Oudoimmat
Kun kohtalo puuttuu ivallisella tavalla peliin: 10 surkuhupaisaa ironian huipentumaa
Ironia on sitä, että jokin tilanne on erikoinen tai huvittava, koska asiat tapahtuvat aivan toisella tavalla kuin olisi olettanut.
Nämä Listafriikki.com:n kymmenen esimerkkiä siitä, kuinka kohtalo on puuttunut ivallisella tavalla asioiden kulkuun, ovat ironiaa parhaimmillaan. Ja toisaalta pahimmillaan, sillä kenenkään menehtymisessä ei tietysti ole mitään naurettavaa. Mutta tilanteen ironisuus voi silti käsittämättömyydessään aiheuttaa huvittuneisuutta.
Tässä siis kymmenen tosielämän tapausta, joista ei ironiaa puutu!
Palopostin patentti tuhoutui tulipalossa
Philadelphian vesilaitoksella 1800-luvun alussa työskennellyttä Frederick Graffia pidetään palopostin keksijänä. Todellisuudessa asiasta ei voida olla täysin varmoja, sillä missään ei ole jäljellä kehitystyössä mukana olleiden henkilöiden nimiä. Patenttiakin palopostille oli haettu ja sellainen oli myönnetty, mutta kenelle, sitä ei tiedetä.
Epävarmuus palopostin alkuperäisestä keksijästä johtuu siitä, että kyseisen esineen patenttia ei ole enää olemassa. Se nimittäin paloi vuonna 1836, kun tulipalo tuhosi Washington, D.C.:ssä sijainneen patenttitoimiston.
Uinninvalvojien juhla päättyi hukkumiseen
Neworleansilaiset uinninvalvojat järjestivät heinäkuun lopussa vuonna 1985 allasbileet päättyvän kauden kunniaksi. Tuolloin oli erityistä aihetta juhlaan, sillä yksikään ihminen ei ollut hukkunut koko kesänä kaupungin uimaloissa. Näin ei ollut käynyt koskaan aiemmin.
Paikalla oli 100 kaupungin uinninvalvojaa, joilla kaikilla oli virallinen hengenpelastajan koulutus. Lisäksi juhlaan oli kutsuttu saman verran muita vieraita. Onnistunut ja uhriton kesä oli bileiden suurin puheenaihe.
Kun juhlat olivat tulossa päätökseen, ja neljä työvuorossa ollutta uinninvalvojaa alkoi kutsua ihmisiä pois altaasta, löytyi vedestä täysissä pukeissa ollut ruumis. Vieraana ollutta 31-vuotiasta Jerome Moodya yritettiin elvyttää, mutta mitään ei enää ollut tehtävissä. Hän oli hukkunut jossain vaiheessa iltaa kenenkään huomaamatta – kaikista hengenpelastajista huolimatta.
Segwayn omistaja kuoli ajettuaan Segwaylla alas kalliolta
Vuonna 2001 markkinoille tullut Segway on kaksipyöräinen kulkuväline, jossa kuljettaja tai ajaja, miten sen haluaakaan muotoilla, seisoo pyörien välissä ja ohjailee liikettä. Segwaystä piti tulla maailmanmenestys, jonka veikkailtiin nousevan kaupungeissa ihmisten ykköstavaksi liikkua. No, maailmanvalloitus jäi tekemättä. Segwaylla liikkuivat lähinnä turistit ja kauppakeskusten vartijat. Vuonna 2015 kiinalainen Ninebot osti kilpailijansa ja laitteen tuotantomäärät laskivat minimaalisiksi. Vuoden 2020 heinäkuussa Ninebot ilmoitti lopettavansa koko henkilökuljettimen valmistuksen.
Segwayn piti olla turvallinen ja yksinkertainen ohjattava, mutta jotain ajamisen ”helppoudesta” kertovat useat onnettomuudet. Yksi kuuluisimmista, ja traagisimmista, on varmasti vuonna 2010 tapahtunut Segwayn silloisen omistajan Jimi Heseldenin onnettomuus.
Tämä kuulostaa niin urbaanilta legendalta, mutta totta se on. Heselden oli testaamassa Segwayn uutta mallia, kun hän yhtäkkiä menetti kulkuvälineensä hallinnan ja ajoi kalliojyrkänteeltä suoraan alla olevaan jokeen. Heselden menehtyi onnettomuuspaikalle.
Yliopistot jakoivat turvaseksikampanjassa reikäisiä kondomeita
Vuonna 2013 kaksi kanadalaisen Frederictonin kaupungin yliopistoa jakoi kondomeita uusille opiskelijoille. Tarkoitusperät olivat hyvät, sillä Frederictonin seksuaaliväkivallan kriisikeskus halusi tempauksella levittää turvaseksin sanomaa ja suostumuksen tärkeyttä seksuaalisessa kanssakäymisessä. Mutta meinasi käydä vähän päinvastoin.
Tervetuloiltamien jälkeen useampikin opiskelija ilmoitti havainneensa, että kondomipaketissa oli reikä. Kriisikeskus oli hyvää hyvyyttään laittanut jokaiseen pahviseen yksittäispakkaukseen niitillä kiinni viestin suostumuksen kysymisestä ennen seksiä, ja joissakin tapauksissa niitti oli pahvin lisäksi puhkaissut kondomipaketin, jäiks!
Yliopistot ja kriisikeskus olivat ehtineet jakaa noin 80 pakkausta ennen kuin tieto kiiri heidän korviinsa. Asiasta tiedotettiin mitä pikimmiten usealla eri sosiaalisen median kanavalla, eikä ainakaan julkiseen tietoon ole tullut, että kellään olisi ehtinyt käymään vahinkoa.
Kriisikeskus aikoi yhdessä yliopistojen kanssa jakaa vielä 2000 kondomia, mutta ilmoitti käyttävänsä niittien sijaan teippiä viestien kiinnittämiseen.
McDonald’s ohjeisti työntekijöitään välttämään oman ravintolan ruokia
Vuonna 2013 McDonald’s sulki työntekijöilleen tarkoitetun nettisivun, jolla annettiin neuvoja työssäjaksamiseen muun muassa jakamalla ohjeita oikeanlaisesta ruokavaliosta ja muista terveellisistä elämäntavoista.
Sivuilla oli kuva epäilyttävän paljon pikaruokalan omaa ateriaa muistuttavasta annoksesta hampurilaisineen, ranskalaisineen ja limsoineen, ja sen kerrottiin olevan ”epäterveellinen valinta”. Vieressä oli ”terveellisempi vaihtoehto”, jossa kuvattiin täytetty subi-leipä salaatin ja veden kera.
Yhtiö ohjeisti työntekijöitään: ”Vaikka pikaruokaravintolassa terveellisesti syöminen ei ole mahdotonta, on se melko haastavaa. Yleisesti ottaen kaikkea uppopaistettua pitäisi yrittää välttää.”. Sivuilla myös kerrottiin, että vaikka pikaruoka on edullista ja nopea vaihtoehto, on se ”melkein aina” täynnä rasvaa, sokeria ja suolaa, ja sellaisena aiheuttaa ylipainoisuutta.
McDonald’sin edustajan mukaan nettisivut suljettiin, koska ohjeistukset oli yhtiön mukaan irrotettu kokonaisuudesta ja ne oli helppo käsittää väärin.
Leluturvallisuutta edistävät pinssit vedettiin pois vaarallisuutensa takia
Vuonna 1974 Yhdysvaltain hallituksen aloitteesta valmistettiin ja jaettiin 80 000 kappaletta rintamerkkejä, joilla oli tarkoitus lisätä tietämystä lelujen turvallisuuteen liittyvistä riskeistä. Juuri sopivasti jouluksi julkaistuissa merkeissä luki ”Lasten vuoksi, mieti lelujen turvallisuutta!”.
Kampanja kosahti kuitenkin omaan nilkkaan, sillä kuluttajaturvallisuusviraston, Consumer Product Safety Commissionin, tilaamat rintamerkit jouduttiin vaarallisuutensa vuoksi vetämään pois markkinoilta. Niissä oli aivan liian terävät reunat, niistä irtosi tukehtumisriskin aiheuttava neula ja kaiken lisäksi merkit oli maalattu myrkyllisellä lyijymaalilla.
AA:n perustajan viimeinen toive oli saada juoda viskiä
William ”Bill” Wilson perusti Anonyymit Alkoholistit -liikkeen vuonna 1935 kamppailtuaan itse alkoholismin kanssa lähes kahden vuosikymmenen ajan. Wilson oli omassa elämässään pohjalla, ja löysi avun uskonnosta. Houkutus kävi välillä lähes mahdottoman suureksi, mutta apua ei löytynyt lääkäristä eikä kirkosta. Jossain vaiheessa hän ymmärsi, että pysyäkseen selvänä, hän tarvitsi vertaistukea toisilta samojen asioiden kanssa kamppailevilta. Näin syntyi ajatus, joka lopulta konkretisoitui AA:ksi.
Wilson ei viimeisen 37 elinvuotensa aikana juonut tippaakaan alkoholia. Hän sairastui vakavaan keuhkoahtaumatautiin ja tammikuussa 1971 oli selvää, että montaa elinpäivää ei ollut jäljellä. Susan Cheever kirjoittaa Wilsonin elämäkerrassa, että mies pyysi ja lopulta vaati lukuisia kertoja ennen kuolemaansa, että saisi viskiä. Hän kävi sängynomana ollessaan jopa väkivaltaiseksi, kun pyyntöön viskilasillisesta ei suostuttu.
Asia on tullut esille Wilsonista huolehtineen hoitajan muistiinpanoista, mutta ilmeisesti herran oman ja AA:n julkisuuskuvan säilyttäminen oli tärkeämpää kuin viimeisen toiveen täyttäminen.
Alexander Graham Bell ei halunnut puhelinta toimistoonsa
Alexander Graham Belliä pidetään puhelimen keksijänä ja hän saikin laitteelle patentin vuonna 1876. Ensimmäisen puhelun hän soitti assistentilleen Thomas A. Watsonille maaliskuun 10. päivänä, kolme päivää patentin myöntämisen jälkeen. Jälkeen päin puhelimen oikeasta keksijästä on ollut paljon kiistelyä ja Bellin väitetään varastaneen ideansa. Italialainen Antonio Meucci on saanut myöhemmin tunnustuksen idean alkuperäisenä keksijänä.
Oli miten oli, Bell nähdään edelleen puhelimen isänä.
Vaikka puhelin on epäilemättä se, mistä Bell parhaiten tunnetaan ja muistetaan, jatkoi hän keksintöjen tekemistä senkin jälkeen. Bell ei missään nimessä koskaan halunnut toimistoonsa puhelinta, sillä hän pelkäsi sen häiritsevän tieteelliseen työhön keskittymistä. Kuinka oikeassa hän olikaan!?
New York Times piti sanaristikoita syntisenä ajanhaaskauksena
Sanaristikot nousivat 1900-luvun alkupuolella nopeasti suosituksi ajanviettopuuhaksi. Ensimmäinen sanaristikko ilmestyi New York World -lehdessä jouluna vuonna 1913, ja vuosikymmen myöhemmin julkaistiin ensimmäinen ristikkolehti.
The New York Times -lehti oli kuitenkin vastarannankiiski, ja vuonna 1924 se julisti ristikoiden olevan ”alkeellista aivotreeniä” ja ”syntistä ajanhaaskausta”. Lehden mukaan ihmiset tulisivat kyllästymään viikoittaisiin sanaristikoihin, eivätkä tehtävät tulisi koskaan saavuttamaan laajaa suosiota.
Ja kuinkas kävikään.
Yhdysvaltojen liityttyä toden teolla toiseen maailmansotaan vuonna 1941, päätti The New York Timesin päätoimittaja laittaa lehteen sanaristikon, jotta kansa saisi hieman muuta ajateltavaa. Nykyään tuo päivittäin ilmestyvä ristisana on maan kuuluisin ja suosituin, ja sunnuntain ristikko on jo kansallisikonin asemassa.
Ikuisen elämän eliksiirin etsiminen johti ruudin keksimiseen
Ruuti syntyi vahingossa, niin kuin aika moni muukin merkittävä keksintö. Ruuti on yli tuhat vuotta vanha keksintö, joka oli täysin sattuman tulosta.
Kiinalaiset alkemistit yrittivät 800-luvulla kehittää eliksiiriä, joka mahdollistaisi ikuisen elämän. Legendan mukaan eräs yritteliäs, nimettömäksi jäänyt alkemisti teki kokeita salpietarilla eli kaliumnitraatilla, kun yksi sekoitus jysähti kirjaimellisesti käsiin. Tullessaan kosketuksiin tulen kanssa se aiheutti värikkään räjähdyksen, joka iloisesti poltti tiedemiehen kasvot ja kädet sekä tuhosi tämän talon.
Siitä saivat alkunsa ilotulitteet ja myöhemmin jatkojalostuksena ampuma-aseissa käytettävä ruuti.
On melkoista kohtalon ivaa, että kuolemattomuuteen pyrkimisen yhteydessä päädyttiin yhteen eniten kuolemaa tuottaneista aineista.
Lue myös: