Yhteiskunta
10 itsemurhaviestiä tunnetuilta henkilöiltä
Usein sitä ajatellaan, että elämässä mainetta ja mammonaa saavuttaneet ihmiset ovat onnellisia. Nämä 10 itsemurhaviestiä kertovat kuitenkin aivan jostain muusta.
Mukana listalla on tunnettuja henkilöitä, jotka syystä tai toisesta päättivät lähteä tästä maailmasta oman käden kautta. Joskus itsemurhaviesti on antanut selityksen tapahtumaan, mutta toisinaan jäljelle jää vain suuri mysteeri.
Ja vielä varoituksena: Listalla puhutaan itsemurhista, joten jos koet aiheen itsellesi liian raskaaksi, niin jätä tämä lista väliin.
Jos sinulla tai läheiselläsi on itsetuhoisia ajatuksia, niin MIELI ry:n Kriisipuhelin päivystää numerossa 09 2525 0111 suomen kielellä 24/7. Kriisipuhelimeen voit soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti. Soittajan oma puhelinoperaattori veloittaa puhelusta soittajan liittymäsopimuksen mukaisen hinnan (pvm/mpm). MIELI ry ei peri maksua.
Kriisipuhelimen lisäksi kriisiapua saa MIELI ry:ssä verkkokriisikeskus TUKINETISSÄ ja nuorille suunnatussa SEKASIN-CHATISSA, kriisikeskusverkostossa ja itsemurhien ehkäisykeskuksessa.
Robin Williams
Kuva: Milosz Reterski | Public Domain (kuvaa rajattu)
Robin Williamsin kuolema järkytti maailmaa pahemman kerran vuonna 2014, kun se kaiken lisäksi tapahtui oman käden kautta. Williams oli äärimmäisen suosittu näyttelijä, joka tunnettiin muun muassa roolisuorituksistaan elokuvissa Hyvää huomenta, Vietnam, Will Hunting ja useista komediaelokuvista. 63-vuotiaana menehtynyt Williams tunnettiinkin ennen kaikkea äärimmäisen hauskana koomikkona, vaikka hän siis kykeni enemmän kuin hyvin myös vakavampiin rooleihin, kuten juuri Will Hunting -elokuvasta saatu parhaan miessivuosan Oscar-palkinto osoitti.
Williamsin päätökseen riistää oma henkensä johti hyvin pitkälti ruumiinavauksessa todettu Lewyn kappale -dementia, joka vaikuttaa sitä sairastavan ihmisen käytökseen, muistiin ja mielialaan; kyseessä on siis aivorappeumaa aiheuttava sairaus. Lisäksi hänellä oltiin todettu myös Parkinsonin tauti, josta hän kärsi viimeisinä aikoinaan. Williams kärsikin ennen kuolemaansa masennuksesta, paniikkikohtauksista, pelkotiloista ja unettomuudesta, mitkä olivat seurausta muun muassa siitä, ettei hän muistanut enää repliikkejään ja ylipäätään tavallinen elämä oli käynyt hankalaksi.
Vyöllä naulakkoon hirttäytynyt Williams jätti jälkeensä itsemurhaviestin, tai paremminkin sanottuna kolme lyhyttä lausetta useammalle muistilapulle, mitkä kuuluivat seuraavasti:
”En enää kestä tätä. On aika lähteä. Tämä oli tässä.”
George Sanders
Kuva: Wikimedia Commons | Public domain (kuvaa rajattu)
George Sanders oli vuonna 1906 Venäjän keisarikunnassa syntynyt ja lopulta Espanjassa kuollut brittiläinen näyttelijä. Hänen korkein saamansa tunnustus upeasta urasta oli vuonna 1950 voitettu Oscar-palkinto ”All about Eve” -elokuvasta.
65-vuotiaana itseltään hengen riistänyt Sanders, joka oli naimisissa neljä kertaa, ei ollut välttämättä kaikkien mielestä se miellyttävin persoona. Hän totesi tämän ääneen myös itse kertomalla seuraavaa: ”En ole miellyttävä henkilö. Olen herkästi erimielisyyksiin ajautuva inhottava persoona ja pidän siitä, että minua vihataan.” Sanders kävi ennen kuolemaansa peräti seitsemän psykiatrin juttusilla, mutta siitäkään ei ollut apua. Häntä piinasi kaikkein eniten se, että hän uskoi vakaasti menettäneensä merkittäviä rooleja – tiettävästi sen takia, millainen hän ihmisenä oli.
Sanders päätti elämänsä vuonna 1972 juomalla viisi pullollista sedatiivista Nembutal-lääkettä, jota käytetään muun muassa anestesian eli nukutuksen esilääkkeenä sekä myös unilääkkeenä. Jälkeensä hän jätti seuraavan itsemurhaviestin, joka sekin oli jotenkin hänen tylylle tyylilleen uskollinen:
”Rakas maailma, jätän sinut taakseni, koska olen tylsistynyt. Minusta tuntuu, että olen elänyt riittävän pitkään. Jätän sinut jatkamaan matkaa huoliesi kanssa tässä suloisessa likakaivossa. Onnea matkaan.”
Virginia Woolf
Vuonna 1882 synytynyt Virginia Woolf oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä kirjailijoista ja hän oli Euroopassa, James Joycen ohella, modernin kirjallisuuden uranuurtaja. Englantilainen Woolf kärsi mielenterveyden ongelmista koko ikänsä, mutta teki menestyksekkään uran ei ”vain” kirjailijana vaan myös toimittajana, kustantajana ja kirjallisuuskriitikkona.
Hänen on epäilty sairastaneen kaksisuuntaista mielialahäiriötä, jota ei vielä 1900-luvun alussa osattu diagnosoida saatikka hoitaa. Woolf haki masennukseensa apua, mutta useat traumaattiset sairaalajaksot eivät ainakaan helpottaneet. Toinen maailmansota sai Woolfin miettimään kuolemaa pakkomielteisesti ja lopulta hän päätyi – ainoana pakoreittinä ja läheisilleen parhaaksi katsomanaan ratkaisuna – päättämään oman elämänsä. Itsemurhaviestin hän jätti aviomiehelleen Leonard Woolfille.
”Rakkaimpani, olen varma, että olen jälleen menettämässä järkeni. En usko, että voimme käydä läpi taas samanlaista kamalaa ajanjaksoa. Ja tällä kertaa en toipuisi. Alan kuulla ääniä enkä voi keskittyä. Joten teen minkä parhaaksi näen. Olet antanut minulle suurimman mahdollisen onnen. Olet ollut joka tavalla kaikki, mitä kukaan voisi olla. En usko, että kaksi ihmistä olisi voinut olla onnellisempia, kunnes tämä hirvittävä sairaus iski. En pysty enää tappelemaan vastaan. Tiedän pilaavani elämäsi, sillä ilman minua sinä pystyisit työskentelemään. Ja tiedän, että niin tulet tekemään. Huomaatko, etten pysty kirjoittamaan edes tätä kunnolla. En pysty lukemaan. Haluan sanoa, että kaikki onnellisuus elämässäni on sinun ansiotasi. Olet ollut niin kärsivällinen ja uskomattoman hyvä. Haluan sanoa sen, jotta kaikki saavat tietää. Jos kukaan olisi voinut minua pelastaa, se olisi ollut sinä. Olen menettänyt kaiken muun, paitsi varmuuden sinun hyvyydestäsi. En voi tuhota elämääsi enää kauempaa. En usko, että kaksi ihmistä olisivat voineet olla onnellisempia, kuin me olimme. V.”
Tämän rakastavan ja tyylilleen uskollisesti jopa runollisen itsemurhaviestin kirjoittamisen jälkeen, maaliskuun 28. päivänä vuonna 1941, Woolf täytti taskunsa kivillä ja käveli kotinsa lähellä virranneeseen jokeen.
Sid Vicious
Kuva: Riksarkivet, Billedbladet NÅ/Arne S. Nielsen | No known copyright restrictions (kuvaa rajattu)
Jokainen punkrockin ystävä tiedostaa varmasti Sex Pistols -yhteen merkityksen kyseiselle musiikkityylille ja tietyllä tapaa myös tavalle elää. Kyseinen yhtye ei ollut välttämättä se maailman taitavin, ja yhtyeen basistina toiminut Sid Vicious oli kyseisen bändin jäsenistä ehkä se kaikkein lahjattomin. Tätä tietynlaista lahjattomuuden viittaa yhtye ja Vicious kantoivat kuitenkin ylpeydellä.
Vuonna 1957 syntynyt Vicious, joka oli oikealta nimeltään Simon John Ritchie ja tunnettiin kahdeksanvuotiaasta lähtien Beverley-sukunimellä, riisti vain 21 vuoden ikäisenä itseltään hengen. Persoonaltaan räjähdysherkkänä tunnettu Vicious, joka kävi uransa aikana muun muassa useiden toimittajien ja fanien päälle, seurusteli kuolemansa aikoihin Nancy Spungenin kanssa. Heillä molemmilla oli päihdeongelma ja he käyttivät muun muassa heroiinia.
Vuonna 1979 Vicious pidätettiin, kun hän oli löytänyt Spungenin kylpyhuoneesta puukotettuna ja kuolleena. Sex Pistols -basisti antoi useita toisistaan poikkeavia haastatteluja tuon murhaillan tapahtumista. Tutkintavankeudessa ollessaan hän yritti itsemurhaa useita kertoja, mutta hän menehtyi vasta takuita vastaan vapaaksi päästyään. Vicious oli riistänyt itseltään hengen ja hänen äitinsä löysi poikansa ruumiin sekä takintaskussa olleen itsemurhaviestin, joka kuului seuraavasti:
”Meillä oli kuolemaan liittyvä sopimus ja pidän nyt oman osuuteni tuosta sopimuksesta. Toivon teidän hautaavan minut beibini viereen ja pukemaan minut nahkatakkiin, farkkuihin ja moottoripyöräkenkiin. Hyvästi.”
Adolf Hitler
Lukittauduttuaan huhtikuun lopulla vuonna 1945 Berliinissä sijainneeseen Führerbunkkeriin tuoreen vaimonsa Eva Braunin kanssa, Adolf Hitler ymmärsi, että ei pääse lähestyvää puna-armeijaa pakoon. Hän korviinsa oli myös kulkeutunut tieto siitä, mitä italialaiselle ihmishirviöystävälleen Benito Mussolinille oli tapahtunut kiinnijäämisen jälkeen: Mussolini teloitettiin ja hänen ruumiinsa häväistiin Milanon kaduilla. Hitler ei halunnut jäädä vangiksi ja kokea samanlaista kohtaloa, joten näki itsemurhan ainoana ratkaisuna.
Virallista itsemurhaviestiä natsijohtaja ei kirjoittanut, mutta saneli viimeisen tahtonsa ja poliittisen testamenttinsa seuraajilleen ja kansalle luettavaksi.
Kirjeensä alussa Hitler kertoi avioliiton solmimisesta, vaikka ei Braunia nimeltä mainitsekaan. Kaiken omaisuutensa hän testamenttasi Saksan kansallissosialistiselle työväenpuolueelle ”ja jos sitä ei enää ole olemassa, niin Kolmannelle valtakunnalle”. Jos myös valtakunta tuhoutuisi, koki Hitler, ettei hänen päätöksellään enää siinä vaiheessa olisi väliä. Puolueen ylimmäksi johtajaksi ja kuolinpesänhoitajaksi Hitler nimitti yksityissihteerinsä ja ”uskollisimman puoluetoverinsa” Martin Bormannin.
Kirjeen lopussa Hitler kertoi syynsä itsemurhaan: ”Minä ja vaimoni – paetaksemme viraltapanon tai antautumisen häpeää – valitsemme kuoleman. Toivomme, että ruumiimme poltetaan välittömästi tässä paikassa, jossa olen suurimmaksi osaksi työskennellyt viimeisen 12 vuoden aikana, joina olen palvellut kansaani.”.
Monisivuisessa ja erillisessä poliittisessa testamentissa ei ole häivähdystäkään katumusta, vaan Hitler kannusti kansaansa jatkamaan vastarintaa ja määräsi ”ennen kaikkea kansakunnan johtajia ja heidän alaisuudessaan olevia toteuttamaan tunnontarkasti rotulakeja ja vastustamaan armotta kaikkien kansojen ikuista myrkyttäjää, kansainvälistä juutalaisuutta.”.
Huhtikuun 30. päivänä, alle vuorokauden kuluttua viimeisen tahdon ja testamentin kirjoittamisen jälkeen, Hitler otti syanidikapselin ja ampui itseään päähän.
Kate Spade
Yhdysvaltalainen muotisuunnittelija Kate Spade, joka oli tunnettu erityisesti käsilaukuistaan, menehtyi kesäkuun 5. päivänä vuonna 2018 kotonaan New Yorkissa. Kodinhoitaja löysi 55-vuotiaan Spaden aamupäivällä makuuhuoneensa ovenkahvaan punaisella huivilla hirttäytyneenä eikä mitään ollut enää tehtävissä – elvytysyrityksistä huolimatta.
Itsemurhaviesti vuoti jollakin ihmeellä medialle varsin pian Spaden löytymisen jälkeen ja suunnittelijan aviomies Andy Spade otti julkisesti kantaa viestin aikaiseen levitykseen: ”En ole itse nähnyt vielä mitään viestiä ja olen tyrmistynyt siitä, että joku on jakanut tyttärelleni osoitetun henkilökohtaisen kirjeen medialle”.
Lehtien mukaan viestissä luki: ”Bea – olen aina rakastanut sinua. Tämä ei ole sinun syysi. Kysy isältä!”.
Spade oli kamppaillut masennuksen ja ahdistuksen kanssa vuosia ja hakenut apua sekä terapiasta että lääkityksestä, mutta sisäiset demonit olivat lopulta liian vahvoja. Andy Spade kertoi The New York Times lehden julkaisemassa tiedotteessa, että pariskunta oli ollut lähes vuoden asumuserossa, mutta vietti paljon aikaa yhdessä eikä avioerosta oltu missään vaiheessa edes puhuttu: ”Asuimme muutaman korttelin päässä toisistamme ja lomailimme yhdessä. Olimme parhaita ystäviä keskenämme ja pyrimme olemaan parhaita mahdollisia vanhempia Bealla (13-vuotias Frances Beatrix).
Itsemurhan syytä ja tuolloin valtoimenaan vellovia huhuja aviomies ja yhtiökumppani kommentoi seuraavasti: ”Juttelimme edellisenä iltana ja Kate vaikutti iloiselta. Hän ei käyttänyt huumeita tai alkoholia. Minkäänlaisia bisnesongelmia ei ollut. Rakastimme tehdä töitä yhdessä. Itsemurhasta ei ollut mitään viitteitä tai ennakkomerkkejä ja tämä oli suuri järkytys. Hän ei selvästikään ollut oma itsensä.”.
John Thomas Doyle
San Franciscossa sijaitsee erittäin tunnettu silta, joka kulkee nimellä Golden Gate Bridge. Tuo silta tunnetaan erittäin näyttävänä, joskin siellä on nähty myös traagisia ihmiskohtaloita. Yksi näistä edellä mainittuun kategoriaan kuuluvista henkilöistä on asianajaja John Thomas Doyle, joka päätti riistää henkensä tuolla toukokuussa 1937 liikenteelle avatulla sillalla.
Doyle ei ollut vuonna 1964 varsinainen julkisuuden henkilö, mutta hänestä tuli sittemmin sellainen juuri tämän itsemurhansa myötä. Erityisesti hänet nosti lehtien otsikoihin ja nykyaikana internetin ihmeellisessä maailmassa esille hänen poikkeuksellisen lyhyt ja ytimekäs itsemurhaviestinsä:
”Tähän ei ole olemassa yhtikäs mitään muuta syytä paitsi se, että minulla on hammassärky.”
Tuo syy saattaa kuulostaa omituiselta monille, mutta itse asiassa siinä ei ole mitään kummallista. Hänen epäillään nimittäin kärsineen trigeminusneuralgiasta eli kolmoishermosärystä, joka aiheuttaa äärimmäisen voimakkaan kiputilan; kyse on kasvojen tuntohermotuksesta vastaavan aivohermon eli kolmoishermon kiputilasta. Kyseinen hermo toimii myös tuntohermona hampaille. Kipua voidaan helpottaa esimerkiksi epilepsialääkkeellä, mutta tuohon aikaan lääketiede ei ollut vielä kehittynyt riittävän pitkälle.
On siis paljon mahdollista, ettei Doyle kärsinyt varsinaisesti vain hammassärystä – se saattoi vain ilmentyä hammassäryn muodossa. Trigeminusneuralgia on tunnettu puhekielessä myös termillä ”itsemurhatauti”, sillä kipu on täysin sietämätön.
Kevin Carter
Eteläafrikkalainen kuvareportteri Kevin Carter (kuvassa oikealla) aloitti toimittajan ja valokuvaajan uransa urheiluosastolla, mutta sai vuonna 1984 pestin Johannesburg Star -lehdessä, jossa hänet määrättiin dokumentoimaan apartheidin kauhuja. Hieman reilu parikymppinen Carter tallensi filmille järkyttäviä kidutuksia ja teloituksia, jotka jäivät vuosiksi kummittelemaan nuoren kuvaajan mieleen.
Carter lähetettiin 1990-luvun alkupuolelle sisällissotien runtelemaan Sudaniin, jonka eteläosissa oli käynnissä ennennäkemättömän vakava nälänhätä. Siellä Carter otti yhden 1900-luvun tunnetuimmista valokuvista, jossa korppikotka vaanii nälän heikentämää poikaa (katso kuva tästä). Mies kertoi myöhemmin haastattelussa, että oli käynyt raastavaa sisäistä kamppailua asetellessaan kameraa 20 minuutin ajan, jotta saisi parhaan mahdollisen kuvakulman. Tilanne oli lohduton ja sydäntä särkevä.
Kun The New York Times julkaisi kuvan maaliskuun 26. päivänä vuonna 1993, sai se osittain myrskyisän vastaanoton. Ihmiset pitivät Carteria sydämettömänä ja valokuvaa raakalaismaisena. Omissa aamupalapöydissään tuhansien kilometrien päässä kauhistelleet ihmiset eivät kuitenkaan ymmärtäneet, että Carter oli aseistettujen sotilaiden ympäröimä, eikä hänellä ollut lupaa koskea tai ottaa mitään kontaktia nälänhädän uhreihin. Myöhemmin on kuitenkin selvinnyt, että kuvan poika pääsi YK:n ruoka-aputeltalle.
Valokuva voitti Pulitzer-palkinnon huhtikuussa 1994, mutta 33-vuotias Carter oli nähnyt tarpeeksi. Vain kolme kuukautta arvostetun palkinnon voittamisen jälkeen hän ajoi lapsuudestaan tutulle leikkikentälle Johannesburgissa ja teki itsemurhan häkämyrkytyksellä.
Carter jätti apukuskin penkille paljonpuhuvan itsemurhaviestin, josta on julkaistu vain pätkiä: ”Olen todella, todella pahoillani… Elämän tuottama kärsimys syrjäyttää ilon niin totaalisesti, että iloa ei enää ole olemassa… Olen masentunut… ilman puhelinta ja rahaa vuokranmaksuun… Mieltäni kalvavat liian yksityiskohtaiset muistot kaikista tappamisista, ruumiista, vihasta, tuskasta, teloittajista, nälkiintyneistä ja haavoittuneista lapsista, … onnellisina sormi liipasimella odottavista sekopäistä, jotka usein ovat poliiseja…”. Viestinsä hän päätti sanoihin: ”Liityn Kenin seuraan, jos olen niin onnekas.”.
”Ken” oli Carterin kollega Ken Oosterbroek, joka oli saman vuoden huhtikuussa saanut surmansa rauhanturvaajan luodista ollessaan dokumentoimassa Etelä-Afrikan kansallisen rauhanturvajoukon ja Afrikan kansalliskongressin eli ACN:n yhteenottoa ennen historiallisia vaaleja, joissa Nelson Mandela valittiin presidentiksi.
Charlotte Perkins Gilman
Charlotte Perkins Gilman oli vuonna 1860 syntynyt yhdysvaltalainen kirjailija, toimittaja, taiteilija ja filosofi. Hänet muistetaan feministinä, joka on valintojensa ja mielipiteidensä ansiosta toiminut roolimallina modernille feminismille. Gilmanin ajalleen epäsovinnaiset ajatukset välittyivät hänen kirjallisista tuotoksistaan ja hänen mielestään naisen ja miehen perinteiset sukupuoliroolit olisi pitänyt heittää romukoppaan. Toisaalta Gilmanilla oli varsin rasistisia ajatuksia ja hän teki ehdotelmia orjuuden uudistamisesta; ei siis lopettamisesta, vaan järjestelmän muokkaamisesta tehokkaammaksi. Joten sinänsä kyseessä ei ollut mitenkään loistava roolimalli.
Gilman oli kaikkien muiden rajoja rikkovien mielipiteidensä lisäksi koko elämänsä ajan vankka eutanasian kannattaja. Hänen mielestään niillä, jotka olivat kuolemansairaita tai olivat sairastuneet esimerkiksi parantumattomaan syöpään, pitäisi olla oikeus valita armokuolema.
Sellaista vaihtoehtoa ei kuitenkaan ollut olemassa, joten elokuussa 1935, sairastettuaan muutaman vuoden ajan pitkälle levinnyttä rintasyöpää, Gilman otti oikeuden omiin käsiinsä jättäen jälkeensä kantaaottavan itsemurhaviestin:
”Kun on tullut vakuuttuneeksi väistämättömästä ja lähestyvästä kuolemasta, on yksinkertainen ihmisoikeus saada valita nopea ja helppo kuolema hitaan ja kauhean sijaan. Minä valitsen kloroformin ennemmin kuin syövän.”.
Christine Chubbuck
Uutistoimittajana työskennelleen 30-vuotiaan Christine Chubbuckin osalta heinäkuun 15. päivä vuonna 1974 vaikutti kuin miltä tahansa muulta päivältä. Useita kertoja epäonnistuneesti itsemurhaa yrittänyt yhdysvaltalaisnainen saapui töihin, WXLT-TV:n tiloihin, täysin normaalisti. Poikkeuksellista oli kuitenkin se, miten hän aloitti uutislähetyksen. Hän nimittäin päätti nostaa esiin edellisenä päivänä tapahtuneen ammuskelun, vaikka hän ei normaalisti aloittanut lähetystä koskaan tällä tavoin – siis käymällä läpi jotain uutista.
Vielä tuossa vaiheessa kaikki vaikutti kuitenkin täysin normaalilta. Käytyään uutisen läpi hän kuitenkin kurotti taakseen, kaivoi esiin aseen ja riisti henkensä ampumalla itseään päähän suorassa TV-lähetyksessä, lukuisten amerikkalaisten seuratessa lähetystä.
Chubbuck, joka oli jo viikkoa aiemmin vitsaillut työkaverilleen henkensä riistämisestä suorassa lähetyksessä, sanoi ennen liipaisimen painamista seuraavaa (tätä voidaan siis pitää itsemurhaviestinä, joka ei vain tässä tapauksessa ollut kirjoitetussa muodossa):
”Pitääkseni kiinni Channel 40:n linjauksesta tuoda teille verta ja suolenpätkiä elävän ja värillisen kuvan muodossa, tulette kokemaan myös jotain muuta ensimmäistä kertaa – nimittäin itsemurhayrityksen.”.
Masennuksesta kärsinyt, ja muun muassa kaveripiirinsä kiusaamaksi neitsyytensä ja naimattomuutensa vuoksi joutunut, Chubbuck vietiin tapahtuneen myötä vielä sairaalaan, jossa hän oli kriittisessä tilassa, mutta menehtyi saamiinsa vammoihin 14 tuntia myöhemmin. TV-yhtiö päätti katkaista kuvan Chubbuckin ammuttua itseään ja näytti sen perään elokuvan.
*
Jos sinulla tai läheiselläsi on itsetuhoisia ajatuksia, niin MIELI ry:n Kriisipuhelin päivystää numerossa 09 2525 0111 suomen kielellä 24/7. Kriisipuhelimeen voit soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti.
Soittajan oma puhelinoperaattori veloittaa puhelusta soittajan liittymäsopimuksen mukaisen hinnan (pvm/mpm). MIELI ry ei peri maksua.
Kriisipuhelimen lisäksi kriisiapua saa MIELI ry:ssä verkkokriisikeskus TUKINETISSÄ ja nuorille suunnatussa SEKASIN-CHATISSA, kriisikeskusverkostossa ja itsemurhien ehkäisykeskuksessa.