Yhteiskunta
Kortinvetoa ja ruumiinryöstö: 10 erikoista reittiä ja tapaa, joilla henkilö on valittu poliittiseen virkaan – osa 2
Olemme demokratiassa tottuneet siihen, että valtaapitävät valitaan poliittisiin virkoihin äänestämällä. Joskus politiikkaan pääse kuitenkin mukaan hieman erikoisemmilla tavoilla.
Vallankahvaan voi päästä vahingossa, arvonnan kautta, edeltäjän ruumiin ryöstämällä tai vaikkapa koko homman täysin lekkeriksi heittämällä. Jos viime viikolla seurattiin Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemiehen valinnasta syntynyttä farssia, niin on sitä draamaa ja yllättäviä käänteitä nähty ennemminkin.
Vaikka mieli tekisi aina sanoa, että jokainen kunnollisilla vaaleilla virkaansa valittu on paikkansa ansainnut, niin tämän listan erikoiset vaalitulokset ja äänestyskiemurat kertovat aivan toista tarinaa.
Lista on jaettu kahteen osaan, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäisen osan voit lukea tästä: Arvontoja ja täyttä vitsiä – 10 erikoista reittiä ja tapaa, joilla henkilö on päässyt poliittiseen virkaan.
Islannin ihme
”Lupaamme lopettaa korruption. Saavutamme tämän osallistumalla siihen avoimesti”. Tällaisella vaalilupauksella islantilainen Jón Gnarr lähti pyrkimään Reykjavikin kaupunginvaltuustoon. Gnarr perusti uuden puolueen nimeltään Besti flokkurinn eli Paras puolue, mutta politiikasta hänellä ei ollut mitään kokemusta. Hän oli (ja on) viimeisen päälle viihdyttäjä. Kotimaassaan huippusuositun koomikon televisiosarjoja on aikoinaan näytetty myös Suomessa.
Gnarr oli uransa huipulla vuonna 2008, jolloin myös koko tuliperäisen saaren kansa oli hurmoksessa. Rahaa riitti, valuutalla oli ruvettu keinottelemaan ja pankit rohkaisivat ihmisiä ottamaan isoja asuntolainoja. Sitten kupla puhkesi Yhdysvalloissa, mistä seurasi kansainvälinen finanssikriisi. Islannin talous romahti.
Työttömyys kasvoi räjähdysmäisesti ja kruunun arvo romahti, mutta toisaalta ruoan hinta tuplaantui. Mielenosoitukset jatkuivat kuukausia ja lopulta hallitus kaatui.
Kaikella mahdollisella – arkaluontoisellakin – vitsailleen Gnarrin huumori loppui. Niinpä hän ilmoitti lokakuussa 2009 pyrkivänsä pääkaupunki Reykjavikin pormestariksi.
Kampanja oli ehtaa Gnarria: ”Minunkin on korkea aika saada oma autonkuljettaja ja saada korkeaa palkkaa vähäisellä työnteolla”. Kun Gnarrilta kysyttiin, että miksi hän olisi hyvä pormestari, oli vastaus valmiina: ”Koska olen työskennellyt mielisairaalassa”. Vaalipaneeleissa hän ilmoitti muiden ehdokkaiden juttujen olevan tylsiä. Gnarr myös vannoi, että ei koskaan tulisi tekemään minkäänlaista yhteistyötä sellaisten henkilöiden kanssa, jotka eivät ole katsoneet The Wire -sarjaa.
Vaalikampanja oli kuin yksi suuri esitys, mutta se toimi. Gnarrin ympärille kasvoi kansanliike, mikä järkytti ”perinteisiä” poliitikkoja. Vaalipäivänä Paras puolue sai 34,7 prosenttia kaikista äänistä ja voitti istuvan pormestarin Itsenäisyyspuolueen. Tämä tarkoitti sitä, että täysin uuden puolueen tyhjästä repäissyt Gnarr oli yhtäkkiä pormestari. Varsin pidetty pormestari ei kuitenkaan neljän vuoden jälkeen pyrkinyt jatkokaudelle; viesti oli kuitenkin mennyt perille.
Kortit kertovat
Arizonan osavaltion pääkaupunki Phoenix on Yhdysvaltain viidenneksi suurin kaupunki ja sen metropolialueella asuu viitisen miljoonaa ihmistä. Tuohon alueeseen kuuluu mukaan myös viidentuhannen asukkaan Cave Creek, joka on kuitenkin aivan toisesta maailmasta kuin vain 50 kilometrin päässä sijaitsevan miljoonakaupungin keskusta.
Vanhoista perinteistä halutaan pitää kiinni ja lukuisine hevosreitteineen Cave Creek on kuin hyppy Villiin länteen. On siis varsin sopivaa, että kaupungissa, jonka pääkatua reunustavat saluunat, ratkotaan pattitilanne korteilla. Onneksi ei sentään kaksintaistelussa lännen nopeinta selvittäen.
Vuonna 2009 Cave Creekin seitsenhenkiseen kaupunginvaltuustoon ehdolla olleet Adam Trenk ja Thomas McGuire olivat saaneet kumpikin 660 ääntä. Arizonan osavaltion lain mukaan tasatilanteessa voittaja ratkotaan arpomalla ja ehdokkaat saivat itse valita mieleisen menetelmän. He päätyivät yksinkertaiseen korttipeliin.
Niin yksinkertaiseen, että kaupungin tuomari sekoitti korttipakan kuusi kertaa ja sitten farkkuihin ja isoihin länkkärityyppisiin vyönsolkiin sonnustautuneet ehdokkaat saivat vetää pakasta valitsemansa kortin. Kaksi kautta valtuustossa istunut McGuire veti pakasta herttakuutosen ja ensikertalainen Trenk nappasi herttakuninkaan. Suuremman kortin vetänyt Trenk siis voitti paikan valtuustossa.
Keinolla millä hyvänsä
Tässä listan kohdassa mennään rutkasti ajassa taaksepäin vuoteen 1002, jolloin Baijerin herttua Henrik ryhtyi sellaisiin toimenpiteisiin kuninkaaksi päästäkseen, että ei paremmasta väliä. Hän nimittäin aloitti kampanjointinsa varastamalla menehtyneen keisarin ruumiin ja pitämällä sitä ja sen kuljetuksesta vastannutta arkkipiispaa panttivankina.
Vuoteen 1002 asti Saksan kuningas, Italian kuningas ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari oli Otto III, joka menehtyi sotaretkellä Roomassa ollessaan vain 21-vuotias.
Eurooppalaisissa kuningashuoneissa oli varhaiskeskiajalla varsin yleistä, että valta ei siirtynyt automaattisesti hallitsijan perilliselle, vaan kuningas valittiin vaaleilla. Äänestämään pääsivät tietenkin vain mahtavimpien sukujen edustajat, joiden joukosta se kuningaskin usein löytyi. Vaaleja tarvittiin keisari Otto III:n kuoleman jälkeen, sillä tämä oli naimaton ja lapseton. Ehdokkaita löytyi useita ja näiden joukossa Baijerin herttua Henrik, Otto III:n pikkuserkku.
Kun keisarin ruumista oltiin kuljettamassa haudattavaksi Aacheniin, täytyi saattueen kulkea Baijerin herttuakunnan läpi. Henrik oli Alppien juurella odottelemassa. Hän kidnappasi sekä ruumiin että sitä varjelleen Kölnin arkkipiispa Heribertin ja vaati kruunua itselleen.
Henrik tiesi, että tullakseen kruunatuksi kuninkaaksi ja keisariksi, hänellä oli oltava Heribert puolellaan ja keisarikunnan kruununkalleudet hallussaan. Tärkeimpänä kalleuksista oli Longinuksen keihäs, joka legendan mukaan oli se keihäs, jolla lävistettiin ristillä riippuvan Jeesuksen kylki. Se armeija, jolla pyhä keihäs on hallussaan, on voittamaton.
Arkkipiispa Heribertillä oli kuitenkin ollut jokin etiäinen, joten hän oli lähettänyt keihään ja muut kalleudet jo edeltä kohti Saksaa.
Kidnappaus ja ruumiinryöstö eivät siis onnistuneet, koska Heribert oli vastahakoinen ja pyhä keihäs teillä tietymättömillä. Panttivangit oli pakko vapauttaa jatkamaan hautajaissaattueen kulkua.
Tästä kuitenkin sai alkunsa herttua Henrikin kampanja, joka lahjonnalla, kiristyksellä ja vaalitulosten manipuloinnilla päätyi kuin päätyikin lopulta kruunajaisiin. Kiistanalaisin keinoin kuninkaaksi ja keisariksi noussut Henrik julistettiin kuolemansa jälkeen vielä pyhimykseksi.
Kolmella arvonnalla valtuustoon
Vuonna 2014 Floridan Neptune Beachilla oltiin pulman edessä, sillä kaksi kaupunginvaltuustoon pyrkinyttä ehdokasta oli saanut kumpikin 1448 ääntä. Vaalijohtaja Jerry Hollandilla oli tiukka paikka, sillä hänen piti päättää, miten edetään. Osavaltion laki määrää, että tasatilanteessa voittaja ratkaistaan arpomalla, mutta varsinaista metodia laki ei osoita.
Holland keksi mitä eeppisimmän ratkaisun: valtuuston viimeinen jäsen valitaan onnenpelillä, jossa on kolme kierrosta. Tasatilanteessa olleet Rory Diamond ja Richard Arthur näyttivät menetelmälle vihreää valoa.
Ensimmäisellä kierroksella miesten nimet laitettiin hattuun, josta vedettiin esiin Diamondin nimi. Tästä Diamond sai edun seuraavalle kierrokselle, jolla hän sai valita kolikonheitossa kruunan tai klaavan.
Diamond voitti myös tämän pelin, joten siksi hän sai viimeisellä ja ratkaisevalla kierroksella päättää, kumpiko heistä nostaa ensimmäisenä numeroidun pallon pussista. Diamond antoi aloitusvuoron vastustajalleen ja Arthur nosti pussista numeron 12. Diamond itse valitsi numeron neljä ja täten hävisi.
Richard Arthur pääsi kaupunginvaltuustoon ja kaksi peliä täysin turhaan voittanut Diamond jäi rannalle.
Olutta, lumimyrsky ja jotenkin vuohesta tuli pormestari
Listan viimeisessä kohdassa ei ole kyse henkilöstä, vaan vuohesta, josta tuli yhdysvaltalaisen kaupungin pormestari. Yllättävän monessa paikassa eläimet ovat nousseet mukaan paikallispolitiikkaan ja nimenomaan pormestarin pallille, mutta usein nämä silmäätekevät ovat koiria tai kissoja.
Reippaan 50 asukkaan teksasilaisessa Lajitasin pikkukaupungissa pormestarin virassa on jo vuosikymmenien ajan toiminut vuohi. Tämänhetkinen päällikkö on nimeltään Clay Henry IV ja sen hyvinvoinnista huolehtii kauppias Ted Rose. Rosen mukaan Clay Henryllä on vaaleissa aina haastajia, kuten hämähäkki Tera-antula tai chihuahua Chuy, mutta niillä ei ole mitään mahdollisuutta istuvaa pormestaria vastaa.
Clay Henry IV on nimensä mukaisesti neljäs vuohipormestari ja perinteen aloitti 1980-luvulla se aito ja alkuperäinen Clay Henry – legenda jo eläessään.
Pormestari Clay Henryn tarina alkoi erään ankaran lumimyrskyn aikana. Pienikokoinen Lajitas oli tuolloin ilman pormestaria, mutta jonkinlaisessa johtoasemassa toiminut Walter Mischer oli kutsunut houstonilaisia ystäviään ja poliitikkoja museon hyväntekeväisyystapahtumaan.
Lajitasiin iski kuitenkin odottamaton lumimyrsky ja vieraat joutuivat jäämään yöksi. Miehet nautiskelivat oluen jos toisenkin paikallisessa kuppilassa ja hyvässä humalassa ollut Mischer päätti, että Lajitas ansaitsee pormestarin. Hänen ystävänsä Tommy Steele ”tuli valituksi”.
Valinta ärsytti Lajitasin asukkaita, sillä miksi joku tuntematon voisi olla heidän kaupunkinsa pormestari. Billy Ivey heitti ilmoille, että jos joku Houstonissa asuva voisi olla pormestari, niin saman voi tehdä hänen vuohensa.
Niinpä Ivey asetti Clay Henryn ehdolle. Vuohi kampanjoi iskulauseella: ”Sinun vain pitää välittää hitosti”. Houstonilainen vastaehdokas lupasi hankkia kaupunkiin lumiauran. Tommy Steele voitti vaalit.
Mutta aina on seuraavat vaalit. Pormestari Steele sai jälleen vastaansa Clay Henryn, mutta tällä kertaa ehdolla olivat myös puinen patsas ja Buster-koira. Clay Henry valittiin pormestariksi valtaisalla äänivyöryllä. Eikä vuohille ole noiden vaalien jälkeen löytynyt pysäyttäjää.
Clay Henryt ovat kuitenkin nautiskelleet vallankahvassa olemisesta liiankin kanssa, sillä kaikki ne ovat olleet kovin persoja oluelle. Näin on myös nykyisen pormestarin Clay Henry IV:nnen laita. Sen edeltäjä Clay Henry III käväisi vuonna 2008 jopa vieroituksessa.
Ensimmäinen Clay Henry (yllä olevassa kuvassa täytettynä) eli pitkän ja onnellisen elämän ja se tunnettiin melkoisena naistenmiehenä – jopa pukkina. Tämä koitui kuitenkin sen kohtaloksi, sillä Clay Henry menehtyi 23-vuotiaana ottaessaan yhteen kilpailijan kanssa.