Yhteiskunta

10 uskomatonta tarinaa anteeksiannosta – osa 1

Julkaistu

Anteeksianto on yksi vaikeimmista asioista, joita ihminen joutuu tekemään. Mutta samaan aikaan mikään ei ole yhtä vapauttavaa kuin itseä loukkanneelle anteeksi antaminen.

Katkeruus, kostonhalu ja viha kalvavat sisintä ja pilaavat elämän, ja usein ainoa keino päästä eteenpäin, on antaa anteeksi. Oli tilanne mikä tahansa. Listafriikki esittelee nyt kymmenen sydäntäsärkevää ja traagista tarinaa, joissa anteeksiantaminen voi tuntua mahdottomalta. Monelle se voisikin olla mahdotonta, mutta tämän listan vahvat ihmiset päättivät toisin. Jos he pystyvät siihen, niin ehkä jokaisen pitäisi tehdä pientä itsetutkiskelua ja miettiä, olisiko syytä luopua vanhoista kaunoista.

Usein anteeksi antaminen onkin tärkeämpää oman itsen kannalta kuin sen, jolle annetaan anteeksi.

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset sydäntäriipaisevat tosielämän tarinat anteeksiannosta ovat luvassa myöhemmin.

Kylmäverinen joukkomurhaaja sai anteeksi

Lokakuun 2. päivänä vuonna 2006 yhdysvaltalainen 32-vuotias Charles C. Roberts marssi kolmen tuliaseen, tainnutuspistoolin ja kahden veitsen kanssa amish-kouluun Nickle Minesin kylässä, Pennsylvanian osavaltiossa. Roberts ei itse ollut amish, mutta oli yhteisölle tuttu.

Koulussa oli henkilökunnan lisäksi 26 oppilasta. Roberts antoi poikaoppilaiden ja muutaman aikuisen opettajan lähteä ulos, mutta määräsi 10 tyttöoppilasta riviin liitutaulun eteen ja sitoi heidät jaloistaan toisiinsa. Sitten hän avasi teloitustyyliin tulen kohti 6–13-vuotiaita tyttöjä.

Advertisement

Viisi tyttöä kuoli ja loput saivat vakavia vammoja. Poliisin rynnäköityä kouluun sisälle he löysivät myös Robertsin kuolleena. Karmaisevan joukkosurman tehneen miehen pohjimmaista motiivia ei koskaan ole saatu selville. Juuri ennen tragediaa Robertsin vaimo oli löytänyt miehensä itsemurhaviestin ja soitti tälle hädissään. Roberts kertoi ”olevansa hakemassa kostoa jollekin, mitä oli tapahtunut 20 vuotta aiemmin”.

Menehtyneiden tyttöjen perheiden luulisi olleen vihaisia ja katkeria, mutta he antoivat Robertsille anteeksi tämän sanoinkuvaamattoman kamalan teon. Kyse ei ollut siitä, että he olisivat päässeet nopeasti yli tyttöjen murhasta; vaikka näin surevasta amish-yhteisöstä mediassa kirjoitettiin. Suru ja tuska oli tietenkin suuri, mutta se ei estänyt anteeksiantoa.

Vain päiviä sen jälkeen, kun perheet olivat haudanneet omat tyttärensä, he osallistuivat Robertsin muistotilaisuuteen tukien ja halaten tämän murtunutta leskeä ja kolmea lasta. Noin vuosi tragedian jälkeen julkisuuteen vuoti tieto siitä, että yhteisö oli tukenut Robertsin perhettä taloudellisesti.

Pystyisitkö antamaan anteeksi rattijuopolle, joka tappoi lapsesi?


Yllä olevalla videolla Jorma Soininen kertoo, kuinka hänen 11-vuotias tyttärensä kuoli rattijuopon yliajamana vuonna 2012.

Tarina on syytä kuulla miehen omin sanoin, mutta tässä pieni ote Soinisen koskettavista sanoista:

Advertisement

Anteeksiantaminen on minulle helppoa. Ymmärrän, että ei tässä ole kuin uhreja.”.

Pystyisitkö itse samaan?

Äidin sydän


Marraskuussa 2012 Miamissa, Floridassa, asuva Jordyn Howe otti isäpuolensa käsiaseen kouluun pelotellakseen ystävänsä kiusaajia. Koulubussissa ase kuitenkin laukesi ja Howe ampui vahingossa luokkatoverinsa, 13-vuotiaan Lourdes Guzman-DeJesusin.

Ammutun tytön äiti ei kuitenkaan pystynyt vihaamaan 15-vuotiasta Howea, vaan antoi tälle anteeksi ja pyysi kevyempää tuomiota vuoden 2014 oikeuskäsittelyssä, vaikka tuomari oli antamassa pitkän vankeusrangaistuksen. Ady Guzman-DeJesusin vetoomuksen jälkeen syyttäjä tarjosi Howelle sopimusta, jonka poika asianajajansa kanssa hyväksyi. Hänet passitettiin vain vuodeksi nuorisovankilaan.

Yli 20 vuoden ajan tuomarina toiminut Ellen Sue Venzer on sanonut nähneensä oikeussalissa käsittämättömiä tragedioita, mutta mikään ei ole liikuttanut häntä samalla tavalla kuin Howen tapaus: ”En olisi ikinä uskonut näkeväni uhrin äitiä halaamassa lapsensa tappajaa.”. Mutta siellä Guzman-DeJesus oli pojan tukena.

Advertisement

Ehdonalaiseen pääsyn jälkeen Howe ja Guzman-DeJesus ovat yhdessä kiertäneet ympäri Yhdysvaltoja kertomassa aseiden vaaroista. Kun naiselta on kysytty, miten anteeksianto oli mahdollista, on tämä kertonut uskovansa, että tytär olisi toivonut sitä. Hän myös tietää, että Howe ei ampunut Lourdesia tahallaan ja katuu tekoaan edelleen joka päivä. Kiertueilla Guzman-DeJesus suhtautuu jopa äidillisesti Hoween, jota tämän oma perhe hyljeksii.

Onko mitään pahempaa, kuin luoti selkärangassa?

Vuosi 1986 oli newyorkilaiselle nuorelle poliisille, Steven McDonaldille, onnen aikaa. Hän oli hiljattain mennyt naimisiin vaimonsa Pattyn kanssa ja pariskunta odotti ensimmäistä lastaan.

Kaikki kuitenkin muuttui, kun McDonald partioi Central Park -puistossa ja jututti kolmea teinipoikaa, joita epäiltiin polkupyörien varastamisesta. Yksi teineistä, 15-vuotias Shavod Jones, veti yllättäen esiin aseen ja ampui McDonaldia kolmesti. Lääkärit saivat pelastettua miehen hengen, mutta hän halvaantui kaulasta alaspäin ja eli loppuelämänsä hengityskoneeseen kytkettynä. Hän menehtyi vuonna 2017.

McDonaldilla oli kaikki syyt katkeroitua, mutta hän valitsi toisen tien. Puoli vuotta ampumisen jälkeen syntyneen poikansa kastetilaisuudessa Patty-vaimo luki miehensä puolesta Shavod Jonesille tarkoitetun viestin: ”Annan hänelle anteeksi ja toivon hänen löytävän rauhan ja tarkoituksen elämäänsä.”.

Jones tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen murhan yrityksestä. Vuonna 1988 McDonald lähetti ampujalleen postimerkkejä ja kirjoitustarvikkeita vankilaan ja toivoi heidän saavuttavan keskusteluyhteyden. Kaksikko ryhtyikin kirjeenvaihtoon, ja he suunnittelivat aloittavansa yhdessä kampanjan, jonka tarkoituksena oli edistää anteeksiannon ja väkivallattomuuden sanomaa. McDonald myös tapasi Jonesin perheenjäseniä.

Yhteisistä suunnitelmista ei kuitenkaan valitettavasti tullut mitään, sillä Jones kuoli moottoripyöräonnettomuudessa vuonna 1995 – vain muutama päivä ehdonalaiseen pääsyn jälkeen. McDonald piti kuitenkin kiinni lupauksestaan ja pyhitti elämänsä rauhan ja anteeksiannon puolesta puhumiseen matkaten ympäri maata.

Advertisement

Annoin anteeksi ampujalle, koska uskon, että on olemassa vain yksi pahempi asia, kuin luoti selkärangassa. Ja se on koston hautominen sydämessä.”.

Viime hetken anteeksianto ja armahdus

Iranissa on normaali käytäntö, että murhan uhrin perhe on paikalla murhaajan teloituksessa. Karmivan menetyksen kokeneella perheellä on mahdollisuus armahtaa murhaaja juuri ennen kuolemantuomion toimeenpanoa.

Toukokuussa vuonna 2014 Samereh Alinejad oli vihdoin saamassa koston, jota oli odottanut seitsemän pitkää vuotta: hän oli todistamassa Balal Gheisarin teloitusta. Gheisari oli tappanut Samerehin 18-vuotiaan Abdollah-pojan katutappelussa.

Köysi oli jo laitettu Gheisarin kaulan ympärille, kun Samereh astui esiin. Samerehin aviomies oli lasten virallinen huoltaja ja siten hänellä oli päätäntävalta teloitettavan kohtalosta. Hän kuitenkin oli päättänyt antaa päätöksen vaimonsa tehtäväksi, sillä tämän tarve kostamiselle oli niin voimakas.

Samereh astui Balalin luo hirttolavalle, mutta sen sijaan, että olisi potkaissut tuolin tämän alta, läimäytti sureva äiti poikansa tappajaa avokämmenellä kasvoille. Sen jälkeen Samereh pyysi aviomiestään poistamaan hirttosilmukan Balalin kaulan ympäriltä. Samereh, joka on noussut odottamattoman anteeksiantonsa vuoksi sankarin asemaan, kertoi medialle, että päätös syntyi silmänräpäyksessä hirttolavan edessä. Sitä ennen kosto oli ollut hänen ainoa ajatuksensa. Anteeksianto auttoi Samerehia lopulta löytämään rauhan.

Balal Gheisarin kuolemantuomio peruttiin ja hänet palautettiin istumaan loput 12 vuoden vankeustuomiosta.

Advertisement

Lue myös:

Suosituimmat

Exit mobile version