Yleistieto
Pistekirjoitus: 10 mielenkiintoista faktaa maailman käytetyimmästä kohokirjoitusjärjestelmästä
Tammikuun 4. päivänä vietettiin Maailman pistekirjoituspäivää. Sen kunniaksi Listafriikki kokosi mielenkiintoisia ja yllättäviä faktoja pistekirjoituksesta.
Pistekirjoitus on monelle ainoa väline luku- ja kirjoitustaitoon, ja sitä kehitetään jatkuvasti vastaamaan nykyajan tarpeita. Samalla lailla kuin näkevienkin kirjoitusta, myös pistekirjoitusta tuotetaan sekä paperille että sähköisesti.
Maailman pistekirjoituspäivää vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 2001, kun Maailman sokeiden liiton viides yleiskokous hyväksyi sen yksimielisesti. Päiväksi valikoitui pistekirjoituksen keksijän, Louis Braillen, syntymäpäivä 4. tammikuuta. Yhdysvalloissa juhlistetaan koko tammikuun ajan pistekirjoituksen lukutaitoa ja eri tahot edistävät tietoisuutta sen merkityksestä. Ei mikään huono idea!
Nyt siis tutustutaan muun muassa siihen, miten Braille kehitti pistekirjoituksen, tuon monelle tuntemattoman kirjoitusjärjestelmän.
Louis Braille
Vuonna 1809 syntynyt ranskalainen Louis Braille sokeutui ollessaan kolmivuotias, kun hän yritti isänsä työpajassa tehdä terävällä työkalulla nahkavuotaan reikää. Työkalu lipsahti Braillen käsistä ja osui häntä silmään. Sairaalassa silmä sidottiin, mutta huonon hygienian vuoksi haava tulehtui, tulehdus levisi toiseenkin silmään ja poika sokeutui kokonaan ollessaan viisivuotias.
Yhdeksänvuotiaana Braille pääsi erään aatelismiehen avustuksella opiskelemaan maailman ensimmäiseen näkövammaisille tarkoitettuun kouluun Pariisissa. Siellä hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan niillä välineillä, joita oli tarjolla. Kirjat oli kirjoitettu Haüy’n systeemillä, jossa kirjaimet oli painettu kohokursiivilla. Kirjaimet olivat latinalaisia aakkosia, joita seurattiin sormilla; mukana olivat sekä pienet että isot kirjaimet. Kirjoitus vei paljon tilaa eikä yhdelle kirjan sivulle mahtunut montakaan lausetta.
Braille ei kuitenkaan tyytynyt vain lukemiseen vaan halusi myös kirjoittaa. Hän löysi koulun kätköistä paksusta nahasta tehtyjä aakkosia, joita hän käytti avuksi musteella kirjoittaessaan – hitaassa ja työläässä tekniikassa Brailla kirjoitti nahkaisten aakkosten avulla piirtäen aina kunkin kirjaimen ääriviivat.
Pistekirjoituksen kehittäminen
Keisari Napoleonin joukoissa palvellut kapteeni Charles Barbier tuli eräänä päivänä kouluun vierailulle ja esitteli oppilaille Ranskan armeijan käyttämää niin sanotun yökirjoituksen. Siinä käytettiin eri kirjainten muodostamiseen pisteitä ja viivoja, joiden avulla sotilaat pystyivät rintamalla kommunikoiman ilman ääntä ja valoa. Merkit tehtiin paksulle paperille esimerkiksi veitsellä.
Vaikka sotilaat eivät olleet aikaa ja kärsivällisyyttä vaatineesta kommunikointitavasta innostuneet, heräsi Braillen mielessä lamppu – systeemissä oli vioistaan huolimatta potentiaalia. Hän esitti parannusehdotuksia kapteeni Barbierille ja kertoi ideastaan myös koulun opettajille, mutta ajatuksiin suhtauduttiin humpuukina.
Nuori Braille ei lannistunut vaan vietti seuraavat vuodet kehittäen systeemiä, jossa yökirjoituksen 12 pistettä väheni kuuteen pisteeseen, joilla voitiin kirjoittaa kaikki aakkoset ja numerot; mahdollisia yhdistelmiä oli 63 kappaletta. Kuusi pistettä ryhmittyvät yhden sormen alle mahtuvaksi suorakulmion muotoiseksi kohokuvioksi, josta vähennetään nystyjä kunkin merkin mukaisesti. Pistekirjoitusjärjestelmä oli valmis, kun Braille oli vain 15-vuotias.
Pistekirjoitus nousi suosioon
Braille nousi 19-vuotiaana koulun opettajaksi ja yritti saada kehittämänsä pistekirjoituksen yleiseen käyttöön. Hän demonstroi tekniikan toimivuuden koulun johtajalle, mutta vaikka hän oli arvostettu ja kunnioitettu opettaja, ei johtoportaassa innostuttu. Johtaja pelkäsi, että pistekirjoituksen taitaminen tekisi sokeista oppilaista ”liian itsenäisiä” eivätkä he enää tarvitsisi näkeviä opettajia.
Louis Braille ei ikinä päässyt todistamaan kehittämänsä kirjoitusjärjestelmän maailmanvalloitusta; hän menehtyi todennäköisesti tuberkuloosiin tammikuun 6. päivänä vuonna 1852, juuri 43 vuotta täytettyään. Vain kaksi vuotta myöhemmin pistekirjoitus otettiin mukaan Pariisin sokeainkoulun opetusohjelmaan, oppilaiden periksiantamattomuuden vuoksi; he olivat opetelleet sitä ”salaa”. Hyvin nopeasti järjestelmä levisi naapurimaihin ja muualle maailmaan.
Pistekirjoitus ei ole kieli
Moni pitää pistekirjoitusta virheellisesti kielenä. Se on kuitenkin kirjoitusjärjestelmä samalla tavalla kuin latinalaiset aakkoset tai heprealaiset kirjaimet.
Järjestelmä on kansainvälinen, joten pistekirjoitusta taitava voi kirjoittaa ja lukea mitä kieltä tahansa – aivan kuin näkevätkin – kunhan vain opettelee kyseisen kielen. Mutta samalla lailla kuin musta-aakkosissakin, myös pistekirjoituksesta on omat versionsa muun muassa kreikan-, arabian- ja kiinankielisille aakkosille.
Pistekirjoitus vs mustakirjoitus
Pistekirjoitusta on erittäin hankala painaa kaksipuoleisesti ja lisäksi merkit vievät mustakirjoitukseen verrattuna huomattavasti (noin kolme kertaa) enemmän tilaa. Pistekirjoituksella tehdyt kirjat ovatkin paljon suurempia ja painavampia, ja usein yksi musteella painettu kirja kääntyy pistekirjoituksella moneksi erilliseksi sidokseksi, käytännön syistä.
Pistekirjoituksen käyttäjät ovat monesti paljon rivakampia lukijoita kuin näkevät. Jos näkevä lukee parhaimmillaankin 250 sanaa minuutissa (mikä on jo todella paljon), kykenevät nopeimmat pistekirjoituksen taitajat lukemaan jopa 400 sanaa minuutissa. Lukemisessa käytetään kumpaakin kättä, ja toinen käsi voi olla jo seuraavalla rivillä, kun toinen käy vielä läpi edellistä.
Pistekirjoitusta voi oppia lukemaan ja kirjoittamaan kuka tahansa. Näkeväkin ihminen voi oppia pistemerkit hyvin nopeasti katsomalla ja ulkoa oppimalla, mutta se ei tietenkään tarkoita sitä, että niillä osaisi kommunikoida. Sormien tuntoaistin harjaantuminen pistemerkkien erottamiseen ottaa aikaa ja vaatii paljon treenaamista.
Ei vain kirjaimia
Pistekirjoitus ei rajoitu pelkästään aakkosiin, vaan esimerkiksi matematiikan, fysiikan ja kemian kaavoilla on omat merkkinsä, neuleohjeita tehdään pistemerkeillä ja myös nuottikirjoitusta on saatavilla pistekirjoituksena. Pistenuottikirjoituksella osoitetaan muun muassa sävellajit, nuotit ja nuottien aika-arvot; sanat ja nuotit kirjoitetaan vuororivein ja selvyyden vuoksi nuottirivit sisennetään.
Matematiikalle oman järjestelmän kehitti matematiikan professori Abraham Nemeth, joka oli itsekin sokea. Nemeth-koodilla voidaan kirjoittaa yksinkertaisia yhteenlaskuja ja ratkaista monimutkaisia yhtälöitä.
Pistekirjoitus myös kehittyy koko ajan yhteiskunnan mukana, mistä hyvänä esimerkkinä on @-merkin lisääminen ja aikoinaan muun muassa uudet merkit eurolle ja sentille.
Pistekirjoitus Suomessa
Suomeen pistekirjoitus tuli jo 1860-luvulla, eli hyvin pian sen yleisen hyväksymisen jälkeen. Samoihin aikoihin Suomessa perustettiin ensimmäiset sokeainkoulut.
Tällä hetkellä Suomessa pistekirjoituksen käyttäjiä on noin 1500-2000, ja näkövammaiset lapset oppivat jo peruskoulun alussa pistekirjoituksen opetellessaan lukemaan ja kirjoittamaan. Suurin osa näkövammaisista ihmisistä on heikkonäköisiä, jotka pystyvät sopivien apuvälineiden avulla lukemaan myös painettua tekstiä. Toiset taitavat kummankin tavan.
Joissakin kielissä pistekirjoituksen tiivistämiseksi käytetään lyhennekirjoitusta, kuten englannin painetussakin tekstissä esimerkiksi do not lyhentyy muotoon don’t, mutta Suomessa se ei ole käytössä.
Pistekirjoituksen käyttäminen
Pistekirjoitusta voidaan tuottaa pistetulostimella, pistekirjoituskoneella tai käsin kirjoittamalla taulun ja pistimen avulla. Jälkimmäinen on edelleen tärkeässä osassa arkisessa kanssakäymisessä ja muistiinpanojen tekemisessä. Lukutaito on sekä näkevälle että näkövammaiselle tärkeä perustaito arjessa.
Nykyään, kun kommunikaatio ja asioiden hoitaminen sähköisesti on lähes välttämättömyys, on myös sähköinen pistekirjoitus noussut suureen rooliin. Tietokoneeseen tai älypuhelimeen voidaan liittää erillinen yksirivinen pistenäyttö, jolle elektroninen teksti muunnetaan ruudunlukuohjelmalla pistekirjoitukseksi. Erilaiset kirjoitusta muuntavat sovellukset ovat auttaneet myös suunnattomasti, sillä niiden avulla pistekirjoituskoneen teksti näkyy esimerkiksi sähköpostin vastaanottajalle silmin luettavana kirjoituksena. Sovellusten avulla myös näkövammaiset voivat käyttää kosketusnäytöllisiä puhelimia ja tabletteja.
Digitaalisuus on tarjonnut näkövammaisille lisää välineitä oman tekstin tuottamiseen ja toisen kirjoittaman tekstin omaksumiseen. Äänikirjat ovat toki loistava ja pistekirjoituskirjoja edullisempi tapa lukea, mutta ne eivät missään nimessä korvaa itse luettua tekstiä. ”Lukutaito antaa ymmärryksen kielen rakenteesta ja esimerkiksi kielioppisäännöistä, jotka eivät aina avaudu äänitteiden perusteella”, kertoo Eeva-Liisa Koskinen Näkövammaisliitosta SivisNYT-julkaisun haastattelussa.
Näkövammaisten huomioiminen
Pistekirjoitusta on tarjolla nykyään yhä enenevissä määrin julkisissa tiloissa. Kauppakeskuksissa seinillä tai infotauluissa on tietoa pistemerkeillä, pankkiautomaateilla on pistemerkit ja kauppojen sirukorttimaksupäätteille on Valtakunnallisen vammaisneuvoston suosituksesta määritelty käytettävyyttä edistäviä ominaisuuksia.
Pistekirjoituksen saatavuus on kuitenkin edelleen vaillinaista, monissa maissa pistekirjoitus esimerkiksi tuotemerkinnöissä tai ravintoloiden ruokalistoissa ei ole lailla määrättyä.
Viime vuosina monet leluyhtiöt ovat ottaneet asiakseen heikkonäköisten ja sokeiden lasten huomioimisen, sillä faktahan on se, että lapset oppivat parhaiten leikin kautta. Muun muassa UNO-pelikortteja on tarjolla pistekirjoituksella ja LEGO toi vuonna 2020 markkinoille braille-palikat, joilla sokeat ja näkevät lapset voivat leikkiä tasavertaisesti; samalla se on näkövammaisille lapsille oiva tapa oppia pistemerkkejä.
Pistekirjoitustatuointi
Vuonna 2007 tšekkiläinen taideopiskelija Klara Jirkova kehitti kosketettavat tatuoinnit. Hänen ajatuksenaan oli luoda tatuointi, jonka visuaalisuudesta myös sokeat voisivat nauttia. Jirkovan keksimissä braille-tatuoinneissa ihon alle asetetaan pieniä helmiä pistekirjoituksen mukaisesti.
Jirkova ei kuitenkaan ole ollut tyytyväinen siihen, minkälainen trendi ihonalaisista implanteista on tullut (kuten yllä olevassa kuvassa), sillä hänen ideanaan oli nimenomaan luoda sokeille mieleinen vaihtoehto sileään tatuointiin verrattuna. Vastaanotto näkövammaisten keskuudessa oli ristiriitainen, sillä monien mielestä arpitekniikalla tehdyt kuvat olivat toimivampi ratkaisu, sillä siinä kehoon ei laiteta mitään ylimääräistä. Pistekirjoituksella tehdyt sileät tatuoinnit ovat myös nousseet suosituiksi.
🤷♀️ Kerro alla olevissa kommenttikentissä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme miten näkövammaiset on huomioitu sinun lähiympäristössäsi, esimerkiksi kirjastossa, uimahallissa, virastoissa, kaupoissa tai kahviloissa? Näkövammaisten liiton nettisivuilla on tarjolla valtavasti tietoa ja vinkkejä esteettömyyden ja saavutettavuuden edistämiseksi.