Elämäntapa
Nämä 10 historiallista seksineuvoa on syytä jättää nimenomaan historiaan – osa 2
Historian saatossa kirjojen sivuille on rustattu läjäpäin äärimmäisen huonoja seksineuvoja. Listafriikki esittelee nyt kymmenen naurettavan surkeaa ja pöyristyttävää vinkkiä.
Menneinä aikoina annettuihin huonoihin ja monin paikoin kammottaviin seksineuvoihin oli monta syytä: lääketiede ei ollut yhtä kehittynyttä, kirkko pyrki kaikin keinoin tukahduttamaan kaiken muun paitsi lisääntymistarkoituksessa ja avioparin välillä harjoitetun seksin, ja maalaisjärki vaikuttaa olleen myös tipotiessään.
Jos joskus harmittelet seksielämääsi – sen laatua, määrää tai mitä tahansa – niin pidä tämä surkeat seksineuvot mielessä: asiat voisivat olla huomattavasti pahemmin!
Lista on julkaistu kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi naurettavaa ”vinkkiä” voit lukea tästä:
Nämä 10 historiallista seksineuvoa on syytä jättää nimenomaan historiaan – osa 1
Kaikenlainen viihde on haitallista seksielämän näkökulmasta
Kuva: Pixabay
Yhdysvaltalainen Sylvanus Stall julkaisi vuonna 1897 hänet kuuluisaksi tehneen kirjan What a Young Boy Ought to Know (suom. Mitä nuoren pojan tulisi tietää). Ilmeisesti kirja oli hillitön myyntimenestys, sillä tämä luterilainen pappi julkaisi muutaman jatko-osan – muun muassa tuoreille aviomiehille tarkoitetun opuksen.
Näissä entisajan seksineuvoissa on valitettavan usein havaittavissa naisten alhaisempi asema parisuhteissa – miten naisia on pidetty täysin kykenemättöminä päättämään omista asioistaan ja vartalostaan. Se vaikuttaa välillä jopa huvittavalta, kunnes muistaa, että nämä ovat täyttä totta!
Stallin kirjassa nuoria miehiä kehotetaan pitämään tuoreet vaimonsa aisoissa, jos toiveena on vipinää makuuhuoneen puolella.
”Täydellinen seksuaalisen luonnon hallitseminen on kaiken vaivan arvoista… Älkää kiihdyttäkö epäpuhtaita ajatuksia käymällä teatterissa, lukemalla hekumallisia kirjoja, osallistumalla piiritanssiin tai altistumalla alastomia ihmisiä kuvaaville patsaille tai siveettömille kuville. Välttäkää kehon osien paljastamista ja esiintymistä turmelevissa asennoissa, vaan sen sijaan pysykää säädyllisenä; tämä koskee sekä miehiä että naisia. Näillä kaikilla edellä mainituilla asioilla on tapana heikentää ja uuvuttaa vaimoasi, jolloin ne ryöväävät sen parhaan asian, joka on säästetty vain sinulle.”.
Erittäin vahva suositus tätä vinkkiä vastaan!
Kilpaile kumppanisi kanssa paremmasta orgasmista!
Kuva: Pixabay
Otsikon kehotus ei nyt yhtäkkiä vaikuta mitenkään huonolta seksineuvolta, sillä leikkisä kisaaminen voimakkaimmasta orgasmista voi olla ihan hauskaa. Mutta 1800-luvun puolivälissä vaikuttanut ranskalainen lääkäri Eugène Becklard näki kilpailussa tarkoituksenmukaisuutta.
Becklardin mielestä seksin seurauksena syntyvä lapsi muistuttaa enemmän sitä vanhempaa, joka sai hedelmöittymiseen johtaneen aktin aikana parhaan orgasmin: ”Osapuoli, jonka temperamentti on hallitsevampi lapsessa, oli yhdynnän aikaan orgasmin korkeammalla tasolla.”.
Tämä vuonna 1845 julkaistu ”fakta” voidaan kai suoralta kädeltä laittaa huuhaa-kategoriaan. Mutta jos on taikauskoinen ja haluaisi tulevasta lapsestaan enemmän kumppania muistuttavan, niin kannattanee nähdä lisävaivaa nautinnon eteen!
Rupesitko jo vertailemaan itseäsi vanhempiisi? Kerää rohkeutta ja tarkista asia vaikka joulupöydässä!
Erilliset sängyt = vireä seksielämä
Aina 1800-luvun puoliväliin saakka Yhdysvalloissa oli yleistä ja täysin normaalia, että koko perhe nukkui samassa sängyssä; ja majataloissa jopa toisilleen vieraat matkalaiset jakoivat vuoteen. Näin on ollut monessa muussakin maassa, Suomessakin, ja varsinkin köyhemmissä oloissa.
Mutta 1850-luvulle tultaessa yhdysvaltalaiset lääkärit poikkesivat muun maailman tavoista ja rupesivat määräämään kuin reseptillä, että kaikkien on nukuttava omissa sängyissään. Sillä pyrittiin estämään tautien leviäminen ja parantamaan unen laatua. ”Erilliset sängyt jokaiselle nukkujalle ovat yhtä välttämättömät kuin omat astiat jokaiselle syöjälle”, valisti lääkäri Edwin Bowers amerikkalaisia perheitä. Suosituksessa mukana olivat siis myös pariskunnat.
Samoihin aikoihin petipuuhiin erikoistuneet asiantuntijat rupesivat suosittelemaan pariskunnille omia sänkyjä siitä syystä, että erillään nukkuminen lisäisi intohimoa aviopuolisoiden välillä. Viime vuosisadan puolivälissä asetelma kääntyi päälaelleen ja pariskuntia kannustettiin nukkumaan samassa sängyssä, sillä vain se oli merkki vahvasta suhteesta ja vireästä seksielämästä.
Onneksi nykyään kaikki saavat nukkua missä ja miten haluavat, eikä järjestelyllä ole välttämättä mitään tekemistä parisuhteen tilan kanssa.
Etovia rohtoja haluttomuuteen
Kuva: Pixabay
Historian kirjat, ja nykypäivän nettikin toki, ovat täynnä toinen toistaan erikoisempia neuvoja ja rohtoja seksuaalisen vireyden lisäämiseen. Ehkä etovimmat vinkit ovat kuitenkin roomalaisen sotilaan ja kirjailijan Gaius Plinius Secunduksen käsialaa.
Plinius vanhempana paremmin tunnettu mies on kuuluisa siitä, että hän kirjoitti maailman ensimmäisen luonnonhistoriaa käsittelevän teoksen nimeltään Naturalis historia. Mammuttimainen kokoelma eri luonnontieteiden aloista valmistui vuonna 77.
Ennen kuin mennään tuon teoksen seksineuvoihin, niin kerrottakoon vielä, että Plinius vanhempi menehtyi kaksi vuotta mestariteoksensa valmistumisen jälkeen, kun hän innokkaana luonnontutkijana seilasi kohti purkautuvaa Vesuviusta. Yksi historian kuuluisimmista tulivuorenpurkauksista peitti alleen muun muassa Pompeijin, ja sen myrkylliset kaasut aiheuttivat Plinus vanhemman tukehtumiskuoleman.
No sitten takaisin asiaan. Naturalis Historia käsitteli myös ihmistä monesta eri näkökulmasta ja Plinius sivusi seksiä useampaan otteeseen. Niille, joita piinasi turhan voimakas seksivietti, oli muutamakin rohto: ”Miehen virtsa, johon on hukutettu lisko, on loistava seksiviettiä alentava rohto, kuten ovat oliiviöljyn ja viinin kanssa juodut etanat ja kyyhkysen uloste”. Pliniuksen mielestä myös eunukin virtsan juominen pisti stopin haluille; ymmärrettävästi.
Jos taas makuuhuoneen puolelle oli toiveissa saada enemmän menoa ja meininkiä, suositteli Plinius kaivamaan korppikotkan keuhkoista palan ja ja kantamaan sitä kurjen nahasta tehdyn amuletin sisällä. Varma väylä vällyihin!
Lue myös: Ei jos, vaan kun purkaus tapahtuu: Tässä ovat maailman vaarallisimmat tulivuoret.
Kaksi kertaa yössä, mutta enintään kerran viikossa
Englantilainen lääkäri William Acton, joka on tunnettu masturbaatiota ja varsinkin sen vaaroja käsittelevistä kirjoista, uskoi jo listan ensimmäisessä osassa mainitun Pythagoraan tavoin laukeamisen heikentävän miestä. Acton toki eli ja vaikutti 1800-luvulla, eli reippaasti yli kaksi tuhatta vuotta kreikkalaista filosofia myöhemmin.
Ottaen huomioon, että Acton työskenteli vuosikymmeniä gynekologina, olivat hänen ajatuksensa naisen seksuaalisuudesta pelottavia. Tai paremminkin seksuaalisuudettomuudesta, sillä hänen sekä monien hänen aikalaistensa mukaan ”normaalit naiset” eivät kiihotu eivätkä tavoittele seksuaalista tyydytystä. Acton piti tätä ominaisuutta siunauksena, sillä seksi oli tietenkin pahasta.
Acton uskoi elimistön olevan suljettu systeemi, jossa oli rajallinen määrä ainetta ja energiaa – mukaan lukien siemennestettä. Omatoimisesti tai kumppanin kanssa harrastettu seksi tyhjensi spermavarantoja ja söi voimia, jotka eivät siis uskomuksen mukaan palautuneet.
Koska Acton oli jossain määrin realisti ja vauvojakin piti maailmaan saattaa, antoi hän ohjeistuksen hyväksytystä seksimäärästä:
”Seksuaalista liittymistä ei saa tapahtua useammin kuin kerran seitsemässä tai kymmenessä päivässä.”. Actonilla oli antaa seksineuvoja myös niille, joita tuo ohjeistettu määrä ei tyydyttänyt (kirjaimellisesti): ”Ohjeistan voimakkaan luontaisen himon omaavia potilaitani heittäytymään yhdyntään kahdesti tuona samana yönä.”.
Lue myös: