Yhteiskunta
10 entisaikojen kummallista raskaustestiä
Nykyään se on helppoa: Raskaustesti mukaan ruokakaupasta ja muutaman minuutin odotus vessassa. Aiemmin keinot ovat olleet mitä mielenkiintoisimpia.
Raskaus voi tarkimmilla testeillä näkyä jo viikon kuluttua hedelmöittymisestä, kun istukkahormonin (hCG) määrä virtsassa kohoaa. Vuosisatojen ajan vastausta on osattu etsiä juuri virtsasta, mutta välineinä on käytetty hyvin erikoisia esineitä tai aineita.
Uskomattominta on se, että nykyäänkin netti on pullollaan ohjeita kotitekoisten raskaustestien tekemiseen. Jotkut sivustot vannovat niiden tarkkuuteen, mutta ehdottavat toki, että nainen käyttäisi vaikkapa kahta eri menetelmää saadakseen asiaan varmuuden. Kotikonstien nimeen vannovat ne, jotka eivät syystä tai toisesta luota moderniin lääketieteeseen. Monesti ainekset löytyvät valmiiksi kotoa.
Listafriikki esittelee nyt kymmenen entisaikojen raskaustestiä, joiden toimintaperiaatteet ja luotettavuus ovat hieman kyseenalaisia. Helpointa vain olisi marssia kauppaan…
Egyptiläisten vehnä- ja ohratesti
Varhaisin löydetty kirjallinen todiste raskaustestistä on vuodelta 1650 eaa. ja se on kirjoitettu papyrukselle muinaisessa Egyptissä.
Naista neuvottiin keräämään toiseen pussiin vehnää ja toiseen ohraa, ja sitten pissaamaan niiden päälle päivittäin. Jos kummankin pussin vilja alkoi itää, oli se merkki raskaudesta. Jos kasvua ei näkynyt, ei nainen ollut raskaana ja hänen voitiin ajatella olevan kykenemätön saamaan lapsia; virhearviolla saattoi olla kohtalokkaat seuraukset.
Viljatestiä käytettiin myös lapsen sukupuolen määrittämiseen: Jos vehnä kasvoi selvästi enemmän, oli vauva tuleva olemaan poika. Ohran parempi itäminen taas viittasi tyttöön.
Vaikka tämä ikivanha raskaustesti kuulostaa humpuukilta, on menetelmä todettu jollain tasolla toimivaksi. 1960-luvulla tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että raskaana olevan naisen virtsa sai sekä vehnän että ohran itämään suuremmalla todennäköisyydellä kuin ei-raskaana olevan. Testillä pystyttiin havaitsemaan raskaus 70-85 prosentissa tapauksista. On mahdollista, että raskaana olevan naisen virtsassa on enemmän kasvuhormoneita, jotka stimuloivat kasvienkin kasvua.
Viljan jyvien ei kuitenkaan todettu millään lailla toimivan lapsen sukupuolen määrittämisessä.
Edellä mainitusta tutkimuksesta huolimatta pysyisin silti etäällä keittiön kuiva-ainekaapilta..
Raskaus näkyy naisen silmissä
Jacques Guillemeau, 1500-luvulla vaikuttanut ranskalainen silmälääkäri, oli sitä mieltä, että virtsan analysoiminen mahdollisen raskauden osalta oli täysin tarpeetonta ja hullua. Hänen mielestään asia selvisi yksinkertaisesti katsomalla naisen silmiä.
Guillemeaun mukaan naisen silmät muuttuivat toisen raskauskuukauden aikana sen verran paljon, että asiansa osaava ekspertti pystyi kertomaan silmänräpäyksessä (pun intended) oliko nainen raskaana vai ei. Merkkejä siunatusta tilasta olivat muun muassa pienentyneet pupillit, roikkuvat luomet sekä silmäkulmien verisuonien paisuminen.
Vaikka naisen näössä voikin raskauden aikana tapahtua muutoksia, niin ehkä tiiviisti peiliin tuijottaminen tai optikolla käynti eivät anna vastauksia tätä asiaa pohtiville.
Voikukan lehdet
Tämä raskaustesti on omituinen. (Ihan kuin muut listan testit eivät olisi.) Testin kannattajien mukaan, ja heitä löytyy nykyäänkin, voikukan lehdissä on jotain ainetta, joka reagoi istukkahormonin kanssa, tehden testistä äärimmäisen luotettavan menetelmän. Tämän metodin liputtajat puhuvat myös testituloksen säilymisen puolesta, jos vertaa moderneihin testeihin, joista tulos on luettavissa luotettavasti vain hetken verran.
Voikukan lehdille tulee pissata aamulla ja odottaa tuloksia muutamista minuuteista tuntiin. Jos lehdissä ei näy mitään muutoksia, on tulos negatiivinen. Raskaudesta taas kertovat lehtien pintaan muodostuvat punaiset rakkulat. Ohjeen mukaan astia, johon lehdet ja virtsa laitetaan, kannattaa puhdistaa kunnolla virheellisen tuloksen välttämiseksi.
Sokeritesti
Jos joku on todistetusti raskaana ja kärsii tekemisen puutteesta, niin tämä sokeritesti, samoin kuin voikukkatesti, voivat olla hauskaa ajanvietettä.
Haittapuolena on se, että asiantuntijoiden mukaan sokeritestille ei ole tieteellistä pohjaa eikä siihen voi luottaa. Yllätys. Mutta ainakaan se ei ole kallista lystiä.
Ohjeen mukaan kuppiin laitetaan pari teelusikallista sokeria ja siihen aamuvirtsaa päälle. Jos seoksessa on raskaushormoneja, muodostuu sokerista klimppejä. Jos nainen ei ole raskaana, liukenee sokeri sulavasti nesteeseen. Kuulostaa vedenpitävältä menetelmältä.
Keskiaikaista arviointia
Verikokeesta voidaan nykyään nähdä lähes kaikki, mitä lääkärien tulee tietää. Satoja vuosia sitten tuo kaiken kertova ruumiinerite oli virtsa.
Eivätkä keskiaikaiset lääkärit liiemmin tehneet nesteelle mitään varsinaisia testejä, sillä silloin luotettiin aistinvaraiseen arviointiin. Lääkärit keräsivät virtsaa laseihin ja yksinkertaisesti katsoivat, haistoivat ja kyllä, myös maistoivat sitä määrittääkseen potilaan terveydentilan. Samalla lailla toimittiin myös mahdollisen raskauden arvioinnissa.
Joskus apuna käytettiin keittiön antimia:
Valkoviinietikka: Sekoita pari ruokalusikallista etikkaa ja virtsaa. Jos etikan väri muuttuu ja seos alkaa kuplimaan, olet raskaana.
Suola: Toiminee samoin kuin sokeritesti.
Ruokasooda (koska mihin ruokasooda ei olisi vastaus?): Sekoita kaksi ruokalusikallista soodaa ja virtsaa, ja jos seos kuplii, olet raskaana.
Viini: Sekoita desilitra punaviiniä ja virtsaa, ja jos viinin väri muuttuu, olet raskaana. (Toim. huom: eikö viinin väri muutu joka tapauksessa, kun siihen lisää jotain muuta?)
Ai niin, toiset käyttävät näitä konsteja edelleen.
Valkaisuainetta
Verrattuna muutamaan aiempaan kohtaan, jotka ovat vaarattomia, joskin huvittavia, niin kloriitilla tehtävä raskaustesti voi aiheuttaa harmia. Kloriitilla leikkiminen ja sen hengittely ei ole kenellekään hyväksi.
Silti sillä on uskollinen kannattajakunta ja Youtube on täynnä videoita menetelmän ”toimivuudesta”. Tarkoitus on sekoittaa muutama desilitra virtsaa (saa olla aika kova hätä) ja kaataa perään hieman valkaisuainetta. Jos seos alkaa oikein huolella kuplimaan, on tulos positiivinen. Pieni kuplinta taas viittaa negatiiviseen raskaustestiin.
Kloriittia ei saisi ikinä sekoittaa kodin muihin puhdistusaineisiin, erityisesti ammoniakkia sisältävien nesteiden kanssa seoksesta haihtuu kyynelkaasun tyyppisiä huuruja, jotka saattavat tehdä olon tukalaksi ja pahoinvoivaksi. Juuri tästä syystä lääkärit ovat erityisen huolissaan kloriittitestistä, sillä virtsassa on ammoniakkia.
Sipulia alapäähän
Antiikin Kreikassa uskottiin sipulin voimaan. Tämän metodin takana olevan logiikan voi jollain lailla ymmärtää, tulos tuskin kuitenkaan oli luotettava.
Raskautta epäilevän naisen tuli laittaa sipuli alapäähänsä ja nukkua rauhaisat yöunet tuon vihanneksen seurassa. Jos hengitys haisi aamulla sipulilta, ei nainen ollut raskaana. Jos henkäys oli sipuliton, oli raskaustesti positiivinen.
Menetelmän taustalla oli sellainen ajatus, että sipulista haihtuvat öljyt olivat niin voimakkaita, että ne kulkisivat yön tuntien aikana hengityselimistöön. Mutta jos nainen oli raskaana, toimi kohdussa oleva sikiö kirjaimellisena esteenä, ja hengitys oli aamulla niin raikas kuin se nyt koskaan voi olla.
Lukko- ja avaintesti
Les Évangiles des Quenouilles on 1400-luvulta peräisin oleva kirja, johon on kerättynä ranskalaisten naisten keskiaikaisia uskomuksia ja neuvoja. Sieltä löytyy ohje myös tuohon aikaan käytetystä raskaustestistä.
Menetelmä toimi niin, että naisen tuli laittaa metallinen lukko tai avain sankoon, ja virtsata astiaan niin että esine peittyy. Sitten piti odottaa useampia tunteja. Kirja ei anna tarkkaa aikaa.
Jos lukon tai avaimen reunat olivat liotuksen jälkeen huonossa kunnossa, ei nainen ollut raskaana. Priimakunnossa sangosta nostetut esineet taas olivat osoitus perheenlisäyksestä.
Samaisessa kirjassa muuten varoitetaan raskaana olevia naisia syömästä kalanpäitä, sillä lapselle aiheutuisi siitä suippo suu. Pehmeän juuston nauttimisesta seuraisi syntymättömälle pojalle liian pienet ja tytölle liian suuret sukuelimet. Varoitukset olivat tavallaan aiheellisia ja listeriasta siis tiedettiin, vaikka tauti ei epämuodostumia aiheutakaan.
Hiiret, rotat ja kanit
Raskaustestit olivat 1900-luvun alkuun saakka silkkaa arpapeliä, jos siis ei luottanut listan tähänastisiin menetelmiin.
Mutta vuosisadan vaihteen jälkeen hormonien tutkiminen otti harppauksen ja ruoka-aineiden ynnä muiden sijaan testikohteiksi joutuivat koe-eläimet.
Saksalaiset tutkijat Selmar Aschheim ja Bernhard Zondek havaitsivat, että raskaana olevien naisten virtsassa oli tiettyä hormonia, joka vaikutti olevan yhteydessä munasarjojen kasvuun. Asia selvisi, kun he ruiskuttivat virtsaa nuoriin, ei vielä sukukypsiin hiiriin, rottiin ja kaneihin, jolloin niiden munasarjoihin alkoi kehittymään helposti erotettavia pullistumia.
Vaikka testi olisi voitu tehdä eläimiä tappamatta, päätyivät ne kaikki tutkimuspöydille kuolleina. Tuloksia joutui virtsan injektoinnin jälkeen odottaa viisi päivää, mutta tulos oli luotettava. Ensimmäinen, laajasti käytetty ja tieteeseen perustuva raskaustesti oli syntynyt.
Sammakot
Hieman myöhemmin raskaustestien teossa siirryttiin vaiheeseen, jossa eläimet pysyivät hengissä. Testikohteeksi valikoitui afrikkalainen kynsisammakko, Xenopus laevis, joka on yksi tieteen malliorganismeista. Sitä on käytetty, ja käytetään edelleen, paljon esimerkiksi ihmisen eri sairauksien tutkimisessa.
Jo vuonna 1934 julkaistussa artikkelissa eteläafrikkalaiset tutkijat Hillel Shapiro ja Harry Zwarenstein totesivat, että raskaana olevan naisen virtsan ruiskuttaminen sammakon aivolisäkkeeseen sai eläimen kutemaan eli tuottamaan munia jo seuraavan vuorokauden aikana. Seuraavien vuosikymmenien aikana sammakoita kuljetettiin suuria määriä ympäri maailmaa suorittamaan nopeahko ja luotettava raskaustesti.
Vauhdikkaalla 60-luvulla päivänvalon näkivät ensimmäiset kotona tehtävät raskaustestit ja kaikkien elämä on sen jälkeen ollut paljon vaivattomampaa.
Kiitos kaikille hiirille, rotille, kaneille, sammakoille ja sipuleille, jotka jouduttiin uhraamaan matkalla kohti kaupasta ostettavaa tikkua!