Oudoimmat
Uskomatonta, mutta totta: 10 eriskummallista random-faktaa
Tälle listalle on koottu 10 erikoista faktaa, joiden on vaikea uskoa olevan totta. Mutta tässä kohtaa totuus todella on tarua ihmeellisempää!
Listafriikki löysi mukaan muun muassa silmillään syövän sammakon, kuolleena laukkakisan voittaneen ohjastajan ja pistiäisillä herkuttelevan viikunan.
Toivottavasti nämä 10 erikoista faktaa tai tapahtumaa siivittävät alkavan viikon mukavasti käyntiin ja taas on kahvipöydässä perheelle ja työkavereille kerrottavaa!
Laukkaratsastaja voitti kuolleena
Kesäkuun 4. päivänä vuonna 1923 jockey Frank Hayes voitti ensimmäisen estelaukkakilpailunsa Sweet Kiss -nimisellä hevosella. Tuo New Yorkin Belmont Park -radalla järjestetty kilpailu oli myös Hayes viimeinen, sillä hän menehtyi – ei kisan jälkeen, vaan sen aikana.
Hayesin ja Sweet Kissin voitto oli täysi yllätys; sille oli annettu todennäköisyydeksi 0,05. Vielä suurempi shokki koettiin, kun hevosen omistaja juoksi onnittelemaan yllätysvoittajaa, sillä tämä oli eloton. Paikalla ollut lääkäri totesi heti, että mitään ei ollut tehtävissä ja julisti Hayesin kuolleen sydänkohtaukseen.
Hayes oli kuollut kisan ollessa vielä käynnissä, mutta jollain ihmeellä hän ei ollut pudonnut esteilläkään kyydistä eikä hevonen hidastanut tahtiaan, vaan laukkasi voittoon. Reilu parikymppinen Hayes on edelleen ainoa laukkaratsastaja, joka on voittanut kilpailun kuolleena; hänen surullisenkuuluisaa ennätystään tuskin tullaan koskaan rikkomaan.
Ensimmäisten aurinkolasien tehtävä oli peittää käyttäjän tunteet
Maailman ensimmäiset aurinkolasit keksittiin 1100-luvulla Kiinassa. Silmille tarkoitettuja suojia oli kyllä ollut paljon aiemminkin, mutta ne paremminkin kavensivat näkökenttää kuin himmensivät. Ensimmäiset varsinaiset aurinkolasit valmistettiin savukvartsista.
Niitä käyttivät vain varakkaat, mutta ei suinkaan korjaamaan näköä tai suojaamaan silmiä haitallisilta UV-säteiltä. Nuo ”lasit” peittivät käyttäjän silmät, jolloin toisten oli mahdoton lukea todellisia tunteita. Erityisen suosittuja savukvartsista tehdyt tummat lasit olivat kiinalaisilla tuomareilla, jotka käyttivät niitä, etteivät todistajat voineet päätellä mitään heidän silmistään ennen varsinaisen tuomion antamista. Tummien lasien suojassa oli varmasti mukava pyöritellä silmiä epäuskottavien lausuntojen kohdalla.
Ihminen voisi uida sinivalaan verisuonissa
Tämä fakta on otsikossa hieman oudosti ilmaistu, mutta tosiaan: sinivalaan – maailmanhistorian suurimman eläimen – verisuonet ovat niin isot, että aikuinen ihminen mahtuisi niiden sisälle.
Tällaisen jättimäisen eläimen kokoa on vaikea edes ymmärtää, joten siksi sen elinten mittasuhteet kuvataan usein verrattuna johonkin helpommin käsitettävään. Esimerkiksi sinivalaan kieli on suunnilleen norsun kokoinen. Täysikasvuisen sinivalaan sydän voi painaa jopa 900 kiloa ja on suunnilleen mopoauton kokoinen. Ei siis kumma, että sydämestä lähtevät verisuonetkin ovat massiivisia. Aikuinen ihminen mahtuisi ongelmitta etenemään sinivalaan suurimmissa suonissa, mitä ei tietenkään luonnossa ole kokeiltu – monestakaan syystä.
Asian voi kuitenkin tarkistaa yhdysvaltalaisessa New Bedfordin valasmuseossa, jossa on aidon kokoinen malli sydämestä.
Viiksekäs oluenjuoja haaskaa puolitoista tuoppia vuodessa
Kuva: Alberto Bigoni | Unsplash
Guinness-olutta ruvettiin valmistamaan Dublinissa, Irlannissa, vuonna 1759 ja nykyään se on yksi maailman tunnetuimmista olutbrändeistä. Vuonna 2000 yhtiö tilasi tutkimuksen, jossa oli määrä selvittää, paljonko viiksekkäät Guinnessin juojat haaskaavat olutta. Kävi ilmi, että aika paljon.
Tutkimuksen suoritti Robin Dover, joka on tieteilijänä erikoistunut hiuksiin ja ihosairauksiin. Hän analysoi Guinnessissa uitettuja viiksikarvoja, jotka oli saatu lahjoituksina kahdeksalta vapaaehtoiselta. Tohtori Dover havaitsi, että vaikka yksittäinen karva kykenee imemään itseensä 20 % oman painonsa verran olutta, katoaa haaskuun menevästä olutmäärästä suurin osa karvojen väleihin. Tämä on tarkkaa tiedettä!
Arvioiden mukaan saarivaltiossa oli tutkimushetkellä 92 370 kasvokarvoilla varustettua Guinnessin juojaa, joista jokainen kiskoi suosikkioluttaan keskimäärin 180 tuoppia vuodessa. Keskiverto Guinnessin nauttija käytti tuopin kumoamiseen 10 hörppäystä, joista jokaisella viiksiin jäi 0,56 millilitraa olutta.
Doverin mittausten ja laskelmien mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan alueella partoihin ja viiksiin jäi siis vuosittain noin 162 719 tuopillista olutta. Se tarkoittaa puoltatoista tuoppia yhtä viiksekästä juojaa kohtaan.
Yhteensä viiksekkäät Guinnesin juojat siis heittivät vuosituhannen alussa hukkaan noin 423 000 puntaa.
Luonnollisesti mitä pidemmät ja tuuheammat viikset, sitä enemmän olutta menee haaskuun. Eli kaikille oluen ystäville oiva säästövinkki: Aja parta!
Tinder-osuma Etelämantereella
Vuonna 2014 Tinder levitti lonkeronsa sille viimeisellekin mantereelle, kun Yhdysvaltain kansallisen tiedesäätiön ylläpitämällä McMurdo-tutkimusasemalla työskennellyt mies avasi deittisovelluksen”huvin vuoksi”. Hän päätti katsastaa olisko Etelämantereella ketään kiinnostavaa naista, mutta odotetusti tyhjältä näytti. Tutkimusasemia on harvassa ja mannerta asuttaa väliaikaisesti parhaimmillaankin muutama tuhat ihmistä. Mies ei lannistunut, vaan laajensi sovelluksen etäisyyttä. Sitten onnisti: noin 45-minuutin helikopterimatkan päässä oli joku toinenkin yksinäinen Tinderin pelaaja. Mies pyyhkäisi oikealle, eikä kulunut kuin muutama minuutti, niin Etelämantereen ensimmäinen Tinder-osuma tai mätsi oli syntynyt.
Mies ei ole halunnut paljastaa nimeään, sillä hän ei uskonut hallituksen suhtautuvan suopeasti siihen, että joku käyttää kallisarvoista laajakaistaa seuran löytämiseen. Pari viikkoa osuman jälkeen he päätyivät tapaamaan, mutta vain pikaisesti, sillä nainen oli lähdössä Etelämantereelta seuraavana päivänä. ”Vielä ei ole syntynyt Etelämantereen ensimmäistä Tinder-paria, mutta hän on tulossa takaisin ennen kesän tutkimuskauden loppua”, kertoi mies The Cut -sivustolle. ”Eli toivoa on!”.
Tarina ei kerro, miten näiden nettideittailijoiden kävi. Mutta fakta on se, että mätsi voi tulla ihan missä tahansa!
Hollannissa poliiseilla on aina pehmoleluja autossa
Alankomaiden laissa on määritelty, mitä pysyviä varusteita poliisiautoissa on oltava. Niihin lukeutuvat muun muassa puhelin, GPS-laite ja sireenit – nämähän nyt ovat päivänselvä juttu. Mutta näiden lisäksi poliisiautossa on aina oltava pehmolelu, niin sanottu Trauma-Teddy, joka voidaan antaa pienelle lapselle heti traumaattisen tapahtuman jälkeen. Jos lapsen kotona on tapahtunut tulipalo, perhe on joutunut liikenneonnettomuuteen tai lapsi on vaikkapa todistanut kotiväkivaltaa, rauhoittaa pehmeä lelu kummasti hädän hetkellä. Pehmonallen halauksen on psykologisissa tutkimuksissa todettu toimivan korvaamattomana ensiapuna, joten jos sellainen on antaa välittömästi virkavallan saapuessa paikalle, niin aina parempi.
Myös Taiwanissa on tänä keväänä hankittu jokaiseen poliisin partioautoon pehmonalleja, kun Taipein poliisijohtaja Chen Jia-chang oli kuullut Alankomaiden toimivasta käytännöstä. Jo muutaman vuoden ajan myös Virossa ja Isossa-Britanniassa Trauma-Teddyt ovat olleet vakituinen osa poliisiautojen varustusta.
”Kadonnut” nainen kirjaimellisesti etsi itseään
Kuva: Andreas Tille | CC BY-SA 4.0 (kuvaa rajattu)
Kukapa meistä ei olisi etsinyt itseään, mutta yleensähän se tapahtuu enemmänkin henkisellä puolella. Eräs Islannissa matkaillut turisti teki sen kuitenkin kirjaimellisesti.
Nainen oli osa turistiryhmää, joka oli elokuussa 2012 tutustumassa Eldgján tulivuoren kanjoniin. Pitkän kierroksen jälkeen tämä kyseinen henkilö oli päättänyt vaihtaa vaatteet ennen linja-autoon istumista. Kukaan ei kuitenkaan tunnistanut häntä uusissa vaatteissa ja ryhmänjohtaja sekoili laskuissaan. Niinpä joukosta vaikutti puuttuvan yksi henkilö. Linja-autonkuljettaja odotti tunnin, mutta naista ei näkynyt.
Kadonneesta naisesta annettiin poliisillekin kuvaus: ”noin 160-senttinen, tummiin vaatteisiin pukeutunut aasialaisnainen, joka puhuu hyvin englantia”, mutta ”kadonnut” ei tunnistanut siitä itseään. Koska lähtövalmiudessa odottanut rannikkovartioston pelastushelikopteri ei heti päässyt sankan sumun vuoksi tulemaan, päätti turistiryhmä jalkautua itse maastoon suorittamaan etsintää. ”Kadonnut” nainen oli tietenkin etsinnöissä mukana.
Tuntikausien jälkeen, kun kello oli jo kolme aamulla, koko tilanteen koomisuus selvisi, kun kadonnut nainen vihdoin löysi itsensä viidenkymmenen etsijän joukosta ja ilmoitti sekaannuksesta poliisille.
Sammakot syövät silmillään
Kun sanotaan, että joku syö silmillään, niin viitataan esimerkiksi noutopöydässä lautasen (tai useamman) kukkuralleen ahtamiseen, koska kaikki näyttää hyvältä. Tai sitten ihastellaan annoksen ulkonäköä ennen kuin palastakaan on maistettu; tämä voi itseasiassa vaikuttaa makuelämykseen.
Sammakot sen sijaan syövät silmillään melko konkreettisesti. Jo ammoisista ajoista lähtien tutkijat ja luontoharrastajat ovat pistäneet merkille, että sammakot sulkevat silmänsä, kun ne nielevät Jo 1900-luvun alussa biologi Mary Dickerson arveli, että sammakot ja rupikonnat saattavat painaa mulkosilmänsä sisälle suuhunsa ja sillä liikkeellä helpottaa nielemistä.
Kului kuitenkin lähes sata vuotta, että Dickersonin ja muiden teoriaa käytiin testaamaan. Massachusettsin yliopiston biologit kuvasivat vuonna 2004 röntgenlaitteella Pohjois-Amerikassa luonnonvaraisena elävän leopardisammakon ruokailua nähdäkseen, mitä ihmettä sen silmille tapahtuu.
Kävi ilmi, että silmät eivät vain auttaneet nielemisliikettä vaan työnsivät ulokkeilla saaliin suusta syvemmälle ruokatorveen. Sammakon lihaksia tutkittaessa havaittiin myös, että silmien upottaminen suuhun oli tarkoituksenmukaista eikä johtunut esimerkiksi suuhun nielemisen seurauksena syntyvästä alipaineesta. Vaikka ensimmäinen koe tehtiin nimenomaan leopardisammakoilla, on myöhemmissä tutkimuksissa selvinnyt, että muutkin sammakot käyttävät silmiään puskemaan ruokaa kurkusta alas.
Viikunat eivät kelpaa kaikille kasvissyöjille: Hedelmä on lihansyöjä
Viikunoita eli fiikuksia on noin 800 lajia ja niiden joukossa on muutamia sellaisia, joiden hedelmiä ihmiset käyttävät ravinnokseen. Aitoviikuna (Ficus carica) on se meille suomalaisillekin tuttu hedelmä.
Aitoviikunat elävät symbioosissa viikunapistiäisten kanssa. Paritellut pistiäisnaaras tunkeutuu viikunan hedelmään, menettää rytäkässä siipensä ja pölyttää kukat. Jos viikuna on sekä hede- että emikukinnot sisältävä hermafrodiitti, pistiäinen munii ja sitten kuolee. Aikanaan syntyvät toukat kehittyvät kotelovaiheen kautta aikuisiksi pistiäisiksi, parittelevat keskenään ja naaraat lähtevät siitepölyt mukanaan etsimään uutta viikunaa. Koiraat tulevat ulos pesäviikunastaan ja kuolevat. Näitä kaksineuvoisia viikunoita ei ole perinteisesti käytetty ihmisen ravintona, sillä ne kuhisevat pieniä pistiäisiä.
Jos taas naaraspistiäinen tunkeutuu pelkästään emikukintoja sisältävään, naaraspuoliseen viikunaan, suorittaa se pölytyksen, mutta ei pysty munimaan. Pistiäisnaaras kuolee hedelmän sisälle ja viikuna sulattaa sen ravinnokseen. Nämä hedelmät ovat juuri niitä, joita ostamme kauppojen hevi-osastolta.
Vaikka monilla vegaanifoorumeilla kammoksutaan lihaa syöviä viikunoita, ei urbaanilegenda siitä, että viikunan rouskuvat osat olisivat pistiäisen palasia, pidä paikkaansa; ne ovat vain siemeniä. Viikunalla on erittäin tehokas entsyymi nimeltään fikaiini, joka sulattaa pistiäisnaaraan ihan kokonaan hyödyllisiksi ravintoaineiksi. Mutta kyllä: viikunat syövät lihaa!
Legendan mukaan corgit olivat haltijoiden sotaratsuja
Myönnetään: 10 erikoista faktaa -listan muista kohdista poiketen, tässä ei ole kyse todellisesta asiasta. Tai kuka tietää? Mutta se on täysin tosi juttu, että walesilaisen kansantarun mukaan Welsh corgi -koirarotu on päätynyt ihmisille haltijoiden kautta. Suloiset corgit ovat olleet haltijoiden sotaratsuja.
Corgista on kaksi muunnosta, pembroke ja cardigan, ja nimenomaan pembroket ovat näitä lumottuja koiria, jotka vetivät keijujen ja haltijoiden kärryjä ja toimivat niiden ratsuina matkalla taisteluihin.
Legenda kertoo kahden ihmislapsen sattuneen aikoinaan vahingossa paikalle, kun Tywyth Teg -haltijaheimo oli hautaamassa kahta kunniakasta sotilastaan. Nämä olivat kaatuneet taistelussa Gwyllion-heimoa vastaan. Haltijat lahjoittivat surmansa saaneiden uskolliset ratsut näille lapsille avuksi paimentamiseen. ”Koira ovat itsekin koulutettuja sotureita, mutta myös korvaamaton apu monella muulla tavalla”, kerrotaan haltijoiden sanoneen lahjan antamisen yhteydessä.
Jos joskus törmäät suloiseen keijujen sotaratsuun, niin vilkaise sen selkään: joillakin corgeilla selkä ja hartioiden seutu on tummempi – se on haltijan satula.
Lue myös:
Jihuu
24.05.2021 at 12:38
Wellskorgi, ainoa koira joka kusee juostessaan ja syödessään
Rt
03.06.2021 at 19:25
Niinkuin sinäkin…