Tiede
Karvainen rapu ja Leonardo DiCaprion mukaan nimetty puu: 10 uutta ja mielenkiintoista eliölajia, jotka löydettiin vuonna 2022 – osa 1
Vuoden 2022 viimeinen viikko on käynnissä, joten on aika katsoa taaksepäin tieteen maailmaan. Tässä tulee 10 uutta eliölajia, jotka tänä vuonna on löydetty.
Maailmanhistorian kuudes sukupuuttoaalto, joka on ensimmäinen ihmisen toiminnan seurauksena alkanut joukkosukupuutto, vaikuttaa vain kiihtyvän. Sukupuuttoon kuolee arvioiden mukaan 150–200 eliölajia JOKA PÄIVÄ.
Toki luonnosta saadaan koko ajan hyviäkin uutisia. Maapallolta tunnetaan noin kaksi miljoonaa eliölajia, mutta valtaosa planeettamme eliöstöstä on edelleen löytämättä. Todellinen lajimäärä saattaa olla jopa sata miljoonaa – kukaan ei tiedä varmasti. Joka vuosi tutkijat löytävät ja nimeävät noin 20 000 tieteelle ennestään tuntematonta lajia. Eikä vuosi 2022 ole ollut poikkeus.
Jokainen uusi – ja vanha – laji on yhtä arvokas, mutta kaikkiahan emme voi listata, joten valitsimme eliölajien joukosta mielivaltaisesti kymmenen. Osa uusista eliölajeista on täysin ennalta tuntemattomia, joita tutkijat eivät ole koskaan aiemmin kohdanneet. On myös paljon sellaisia lajeja, joiden tarkempi tutkimus on osoittanut, että kyse onkin kahdesta tai jopa useammasta eri lajista – uusi laji on siis voinut ”piilotella” täysin näkyvillä.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäisen osan voit lukea tästä: Harvinainen pöllönen ja linnunkakan uhkaama kasvi: 10 uutta ja mielenkiintoista eliölajia, jotka löydettiin vuonna 2022 – osa 2.
Lukiolaispojat löysivät skorpioneja
Vuonna 2019 yhdysvaltalaiset teinipojat Harper Forbes ja Prakrti Jain kävivät läpi kuvia Kalifornian osavaltion skorpioneista. Välineenä heillä oli iNaturalist, joka on maailman suurin verkossa toimiva luontoharrastajien yhteisö, joka yhdistää tavalliset kansalaiset luonnontieteilijöihin. Sen tarkoituksena on kartoittaa ja jakaa havaintoja luonnon monimuotoisuudesta kaikkialla maailmassa. Havaintoja voidaan lisätä verkkosivuston tai mobiilisovelluksen avulla.
Forbes ja Jain huomasivat Paruroctonus-suvun skorpioneja tutkiessaan, että eräs Mojaven aavikon Koehnjärvellä havaittu laji oli tietokannassa ilman nimeä. Kuva eläimestä oli ladattu jo kuusi vuotta aiemmin, mutta se oli jäänyt tunnistamatta.
”Emme olleet varmoja, mikä laji oli kyseessä, joten seuraavan parin vuoden aikana paneuduimme tutkimaan tämän suvun skorpioneja, jotka ovat sopeutuneet elämään kuivuneissa järvissä. Perinpohjaisen selvittelyn ja muutaman järvelle suuntautuneen retken jälkeen tajusimme, että kyseessä oli tieteelle ennestään tuntematon laji.”, kertoo Jain.
Pian tämän jälkeen (toukokuussa 2021) iNaturalistiin ilmestyi uusi kuva skorpionista, jolle havainnoija ei ollut osannut määrittää lajia. Paruroctonus-suvun skorpioneihin intensiivisesti perehtyneet Forbes ja Jain ymmärsivät välittömästi, että kyseessä oli jälleen ennestään tuntematon laji. Pojat ottivat yhteyttä California Academy of Sciences -tutkimuslaitoksessa työskentelevään tohtori Lauren Espositoon, jonka erityisalaa hämähäkkieläimet ovat.
Yhdessä kolmikko teki tarkempia tutkimuksia ja kirjoitti tänä kesänä ZooKeys -lehdessä julkaistun tieteellisen artikkelin, jossa kumpikin uusi laji kuvattiin. Ne saivat nimet P. conclusus ja P. soda.
Nyt 18-vuotias Jain ja 19-vuotias Forbes ovat valmistuneet lukiosta ja kumpikin on tänä syksynä aloittanut yliopisto-opinnot. Molemmat aikovat suuntautua opinnoissaan ekologiaan ja evoluutiobiologiaan.
Yksi laiskiainen lisää
Ylivoimaisesti suurin osa löydetyistä lajeista on kasveja, selkärangattomia, kaloja tai sammakkoeläimiä, mutta aina silloin tällöin putkahtaa esiin uusia nisäkkäitä. Usein nämä nisäkkäät ovat verrattain pieniä, mutta vuonna 2022 löytyi suhteellisen suuri tulokas: laiskiainen.
Kolmivarvaslaiskiaisten suku (Bradypus) jakautui vielä tämän vuoden alussa neljään lajiin, joista yksi on harjalaiskiainen, B. torquatus. Harjalaiskiaista, jonka pää muistuttaa kookospähkinää karkeine ruskeine karvoineen, tavataan ainoastaan Brasilian itäisissä rannikkometsissä kapealla, mutta pitkällä vyöhykkeellä.
Harjalaiskiainen kuvattiin tieteelle vuonna 1811, mutta vuonna 1850 brittiläinen eläintieteilijä John Edward Gray väitti löytäneensä toisenkin lajin, jolle hän antoi nimen Bradypus crinitus. Grayn löydös kuitenkin tyrmättiin, sillä kollegoiden mukaan kyseinen näyteyksilö oli ihan sitä samaa B. torquatus -lajia, joka jo tunnettiin.
Tuoreen tutkimustiedon mukaan Gray oli kuitenkin oikeassa. Minas Geraisin valtiollisen yliopiston tutkijat tulivat DNA-analyysien, morfologisten analyysien ja kenttähavainnoinnin pohjalta siihen tulokseen, että metsäalueen eteläosissa elävät harjalaiskiaiset ovat eri lajia kuin pohjoisessa elävät. Etelän metsissä asustaakin B. crinitus. Lajit ovat erkaantuneet toisistaan yli 4 miljoonaa vuotta sitten.
B. crinitus on sukulaislajinsa tapaan luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi, mutta kummankin uhanalaisuusluokitusta tullaan todennäköisesti muuttamaan: tilanne on aiempaa kriittisempi, sillä oletettu elinalue pieneni kahtiajaon myötä huomattavasti.
Uusi B. crinitus sai siis pitää yli 170 vuotta vanhan tieteellisen nimensä, joka tarkoittaa karvaista.
Ja nyt kun puhutaan karvaisista, niin jatketaan seuraavassa kohdassa samalla teemalla, mutta hypätään täysin eri maailmaan.
Karvainen taskurapu
”Erittäin pörröinen. Yllättävän pehmeä. Kivan värinen.” Näin kuvailee Länsi-Australian museon kuraattori Andrew Hosie karvaista taskurapua. Tänä vuonna uudeksi lajiksi tunnistettu karvataskurapu sai tieteelliseksi nimekseen Lamarckdromia beagle, joka viittaa HMS Beagle -laivaan, jolla Charles Darwin teki 1830-luvulla kuuluisan merimatkansa.
Lajin kuvaukseen käytetty yksilö löytyi rannalle huuhtoutuneena Denmarkin kaupungista Länsi-Australiasta. Löydöksen tehnyt perhe lähetti sen museoon tutkittavaksi, sillä heitä kiinnosti tietää taskuravun laji. Niin kiinnosti tutkijoitakin, koska se oli ennalta tuntematon laji.
Tohtori Hosien mukaan kaikki Dromiidae-heimon taskuravut ovat jollain tavalla karvaisia, mutta L. beagle on täysin omassa sarjassaan. ”Muiden lajien karvapeite on enemmänkin kuin samettia, mutta tällä on oikein kunnon pörröinen turkki!”, ihailee uuden suosikkilajinsa löytänyt Hosie. On mahdollista, että rantavesissä elävän taskuravun ruskea karvoitus auttaa sitä sulautumaan rantahiekkaan. Karvaisuus ei kuitenkaan ole tämän taskuravun ainoa erikoisuus, vaan sillä on myös sienihattu – kuten muillakin lähisukulaisillaan.
Karvataskuravut leikkaavat saksillaan meren pohjassa elävistä sienieläimistä paloja, jotka ne pukevat päälleen kuin suojaavan hatun. Sienieläin jatkaa kasvuaan ravun selässä ja suojaa todennäköisesti rapua saalistajilta. Se voi olla näkösuoja tai kemiallinen puolustuskeino, sillä jotkin sienieläimet ovat myrkyllisiä.
Hakkuilta pelastettu puu
Tutkimusassistentti Lorna MacKinnonin keräämä näyte kamerunilaisesta sademetsästä osoittautui yhdeksi monista täysin uusista kasvilajeista, joita brittiläisen Kew Gardensin ja Kamerunin kansallisen herbaarion tutkijat keräsivät entuudestaan tutkimattomasta metsästä. Neljä metriä korkean puun rungolla kasvaa terttuina suuria ja kiiltäväpintaisia keltavihreitä kukkia.
Ebon metsä on yksi keskisen Afrikan suurimmista, lähes koskemattomista sademetsistä, mutta nyt tutkijoilla on kiire kartoittaa sen kasvistoa, sillä sitä uhkaavat laajamittaiset hakkuut. Metsäalue halutaan muuttaa viljelmiksi ja kaivoksiksi. Eivätkä kasvit ole ainoita vaarassa olevia leliöitä sillä Ebossa elävät muun muassa maailman ainoat tunnetut simpanssit, jotka osaavat sekä aukaista pähkinöitä että onkia termiittejä kepillä.
Puu sai tieteelliseksi nimekseen Uvariopsis dicaprio, joka on hatunnosto näyttelijä Leonardo DiCapriolle. Näyttelemisen lisäksi DiCaprio on jo vuosien ajan tullut tunnetuksi luonnonsuojelutyöstään, eikä Ebo ole jäänyt häneltä huomaamatta. Helmikuussa 2020 DiCaprio toi hakkuu-uhan esille sosiaalisessa mediassa ja sai yhdessä tutkijoiden kanssa pysäytettyä hakkuuluvan käsittelyn saman vuoden elokuussa.
”Arvostamme suuresti Leon antamaa tukea kampanjoidessamme Ebon puolesta”, kertoo Kew Gardensin vanhempi tutkija Martin Cheek. ”Tuntui enemmän kuin sopivalta kunnioittaa häntä nimeämällä vain ja ainoastaan tässä kyseisessä metsässä elävä puu hänen mukaansa.”. Cheekin mukaan hakkuuluvan läpimeno olisi todennäköisesti tarkoittanut sitä, että U. dicaprio olisi ehditty tuhota sukupuuttoon ennen kuin kukaan edes tiesi sen olemassaolosta.
Puu on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi, sillä vaara ei ole ohi. Sen elinympäristö ei ole millään tavalla suojeltu, joten hakkuuupaa voidaan hakea koska tahansa uudestaan. Lajiston kartoittaminen ja varsinkin uusien, kotoperäisten lajien löytäminen on usein jarruttava tekijä, joten kenttätyö on äärimmäisen tärkeää suojelun kannalta.