Oudot uutiset
Vuorille eksynyt vaeltaja selvisi kymmenen päivää syömällä hammastahnaa
Listafriikin oudoimmissa uutisissa suunnataan Kiinaan, jossa teini-ikäinen vaeltaja eksyi ja selvisi kymmenen päivää luonnon armoilla syöden hammastahnaa ja sulattaen lunta juotavakseen.
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Teini-ikäinen vaeltaja eksyi hyytävään vuoristoon
Helmikuun 8. päivänä Sun Liang lähti vaaralliselle vaellukselle Luoteis-Kiinan Qin-vuoristoon. Tämä 18-vuotias huimapää aloitti vaelluksensa reitillä, joka on ollut viranomaisten toimesta suljettu kiipeilijöiltä vuodesta 2018 lähtien.
Syy sulkemiselle on ollut se, että tuota edeltävinä viitenä vuotena reitillä oli menehtynyt tai kadonnut olemattomiin vähintään 46 ihmistä.
Kielto ei kuitenkaan ole estänyt seikkailijoita suuntaamasta pahamaineiselle reitille, joka kulkee Ao- ja Taibai-vuorten välissä.
Ja tuolle reitille lähti hyytävässä talvisäässä yksinään myös Sun, jolla oli verraten vähän kiipeilykokemusta: hän oli harrastanut sitä noin vuoden verran, mutta halusi haastaa itsensä hankalalla reitillä. Hän koki, että kyseinen reitti tekisi hänestä ”oikean” kiipeilijän – se olisi kuin loppukoe ja valmistujaisseremonia yhdessä rankassa paketissa. Jälkeenpäin hän on sanonut, ettei ollut tiennyt kiipeilyreitin olevan kielletty,
Vain kaksi päivää retken alkamisen jälkeen Sunin elektroniset laitteet sanoivat sopimuksensa irti eikä hän enää saanut perheeseensä – tai kehenkään muuhunkaan – yhteyttä. Hän oli luonnon armoilla ilman kontaktia ulkomaailmaan.
Nuori kiipeilijä oli toki varustautunut hyvin: hänellä oli reilun 5000 euron edestä lämmitys-, lataus- ja hätätilannevälineistöä, jotka painoivat yli 32 kiloa. Hän oli myös ladannut tarvittavat kartat navigointilaitteeseen, jotta hänen ei erämaassa tarvitsisi olla riippuvainen mobiiliverkosta.
Mutta hän ei ollut varautunut äkisti muuttuvaan säähän, mistä reitti toki on tunnettu. Eikä hän ollut varautunut siihen, että powerbank-varavirtalähde ei toimi jäätävissä olosuhteissa.
Luonnon armoilla ja vaistojen varassa
Vuoristossa keli vaihteli nopeasti: välillä oli aurinkoista ja heti seuraavassa hetkessä myrskysi ja satoi lunta tai nousi sankka sumu, jossa ei nähnyt kengänkärkiä pidemmälle.
Kun laitteet eivät enää toimineet, joutui Sun jatkamaan samoilua pelkän vaiston varassa, mikä ei varsinkaan ankarissa olosuhteissa ollut helppoa.
Hän on kertonut paikallismedialle pelastumisensa jälkeen, että vietti yöt hyppien paikallaan pysyäkseen lämpimänä. Ja paikallaan nimenomaan siksi, ettei hän yön pimeydessä harhautuisi pois reitiltä ja tippuisi vuorenrinteeltä.
Näin kuitenkin pääsi käymään vaelluksen viidentenä päivänä, kun hän putosi varsin pitkän matkan ja menetti tajuntansa useaksi tunniksi.
Sun sanoo heränneensä seuraavana päivänä vain huomatakseen, että kaikki ruoka ja navigointivälineet olivat kadonneet. Kaiken hyvän lisäksi hänen ranteensa oli murtunut.
Nuorimies arveli tuossa vaiheessa olevansa lähempänä reitin loppua kuin alkua ja päätti sinnikkäästi jatkaa eteenpäin kohti sellaista seutua, josta hänet olisi helpompi löytää.
Ruoaksi hammastahnaa ja juomaksi sulatettua lunta
Kuva: Pixabay
Seuraavat viisi päivää Sun taisteli luonnonvoimien lisäksi nälkää vastaan, sillä hän ei tohtinut syödä vuorilla kasvaneita sieniä ja sammalta. Näiden sijaan hän sulatti lunta juotavaksi ja silloin tällöin hörppäsi vettä purosta.
Jaksaakseen kävellä eteenpäin hän päätti syödä hammastahnaa saadakseen sokeria kehoonsa. Se auttoi hieman, mutta aiheutti samalla pahoinvointia.
Välillä hän ohitti antilooppien ruhoja ja ajatteli kokevansa itse saman kohtalon ellei vain jatka sinnikkäästi eteenpäin.
Periksiantamattomuus palkittiin, sillä kymmenentenä päivänä Sun haistoi savua ja huusi apua niin kovaa kuin pystyi. Savu oli peräisin etsintäpartion nuotiosta.
Sunin perhe oli tietenkin yhteydenpidon katkettua ilmoittanut pojan kadonneeksi ja etsintäpartioita oli lähetetty vaaralliselle reitille. Erään etsintöihin osallistuneen kiipeilijän mukaan Sun oli viiteen vuoteen ensimmäinen kadonnut henkilö, joka löydettiin pahamaineiselta reitiltä hengissä.
Sun on kiitollinen pelastajilleen, ja tuntee tapahtuneesta syyllisyyttä; lähinnä huolestuneiden vanhempiensa vuoksi. Hän myös kertoo kokemuksen tehneen hänet hyvin nöyräksi: ”Olen kauhuissani tämän jälkeen. Älkää hyvät ihmiset menkö tuolle reitille – se ei sovi vaeltamiseen.”.
Sun ei myöskään enää usko, että vuoria voi valloittaa: ” Vuoret päättävät. Ne päästävät kiipeilijän pois, jos niin tahtovat.”.
Lue myös: