Tiede
Harvinainen pöllönen ja linnunkakan uhkaama kasvi: 10 uutta ja mielenkiintoista eliölajia, jotka löydettiin vuonna 2022 – osa 2
Vuoden 2022 viimeinen viikko on käynnissä, joten on aika ottaa katsaus tiedemaailman tapahtumiin. Tässä tulee 10 uutta eliölajia, jotka tänä vuonna on löydetty.
Maailmanhistorian kuudes sukupuuttoaalto, joka on ensimmäinen ihmisen toiminnan seurauksena alkanut joukkosukupuutto, vaikuttaa vain kiihtyvän. Sukupuuttoon kuolee arvioiden mukaan 150–200 eliölajia JOKA PÄIVÄ.
Toki luonnosta saadaan koko ajan hyviäkin uutisia. Maapallolta tunnetaan noin kaksi miljoonaa eliölajia, mutta valtaosa planeettamme eliöstöstä on edelleen löytämättä. Todellinen lajimäärä saattaa olla jopa sata miljoonaa – kukaan ei tiedä varmasti. Joka vuosi tutkijat löytävät ja nimeävät noin 20 000 tieteelle ennestään tuntematonta lajia. Eikä vuosi 2022 ole ollut poikkeus.
Jokainen uusi – ja vanha – laji on yhtä arvokas, mutta kaikkiahan emme voi listata, joten valitsimme eliölajien joukosta mielivaltaisesti kymmenen. Osa uusista eliölajeista on täysin ennalta tuntemattomia, joita tutkijat eivät ole koskaan aiemmin kohdanneet. On myös paljon sellaisia lajeja, joiden tarkempi tutkimus on osoittanut, että kyse onkin kahdesta tai jopa useammasta eri lajista – uusi laji on siis voinut ”piilotella” täysin näkyvillä.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäisen osan voit lukea tästä: Karvainen rapu ja Leonardo DiCaprion mukaan nimetty puu: 10 uutta ja mielenkiintoista eliölajia, jotka löydettiin vuonna 2022 – osa 1
Meduusa, joka aiheutti kuohuntaa
Otsikossa mainittu kuohunta ei ollut kovinkaan laajaa, mutta alan tutkijoissa tämä uusi kruunumeduusojen lahkon laji aiheutti kuhinaa. Kaikille Atolla-suvun meduusalajeille on yhteistä se, että niillä on tavallisten pyyntilonkeroidensa lisäksi yksi valtavan pitkä lonkero, joka avustaa saaliin nappaamisessa.
Epäilemättä šokki oli siis melkoinen, kun kalifornialaisen Monterey Bay Aquariumin tutkimusinstituutin biologit julkaisivat artikkelin Atolla-suvun meduusasta, jolla ei ole lainkaan tällaista pitkää lonkeroa. Uusi laji eroaa muista lähisukulaisistaan myös siten, että se kiertää kymmenen lyhyttä pyyntilonkeroa kerälle lähelle uimakelloa eli ruumistaan. Reilun 10 senttimetrin läpimitallaan tämä uusi laji on muihin Atolla-suvun meduusoihin verrattuna varsin suurikokoinen.
Tyynenmeren syvissä vesissä elävä meduusa sai tieteelliseksi nimekseen Atolla reynoldsi, joka on kunnianosoitus Monterey Bay Aquariumissa työskenteleville vapaaehtoisille, jotka lahjoittavat korvaamatonta aikaansa opastaakseen vierailijoita merten saloihin. Akvaario toimii pitkälti vapaaehtoisvoimin, joten suurin osa sen työntekijöistä ei saa mitään palkkaa.
Kaikkia vapaaehtoisia uuden meduusalajin nimessä edustaa Jeff Reynolds, joka oli ensimmäisenä paikalla, kun Del Monte Beachille rantautui kuollut valas vuonna 1980; neljä vuotta ennen Monterey Bay Aquariumin virallista aukaisemista. Reynolds vartioi valasta ilkivallalta läpi yön, jotta tutkijat saivat haettua sen seuraavana aamuna. Nykyään tuo täytetty valas on akvaariossa esillä.
Reynoldsin mukaan on suuri kunnia, että uusi laji on nimetty juuri hänen mukaansa. Hän on toiminut vapaaehtoisena 16-vuotiaasta saakka, jo 42 vuoden ajan. Työtehtävät ovat vaihdelleet lattioiden imuroinnista orvoksi jääneiden hylkeenpoikasten hoivaamiseen ja valaiden ruumiinavauksissa avustamiseen. ”Tämä on kunnianosoitus kaikille vapaaehtoisille. Minä vain satuin onnekkaasti olemaan mukana aivan alusta saakka.”, kertoo Reynolds.
Harvinainen otus
Sellaiset eliöt, jotka elävät ainoastaan yhdellä tietyllä, hyvin rajoitetulla alueella, ovat usein uhanalaisia. Näin kävi myös tuliperäiseltä Príncipen saarelta löydetylle pöllölajille, joka sai nimekseen Otus bikegila. Afrikan länsipuolella sijaitseva Príncipe on kokonaisuudessaankin vain 139 neliökilometrin kokoinen, mutta pöllö elää noin 15 neliökilometrin kokoisella metsäalueella.
Pöllösuvun nimi on jo itsessään hassu: Otus. Mutta Otus-suvulle on myös suomenkielinen nimi. Se on pöllöset!
Uusi pöllönen löydettiin sen tunnusomaisen yöllisen ääntelynsä vuoksi. Nopeaan tahtiin toistuva huhuilu – tuu-tuu-tuu – on toisinaan myös pöllöpariskuntien duettona suorittama serenadi. Laulu alkaa Príncipen metsissä lähes välittömästi pimeän tultua. Länsimaiset tutkijat alkoivat todenteolla etsiä tätä lintua vasta 2000-luvun taitteessa, vaikka paikalliset ihmiset olivat vinkkailleet sen olemassaolosta ensi kerran jo 1920-luvulla.
O. bikegilan populaatio on verrattain vahva ja vakaa, sillä yksilöitä arvioidaan olevan 1000–1500. Tästäkin huolimatta pöllösen tieteelle kuvanneet ja nimenneet tutkijat ovat sitä mieltä, että laji pitäisi luokitella äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Sen elinalue on pieni metsä, joka kasvaa keskellä valtamerta sijaitsevalla saarella, joten ilmastonmuutos tai vähänkin suurempi luonnonkatastrofi saattaa tappaa erinomaisesti pärjäävän pöllölajin sukupuuttoon. Onneksi pöllösten kotimetsä on jo valmiiksi luonnonsuojelualuetta.
Kasvi, joka on sukupuuton partaalla kyyhkyjen jätösten vuoksi.
Täysin uuden eliölajin löytyminen on aina mahtava tilanne, mutta löydöksen yllä voi vaania monenlaisia uhkia. Thaimaalaisen luolan suuaukosta löydettiin huulikukkaiskasvien heimoon luokiteltu Gomphostemma phetchaburiense, mutta kasvin pahaksi onneksi samassa luolassa asustaa kyyhkyjä.
Kalliokyyhkyjen uloste on hapanta ja kun sitä kertyy aikojen kuluessa liikaa, on G. phetchaburiensen mahdoton kasvaa sellaisessa ympäristössä. Lintujen jätökset eivät kuitenkaan ole se suurin uhka, sillä kyseisen luolan suuaukolla kasvavat 50 kasvia ovat lajin ainoat tunnetut yksilöt. Mikä tahansa mullistus tuolla alueella pyyhkäisisi koko lajin sukupuuttoon yhdessä hujauksessa; kämppäkaverin ulosteet ovat lopulta pienin murhe.
Luolan ympäristö ei myöskään ole suojelualuetta, mutta siihen saattaa tulla muutos uuden lajin löytymisen seurauksena: Muita Gomphostemma-suvun lajeja käytetään muun muassa malarian ja tuberkuloosin hoidossa, joten mahdolliset lääkinnälliset ominaisuudet saattavat vauhdittaa tämän heti löytöhetkellä äärimmäisen uhanalaiseksi luokitellun kasvin.
Kääpiökaskas, jolla on tiivis yhteys suomalaiseen tutkijalegendaan
Kääpiökaskaiden Phlogis-suvun lajeja ei oltu havaittu yli 50 vuoteen. Edellinen havainto on vuodelta 1969, jolloin suomalainen hyönteistutkija Rauno Linnavuori kuvasi tieteelle koko suvun ja samalla Keski-Afrikan tasavallasta löytämänsä lajin Phlogis mirabilisin. Linnavuori kuvasi Phlogis-suvun tieteelle vuonna 1979, mutta havainnon hän oli siis tehnyt jo vuosikymmen aiemmin.
Vuonna 2022 Ugandan sademetsistä kuului kuitenkin kummia: Brittitutkija Alvin Helden löysi Phlogis-suvun kääpiökaskaan, mutta se oli eri lajia, kuin Linnavuoren aikanaan kuvaama P. mirabilis. Uusi hopeanhohtoinen ja noin 6,5 millimetrin pituinen laji sai nimekseen Phlogis kibalensis. Vaikka uusia hyönteislajeja löytyy joka vuosi valtavasti, on kadoksissa olleen kokonaisen suvun ”uusi tuleminen” merkittävä uutinen.
P. kibalensisin löytänyt ja kuvannut Helden kertoo Anglia Ruskin -yliopiston tiedotteessa, että Phlogis-suvun kääpiökaskaat ovat äärimmäisen harvinaisia eikä niistä tiedetä oikeastaan mitään. Ja miten tiedettäisiin, kun hyönteisistä ei ole nähty vilaustakaan puoleen vuosisataan. Helden kertoo myös, että tiesi heti hyönteisen nähtyään, että kyseessä on jotain täysin ainutlaatuista: ”Tämä oli once-in-a-lifetime -saavutus.”.
Vuonna 2019 menehtynyt Linnavuori oli ja on alansa legenda, sillä häntä on kuvailtu ”yhdeksi merkittävimmistä nivelkärsäisten tutkijoista viimeiseen sataan vuoteen”. Pitkällä urallaan kenttätyöhön keskittyneen Linnavuoren panos hyönteistutkimukseen oli poikkeuksellinen: Hän julkaisi 306 tieteellistä artikkelia, joissa hän nimesi käsittämättömät 308 uutta hyönteissukua sekä 2894 uutta lajia ja alalajia.
Kollegat arvostavat Linnavuoren työtä myös siksi, että tämä teki tutkimusmatkoja lukuisiin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan valtioihin, muun muassa Jemeniin, Irakiin ja Etelä-Sudaniin, joihin tutkijoilla ei tällä hetkellä ole turvallisuussyistä mitään asiaa.
Kansainvälisen tiedeyhteisön arvostus Linnavuorta kohtaan näkyy lisäksi siinä, että hänen mukaansa on annettu tieteellinen nimi 22 suvulle ja 152 lajille.
Kokonaan uusi hämähäkkisuku
Kuva: Chaowalit Songsangchote, Zongtum Sippawat, Wuttikrai Khaikaew, Narin Chomphuphuang | CC BY 4.0
Uusien lajien löytyminen on jokapäiväistä, mutta täysin uuden eliösuvun paljastuminen ei niinkään. Vielä erikoisempaa tämän tarantulasuvun löytymisestä tekee se, että ensimmäisen yksilön bongasi villieläimistä suosittuja YouTube-videoita tuottava Zongtum Sippawat.
Yhdessä hämähäkkieläimiin erikoistuneiden tutkijoiden kanssa Sippawat kuvasi ja nimesi Thaimaasta löydetyn Taksinus bambus -lintuhämähäkin tammikuussa 2022 ilmestyneessä tutkimusartikkelissa. Monien Kaakkois-Aasiassa elävien lintuhämähäkkien tiedetään elävän joko puissa tai maassa, mutta T. bambus on ensimmäinen tunnettu laji, joka elää ainoastaan yhdessä tietyssä puussa.
Hämähäkki elää bambun korsien sisällä, mutta se ei itse kykene tekemään bambuun reikää. Se pääsee korsiin sisälle valmiista aukoista, jotka ovat muiden selkärangattomien, pienten nisäkkäiden tai bambun luonnollisen halkeilun aikaansaamia.
”Tutkimme jokaisen puun sillä alueella, josta laji löydettiin. Se ei elä missään muussa kasvissa. Tämä on täysin ainutlaatuinen laji, koska se elää vain bambussa.”, kertoo tutkimusryhmässä mukana ollut tohtori Narin Chomphuphuang. ”Ei ole liioiteltua sanoa, että tämä on Thaimaan harvinaisin tarantula, sillä sen erikoistuminen vain bambuun rajoittaa elinalueen korkeisiin vuoristometsiin, joita on ainoastaan Thaimaan pohjoisosassa.”.