Elämäntapa
10 ihmistä, jotka olivat lähellä rikastua, mutta kohtalo tai hölmöily astuivat kehiin – osa 2
Tämän listan henkilöt olivat niin lähellä rikastua, että he pystyivät melkein tuntemaan rahat käsissään. Sitten tapahtui jotain: joko kohtalo, huolimattomuus tai hölmöt valinnat astuivat kehiin.
Listafriikki on aiemmin tehnyt listan yllättävistä löydöksistä, jotka johtivat rikkauksiin. Sen listan voit käydä lukemassa tästä: 10 onnekasta löydöstä, jotka tekivät tavallisesta ihmisestä miljonäärin.
Nyt esiteltävät sankarit eivät päässeet tuohon miljonäärikerhoon; syitä on yhtä monta kuin listalla on kohtia. Yhteistä kaikille on se, että heillä olisi ollut oiva mahdollisuus rikastua, ja huolella, mutta niin ei vain ollut tarkoitettu.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset äkkirikastumisen partaalla olleet tapaukset voit lukea tästä:
10 ihmistä, jotka olivat lähellä rikastua, mutta kohtalo tai hölmöily astuivat kehiin – osa 1
Roskiin heitetty raaputusarpa
Blackstonessa, Massachusettsissa, asuneella Edward St. Johnilla oli tapana kaivella paikallisen kioskin roskiksia etsien niihin heitettyjä voittoarpoja. Eräänä keväisenä päivänä vuonna 2006 hänen käsiinsä osui Hold ’em Poker -raaputusarpa, jolla hän voitti miljoona dollaria.
Tietenkin onnekas löydös sai julkisuutta, joten pian esiin astui Kevin Donovan, joka ilmoitti ostaneensa voittopäivänä kaikki kioskin kyseiset arvat, mutta ei ollut huomannut voittaneensa. Donovan ei ollut keksinyt tarinaa, vaan hän tosiaan oli ostanut nuo arvat, mutta heittänyt ne huonosti tarkistettuaan roskiin.
St. John oli tietenkin sitä mieltä, että voitto kuuluu hänelle, koska arpa oli löytynyt roskiksesta. Osavaltion arpajaishallinto asettui asiassa St. Johnin puolelle ilmoittaen arvan olevan sellainen arvopaperi, jossa omistusoikeuden osoittamiseksi riittää hallussapito.
Valitettavasti Donovan menetti miljoonapottinsa lisäksi myös henkensä, sillä pian päätöksen jälkeen hän menehtyi sydänkohtaukseen vain 49-vuotiaana.
Donovanin perikunta ei suostunut jättämään asiaa sikseen, vaan vaati voittorahoja itselleen oikeusteitse. 83-vuotias St. John pelkäsi oikeusjutun venyvän valitusten ja vetoomusten takia niin pitkälle, että hän ehtisi kuolla ennen kuin pääsisi nauttimaan rahoista. Hän tarjosi perikunnalle sovitteluna 140 000 dollaria, jonka nämä yllättäen hyväksyivät.
1800-luvun suurin keksintö
Kuva: Pixabay
Vuonna 1876 Alexander Graham Bell sai patentin keksimälleen puhelimelle eli ”kojeelle, joka selvästi ja ymmärrettävästi toistaa ihmisen äänen”.
Bell, yhdessä yhteistyökumppaniensa kanssa, yritti tarjota patentteja suurimmalle ja mahtavimmalle, Western Unionille. Yhtiö, joka tunnetaan nykyään parhaiten valuutansiirroista, pyöritti monopoliasemassa Yhdysvaltojen sähkeliikennettä 1800- ja 1900-luvuilla.
Bell tarjosi puhelimeen liittyviä useita patentteja Western Unionin silloiselle johtajalle William Ortonille 100 000 dollarilla, joka oli tuohon aikaan pieni omaisuus. Yhtiöllä olisi helposti ollut maksaa tuo summa, mutta Orton ei osannut kuvitellakaan maailmaa, jossa ihmiset vaihtaisivat näppärän ja nopean morsetuksen rakeiselta kuulostaviin ja kalliisiin puhelimiin.
Ei mennyt kuin pari vuotta, kun Western Unionilla huomattiin Ortonin johdolla, että nyt oli tullut tehtyä suuri virhe. Puhelimesta olikin tullut kansan suosikki. Orton palkkasi muun muassa Thomas Edisonin, joka oli tunnettu muiden keksintöjen viilaamisesta ja uusien patenttien hakemisesta, luomaan yhtiölle omanlaisensa puhelimen.
Alexander Bell ei luonnollisesti sulattanut vehkeilyä, ja voittikin Western Unionin patenttioikeudenkäynnissä vuonna 1879. Yhtiön oli vetäydyttävä puhelinmarkkinoilta.
Bell, lukuisine tytäryhtiöineen, on edelleen Pohjois-Amerikan johtavia telealan yrityksiä.
Lue myös: Synnytyslinko ja talutussysteemi käärmeelle – 10 ihastuttavan erikoista patenttihakemusta
Harry Potterin ensipainos
Itseään täydelliseksi idiootiksi kutsuva toimittaja Nigel Reynolds oli ensimmäinen ihminen, joka haastatteli muuan J. K. Rowlingia tämän saatua valmiiksi esikoisteoksensa Harry Potter ja viisasten kivi.
Lontoolainen kirjakustantamo Bloomsbury oli saanut Reynoldsin ylipuhuttua haastatteluun kertomalla tarinan yksinhuoltajaäidistä, joka oli niin köyhä, että kävi sen takia kahviloissa kirjoittamassa, koska niissä oli lämmin. Tarina ei ollut kaukana totuudesta.
Reynolds sai ennen haastattelua kopion kirjan ensipainoksesta, joita oli tehty vain 500 kappaletta. Hän oli pikaisesti selannut kirjan läpi, käynyt tekemässä haastattelun tuntemattoman Rowlingin kanssa ja sitten heittänyt kirjan menemään suomatta sille enempää ajatusta.
Vain vuotta myöhemmin toimittaja Reynolds talutti Edinburghin kirjafestivaaleilla 9-vuotiasta poikaansa hakemaan nimikirjoitusta valtavaan suosioon nousseelta Rowlingilta. Pojalla oli uusi, kaupasta ostettu kirja.
Nykyisin tuo roskiin heitetty ensipainos menee huutokaupassa reilulla 40 000 eurolla, ja jos kirjaan on sattunut saamaan kirjailijan nimikirjoituksen, saa pyyntihintaa korottaa kymppitonnilla.
Applen osakkeet
Ronald Wayne. Moni pitää häntä miehenä, joka on tehnyt maailmanhistorian huonoimman bisnespäätöksen.
Hän oli mukana perustamassa Apple Computer Companya yhdessä Steve Jobsin ja Steve Wozniakin kanssa. Alle kaksi viikkoa yrityksen perustamisen jälkeen Wayne myi 10 prosentin osuutensa 800 dollarilla takaisin Jobsille ja Wozniakille. Hän sai vielä vuoden päästä 1500 dollaria varmistuksena siitä, ettei tulevaisuudessa vaatisi osuuttaan Applesta.
Tämän hetkisellä noin 4,6 biljoonan (siis ei miljoonan tai miljardin) markkina-arvollaan Apple on yksi suurimmista, mutta Wayne ei kadu osuutensa myymistä eikä mieti sitä, paljonko takataskussa olisi pätäkkää 10 prosentilla. Hän on sanonut, että ”jos olisi jäänyt Applelle, olisi hän pian ollut hautausmaan rikkain mies”.
Ainut, mikä asuntovaunussaan vaatimattomasti eläkepäiviään viettävää Waynea kaduttaa, on yhtiön alkuperäisen perustamissopimuksen myyminen vuonna 1990. Siinä oli kaikkien kolmen perustajan allekirjoitukset, ja Wayne luopui arvopaperista 500 dollarilla. Vuonna 2011 tuo sopimus myytiin huutokaupassa 1,6 miljoonalla dollarilla.
Arvokasta viskiä
Missourilainen Bryan Fite päätti vuonna 2012 ruveta asentamaan taloonsa uutta ilmastointi- ja lämmitysjärjestelmää. Rahaa säästääkseen hän päätti tehdä vuonna 1850 rakennetun talonsa ullakon purkutyöt omin kätösin.
Lattialautoja irrottaessaan hän luuli vastaansa tulleen vanhoja putkia, mutta paljastuikin, että siellä oli lähes sata vuotta vanha viskijemma. Pulloja oli yhteensä kolmetoista, ja ne kaikki olivat eri laatuja ja Fiten onneksi ummessa. Viskit oli valmistettu 1912-1913 ja pullotettu vuonna 1917.
Oikeissa olosuhteissa viski säilyy ikuisesti, joten Fiten käsissä oli todellinen jättipotti. Viski oli alkanut juuri nostaa arvoaan sijoittajien silmissä, ja siitä oli tullut samanlainen investointikohde kuin vaikkapa taiteet ja viini. Vanhoja ja harvinaisia viskipulloja on myyty huutokaupoissa jopa 200 000 dollarin hintaan.
Parhaassa tapauksessa Fitella oli käsissään siis 2,6 miljoonan dollarin edestä viskiä. Mutta miehellä ei ollut ajatustakaan myydä niitä, eikä kyse ollut siitä, että hän olisi ollu erityisen varakas. Hänhän halusi säästösyistä tehdä osan remontistaan omin kätösin.
Fite halusi odottaa vuoteen 2017, jolloin viskit täyttävät tasan sata vuotta, ja avata ne sitten ystäviensä kanssa ja maistella menemään. Tarina ei kerro, miltä viskit lopulta maistuivat.
Lue myös: