10 uutta eliölajia, jotka löydettiin vuonna 2021

Vuosi on vaihtunut ja sen kunniaksi otetaan vaihteeksi positiivinen katsaus ympäristöön: Tässä on kymmenen vuonna 2021 löytynyttä uutta eliölajia.

Vaikka maailmanhistorian kuudes sukupuuttoaalto, joka on ensimmäinen ihmisen toiminnan seurauksena alkanut joukkosukupuutto, vaikuttaa vain kiihtyvän, saadaan luonnostakin koko ajan hyviä uutisia. Listafriikki on kirjoittanut lajien katoamisesta ja ilmastonmuutoksesta, ja ne ovat sellaista maailmanlopun meininkiä. Faktoja toki, mutta ei varsinaisesti mieltäylentäviä aiheita. Nyt otetaan toisenlainen näkökulma lajien monimuotoisuuteen!

Vuosittain tutkijat löytävät ja nimeävät tuhansia tieteelle ennestään tuntemattomia lajeja, eikä vuosi 2021 ole ollut poikkeus. Jokainen uusi – ja vanha – laji on yhtä arvokas, mutta kaikkiahan emme voi listata, joten valitsimme eliölajien joukosta mielivaltaisesti kymmenen. Osa uusista eliölajeista on täysin ennalta tuntemattomia, joita tutkijat eivät ole koskaan aiemmin kohdanneet. On myös paljon sellaisia lajeja ja alalajeja, joiden tarkempi tutkimus on osoittanut, että kyse onkin kahdesta tai jopa useammasta eri lajista.

Mitäköhän uutta ja mielenkiintoista tänä vuonna löydetään?

Tuttu, mutta tuntematon käärme

Pandemia on tunnetusti pakottanut myös opiskelijat etähommiin ja juuri näin kävi väitöskirjaa tekevälle intialaiselle Virender Bhardwaj’lle. Läntisellä Himalajalla sijaitsevan Churah Valleyn alueella asuva Bhardwaj käytti sulkutilan hyväkseen tutustumalla tarkemmin kotinsa lähiympäristön luontoon ja kuvaten takapihallaan liikkuvia eläimiä.

Bhardwaj’n kuvaamien eläinten joukossa oli kukri-käärmeisiin kuuluva luikertelija. Kukri-käärmeiden ryhmä on saanut nimensä kaareutuvien hampaiden mukaan, sillä ne muistuttavat muodoltaan gurkha-heimon sotilaiden käyttämää kukri-veistä.

Bhardwaj julkaisi kuvan Instagramissa, jossa se kiinnitti biologi Zeeshan Mirzan huomion. Intian kansallisessa biotieteiden keskuksessa työskentelevän Mirzan mielestä käärme vaikutti kyllä kuuluvan kukreihin, mutta se näytti hieman erilaiselta kuin mikään tunnetuista lajeista.

Käärme on varsin yleinen Churah Valleyn alueella ja tuttu paikallisille, mutta morfologiset ja geneettiset analyysit osoittivat sen olevan tieteelle ennestään tuntematon ja täten nimeämätön laji. Elinympäristönsä mukaan käärme sai tieteelliseksi nimekseen Oligodon churahensis.

Tappava tupakkakasvi

Länsi-Australian kuivalta aavikolta löytyi viime vuonna seitsemän tieteelle entuudestaan tuntematonta Nicotiana-suvun tupakkakasvia. Yksi niistä on saanut lempinimen ”tappava tupakkakasvi”, mutta ei ihmisille tarkoitetun tupakointi tappaa -varoituksen vuoksi.

Nicotiana insecticida on ensimmäinen tupakka, jonka tiedetään nappaavan ja tappavan pieniä hyönteisiä tahmealla eritteellä. Kasvi ei ensisilmäyksellä vaikuta käyttävän hyönteisiä ravinnokseen, mutta lisätutkimukset tulevat osoittamaan, ottaako se kiikkiin jääneistä ötököistä ravinteita. Sitä ei siis ainakaan vielä voida nimittää lihansyöjäkasviksi, mutta tappaja se joka tapauksessa on.

Uusia lajeja voi löytyä mistä tahansa ja hyvinkin yllättävistä paikoista, mistä N. insecticida on loistava esimerkki. Se nimittäin löytyi Northwest Coastal -moottoritien varresta, rekkojen levähdyspaikalta.

Lue myös: 10 äärimmäisen kiehtovaa lihansyöjäkasvia

Muurahainen ennennäkemättömällä päätteellä

Kuva: Booher et al.

Kun eliölaji nimetään henkilön mukaan, on nimeen perinteisesti lisätty pääte –ae, jos kyseessä on naispuolinen henkilö, –i, jos laji nimetään miehen mukaan, tai –orum, jos kyseessä on miehistä ja naisista koostuva ryhmä. Mutta kun tuli aika nimetä Ecuadorin pohjoisesta sademetsästä löytynyt Strumigenys-suvun uusi muurahaislaji, päätti hyönteistutkija Douglas B. Booher poiketa kaavasta.

Booher oli unelmoinut lajin nimeämisestä koko uransa ajan eikä nimeä tarvinnut kauaa pohtia. Hän oli itse asiassa keskustellut aiheesta jo vuosia aiemmin R.E.M. -yhtyeen laulajan Michael Stipesin kanssa. Heillä oli yhteinen ystävä, vuonna 2016 menehtynyt taiteilija Jeremy Ayers, jota uudella lajinimellä haluttiin kunnioittaa. Muurahainen sai nimeensä täysin uuden päätteen: –they. Siitä tuli Strumigenys ayersthey.

They on suomeksi he, ja sillä viitataan henkilöön, jonka sukupuoli-identiteetti ei kuulu binääriseen sukupuolijaotteluun. They-pronomini on sukupuolineutraali ja kattaa kaikki ihmiset. Booherin mukaan henkilön kunnioittaminen nimeämällä laji tämän mukaan tarkoittaa myös sukupuoli-identiteetin kunnioittamista, joten kaksijakoinen nimeämistapa on auttamatta vanhentunut. Onneksi vuodesta 2007 lähtien päätteet ovat olleet vain tapa ja perinne eivätkä sääntö, joten uusien lajinimien perässä ei tarvitse olla sukupuoleen perustuvaa päätettä.

Olisihan muurahainen voinut olla siis pelkkä ayers, mutta Booherin mukaan se olisi tuntunut Jeremy Ayersista epämiellyttävältä yksilön korostamiselta. Joten they-pääte oli mitä sopivin kunnioittamaan taiteilijaa ja aktivistia, joka aina arvosti ja ylisti ihmisten moninaisuutta sekä taisteli erilaisuuden puolesta.

”Tunsin Jeremyn, ja tiedän, ettei kukaan muu ihminen maailmassa edusta paremmin ihmisten erilaisuutta ja kaikenkattavaa hyväksyntää”, kertoo Booher nimen valinnasta. ”Hän myös rakasti luontoa ja sen monimuotoisuutta, joten en voisi kuvitella mitään sopivampaa.”.

Montakohan they-päätteistä lajia tänä vuonna nimetään?

Häikäisevän oranssi lepakko

Myotis nimbaensis -lepakko löydettiin konkreettisesti jo vuonna 2018, mutta tietenkään lajin määrittämiseen liittyvät tutkimukset eivät käy käden käänteessä. Siksi Guinean Nimba-vuorilla elävä lepakko sai nimensä ja virallisen lajistatuksen vasta vuonna 2021 tieteellisen artikkelin tultua ulos. Tieteessähän mikään ei ole mitään, ellei sitä ole julkaistu.

Nimbavuoria kutsutaan Afrikan taivassaarten ketjuksi ja kuten monet muutkin vuoristot, niin tämäkin on lajikirjoltaan ainutlaatuinen. Ei siis ole lainkaan kummallista, että sieltä löytyy uusia lajeja. Mutta toisaalta: uuden nisäkäslajin löytyminen on nykypäivänä hyvin harvinaista.

Näin kuitenkin siis kävi vuonna 2018, kun tutkijat olivat kartoittamassa luolien ja kaivostunneleiden lepakkopopulaatioita. Yllätyksekseen he törmäsivät suureen ja väritykseltään silmiinpistävän oranssi-mustaan lepakkoon. Se ei muistuttanut mitään alueen tunnetuista lajeista.

Lukematon määrä tutkimuksia, analyyseja ja vertailuja myöhemmin päätelmä oli selvä: kyseessä oli täysin uusi laji. M. nimbaensis nimettiin elinalueensa mukaan eikä sitä uskota esiintyvän missään muualla maailmassa – siksi se luokiteltiin välittömästi äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi.

Pikkuruisilla siankärsillä varustettu käärmetähti

Vuosia myöhemmin australialainen Tim O’Hara, Museums Victoria -järjestön vanhempi kuraattori, saapui Pariisiin lajittelemaan noita meritähtien sukulaisia. Päivästä toiseen vastaan tuli tuttuja lajeja, kunnes kaiken tylsyyden keskellä O’Hara huomasi astiassa käärmetähden, jollaista hän ei koskaan aiemmin ollut nähnyt. Sillä oli valtavasti teräviä hampaita ja vielä kummallisempaa: kahdeksan sakaraa. ”Käärmetähdillä on lähes aina viisi sakaraa, harvemmin tapaa kuusisakaraisia ja joskus satunnaisesti sakaroita on yli kymmenen. Mutta yhtäkkiä kahdeksan sakaraa? Se oli erikoista.”, kertaa O’Hara löydöstään The New York Timesin haastattelussa.

O’Hara otti yhteyttä muihin käärmetähtien asiantuntijoihin ja kaikki olivat yhtä kummissaan. Mikroskooppikuvissa paljastui vielä yksi erikoisuus, sillä tämän hämmentävän käärmetähden sakarat olivat täynnä pieniä, kahdella aukolla varustettuja kohoumia. Ne muistuttivat aivan sian kärsiä. Käärmetähden anatomia yhdistettynä DNA-analyysiin vahvisti sen, että kyseessä ei ole ainoastaan entuudestaan tuntematon laji, vaan myös täysin uusi suku.

Kesäkuussa 2021 julkaistun tieteellisen artikkelin arvioinut käärmetähtiasiantuntija ja Smithsonian-instituutin luonnontieteellisen museon tutkija Christopher Mah kiteyttää löydöksen erityisyyden hyvin ytimekkäästi ja epävirallisesti: ”Jos minä olisi löytänyt tämän, olisin varmaan kuollut.”.

O’Hara kollegoineen nimesi käärmetähden Ophiojura exbodiksi ja suunnitteilla on uusi reissu Uuteen-Kaledoniaan, jonka syvänteistä odotetaan löytyvän lisää vielä tuntemattomia otuksia.

Maailman pienin matelija

Kuva: Glaw, F., Köhler, J., Hawlitschek, O., Ratsoavina F. M., Rakotoarison, A., Scherz, M. D. & Vences M. Extreme miniaturization of a new amniote vertebrate and insights into the evolution of genital size in chameleons | CC BY 4.0

Kirjoitimme vuoden 2021 alussa oudoimmissa uutisissa maailman pienimmästä matelijasta, joka oli löytynyt Madagaskarin pohjoisista sademetsistä.

Tuo häntineenkin vain parin senttimetrin mittainen Brookesia nana -kameleontti on matelijatutkijoiden mukaan oiva osoitus eristäytyneellä saarella jylläävistä evolutiivisista voimista, jotka ovat johtaneet kameleonttien pieneen kokoon. B. nana ei suinkaan ole ainoa erikoisen pieni kameleontti, vaan Madagaskarilla tavataan paljon muitakin minimaalisia liskoja.

Erikoista B. nanassa, tuossa maailman pienimmässä matelijassa, on lisäksi se, että lajin koirailla on kokoonsa nähden valtavan suuret sukuelimet. Koiras on ilman häntäänsä vain 13,5 millimetrin mittainen, mutta sen kaksihaarainen hemipenis on paisuvaiskudoksen täyttyessä ja kehon sisältä esiin kääntyessään 2,5 millimetriä pitkä.

Tätä uutta lajia tutkimassa ollut Mark Scherz arvelee, että syy suhteettoman suureen siittimeen johtuu sukupuolten välisestä kokoerosta. Naaraat ovat jopa senttimetrin pidempiä kuin koiraat, joten parittelu ei onnistuisi pienemmällä sukuelimellä. Joten vaikka laji on kokonaisuudessaan kehittynyt aikojen saatossa pienemmäksi, ei koiraan penis ole käytännön syistä seurannut mukana.

Inspiroivien nuorten jahtihämähäkit

Pysytellään vielä Madagaskarilla. Kun araknologi Peter Jäger vuonna 2020 löysi täysin uuden jahtihämähäkin, päätti hän nimetä sen ruotsalaisen ilmastoaktivisti Greta Thunbergin mukaan. Jäger tiimeineen halusi kunnioittaa nimellä Thunbergin työtä ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa ja saada samalla myös huomiota Madagaskarin hälyttävään lajien monimuotoisuuden häviämiseen.

Jos Thunberga greta oli edellisenä vuonna sukunsa ainut tunnettu edustaja, niin vuonna 2021 lajeja löytyi 25 kappaletta lisää. Kaikki uudet jahtihämähäkit elävät myös – ja vain – Madagaskarilla tai sen pienellä naapurisaarella Mayottella. Osa uusista jahtihämähäkeistä on nimetty kuten ensimmäisenä löydetty laji eli inspiroivien nuorien mukaan.

Lajeja ovat muun muassa rauhannobelisti Malala Yousafzain mukaan nimetty Thunberga malala sekä The Ocean Cleanup -järjestön perustaja Boyan Slatin mukaan nimetty Thunberga boyanslat.

Museon uumenista löytynyt jäkälä

Kuva: Robert Lücking | CC BY-SA 3.0

Tammikuussa 2021 Floridan luonnontieteellisen museon tutkijat julkaisivat artikkelin täysin uudesta jäkälälajista. Cora timucua sai nimensä Floridan pohjoisosia asuttaneen alkuperäiskansa mukaan ja se luokiteltiin omaksi lajikseen Pohjois- ja Keski-Floridan pensasaroilta vuosien 1885 ja 1985 välillä kerättyjen 32 näytteen avulla.

Laji löytyi mutkan kautta, kun jäkälätutkijat Pohjois-Carolinen yliopistossa kävivät läpi digitaalisia tietokantoja Cora-suvun lajien levinneisyydestä. Floridalaisessa museossa olleet näytteet vaikuttivat olevan peräisin erillisistä rykelmistä, melko etäällä jäkäläsuvun normaalista levinneisyysalueesta, joten niitä päätettiin tutkia tarkemmin.

Moderni DNA-analyysi osoitti, että näytteet keränneet tutkijat olivat aikoinaan määrittäneet lajin väärin ja kyseessä olikin aivan oma, erillinen lajinsa. Uuden lajin löytyminen on aina tutkijan uralla upea hetki, mutta C. timucuan löytymisen yllä on varjoja – siitä ei nimittäin ole tehty luonnossa havaintoja vuoden 1985 jälkeen.

”Miljoonan dollarin kysymys kuuluu: Missä tämä jäkälä on?”, sanoo museon kokoelmien digitoinnista vastaava Laurel Kaminsky. Hän haluaa olla optimistinen, mutta pelkää pahinta, sillä noin 90 prosenttia jäkälän luontaisesta kasvuympäristöstä on sittemmin tuhottu rakennusten tai sitrusviljelmien alta.

Tiedeyhteisö on vedonnut myös tietyillä alueilla vaeltaviin kansalaisiin, että kaikki pitäisivät silmänsä auki ja nappaisivat kuvan, jos vastaan tulee jotain erittäin harvinaista C. timucuaa muistuttavaa. Toivotaan, että se ei ole ehtinyt kuolla sukupuuttoon!

Zombie-sammakko sain nimen rähjääntyneiden tutkijoiden mukaan

Ahdassuusammakoiden heimoon kuuluvat Synapturanus-suku sai viime vuonna kolme uutta lajia. Tutkijat uskovat, että Etelä-Amerikassa Amazon- ja Orinocojokien välissä sijaitsevalla Guyanan kilpialueella elää pelkästään Synapturanus-suvun sammakkolajeja jopa kuusinkertainen määrä verrattuna siihen, mitä tällä hetkellä tunnetaan.

Sieltä löytyi myös tässä kohdassa esiin nostettava Synapturanus zombie. Metsän pohjakerroksessa elävä S. zombie löytyi, kun saksalainen herpetologi Raffael Ernst kuuli sademetsässä erikoisen äänen.

Se oli selvästi sammakkoeläimen huuto, mutta silti täysin erilainen kuin mikään Ernstin aiemmin kuulema ääni. Niinpä hän kävi mutaiseen maahan polvilleen ja rupesi kaivamaan paljain käsin. Läpimäräksi kastuminen palkittiin, kun äänen lähde löytyi: ennestään tuntematon, muutaman sentin mittainen, oranssipilkkuinen sammakko.

Usein uudet lajit saavat tieteellisen nimensä ulkomuotonsa perusteella, mutta tässä tapauksessa sammakosta ei saa zombia tekemälläkään. S. zombie on mahdollista löytää vain rankkasateen aikana tai heti sen jälkeen, koska eläin ääntelee ainoastaan silloin ja ääni on ainoa tapa paikallistaa pohjakerroksessa lymyilevä pieni sammakko. Nimi tulee siis tutkijoista, jotka sademetsässä möyrittyään ja kaivettuaan näyttävät kuin suoraan The Walking Dead -televisiosarjan kuvauksista tulleilta.

Erilainen puutamaani paljasti itsensä yöllisillä huudoillaan

Pimeässä metsässä kaikuneet puutamaanien äänet kiinnittivät kuitenkin heidän huomionsa, sillä ääntely vaikutti olevan aivan erilaista Nigerjoen eri puolilla. Öiset haukahdukset erosivat niin merkittävästi, että tutkijat päättivät paneutua asiaan tarkemmin ja pyytää avukseen tamaaneihin erikoistuneita asiantuntijoita.

Tamaanit ovat erikoinen nisäkäslahko, sillä nuo jäniksen kokoiset, vähän jyrsijöitä tai mangusteja muistuttavat eläimet ovat norsujen lähimpiä, eläviä sukulaisia. Samaan ylälahkoon tamaanien ja norsueläinten kanssa kuuluvat myös sireenieläimet eli merilehmät ja manaatit.

Puutamaanien tutkijat rupesivat haalimaan kasaa kaiken mahdollisen tiedon näistä Niger- ja Voltajokien välisellä alueella elävistä puutamaaneista. Niiden tutkiminen luonnossa on hyvin hankalaa, sillä ne ovat arkoja yöeläimiä ja kaiken lisäksi niiden silmät eivät kiilu pimeässä, joten havainnointi on lähes mahdotonta.

Niinpä tutkijat kuuntelivat nauhoitettua ääntelyä, katselivat riistakameratallenteita, tutkivat kymmeniä pääkalloja ja useita nahkoja kuudessa eri museossa Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa, sekä keräsivät kudosnäytteitä metsistä löytyneistä raadoista.

Erottuva ääntely yhdistettynä anatomisiin ja geneettisiin eroihin saivat tutkijat tulemaan siihen tulokseen, että nämä tietyllä alueella asuvat puutamaanit ovat oma lajinsa.

Laji sai nimekseen Beninin puutamaani ja tieteelliseksi nimekseen Dendrohyrax interfluvialis. Lajinimi interfluvialis viittaa lajin elinalueeseen kahden joen välissä, sillä juuri sen uskotaan olleen avainasemassa, kun Beninin puutamaani on kehittynyt omaksi lajikseen. Tamaanit eivät kovinkaan herkästi mene veteen, joten kaksi isoa jokea ovat tuhansien vuosien ajan erottaneet tietyn populaation muista puutamaaneista, jolloin eristäytyneestä joukosta tuli erillinen laji.

Lue myös:

• 10 eläintä, joiden lähimmät sukulaiset jättävät sanattomaksi
• 10 tavallista ruokaa, joiden et uskonut kasvavan näin
• Eliöt, jotka kuolivat sukupuuttoon… paitsi eivät kuolleetkaan!