui kuulusteluksi ja päättyi pidätykseen, kun Hayden-Johnson tunnusti koko likaisen juonensa. Hänet tuomittiin kolmen vuoden ja kolmen kuukauden mittaiseen vankeusrangaistukseen muun muassa lapseen kohdistuneesta väkivallasta. Poika osoittautui täysin terveeksi lukuun ottamatta lievää pähkinäallergiaa.
Kathy Bush
Välillinen Münchhausenin syndrooma on aina traumaattista uhrille, mutta Jennifer Bushin kohdalla näin ei hänen omien sanojensa mukaan ollut. Ehkä siksi, että Jennifer Bush ei kokenut tulleensa äitinsä pahoinpitelemäksi.
Vuonna 1995, kun Jennifer oli kahdeksanvuotias, oli hän ollut sairaalahoidossa yli 200 kertaa ja käynyt läpi yli 40 leikkausta. Jennifer kärsi ruoansulatuselimistön häiriöistä, heikentyneestä vastustuskyvystä ja erilaisista kohtauksista. Monenlaisten terveysongelmien vuoksi häneltä jouduttiin poistamaan sappirakko, umpilisäke ja pala ohutsuolta. Koska Jennifer oli niin sairas, ei hänen vanhempiensa vakuutus enää kattanut hoitokuluja. Tytöstä tulikin keulakuva terveydenhoitouudistukselle ja äitinsä Kathy Bushin kanssa hän oli puhumassa Washingtonissa Yhdysvaltojen kongressille. Jennifer ja Kathy pääsivät tapaamaan myös silloista ensimmäistä naista, Hillary Clintonia.
Hoitajat alkoivat epäillä vilunkipeliä vasta vuosia myöhemmin, kun vaikutti siltä, että Jenniferin kunto romahti aina hänen äitinsä vierailun jälkeen. Eräs hoitajista raportoi nähneensä Kathyn ruiskuttavan jotain tyttärensä suuhun. Poliisi aloitti tutkimukset ja Kathy pidätettiin vuonna 1996, kun eräs toinenkin hoitaja teki virallisen valituksen.
Äitinsä pidätyksen jälkeen Jennifer siirrettiin syömishäiriöihin erikoistuneeseen sairaalaan, jossa lääkärit totesivat järkyttyneinä, että tyttö pystyi syömään täysin normaalisti ja vuosia käytössä ollut ravintoletku poistettiin. Sijaisperheessä Jennifer rupesi voimaan fyysisesti hyvin, mutta vuonna 2015, lähestyessään 30 ikävuotta, hän kirjoitti floridalaisessa Sun Sentinel -lehdessä julkaistun tiedotteen, jossa paljasti kokeneensa sijaisperheessä traumaattisia asioita. Äitiään hän on puolustanut aina ja kertoi lausunnossaan olevansa tämän kanssa nykyisin hyvin läheinen. Kathy ja Jennifer eivät saaneet tavata ennen kuin Jennifer oli täysi-ikäinen.
Kathy Bush istui vankilassa kolme vuotta, kun hänet tuomittiin syylliseksi petokseen ja törkeään lapsen pahoinpitelyyn.
Lacey Spears
Monessa tämän listan tapauksessa uhri on selvinnyt pahoinpitelystä hengissä, mutta toisin kävi viisivuotiaalle Garnett Spearsille.
Koko lyhyen elämänsä ajan Garnett oli äitinsä Lacey Spearsin pahoinpitelemä. Ja koko ajan tuhannet ihmiset kannustivat ja tukivat nuorta yksinhuoltajaäitiä. Lacey Spears kirjoitti blogia ja päivitti ahkerasti kuulumisia Facebookiin. Hän oli aina välittömästi raportoimassa viimeisimmistä käänteistä Garnettin sairauksissa ja hoidossa. Blogi oli perustettu ja pyhitetty Laceyn päättäväiselle pyrkimykselle löytää parannuskeinoja poikaansa vaivanneisiin mystisiin sairauksiin.
Garnett kärsi jatkuvista ruoansulatusongelmista, korkeasta kuumeesta, kohtauksista ja korvatulehduksista. Näiden vuoksi poika oli usein sairaalahoidossa ja hänelle asennettiin ravintoletku suoraan mahalaukkuun. Tammikuussa 2014 Garnett kiidätettiin jälleen kerran sairaalaan, jossa hänen verensä suolapitoisuuden todettiin olevan vaarallisen korkea. Se aiheutti turvotusta ja painetta aivoissa, ja tammikuun 22. päivänä hänet todettiin aivokuolleeksi. Lacey raportoi sairaalapedin viereltä kaiken sosiaaliseen mediaan. Seuraavana päivänä hän päätti irrottaa poikansa hengityskoneesta.
Sairaalassa veren suolapitoisuus herätti lääkäreissä epäilyksiä, joiden perusteella poliisi teki kotietsinnän Spearsien asunnolla. Sieltä löytyi epätavallisen suuri määrä merisuolaa sekä tyhjiä ravintoliuospusseja, jotka testeissä osoittautuivat sisältäneen erittäin suolaista nestettä. Lacey oli siis myrkyttänyt poikaansa ja lopulta aiheuttanut tämän kuoleman.
Lacey Spears pidätettiin, asetettiin syytteeseen ja tuomittiin murhasta vankeuteen. Tuomari alensi elinkautisen tuomion 20 vuoden vankeudeksi, perusteenaan syytetyn sairaus – välillinen Münchhausenin syndrooma.
Blanca Montano
Vuonna 2013 yhdysvaltalainen 23-vuotias Blanca Montano tuomittiin 13 vuodeksi vankeuteen, kun hänet todettiin syyllistyneen lapseen kohdistuneeseen väkivaltaan ja murhanyritykseen.
Kaikki alkoi pari vuotta aiemmin, kun Montano kiidätti helmikuussa 2011 kaksi influenssasta kärsinyttä lastansa, viisikuukautisen tyttövauvan ja tämän vanhemman veljen, Arizonan yliopistolliseen sairaalaan. Testeissä lapsilla todettiinkin suolistobakteeri E. colin aiheuttama infektio. Antibioottihoito tehosi poikaan ja tämä kotiutui pian.
Tyttövauvan kunto sen sijaan heitteli. Tulehdus saatiin aisoihin lääkityksellä, mutta lapsi sairastui aina uudelleen ja uudelleen. Muutamien seuraavien viikkojen aikana tyttö sairastui yhdeksään eri bakteerien aiheuttamaan tautiin. Tehohoidossa olleelle tytölle tehtiin vatsaontelon tähystysleikkaus ja häneltä otettiin luuydinnäyte, mutta toistuville infektioille ei löytynyt selitystä.
Hoitohenkilökunta oli ymmällään ja epäilykset äitiä kohtaan heräsivät hyvin nopeasti.
Tytön huoneeseen asennettiin piilokamera, joka tallensi Blanca Montanon kuvottavat puuhat. Montano nähtiin muutamaan eri otteeseen touhuavan jotain tippaputken kanssa ja ilmeisesti hän oli myös tietoinen kuvauksesta, sillä kertaalleen hän peitti kameran linssin. Poliisi ja lastensuojeluviranomainen soitettiin paikalle.
Kun Montano ei saanut enää tavata tytärtään, alkoi tämän vointi kohentua eikä uusia infektioita enää ilmennyt.
Poliisin tutkimuksissa selvisi, että Montano oli sairastuttanut tyttärensä lisäämällä tämän nestemäisen lääkkeen mukaan pieniä määriä omaa ulostettaan. Se selitti vakavat tulehdukset.
Syyttäjän mukaan Montano haki teollaan huomiota lastensa isältä, jonka kanssa hän ei enää ollut parisuhteessa.
Välillinen Münchhausenin syndrooma -epäily ja kumottu syyte Suomessa
Syksyllä 2018 Keski-Suomen käräjäoikeudessa käsiteltiin harvinaista tapausta, jossa äitiä syytettiin alle kouluikäisen poikansa pahoinpitelystä. Syyttäjän mukaan äiti oli sepittänyt pojalle useita erilaisia oireita ja sairauksia, joiden perusteella lääkärit olivat määränneet täysin turhia testejä, tutkimuksia ja hoitoja. Syyttäjä arveli naisen motiivin olleen välillinen Münchhausenin syndrooma.
Poika oli käynyt läpi useita operaatioita, joista johtuen hänet oli esimerkiksi nukutettu 20 kertaa. Äiti väitti, että poika kärsi ainakin syömishäiriöstä, epilepsiasta ja reumasta, jonka vuoksi hän oli pyörätuolissa. Pojalle oli asennettu ensin nenämahaletku ja myöhemmin mahalaukkuun johtava ruokintaletku. Häntä oli hoidettu muun muassa sytostaateilla sekä reuma- ja epilepsialääkkeillä. Tekoaikaan poika oli ollut 3-6-vuotias ja oikeusjutun aikaan hän oli 9-vuotias.
Syytettynä ollut nainen kielsi syyllistyneensä mihinkään rikokseen, sillä ei ollut itse tehnyt lapselleen mitään, mikä olisi aiheuttanut kipua tai muuta haittaa.
Poliisin mukaan pyörätuolissa ollut poika oli kuulusteluissa innostunut välillä hyppimään ja pomppimaan, ja toipui kuin ihmeen kaupalla päästyään asumaan sijaisperheeseen. Myös pojan esikoulusta annetut lausunnot poikkesivat täysin äidin antamasta kuvauksesta lapsensa terveydentilasta.
Poika ei koskaan tarvinnut pyörätuolia eikä valittanut kivuista. Syömisessä ei vaikuttanut olevan ongelmia, vaan poika maisteli tottelevaisesti kaikkea, kuten esikoulun sääntöihin kuului. Liikkumista ja rajuimpia pelailuja hankaloitti lähinnä vatsan läpi mahaan yhteydessä ollut PEG-nappi. Äiti myös väitti pojalla olevan ADHD ja Aspergerin oireyhtymä, mutta näistä ei kuukausien aikana havaittu koulussa mitään merkkejä.
Lokakuussa 2018 nainen vapautettiin kaikista syytteistä. Käräjäoikeus katsoi, ettei näyttö riittänyt toteamaan, että äiti olisi sepittänyt pojan sairauksia tai oireita. Pahoinpitelyksi väitetyt tutkimukset ja hoidot olivat käräjäoikeuden mukaan perustuneet lääkäreiden itsenäiseen ja asianmukaiseen harkintaan.
Lue myös: