Yhteiskunta
Köydenvetoa, esteuintia ja moottoriveneilyä – näitä poistettuja olympialajeja ei enää nähdä!
Uudet olympialajit ovat herättäneet paljon keskustelua jo vuosien ajan ennen Tokion kesäolympialaisia. Mutta ennen vanhaan sitä vasta erikoisia urheilulajeja onkin ollut!
Laine- ja rullalautailu ovat herättäneet närää joissakin urheilun ystävissä: kuuluvatko nuo lajit todella olympialaisiin? Kaikillahan saa toki olla oma mielipiteensä, mutta aina sitä ei tarvi tuoda julki! Maailma muuttuu ja on välttämätöntä, että olympialaiset muuttuvat siinä samalla, jos kisat haluavat pysyä suosittuna ja seurattuna urheilutapahtumana.
Eikä se ole mikään uusi ja ennennäkemätön asia, että olympialajit vaihtuvat – uusia on tullut ja vanhoja on poistettu useaan otteeseen modernien olympialaisten 125-vuotisen historian aikana.
Listafriikki kaivoi arkistojen kätköistä kymmenen olympialaisten ohjelmistosta poistettua lajia, joista joidenkin – ei todellakaan kaikkien – toivoisi tekevän paluun. Vai mitä olet mieltä?
Köydenveto
On hyvä, että jotkut olympialajit ovat jääneet vain muistoiksi historian kirjoihin, mutta sitten on sellaisia lajeja kuten köydenveto! Köydenveto oli osa yleisurheilua viisissä olympialaisissa vuosien 1900 ja 1920 välillä. Mihin voi ottaa yhteyttä, että köydenveto saadaan palautettua olympialaisiin?
Voiton vei joukkue, joka oli saanut vedettyä vastustajaansa 1,8 metriä eteenpäin tai vaihtoehtoisesti viiden minuutin aikaraja oli täyttynyt; silloin tarkastettiin, kumpi oli saanut vastustajan liikkumaan kauemmas. Maat saivat lähettää kisoihin useamman joukkueen ja köydenvedossa nähtiin poikkeuksellisesti myös sekajoukkueita, joissa jäseniä oli muutamasta eri maasta.
Kohuilta ei köydenvedossakaan vältytty ja kaikkein kiistanalaisin kamppailu käytiin Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen välillä Lontoossa vuonna 1908. Isäntämaan joukkue vei kullan siitäkin huolimatta, että amerikkalaiset jättivät virallisen protestin voittajajoukkueen laittomista jalkineista. Poliiseista koottu brittijoukkue oli vastustajan vastalauseen ja sen aikaisten asiakirjojenkin mukaan kilpaillut suurissa ja sen verran painavissa kengissä, että pelkästään niiden nostaminen maasta vaati paljon voimia. Protestointi ei muuttanut lopputulosta.
Köysikiipeily
Ensimmäiset nykyaikaiset olympiakisat järjestettiin Ateenassa vuoden 1896 huhtikuussa. Noissa olympialaisissa kisattiin yhdeksässä eri kilpailumudossa, joista yksi oli voimistelu. Voimisteluun kuului tuolloin köysikiipeily, joka ei harmittavasti enää ole mukana olympialaisten ohjelmassa.
Köysikiipeilyssä (kuva Ateenan kisoista) urheilijoiden tuli hilata itsensä ylös 14 metriä pitkää köyttä ja suoritusta arvioitiin sekä nopeuden että tyylin perusteella. Tyyli oli ilmeisesti muuten vapaa, mutta jaloilla köyteen ei saanut tarttua. Olisi hauska tietää, että minkälainen tyyli oli tuomareiden mieleen – ehkä sulava ja rimpuilematon liukuminen kohti paalun huippua? Myöhemmissä olympialaisissa tulokseen vaikutti ainoastaan aika. Viimeisen kerran köysikiipely oli osa olympialaisia Los Angelesissa vuonna 1932.
Ateenan ensimmäisissä kesäolympialaisissa isäntämaa nappasi köysikiipeilyssä kaksoisvoiton ja ykköspaikalle kipusi Nikolaos Andriakopoulos.
Esteuinti
Australian Fred Lane nappasi kullan vain muutaman sekunnin erolla, kun Pariisissa kilpailtiin esteuinnin olympiamitaleista vuonna 1900. Lane ja hänen kilpakumppaninsa kisasivat 200 metriä pitkällä, Seine-jokeen rakennetulla radalla, johon kuului kolme erilaista estettä. Ensimmäiseksi uimareiden tuli kiivetä paalun yli ja sen jälkeen kammeta itsensä venerivistön yli. Viimeisessä esteessä uimareiden piti sukeltaa venerivistön alta.
Esteuinti oli osa olympialaisten uintikilpailuja, ja aivan kuten nykyäänkin, niin Pariisin olympialaisissakin uimarit osallistuivat moneen eri kilpailumuotoon. Kultamitalisti Lane otti voiton myös 200 metrin vapaauinnissa. Mitenköhän esteuinti onnistuisi Tokiossa kyseisellä matkalla voiton napanneelta isobritannialaiselta Tom Deanilta?
Voisiko esteuinninkin tuoda takaisin?
Pituussukellus
Kun esteuinnin olympiamitaleita ratkottiin Seinessä vuonna 1900, käytiin joessa kilpailua myös pituussukelluksessa. Silloin kyseessä oli näytöslaji, mutta ilmeisesti se todettiin sopivaksi lajiksi myös aivan virallisestikin, sillä vuonna 1904 pituussukellus oli osa St. Louisin olympialaisia.
Pituussukellus oli osa uimahyppyjä, jotka tulivat ensimmäistä kertaa juuri St. Louisissa mukaan olympiaohjelmaan. Siinä kilpailija sukelsi paikaltaan tekojärveen ja pyrki liukumaan veden alla niin pitkälle kuin mahdollista yhden minuutin aikana tai siihen asti kunnes pää nousi pintaan. Pisimmälle päässyt luonnollisesti voitti. Hyppääjän oli pysyttävä vedessä liikkumattomana eli potkiminen tai käsillä kauhominen oli kiellettyä.
William Dickey otti kultaa liukuen 19,05 metriä. Pituussukellus jäi valitettavasti vain yksien kisojen ihmeeksi johtuen ehkä siitä, että osallistujia oli vain viisi ja hekin kaikki edustivat isäntämaa Yhdysvaltoja.
Kyyhkysammunta
Onneksi nykyään ammutaan savikiekkoja! Mutta Pariisissa – kummallisten olympialajien kehdossa – ammuttiin eläviä kyyhkysiä. Ja niitähän lahdattiin paljon, sillä kilpailussa oli ideana ampua mahdollisimman monta kyyhkyä ja pudottaa ne aidatun kehän sisälle. Kilpailija karsiutui, jos hän ampui kaksi kertaa ohi.
Belgialainen Leon de Lunden (kuvassa keskellä muiden mitalistien kanssa) onnistui kilpailussa parhaiten ja vei olympiakultaa 21 ammutulla linnulla. Kisassa tapettiin yhteensä 300 kyyhkyä. Nuo vuoden 1900 kisat ovat ainoat olympialaiset, joissa eläimiä on tapettu, sillä jo seuraavissa kisoissa ammunnan kohteeksi valikoitui jotain muuta kuin elävää.
Kyyhkysammuntaa ei varmuudella tulla kertaluontoisen kokeilun jälkeen koskaan enää näkemään olympialaisissa, ja hyvä niin!
Yhden käden painonnosto
Ensimmäisissä moderneissa olympialaisissa vuonna 1896 kilpailtiin painonnostossa kahdessa lajissa: yhden ja kahden käden painonnostossa. Sen enempää selittelyä nuo olympialajit eivät varmaankaan kaipaa, sillä nimet kertovat kaiken oleellisen.
Ateenassa yhden käden painonnostossa kultaa otti neljän urheilijan joukosta brittiläinen Launceston Elliot (kuvassa), joka nosti 71 kiloa tempaustyylillä – hän oli ylivoimainen, sillä hopea irtosi tanskalaiselle Viggo Jensenille 57 kilolla. Listafriikille tämä laji kuulostaa lähinnä varmalta loukkaantumiselta.
Kultamitalisti Elliot oli jo aiemmin samoissa kisoissa ottanut hopeaa kahden käden painnonnostossa ja kilpaili, joskin huonommalla menestyksellä, myös 100 metrin juoksussa, painissa ja jo aiemmin mainitussa köysikiipeilyssä. Mitenköhän nykypäivän urheilijoilta sujuisi näiden lajien yhdistäminen?
Tandempyöräily
Tandempyöräily on poistunut olympialaisten ohjelmasta varsin hiljattain, sillä viimeisen kerran mitaleita jaettiin kahden hengen tiimeille Münchenissä vuonna 1972. Tässä ratapyöräilyn kilpailumuodossa kaksi joukkuetta polkee kerrallaan kahden kilometrin matkan pudotuspelien tyyppisesti. Vaikka velodromilla oli tandemajon aikana vain kaksi pyörää, ei törmäyksiltä tai kolhuilta vältytty; liekö se syynä tippumiseen pois olympiaohjelmasta!?
Tandemajo on yksi niistä lajeista, joita olisi hauska seurata olympialaisissa edelleen, sillä taktiset ratkaisut sekä kyky lukea kilpailutilannetta vaativat kuskeilta rutkasti taitoa – äkkinäisten reaktioiden piti tapahtua yhtäaikaa joukkuetoverin kanssa.
Yllä olevassa kuvassa Italia ja Saksa (Saksojen yhteinen joukkue) kamppailevat vuoden 1960 Rooman olympialaisten finaalissa. Voittajaksi selviytyi isäntämaan pari Sergio Bianchetto ja Giuseppe Beghetto.
Vaikka tandempyöräilyä ei enää olympialaisissa nähdäkään, voi tätä huippumielenkiintoista lajia seurata elokuun lopulla käynnistyvissä paralympialaisissa.
Ammunnan kaksintaistelu
Ammunan kaksintaistelussa kilpailtiin ensimmäisen kerran Ateenan vuoden 1906 välikisoissa, joita Kansainvälinen olympiakomitea ei tunnusta virallisiksi olympialaisiksi. Onneksi kaksintaisteluja käytiin myös Lontoossa vuonna 1908. Laji ei nimestään huolimatta tuottanut olympia-areenoille ruumiita, sillä villin lännen meininkiin viittaavassa ammuntalajissa tähdättiin vahanukkeihin, eikä suinkaan oikeisiin vastustajiin. Länkkäreiden hengessä ladattu pistooli vedettiin ja laukaistiin käskystä.
Koska kyseessä kuitenkin oli kaksintaistelu, oli nuket oli puettu tyylikkäisiin takkeihin ja napakymppi oli nuken rinnassa. Ennen Sydneyn vuoden 2000 olympialaisia tehdyssä, entisiin olympialajeihin liittyneessä kyselyssä jopa 32 prosenttia australialaisista vastaajista toivoi ammunnan kaksintaistelun palauttamista kisaohjelmaan. Arvoitukseksi jäi, että tiesivätkö kyselyyn vastaajat ammunnan kohteen olleen nukke vai houkutteliko ajatus oikean kaksintaistelun näkemisestä.
Moottoriveneily
Kun moottorit alkoivat 1900-luvun vaihteen molemmin puolin yleistyä, oli selvää, että tätä uutta ja ihmeellistä asiaa yritettiin saada osaksi olympialaisia. Moottoriveneilyssä kilpailtiin Lontoon olympialaisissa vuonna 1908 ja kaikki kolme lajin eri kilpailua järjestettiin Southamptonin edustalla. Meno ei kisoissa huimannut päätä ainakaan nykyajan standardeilla, sillä noin viiden kilometrin rataa kierrettiin viisi kertaa ympäri keskimäärin 30 kilometrin tuntivauhdilla.
Moottoriveneilyyn osallistui kilpailijoita vain Ranskasta ja isäntämaa Isosta-Britanniasta, ja hyvin pian kisojen jälkeen Kansainvälinen olympiakomitea päätti, että moottorit eivät kuulu olympialaisiin. Taisi olla hyvä ratkaisu, vai mitä lukijat ovat mieltä?
Moottoriveneily oli siitä erikoinen tapahtuma olympialaisissa, että kaikissa kolmessa kilpailussa jaettiin ainoastaan kultamitalit. Osallistujia oli toki enemmän, mutta myrskyisästä säästä, haaksirikoista ja moottoriongelmista johtuen kussakin kilpailussa maaliin pääsi vain yksi vene.
Kroketti
Nyt on erikoiset ja ohjelmistosta poistetut olympialajit tämän listan osalta viimeistä vaille valmiina. Vuoden 1900 kesäolympialaisissa – kyllä, jälleen Pariisissa – tehtiin olympiahistoriaa, kun myös naiset pääsivät osallistumaan kisoihin, mutta tietenkin rajoitetusti. Pariisin kisoissa nähtiin yhteensä 22 naista, jotka osallistuivat tennikseen, golfiin, purjehdukseen ja krokettiin.
Historiallisuudestaan huolimatta kroketti nähtiin vain noissa yksissä olympialaisissa, sillä suosio ei ollut järin suuri; sitä voisi jopa kutsua flopiksi. Kaikki osanottajat yhtä belgialaista lukuun ottamatta olivat ranskalaisia eikä yleisössäkään tarvinnut tapella istumapaikoista. Lipun katsomoon osti vain yksi englantilainen kroketin ystävä.
Neljän vuoden kuluttua St. Louisissa oteltiin vielä kroketin amerikkalaisessa versiossa, roquessa, mutta sittemmin kroketti on vakiinnuttanut asemansa vain leppoisana seurapelinä.
Lue myös:
- Torille! Kesäolympialaiset – mitkä ovat menestyneimmät maat väkilukuunsa nähden?
- Top 10 maailman oudoimmat urheilulajit
- 10 ikonista urheilupalkintoa ja mielenkiintoiset tarinat niiden takana
🤷♀️ Miltäs nämä historiaan jääneet olympialajit vaikuttivat? Kerro kommenttikentissä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme haluaisitko jonkun tämän listan lajeista takaisin ohjelmaan.