Yleistieto
Top 10 erikoiset kielet, joissa kommunikoidaan ilman puhuttuja sanoja – osa 1
Montaako kieltä sinä osaat puhua? Entä osaatko yhtäkään kieltä, joissa ei käytetä sanoja? Tässä vinkkejä opetteluun, kun Listafriikki esittelee erikoiset kielet, joissa ei puhuta sanoilla.
Viittomakieli tulee varmaan monilla mieleen, mutta on olemassa lukuisia muitakin tapoja kommunikoida ilman puhetta ja sanoja – on naksutusta, vihellystä, rummutusta ja koputtelua. Joten jos kielipäätä löytyy ja perus ranskat, venäjät, hepreat ja japanit on hallussa, niin tästä joku hieman eksoottisempi kieli opetteluun.
Tässä ovat siis top 10 erikoiset kielet, joissa kommunikoidaan ilman puhuttuja sanoja. Voi kuinka rikasta kielenkäyttö ja viestintä voikaan olla!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset erikoiset kielet ovat luvassa myöhemmin
Sfyria
Maailmassa tunnetaan noin 70 vihellyskieltä, joissa kommunikointi tapahtuu, arvasit oikein, viheltämällä. Kreikkalainen sfyria on tämän top 10 erikoiset kielet -listan ensimmäinen vihellyskieli – toki muutama muukin saa paikkansa parrasvaloissa.
Sfyriaa puhutaan, tai vihelletään, ainoastaan pienessä Antian vuoristokylässä, Evian saarella. Vihellyskielellä on 2500 vuotta vanhat perinteet, joita paimenkansa on ylpeänä siirtänyt sukupolvelta toiselle. Vielä 1980-luvulla koko 250 hengen kyläyhteisö osasi kommunikoida viheltämällä, mutta nykyisin taitajia on jäljellä vain kourallinen – kylän väkimääräkin on vähentynyt muutamaan kymmeneen, kun nuoret muuttavat kaupunkeihin opiskeluiden ja työn perässä.
Sfyriaa ei turhaan pidetä yhtenä maailman uhanalaisimmista kielistä. Vaikka kulttuuriperintöä haluttaisiinkin herätellä uudelleen henkiin, nousee ongelmaksi se, että sfyriaa osaavat ikäihmiset ovat monesti huonohampaisia, eivätkä enää pysty tuottamaan kielen vaatimia vihellyksiä.
Evian ulkopuolinen maailma tuli tietoiseksi sfyriasta vasta vuonna 1969, kun Antian lähistölle tippui pienlentokone. Pilottia etsimään tullut pelastusryhmä kuuli paikallisten viheltelevän toisilleen pitkiä melodioita kanjoneiden poikki ja he kiinnostuivat selvittämään viestinnän merkitystä.
Kreikkalaisen kielitieteilijän Dimitra Hengenin mukaan sfyria on vihelletty versio puhutusta kreikasta: sanat ja tavut ovat vaihtuneet eri sävyillä ja tiheydellä tuotettuihin vihellyksiin. Koska vihelletyt ääniaallot eroavat puheesta, voi sfyriaa käyttämällä saada viestinsä perille jopa neljän kilometrin päähän. Se on noin 10 kertaa pidemmälle kuin kurkku suorana huutamalla.
Khoisankielet
Vaikka Afrikan etelä- ja luoteisosissa puhuttavissa khoisankielissä sanojen muodostukseen käytetäänkin sekä vokaaleja että tavallisia konsonantteja, on mukana useita erilaisia naksutuksia, joita käytetään konsonanttien tapaan.
Kaikille naksutuskieliä kuulleille puhe kuulostaa varsin eriskummalliselta. Itse asiassa hollantilaiset, jotka aikoinaan saapuivat valtaamaan ja rakentamaan omia siirtokuntiaan Etelä-Afrikkaan, nimesivät khoisakieliä puhuvat kansat ”änkyttäjiksi”, hollanniksi stotteraar.
He eivät ymmärtäneet kyseessä olevan oikea kieli, vaan luulivat naksautusten olevan yleinen puhehäiriö. Tuosta hollanninkielisestä sanasta on kehittynyt myös suomalainen versio hottentotti, jota nykyään pidetään epäsopivana ja halventavana ilmaisuna.
Tällä hetkellä khoisankieliä on useita kymmeniä erilaisia ja niitä puhuu noin puolimiljoonaa ihmistä. Vaikka naksautusääniä käyttävät kielet niputetaankin usein samaan ryhmään, ei niitä voi kutsuta yhteiseksi kieliperheeksi; niin paljon ne toisistaan eroavat.
Eri naksautuskielet voivat meidän korviimme kuulostaa keskenään samanlaisilta, mutta sitä ne eivät todellakaan ole. Eri kieliä ja naksautuksia käyttävät eivät ymmärrä toisiaan yhtään sen paremmin kuin mekään. Jossakin kielessä voi olla vain viisi erilaista naksutusta tai maiskautusta, mutta toisissa niitä voi olla useita kymmeniä.
Silbo gomero
Kanariansaariin kuuluvalla La Gomeralla on vuosisatojen ajan kommunikoitu espanjan lisäksi silbo gomeron kielellä. Yli 20 000 hengen väestö on kaksikielinen – he puhuvat espanjaa ja viheltävät silbo gomeroa.
Kun ensimmäiset espanjalaiset saapuivat Kanarialle 1400-luvun alussa, asuttivat saariryhmää pohjoisafrikkalaista alkuperää olevat guanchit. Jo silloin La Gomeralla vihellettiin, joten omalaatuisen kommunikointitavan oli täytynyt tulla alkuperäisasukkaiden mukana Afrikasta. Ajan kuluessa ja väestön sekoittuessa vihellyskieli kuitenkin säilyi, joskin se muutti muotoaan. Nyt jo pitkään silbo gomero on ollut vihellettyä espanjaa.
La Gomera on vulkaaninen saari, jossa vuorottelevat metsäiset laaksot ja jylhät vuoren rinteet. Vaikeakulkuisessa maastossa kaikuvat silbo gomeron vihellykset, jotka kattavat noin 4000 erilaista sanaa. Vielä 1950-luvulla, kun käytössä ei ollut puhelimia ja talot oli rakennettu harvakseltaan, oli yli kolmen kilometrin päähän kuuluva vihellys tehokas keskustelutapa ja sitä käytettiin paljon yleisten ilmoitusten antamiseen. Muuten viesti piti lähteä toimittamaan kävellen.
Silbo gomero oli jo vaarassa kadota kokonaan, mutta paikallishallinto sääti vuonna 1999 lain, jonka mukaan vihellyskieltä on opeteltava koulussa, jotta taito ja perinne pysyy voimissaan. Väestössä on kuitenkin erikoinen väliinputoajien joukko: ne, jotka ovat syntyneet 1950- ja 1990-lukujen välillä kyllä ymmärtävät kieltä, mutta eivät osaa sitä itse viheltää. Vanhimmat ja nuorimmat asukkaat sen sijaan ovat aidosti kaksikielisiä.
Sotavangit ja Polybiuksen neliö
Kuuluisaksi tämä jo antiikin Kreikassa keksitty kommunikointitapa tuli viimeistään Vietnamin sodan jälkeen, kun sotavankeina olleet amerikkalaissotilaat kertoivat viestineensä toisilleen koputtamalla sellin seinään. Kirjelappujakin vaihdettiin ja kuiskimista kokeiltiin, mutta niistä jäi helposti kidutuksen arvoisesti kiinni.
Idea tuli kapteeni Carlyle Harrisilta, joka vuonna 1965 vangittiin ja suljettiin Hỏa Lòn vankilaan, jota Hanoin Hiltoniksikin kutsuttiin, yhdessä monien muiden amerikkalaisten kanssa. Harris muisti, että toisen maailmansodan aikana vangit olivat käyttäneet kommunikointiin nerokasta polybiuksen neliötä. Jokainen kirjain voitiin ilmaista kahdella eri koputuksella, ehkä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ensin koputetaan pysty- ja sitten vaakarivi. Esimerkiksi s-kirjain on 4-3.
Joku voisi väittää, ettei kyseessä ole kieli. Mutta mielipide voi muuttua, jos lukee vara-amiraali James Stockdalen muistelmia. Hän oli sotavankina Hanoin Hiltonissa yli seitsemän vuoden ajan. Stockdalen mukaan koputukset eivät olleet vain yksittäisten sanojen vaihtoa, vaan seinien läpi käytiin syvällisiä keskusteluja, joissa välittyivät niin suru, ilo, jännitys, huumori, masentuneisuus kuin sarkasmikin. Tärkeässä roolissa oli myös vankitovereiden valmistaminen kuulustelu- ja kidutustuokioihin sekä niiden jälkeinen lohduttaminen.
Lue myös: Top 10 historian pahimmat kidustusmenetelmät piinapenkistä Juudaksen tuoliin
Luostareiden viittomakieli
Jos sotavankien oli pakko, oman ja kavereiden hengen säästämiseksi kommunikoida sanattomasti, ovat toiset tehneet vaitiololupauksen aivan omasta tahdostaan.
Jumalalle tai jumalille omistautuneet ihmiset ovat vuosituhansien ajan tehneet hiljaisuusvaloja eläessään luostareissa, temppeleissä tai mikä ikinä aiheeseen liittyvä rakennus onkaan kulloinkin ollut kyseessä.
Kristityt munkit totesivat (eivät kuitenkaan varmaankaan yhteen ääneen) 1000-luvulla, että vaikka juttelu on pois laskuista, ei kukaan ole kieltänyt kommunikointia. He alkoivat luoda käsimerkkejä ja -liikkeitä, joilla saatiin aikaan helposti ymmärrettävä, yksinkertainen sanasto. Syvällisiä keskusteluja viittomilla ei käyty, mutta luostarin päivittäiset askareet saatiin sovittua aiempaa helpommin. Onko joku nähnyt minun Raamattuani? Voitko ojentaa ehtoollisviinin? Lainasitko eilen kaapuani? Miten tällaisia asioita esität toverille ilman sanoja tai viittomia?
Ensimmäiset sormiaakkosetkin muuten näkivät kirkon hämyssä siivilöityvän päivänvalon luostareissa, mutta niitä oli sallittua käyttää vain kuolevien ja sairaiden parissa.
Vaikka monet munkit ja nunnat nykypäivänä juttelevatkin, tekee osa edelleen lupauksen olla puhumatta, joten luostareiden oma viittomakieli pysyy voimissaan.
Lue myös: