Yhteiskunta
10 faktaa karkauspäivästä: Se ei olekaan joka neljäs vuosi!
Joka neljäs vuosi kalenterissa on helmikuun 29. päivä, jolloin vietetään karkauspäivää. Aion nyt shokeerata kaikkia ja kertoa, että se ei pidä paikkaansa.
Kyllä karkauspäivästä ja -vuodesta paljon muutakin mielenkiintoista kerrottavaa löytyy, esimerkiksi sen vaikutus nykyaikaisen kalenterin vaiherikkaaseen syntymiseen. Karkausvuoteen liittyy myös paljon uskomuksia ja perinteitä; tiedätkö sinä ketään, jota olisi kosittu juuri karkauspäivänä?
Nyt uppoudutaan siis Listafriikki.com:n kymmeneen karkauspäivän faktaan. Tämä on harvinainen hetki, joka tapahtuu keskimäärin harvemmin kuin kerran neljässä vuodessa. Vuonna 2024 saamme taas kokea tämän kalenterin erikoisuuden, kun helmikuussa onkin 29 päivää.
Miksi karkausvuosi?
Vuosihan tarkoittaa sitä aikajaksoa, jona maapallo kiertää auringon ympäri (tästäkin joku on eri mieltä). Meidän käytössämme olevan gregoriaanisen kalenterin mukaan tuo kierto kestää 365 vuorokautta.
Todellisuudessa se kestää hieman kauemman: 365 päivää, 5 tuntia, 48 minuuttia ja 45 sekuntia.
Nopeasti ajateltunahan tuo ei kuulosta kovin isolta jutulta, mutta mieti vuosikymmeniä ja -satoja eteenpäin. Sadassa vuodessa kalenteri heittäisi 24 päivällä. Muutaman vuosisadan päästä Suomessa nautittaisiin kauniista kesäpäivistä joulunaikaan.
Siksi tasaisin väliajoin ajanlaskuumme on lisättävä päivä.
Kaikki tiet vievät Roomaan
Rooman valtakunnassa, ennen ajan laskumme alkua, vuosi oli 355 päivää pitkä. Oli jo vuosisatojen ajan tiedetty, että tähtitieteellinen vuosi kestää noin 365,25 vuorokautta, joten tuota yritettiin roomalaisen kalenterin mukaan korjata lisäämällä silloin tällöin kuukausi helmi- ja maaliskuun väliin.
Muun muassa maanviljelijöiden kannalta tuo kalenterin jatkuva sekoittaminen oli hankalaa. Keisari Julius Caesar kutsui vuonna 46 eaa. parhaat matemaatikot ja fyysikot keksimään ongelmaan ratkaisun.
Sitä seuraava vuosi tulikin tunnetuksi hämmennyksen vuotena. ”Ultimus Annus Confusionis” kesti 455 päivää, koska Caesar lisäsi vuoteen muutaman lisäkuukauden, jotta sai vuodenajat haluamilleen paikoille. Lisäksi kuukausien pituuksia muutettiin niin, että saatiin jokaiseen vuoteen 365 päivää, ja koska helmikuu oli muita lyhyempi, päätettiin ongelmaa tuottava, kerran neljässä vuodessa kertyvä ekstrapäivä lisätä sinne. Näin oli syntynyt karkauspäivä!
Caesar oletti ratkaisseensa ongelman itsensä mukaan nimeämällään juliaanisella kalenterilla. Yllätys, yllätys: Ei ratkaissut.
Lisää viilausta ja Gregoriaaninen kalenteri
Päivän lisääminen joka neljäs vuosi tarkoittaa siis, että vuoden keskimääräinen kesto on noin 365,25 päivää, eikö totta? Tuo noin 0,25 päivää tarkoittaa suunnilleen kuutta tuntia. Mutta jos muistat listan ensimmäisestä kohdasta, niin yli menevä osa ei ole tarkalleen kuusi tuntia, vaan jää siitä 11 minuuttia ja 15 sekuntia vajaaksi.
Jälleen kerran tuntuu mitättömältä, mutta aikojen saatossa nuo minuutit kasautuvat.
Kun Caesarin ajoista oltiin tultu 1500-luvulle, heitti kalenteri jo useita päiviä.
Nikean vuoden 325 kirkolliskokouksessa pääsiäinen oli sidottu kevätpäiväntasauksen ajankohtaan, ja koska juliaaninen kalenteri ei ollut synkassa luonnollisen ajan kulumisen kanssa, oli kirkon suuri juhla siirtynyt jatkuvasti myöhemmäksi kohti kesää.
Noille minuuteille oli tehtävä jotain, koska selvästikin käytössä olevassa kalenterissa kertyi ajan mittaan liikaa päiviä.
Tästä tuohtuneena määräsi paavi Gregorius XIII vuonna 1582 käytettäväksi kalenterin, jossa jo muodostunut virhe korjattiin hyppäämällä kyseisen vuoden lokakuuna neljännestä päivästä suoraan 15. päivään. Sillä saatiin pääsiäinen paikalleen.
Ruotsissa, ja sen vallan alla olleessa Suomessa, kalenteri otettiin käyttöön vasta vuonna 1753, jolloin piti harpata eteenpäin jo yksi päivä enemmän, kuin pari sataa vuotta aiemmin.
Gregoriaanisessa kalenterissa täytyi myös ratkaista ongelma jatkuvasti karkauspäivien myötä kertyvistä lisäminuuteista, joten kalenterissa napataan silloin tällöin karkauspäiviä pois. Siksi karkauspäivää ei vietetä kiveen hakatusti joka neljäs vuosi.
Karkauspäivä ei ole joka neljäs vuosi
MITÄ?
Yksinkertaista: Karkausvuosi on jokainen vuosi, joka voidaan jakaa neljällä. Lukuun ottamatta ne vuodet, jotka voi jakaa sadalla, mutta ei neljällä sadalla.
Ei niin yksinkertaista.
Gregoriaaninen kalenteri tehtiin juuri tämän takia. Nyt seuraa hieman toistoa, mutta yritetään pysyä kärryillä.
Caesarin määräämä yhden päivän lisääminen kalenteriin joka neljäs vuosi oli pitkässä juoksussa liian paljon (kuten edellä todettiin), joten jälleen piti löytää jokin tapa tasata ajankulu. 400:n vuoden aikana päiviä todettiin kertyvän liikaa kolme kappaletta, jotka oli jostain karsittava pois.
Paavi Gregorius päätti, että tietyt tasavuosisadat eivät ole karkausvuosia.
Vuonna 1896 oli karkausvuosi ja siitä seuraavan kerran helmikuussa oli 29 päivää vuonna 1904. Siinä siis jäi yksi karkauspäivä kokonaan välistä. 1900 on jaollinen neljällä, mutta se on myös tasasataluku, jota ei voi jakaa 400:lla. Tuollaisia vuosia olivat myös 1700 ja 1800.
Todennäköisesti suurin osa tämänhetkisistä Listafriikin lukijoista tulee elämään koko elämänsä siten, että karkausvuosi on aina neljän vuoden välein. Vuosi 2000 oli erityinen tasavuosisata siinä mielessä, että silloin vietettiin karkauspäivää. Mutta tulevina tasavuosisatoina, eli 2100, 2200 ja 2300, ei.
Ei se ollut vielä silläkään selvä….
Vaikka paavi Gregorius XIII kuinka yritti saada ihmisen tekemää kalenteria sopimaan luonnollisiin tapahtumiin, ei kolmen päivän ottaminen pois tee kierrosta täydellistä.
Luonnollisen vuoden pituus on 365,2422 (ja risat) päivää, joten gregoriaanisen kalenterin virheellinen, vaikkakin lähelle pääsevä, 365,2425 päivää aiheuttaa sen, että kolmen päivän ottaminen pois 400:ssa vuodessa on liikaa. Turhauttavaa!
Siitä meidän ei tarvitse kuitenkaan huolehtia, koska tuo pieni ero kerryttää reilussa 3000:ssa vuodessa yhden päivän virheen. Ylimääräisen karkauspäivän lisääminen joskus vuoden 5000 tienoilla jääköön aivan jonkun muun murheeksi!
Karkauspäivä ei ole aina ollut helmikuun lopussa
Vanhassa (sekopäisessä) roomalaisessa kalenterissa lisättiin joka toinen vuosi yksi lisäkuukausi tasaamaan liian lyhyttä vuotta, ja tuo lisäys laitettiin alkamaan helmikuun 23. päivän jälkeen. Tuon perinteisen päivän takia uudistuksia tehnyt Caesar päätti, että hän säilyttää jotain vanhasta kalenterista ja nimeää helmikuun 24. päivän karkauspäiväksi.
Periaatteessahan tuolla ei ollut mitään väliä, koska päiviä helmikuussa oli joka tapauksessa 28 tai 29, riippuen vuodesta. Esimerkiksi Suomessa virallinen karkauspäivä oli vielä vuonna 1996 helmikuun 24. päivä.
Se näkyi ainoastaan niin, että niiden nimipäivät, jotka olivat normaalisti 24. – 28. helmikuuta siirtyivät karkausvuosina päivällä eteenpäin. Karkauspäivänä (24.päivä) ei juhlittu kenenkään nimipäivää.
Naiset kosivat
Aikoinaan oli täysin ennenkuulumatonta, että nainen ehdottaisi miehelle naimisiinmenoa. Paitsi karkauspäivänä. Tapa tuli Englannista Suomeen 1800-luvulla ja siitä lähtien naisilla on ollut kerran neljässä vuodessa (paitsi tietysti vuonna 1900) lupa rikkoa rajoja ja kosia haluamaansa miestä.
Tästä saamme tarinan mukaan kiittää 400-luvulla tasa-arvoa ajanutta Pyhää Brigidiä, joka valitti kollegalleen Pyhälle Patrikille, että naiset joutuvat odottamaan liian kauan kosintaa. Myönnytys ei ollut valtava, mutta lopulta Patrik pyhimyksen lailla lupasi naisille yhden päivän.
Totuudenmukaisempi tausta perinteelle taitaa olla se, ettei helmikuun 29. päivä ollut englantilaisen lain silmissä virallinen päivä, joten silloin naisille oli hyväksyttävää tehdä niinkin hulluja asioita kuin kosia.
Miehet vastaavat kosintaan
Miehen ei tietysti ole pakko suostua kosintaan, mutta kieltävä vastaus oli kosivalle neidolle jotenkin hyvitettävä. Suomessa tämä on perinteisesti tehty ostamalla naiselle hamekangasta.
Tanskassa kosinnantorjuminen on tehnyt ison loven lompakkoon, sillä sulhaseksi haluamattoman on täytynyt ostaa kosijalleen 12 paria hansikkaita. Taitaa muuten termi ”saada rukkaset” olla peräisin karkauspäivän perinteestä!
Italiassa kosimaan on ilmeisesti lähdetty sankoin joukoin, koska tarinan mukaan naiset ovat kautta aikojen käyttäytyneet ailahtelevasti karkausvuotena. Voi miesparkoja!
Naisten viekkaudelle ei tokikaan löydy rajaa, sillä muun muassa Suomessa ei ole ollut ennen kuulumatonta, että nainen olisi kosinut vain uuden kankaan toivossa.
Kolme peräkkäistä sukupolvea syntynyt karkauspäivänä
Neljässä vuodessa on päiviä yhteensä 1461 (mukana yksi karkausvuosi), joten todennäköisyys syntyä tuona ajanjaksona juuri yhtenä tiettynä päivänä on häviävän pieni, 0,07 %:n luokkaa.
Aikamoinen sattuma on siis myös se, jos samassa perheessä juhlitaan montaa syntymäpäivää yhtä aikaa. Täysin jonkun korkeamman voiman johdattelemaa on se, jos tuo sama syntymäpäivä sattuu olemaan helmikuun 29. päivä. Guinnessin ennätystenkirjan mukaan ainut varmistettu tapaus, jossa kolme peräkkäistä sukupolvea juhlii synttäreitään karkauspäivänä, on Keogh’n perhe.
Peter Anthony Keogh syntyi Irlannissa vuonna 1940, hänen poikansa Eric Keogh vuonna 1964 ja tämän tytär Bethany Wealth vuonna 1996 Isossa-Britanniassa, kaikki helmikuun 29. päivänä. Todennäköisyys sille on yksi kolmesta miljardista.
Karkauspäivän sananlaskut
Kuten jo tuli mainittua, Italiassa naisten uskotaan olevan karkausvuonna epävakaita ja sanonnan mukaan ”Anno bisesto, anno funesto” eli ”Karkausvuosi on tuomittu vuosi”. Kreikassa karkausvuoden on uskottu tuovan huonoa avio-onnea, joten edelleen pariskunnat välttelevät naimisiinmenoa tuolloin.
Venäjällä karkausvuoden uskotaan tuovan tullessaan erikoisia sääilmiöitä, eikä sen ole uskottu olevan hyvä maanviljelysvuosi. Silloin kylvetyt pavut ja herneet tulevat kasvamaan väärään suuntaan.
Skotlannissa ollaan samoilla linjoilla, koska siellä uskottiin sadon ja karjan menestyvän huonosti karkausvuonna. Vanhan sanonnan mukaan ”Leap year was ne’er a good sheep year” eli ”Karkausvuosi ei ole koskaan ollut hyvä lammasvuosi”.
Toivotaan kuitenkin menestyksekästä vuotta kaikista kurjista uskomuksista huolimatta. Onneksi me naiset saamme tänä vuonna olla ihan luvan kanssa ailahtelevaisia, koska minkäs me tälle karkausvuoden vaikutukselle mahdamme!