Viihde
Disneyn piirretyt: 10 häkellyttävää faktaa rakastetuista animaatioelokuvista – osa 1
Disneyn piirretyt ihastuttavat kaikenikäisiä eivätkä vuosikymmeniäkään vanhat animaatioelokuvat menetä suosiotaan. Tässä tulee lista mielenkiintoisista faktoista, jotka saattavat yllättää kovimmatkin fanit.
Listafriikki on kirjoittanut näin ennenkin: ”Varoitus! Lista ei sovi herkimmille.”. Se pätee tälläkin kertaa. Tämä Disneyn piirretyt -lista ei shokeeraa väkivallalla tai traagisilla ihmiskohtaloilla, mutta muutama kohta voi saada kyseisten animaatioiden fanit pohtimaan, onko missään enää mitään järkeä.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset viisi häkellyttävää Disney-faktaa voit lukea tästä:
Limenvihreä kertoo pahuudesta: 10 häkellyttävää faktaa Disneyn piirretyistä – osa 2
Animaatioiden uudelleen käyttäminen
Otetaan ensimmäisenä pois päiväjärjestyksestä se listan kohta, joka ainakin kirjoittajalle aiheutti suuren järkytyksen ja sai kyseenalaistamaan lähes kaiken elämässä.
Disney on vuosikymmenien aikana kierrättänyt useita animaatioita piirretystä toiseen! Syynä tähän on tietenkin ollut rahan säästäminen, sillä ennen nykyteknologiaa animaatioiden tekeminen oli äärimmäisen työlästä ja hintavaa. Siksi Disneyn piirretyt ovat täynnä samoja kohtauksia: osa on kopioitu ihan suoraan, toiset hahmoja muuttamalla.
Tuliko tämä täytenä yllätyksenä vai oletko pistänyt kierrätetyt animaatiot merkille piirrettyjä katsoessasi?
Leijonakuningas suututti hyeenatutkijat
Sehän on selvää, että hyeenat eivät esittäydy erityisen mairittelevassa valossa vuonna 1994 ilmestyneessä, legendaarisessa Leijonakuningas -elokuvassa. Pääpahis Scarin liittolaiset Shenzi, Banzai ja Ed ovat kaikkea muuta kuin miellyttäviä hahmoja.
Arvostetun UC Berkeley -yliopiston hyeenoihin perehtyneet eläintieteilijät Laurence Frank ja Stephen Glickman pääsivät tutustumaan animaattoreiden työhön suunnittelun alkuvaiheessa, sillä he olivat antaneet piirtäjille luvan tulla seuraamaan tarhattuja hyeenoja lähelle Berkeleyn kampusta.
Tutkijat esittivät vahvan pyynnön, lähes vaatimuksen, että hyeenat kuvattaisiin positiivisina hahmoina, sillä ne eivät varsinaisesti olleet ihmisten suosikkieläimiä. Siksi hyeenojen tutkimus- ja suojelutyölle oli hankala saada rahoitusta – leijonat, norsut ja leopardit olivat paljon houkuttelevampia ja mediaseksikkäämpiä kohteita.
Animaattorit kertoivat elokuvan juonen olevan jo lukkoon lyöty, mutta lupasivat hyeenakolmikon olevan lähinnä koominen joukko eikä vain puhtaasti paha. Ja kyllä, hyeenat tuovat elokuvaan komiikkaa, mutta Leijonakuninkaaseen perustuva mielikuva on aivoton raadonsyöjä. Todellisuudessa hyeenat kuuluvat leijonien kanssa samaan ekologiseen lokeroon eli ravintoketjun huipulle. Ne ovat huippuälykkäitä saalistajia, joiden laumassa on tarkka hierarkinen järjestelmä.
Frank yllytti kaikkia boikotoimaan Leijonakuningasta, sillä hän ei pitänyt piirroshahmoja todenmukaisina. Toisaalta kritiikki oli leikkimielistä, sillä vaikka ihmiset suhtautuivat hyeenoihin edelleen karsastaen, lisäsi elokuva huomattavasti kiinnostusta ja avasi myös hieman rahahanoja.
Nemoa etsimässä – Mitä oikeasti olisi tapahtunut äidin kuoleman jälkeen?
Vuonna 2003 ilmestyneen Nemoa etsimässä -elokuvan tarina alkaa, kun vuokkokala Nemo elää isänsä Marlinin kanssa Isolla valliriutalla Koillis-Australian rannikolla. Marlinin puoliso ja Nemon äiti Coral on joutunut barrakudan syömäksi ja samassa hyökkäyksessä tuo peto oli pistellyt poskeensa yhtä lukuun ottamatta kaikki jälkeläiset.
Vaikka elokuvassa on hienolla tavalla animoitu oikeita eläinlajeja ja koralliriutan luontoa muutenkin, on tarinassa merkittävä virhe.
Kaikki vuokkokalat syntyvät koiraina. Yhden merivuokon kanssa symbioosissa elää yleensä vain yksi naaras ja joukko koiraita. Naaras lisääntyy ainoastaan hierarkiassa korkeimmalla olevan suurimman koiraan kanssa ja pienemmät koirasvuokkokalat hännystelevät malttamattomina vieressä, odottaen vuoroaan. Jos naaras menehtyy (joutuu esimerkiksi barrakudan saaliiksi) vaihtaa suurin koiras sukupuoltaan ja alkaa lisääntymään järjestyksessä seuraavan koiraan kanssa.
Minkälainen siis olisi biologisesti todenmukainen Nemoa etsimässä? Ehkä osaat jo päätellä, mutta tehdään silti mielikuvaharjoitus!
Kun Coral-äiti on kuollut, ottaa Marlin-isä sen paikan ja vaihtaa sukupuolensa naaraaksi. Koska kyseiseen vuokkokalaparveen kuuluu enää kaksi jäsentä, nousee Nemo luonnollisesti lisääntyväksi koiraaksi, ja alkaa jatkaa sukua naaraaksi muuttuneen isänsä kanssa. Vähän harmittaa, että Disney jätti tällaisen tarinankaaren kokonaan pois!
Kiista Auroran mekon väristä päätyi elokuvaan
Kun Prinsessa Ruusunen -elokuvaa suunniteltiin, käytiin työryhmässä kiivasta kamppailua siitä, minkä värinen Auroran mekon pitäisi olla, kun hän vihdoin saa onnellisen loppunsa ja prinssinsä. Toisten mielestä puvun tuli olla ehdottomasti sininen ja toiset kannattivat kiivaasti vaaleanpunaista.
Jälkimmäisen mielipiteen haltijat pelkäsivät, että Aurora sekoitettaisiin Tuhkimoon. Ei tietenkään elokuvassa, vaan kaikessa oheistilpehöörissä.
Tekijöiden kiista mekon väristä päätettiin ottaa hauskalla tavalla mukaan elokuvaan, kun haltijakummit eivät pääse suunnittelussa yhteisymmärrykseen ja vaihtavat taikasauvoillaan prinsessan mekon väriä mieleisekseen. Kaikkein kovimmat Prinsessa Ruusunen -fanit ovat tutkineet elokuvan tarkalla silmällä läpi ja tulleet siihen tulokseen, että mekko on sininen suurimman osan ajasta; Auroran yllä iltapuku on vaaleanpunainen vain 6,5 sekuntia. Nämä todella ovat elämää suurempia kysymyksiä!
Vaikka tämän hyvin tieteellisen tutkimuksen perusteella voitaneen sanoa, että mekko oli oikeasti sininen, ovat huvipuistojen Ruususet sekä Disneyn prinsessa -konseptin Aurorat esimerkiksi nukkeina tai kirjoissa pukeutuneet aina pinkkiin.
Kaunotar ja Kulkuri olivat jäädä ilman legendaarista spagetti-illallista
Disneyllä kirjoittajana ja hahmojen suunnittelijana työskennellyt Joe Grant esitteli vuonna 1937 Walt Disneylle luonnoksiaan omasta lemmikistään, springerspanieli Ladystä. Herra Disney innostui ideasta ja pyysi Grantia suunnittelemaan kokonaisen tarinan koiran ympärille. Inspiraationa Grant käytti tosielämän tapahtumia, sillä hän oli vaimonsa kanssa saanut juuri ensimmäisen lapsensa ja koko perhe, Ladya myöten, opetteli uuteen elämänvaiheeseen. Grant on myöhemmin kertonut, että Lady oli niin uppoutunut huolehtimaan vauvasta, että se ei tajunnut olevansa tarinassa cockerspanieli. Omistajan ja taiteilijan mukaan hyväsydäminen koira tuskin olisi siitä pahastunut.
Disney ei lopulta innostunutkaan sadun juonesta ja tarina laitettiin pöytälaatikkoon pölyttymään. Vuonna 1945 hän luki Cosmopolitan-lehdestä toimittaja Ward Greenen kirjoittaman jutun ”viheltelevästä katukoirasta”, ja pyysi Greeneä yhdistämään siihen Grantin vuosia aiemmin kirjoittaman tarinan. Näin syntyi vuonna 1955 ilmestynyt Kaunotar ja Kulkuri.
Elokuvan ehkä ikimuistoisin kohtaus on Kaunottaren ja Kulkurin romanttinen illallinen. Se oli kuitenkin jäädä kokonaan pois, sillä Disney ei lämmennyt ajatukselle lainkaan. Vaikka koirien haluttiin ilmentävän ihmisten tunteita, oli saman spagetin syöminen liikaa; niin ei voisi käydä tosielämässä. Onneksi hän kuitenkin lopulta näytti vihreää valoa!
Lue myös: